SUOMI JA EU
Suomen tie jäsenyyteen
Suomi oli osallistunut Euroopan yhdentymiseen jo vuodesta 1961 lähtien, jolloin Suomi liittyi Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) liitännäisjäseneksi niin kutsutulla FINEFTA-sopimuksella. Vuonna 1973 Suomi solmi vapaakauppasopimuksen Euroopan talousyhteisön (ETY) kanssa ja tuli EFTA:n täysjäseneksi vuonna 1986. Euroopan talousalueessa (ETA) Suomi oli mukana tammikuun 1. päivästä 1994 saman vuoden loppuun asti.
Suomi aloitti jäsenyysneuvottelut Euroopan yhteisöjen kanssa helmikuussa 1993 samanaikaisesti Ruotsin ja Itävallan kanssa. Suomi neuvotteli unionin kanssa erityisesti maataloudesta ja aluepoliittisista kysymyksistä, sillä muusta oli pitkälti ehditty neuvotella jo ETA-sopimuksen yhteydessä. Eniten vaikeuksia neuvotteluissa aiheuttikin maataloussektorin yhteensovittaminen unionin maatalouspolitiikkaan.
Suomalaiset äänestivät jäsenyyden puolesta
Lokakuussa 1994 Suomessa pidettiin neuvoa-antava kansanäänestys, jossa 56,9 prosenttia äänestäneistä kannatti Suomen jäsenyyttä unionissa. Äänestysprosentti oli 74.
Jäsenyyden kannattajat perustelivat liittymistä turvallisuustekijöillä ja taloudellisella hyödyllä: jäsenyys tarjoaisi suomalaisille yrityksille pääsyn unionin sisämarkkinoille ja mahdollistaisi samalla yleisen vakaan taloudellisen kehityksen. Lisäksi jäsenyys takaisi Suomelle mahdollisuuden vaikuttaa päätöksiin, jotka joka tapauksessa muovaisivat kansallisen politiikkamme sisältöä.
Vastustajat puolestaan katsoivat, että jäsenyys kaventaisi oleellisesti Suomen oikeutta määrätä omista asioistaan. Jäsenyyden pelättiin myös heikentävän peruselinkeinojen, lähinnä maatalouden, harjoittamista. Myös pelot rajojen avaamisen seurauksista ja sosiaaliturvan heikkenemisestä olivat syitä vastustukseen.
Lopullisen päätöksen teki eduskunta 18. marraskuuta 1994. Vuoden 1995 alusta Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät jäseniksi yhteisöön, josta Maastrichtin sopimuksen voimaantulon myötä oli tullut Euroopan unioni.
Suomesta tuli myös talous- ja rahaliiton jäsen
Liittyessään EU:n jäseneksi vuonna 1995 Suomi liittyi suoraan Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) toiseen vaiheeseen. Tällä vaiheella tarkoitetaan eri maiden talouksien lähentämistä siten, että EMUn kolmas vaihe eli yhteiseen rahaan siirtyminen sujuisi mahdollisimman helposti.
EMUn kolmanteen vaiheeseen siirryttiin tammikuussa 1999. Siitä lähtien euroa on voinut käyttää tilirahana. Vuoden 2002 alussa laskettiin liikkeelle eurosetelit ja -kolikot, jotka korvasivat vanhat kansalliset rahat kuten Suomen markan.
Suomi kuuluu Schengen-alueeseen
Suomi allekirjoitti Schengeniin liittymissopimuksen joulukuussa 1996 yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa. Schengenin säännöstöä alettiin soveltaa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa 25.3.2001. Käytännössä Schengenin sopimus tarkoittaa, että ihmiset voivat ylittää Schengen-sopimukseen liittyneiden maiden väliset rajat ilman tarkastuksia sekä maarajoilla, lentokentillä että satamien kautta. Ulkorajojen valvonnan helpottamiseksi Schengen-maat ovat sopineet viisumipolitiikkansa yhtenäistämisestä.
Eurooppalainen Suomi ja Suomen tie jäsenyyteen
Suomen maksut EU:lle
Jäsenmailta kerättävät maksut ovat Euroopan unionin suurin tulonlähde. Maksut tulevat maiden talousarvioista ja perustuvat kunkin maan bruttokansantuloon, arvonlisäveropohjaan ja kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen. Lisäksi jäsenmaat keräävät unionin puolesta tullimaksuja, joista 75% tuloutetaan EU:lle ja 25% jää jäsenvaltiolle.
EU:n vuosibudjetti perustuu seitsenvuotiseen rahoituskehykseen. Meneillään oleva rahoituskausi kattaa vuodet 2021 -2027.
