Sukupolvien debatti | Aura Salla

Published by Jesse Jääskeläinen on

EUROOPPALAINEN SUOMI – SUKUPOLVIEN DEBATTI -SARJA

Eurooppalainen Suomi julkaisee Suomen 25-vuotisen EU-taipaleen kunniaksi Sukupolvien välisen debatti – sarjan, jossa suurten ikäluokkien keskeiset vaikuttajat ja nuorten sukupolvien nousevat edustajat käyvät kirjeenvaihtoa Suomen EU- jäsenyyden historiasta ja tulevaisuudesta. Kirjeenvaihtoa käydään päivänpolttavista aiheista, kuten ihmisoikeuksista, demokratiasta, globaaleista kysymyksistä ja vastuullisuudesta sekä kansalaisten kansainvälisestä liikkuvuudesta. Eri taustoilla olevat henkilöt debatoivat neljännesvuosisadan kestäneestä Suomen EU-jäsenyydestä, mutta myös odotuksista tulevaisuudelle kuluvan syksyn aikana.

Edellisen kirjeen lähetti ministeri Pertti Salolainen ja keskustelua jatkaa seuraavaksi EU-vaikuttaja ja tohtorikoulutettava Aura Salla.

Aura Salla: Järkevämpää EU-politiikkaa seuraavien sukupolvien puolesta

Hyvä Pertti,

suomalainen EU-keskustelu on aika tuoda 2020-luvulle ja päättää aikakausi, jolla viittaamme jatkuvasti menneisyyteen ja käymme sisällötöntä ”kyllä vai ei EU:lle” -väittelyä. EU on se arvoyhteisö ja talousalue, johon Suomen on järkevää kuulua ja jota ilman taloutemme ja turvallisuutemme olisivat heikoilla kantimilla. Meillä tehdään EU-tason, valtakunnan tason ja kuntatason politiikkaa ja kaikki näistä ansaitsevat keskustelua sisällöistä aihepiireittäin, kuten budjetista, terveydestä tai turvallisuudesta.

Suomi pohtii tällä hetkellä mm. uusia hävittäjähankintoja ja EU sotilaskaluston liikkuvuuden parantamista unionin sisällä. Suomi yrittää rakentaa SOTE-uudistusta ja EU löytää rokotetta koronaan, joka saataisi käyttöön samalla kertaa kaikkiin jäsenmaihin, jolloin sen vaikuttavuus olisi merkittävästi suurempi kuin yksittäisissä jäsenmaissa. Suomessa kyse on 5,5 miljoonasta ihmisestä, EU:ssa 500 miljoonasta ihmisestä. Poliittiset teemat ovat samoja, vaikka mittakaava on eri. EU-uutisoinnin tulisikin keskittyä ”EU-iltojen” sijaan keskustelemaan EU:n talous- tai vaikka yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä.

Unionin ei ole järkeä kahmia tällä hetkellä valtaa uusilta politiikka-alueilta, vaan keskittyä toimimaan paremmin niissä puitteissa, jotka perussopimuksessa on jo määritelty. Yhteinen talous-, luonnonvara- ja ilmasto- sekä kauppapolitiikka sitovat jäsenmaita huomattavasti tiiviimmin yhteen kuin mikään muu unionissa. Näitä kannattaakin hyödyntää myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikana tiivistämiseksi. Maatalousmarkkinoiden avaaminen Afrikan maille, turvallisuusyhteistyön vahvistaminen EU:n naapuruston maiden ja esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa sekä suunnan näyttäminen kunnianhimoisessa ilmastopolitiikassa kauppasopimuksia solmittaessa ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten niin sanotun ”kovan” EU-politiikan sektorit, joissa unionilla on toimivaltaa, linkittyvät tiiviisti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Mitä tiiviimmät taloudelliset linkit ja yhteistyöverkot myös puolustuksen ja turvallisuuden alalla EU:ssa muodostetaan, sitä vaikeampi yhteistoimintaa on horjuttaa. Tälle pohjalla koko unionin integraatio Euroopan sisäisen rauhan turvaajana on rakennettu. Hyödyntämällä eri politiikan aloja sekä nykyistä perussopimusta entistä vaikuttavammin ei vielä päästä – yksinvaltaisten tai siten käyttäytyvien sotilaallisten suurvaltojen kanssa samaan sarjaan, mutta globaalissa kilpailussa vaikutusvallasta ratkaisevat myös houkutteleva ja vakaa markkina-alue sekä luotettava kumppanuus. Eurooppa pystyy hyödyntämään näitä korttejaan vain olemalla yhtenäinen ja poliittisesti taitava ulkopolitiikassaan.

EU:n työkalupakki ulkopoliittisena toimijana kiteytyy tällä haavaa pehmeän vallan käyttöön, diplomatiaan ja sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen tärkeyttä puolustaviin julkilausumin. Haasteena on, että EU:n ympärillä maailma pelaa aivan toisenlaisilla pelimerkeillä. Suurin osa Euroopan valtioista pyrkiikin vahvistamaan ja uudistamaan kriisinsietokykyään sekä yhteistyötään muuttuvien turvallisuusuhkien edessä.

EU:n on oltava ulkopolitiikassaan nopeampi. Siksi ulkopoliittisia linjauksia ja kannanottoja pitäisi yhä useammin pystyä tekemään määräenemmistöllä nykyisen yksimielisyysvaatimuksen sijasta. Tarvitsemme myös entistä nopeampaa tiedonvaihtoa jäsenmaiden välillä muun muassa terrorismin ja kyberuhkien torjunnassa. EU:n ulkorajojen vahvistamisen tulee niin ikään olla tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä. Tähän pätee sama sääntö kuin taloyhtiön yhteisen aidan rakentamiseen: jos yksi veräjä jää salpaamatta, ovat turvalukot lopuissa asunnoista yhtä hyödyllisiä kuin merivoimat ilman uskottavaa laivastoa. Maahanmuuttokriisiä ja ihmisten auttamista Euroopan rajojen ulkopuolella on myös kiistatta järkevintä hoitaa yhdessä kaikkien jäsenmaiden kesken.

Samoin meidän tulee panostaa sisämarkkinoiden ja yhteisen valuutta-alueen toimivuuteen, ylisääntelyn välttämiseen, ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja kauppapolitiikkaan. Vahva talous, toimivat sisämarkkinat ja yrittäjyys 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinoilla tuovat meille suomalaisille työtä ja veroeuroja. Hyviä esimerkkejä toimivasta yhteistyöstä ovat lisäksi tutkimuksen, tuotekehityksen ja liikkuvuuden tukeminen.

Järkevämpää ja tulevaisuuteen katsovaa Euroopan unionia ei rakenneta kahmimalla unionille lisää valtaa, vaan avoimella keskustelulla ja vahvistamalla yhteistyötämme niissä asioissa, joihin tarvitaan 500 miljoonan ihmisen selkänojaa tukemaan yhteistä vaikutusvaltaamme epävakaassa maailmassa.

Aura Salla

tohtorikoulutettava, Turun yliopisto