Jäsenmaat sopivat yhdessä unionin rahoituskehyksestä, ja siten maiden maksuosuuksissa on viime kädessä kyse poliittisesta neuvotteluratkaisusta.
Suomi on ollut vuosia 1996, 1997 ja 2000 lukuun ottamatta EU:n nettomaksaja. Nettomaksu kuvaa Suomen EU:lta saamien tulojen ja EU:lle maksettujen maksujen erotusta.
Suomen maksuosuus ei kerro kaikista EU-jäsenyyden taloudellisista hyödyistä, kuten avoimista sisämarkkinoista.
EU-jäsenyys maksoi vuonna 2022 Suomelle 144 euroa asukasta kohden
Suomi maksoi vuonna 2022 EU:lle yhteensä 2,307 miljardia euroa, mikä oli 228 miljoonaa euroa vähemmän kuin edellisvuonna. Suomen tulot EU:lta kasvoivat 173 miljoonalla eurolla 1,8 miljardiin euroon.
Asukasta kohden laskettuna nettomaksu laski 175 eurosta 144 euroon. Nettomaksu kuvaa karkeasti jäsenvaltion EU:lta saamien tulojen ja EU:lle tilitettyjen maksujen erotusta. Viime vuosina EU:n jäsenmaksu on vaihdellut 50–200 euron välillä jokaista suomalaista kohden.
Luvut eivät sisällä tullimaksuja, joita Suomi keräsi 297 miljoonaa euroa, joista 223 miljoonaa euroa tilitettiin suoraan unionille ja 74 miljoonaa jäi Suomen talousarvioon kantopalkkiona.
Muualla verkossa:
EU-asioiden käsittely Suomessa
Päävastuu EU-asioiden seurannasta, valmistelusta ja Suomen kantojen määrittelystä on toimivaltaisilla ministeriöillä.
Suomen EU-asioiden yhteensovitusjärjestelmän tarkoituksena on varmistaa, että Suomella on yhteen sovitettu ja Suomen yleisiä EU-poliittisia linjauksia vastaava kanta kaikkiin EU:ssa vireillä oleviin asioihin niiden eri käsittelyvaiheissa.
Suomen yhteensovittamisjärjestelmä on jäsenvaltioiden keskuudessa poikkeuksellinen. Se perustuu EU-ministerivaliokunnan linjauksiin, asioita tehokkaasti koordinoivaan virkamiesvalmisteluun sekä eduskunnan osallistumiseen ja oikea-aikaiseen informointiin EU-asioissa.
EU-asioiden yhteensovittamisesta sekä yhteensovittamisjärjestelmästä vastaa valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osasto. Yhteensovittamisjärjestelmään kuuluvat
- toimivaltaiset ministeriöt,
- EU-valmistelujaostot,
- EU-asioiden komitea ja
- EU-ministerivaliokunta.
Myös Brysselissä sijaitseva Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa osallistuu EU-asioiden valmisteluun.
EU-asioiden käsittelyssä kiinnitetään erityistä huomiota Ahvenanmaan maakunnan hallituksen osallistumiseen ja tiedonsaantiin.
Katso videolta, miten EU-laki syntyy. Video: Tussitaikurit Oy
EU-ministerivaliokunta
Hallituksen EU-ministerivaliokunta kokoontuu viikoittain yleensä perjantaisin käsittelemään poliittisesti, taloudellisesti ja oikeudellisesti merkittäviä ajankohtaisia EU-asioita. Ministerivaliokunnassa sovitaan Suomen toimintalinjat muun muassa kaikkiin Euroopan unionin neuvoston virallisiin ja epävirallisiin kokouksiin. Ministerivaliokunnan puheenjohtaja on pääministeri.
Ahvenanmaan maakunnan hallituksen puheenjohtajalla on oikeus tulla kuulluksi EU-ministerivaliokunnassa silloin, kun asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan tai se on muutoin maakunnalle erityisen tärkeä.
Ministerivaliokunnan puheenjohtaja on pääministeri. Kuva: Lauri Heikkinen | valtioneuvoston kanslia.
EU-asioiden komitea
EU-asioiden komitea on ministeriöiden, tasavallan presidentin kanslian, oikeuskanslerin viraston, Suomen Pankin ja Ahvenanmaan maakunnan hallituksen edustajista koostuva yhteistyöelin, joka käsittelee laajoja ja useita ministeriöitä koskevia EU-asioita, kuten Euroopan komission työohjelmaan vaikuttamista. Lisäksi komitea päättää EU:n toimielimiin ja virastoihin lähetettävistä kansallisista asiantuntijoista. Komitean puheenjohtajana on EU-asioiden osaston päällikkö eli EU-asioiden valtiosihteeri.
EU-jaostot
EU-asioiden komitea on asettanut yhteensä 36 sektorikohtaista valmistelujaostoa. Jaostojärjestelmä on EU-asioiden virkamiesvalmistelun perusrakenne. EU-jaostoissa puheenjohtaja ja sihteeri ovat yleensä toimivaltaisesta ministeriöstä.
Jaostot voivat kokoontua suppeassa tai laajassa kokoonpanossa. Suppeaan kokoonpanoon kuuluu toimivaltaisten ministeriöiden virkamiesten lisäksi muiden ministeriöiden ja virastojen edustajia. Laajaan kokoonpanoon kuuluu myös etujärjestöjen ja sidosryhmien edustajia. Kussakin jaostossa on myös edustaja valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osastolta ja Ahvenanmaan maakunnan hallituksesta. Jaostot kokoontuvat vaihtelevasti tarpeen mukaan.
EU-asioiden osasto valtioneuvoston kansliassa
Valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osasto vastaa EU-asioiden yhteensovittamisesta valtioneuvostossa ja kansallisen yhteensovittamisjärjestelmän toimivuudesta. Se toimii EU-ministerivaliokunnan ja EU-asioiden komitean sihteeristönä ja on edustettuna kaikissa EU-asioiden komitean asettamissa sektorikohtaisissa valmistelujaostoissa.
EU-asioiden osaston tehtäviin kuuluvat lisäksi
- Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelu
- EU:n yleiseen kehittämiseen ja institutionaalisiin kysymyksiin liittyvät asiat
- pääministerin ja eurooppaministerin työn tukeminen EU-asioissa
- Suomen edustaminen EU-tuomioistuimessa ja EU-rikkomusmenettelyissä
- toimintaohjeiden välittäminen EU-edustustolle yhdessä vastuuministeriöiden kanssa
- EU-asioiden yhteensovittamista ja valmistelua koskevien menettelytapojen kehittäminen
- sellaiset EU-asiat, jotka eivät kuulu muille ministeriöille
- tiedonkulun varmistaminen Suomen EU-edustuston ja kansallisten viranomaisten välillä
- osallistuminen valtioneuvoston EU-koulutukseen, EU-viestintään ja EU-asiakirjahallinnointiin
EU-asioiden komitea
Eduskunta osallistuu EU:ssa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun ja saa niistä tietoa. EU-asiat käsittelee eduskunnassa suuri valiokunta, jolle erikoisvaliokunnat antavat lausuntoja. EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat asiat käsitellään ulkoasiainvaliokunnassa
Valtioneuvosto saattaa EU-toimintaan liittyviä asioita eduskunnan käsiteltäviksi U-kirjelmillä ja E-kirjeillä sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevilla UTP-kirjeillä. Lisäksi valtioneuvosto voi esittää eduskunnalle muun muassa tiedonantoja ja selontekoja. Pääministeri voi antaa eduskunnalle ilmoituksia.
Kansallisten parlamenttien, Suomessa siis eduskunnan, asema vahvistui Lissabonin sopimuksen perusteella. Merkittävin uudistus on parlamenteille annettu erityistehtävä valvoa toissijaisuus- eli läheisyysperiaatteen toteutumista. Päätökset on siten tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaista ja oikealla tasolla. Ellei periaate kansallisten parlamenttien mielestä toteudu, ne voivat tehdä huomautuksen komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Video: Eduskunta ja Tussitaikurit Oy / Marker Wizards Ltd
EU-lakien suhde Suomen lakiin
Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden vallanjaon perusperiaate on niin kutsuttu annetun toimivallan periaate eli jäsenvaltiot ovat tietyillä aloilla antaneet päätöksentekovaltaansa unionille. Periaatteen mukaan EU voi toimia vain niissä kysymyksissä, joista on perustamissopimuksissa määrätty.
Kaikki muu kuuluu jäsenvaltioille. EU:n toimivalta on siis rajattua. Euroopan unionin toimivallan laajuus vaihtelee suuresti toimialoittain. Esimerkiksi maatalouspolitiikassa unionilla on laaja toimivalta, kun taas vaikkapa terveyspolitiikassa toimivalta on huomattavasti rajoitetumpi.
EU-lainsäädännön keskeiset välineet:
Euroopan unionin toimivalta luokitellaan kolmeen pääluokkaan: yksinomaiseen toimivaltaan, jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan ja jäsenvaltioiden toimivaltaa täydentävään.
EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvissa asioissa ainoastaan unioni voi säätää lakeja ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä. Yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat alat:
- tulliliitto
- kilpailulainsäädäntö
- euromaiden rahapolitiikka
- meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen osana yhteistä kalastuspolitiikkaa
- yhteinen kauppapolitiikka
Jaettu toimivalta on yleisin EU:n toimivallan muoto. Jaetun toimivallan aloilla sekä unioni että jäsenvaltiot voivat säätää lakeja ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä. Jaettuun toimivaltaan kuuluvat alat:
- sisämarkkinat
- osin sosiaalipolitiikka
- taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus
- maatalous ja kalastus
- ympäristö
Unionin kolmas päätoimivaltaluokka eli toimivaltaa täydentävä luokka käsittää sellaiset alat, joilla unionilla on toimivalta toteuttaa erilaisia tuki- ja täydennystoimia. Näitä ovat:
- ihmisten terveyden suojelu ja kohentaminen
- teollisuus
- kulttuuri
- matkailu
- yleissivistävä koulutus, nuoriso, urheilu ja ammatillinen koulutus
- pelastuspalvelu
- hallinnollinen yhteistyö
Euroopan unionin ensisijaisuusperiaatteen mukaan EU-oikeudelle tulee antaa soveltamistilanteessa etusija sen kanssa ristiriitaiseen kansalliseen säädökseen nähden.
Muualla verkossa:
Suomalaisedustajat Euroopan parlamentissa
Euroopan parlamentin vaalit järjestettiin kesäkuussa 2024. Vaalikaudelle 2024–2029 Euroopan parlamenttiin valittiin 720 jäsentä, joista 15 Suomesta.
Vuoden 2024 vaaleissa Suomesta valittiin Euroopan parlamentin jäseniksi eli mepeiksi kokoomuksesta Mika Aaltola, Aura Salla, Pekka Toveri ja Henna Virkkunen, vasemmistoliitosta Li Andersson, Merja Kyllönen ja Jussi Saramo, SDP:stä Maria Guzenina ja Eero Heinäluoma, keskustasta Elsi Katainen ja Katri Kulmuni, vihreistä Ville Niinistö ja Maria Ohisalo, perussuomalaisista Sebastian Tynkkynen sekä RKP:stä Anna-Maja Henriksson. EU-vaalien tulokset 2024.
Kansallisesti valitut mepit toimivat Euroopan parlamentissa poliittisissa ryhmissä.
Kokoomus, Euroopan kansanpuolueen ryhmä (EPP)
Mika Aaltola
Aura Salla
Pekka Toveri
Henna Virkkunen
Vasemmistoliitto, Euroopan parlamentin vasemmistoryhmä (GUE/NGL The Left)
Li Andersson
Merja Kyllönen
Jussi Saramo
Sosialidemokraattinen puolue, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä (S&D)
Maria Guzenina
Eero Heinäluoma
Keskusta, Renew Europe -ryhmä
Elsi Katainen
Katri Kulmuni
Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä (Greens/EFA)
Ville Niinistö
Maria Ohisalo
Perussuomalaiset, Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR)
Sebastian Tynkkynen
Ruotsalainen kansanpuolue, Renew Europe -ryhmä
Anna-Maja Henriksson
Suomalainen edunvalvonta EU:ssa
EU-asioissa edunvalvonnalla eli lobbauksella tarkoitetaan pyrkimystä vaikuttaa päätöksentekijöihin ja päätösten valmisteluun tavoitteen, näkyvyyden tai muun edun saavuttamiseksi. EU:ssa lobbausta pidetään yleisenä vaikuttamiskeinona. Moni EU:n lainsäädäntöesitys on edellyttänyt lukuisten eri intressiryhmien kuulemista.
Lobbarit pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekijöihin erityisesti komissiossa ja parlamentissa. Eri tahojen kuuleminen kuuluu komission työskentelytapoihin sen valmistellessa lakiehdotuksia. Neuvoston osalta vaikuttaminen tapahtuu ensisijaisesti jäsenmaiden pääkaupungeissa, koska jäsenmaiden päätöksenteko on kansallisten hallitusten käsissä.
Lobbareiden kirjo Brysselissä on laaja. Suurimman joukon muodostavat teollisuusyritysten etuja ajavat ryhmät, työmarkkinaosapuolia edustavat edunvalvontaryhmät, ympäristöjärjestöt, elintarvikealaa edustavat järjestöt sekä energiajärjestöt. Myös maataloustuottajat ovat perinteisesti olleet vahvasti edustettuina EU:ssa. Lisäksi Brysselissä on muun muassa satoja aluetoimistoja eri jäsenmaiden eri alueilta ja kaupungeista. Myös Suomen eri maakunnat ja suurimmat kaupungit ovat edustettuina Brysselissä.
Brysselissä on useita suomalaisia edunvalvontatoimistoja
Maakuntien EU-toimistot ja muiden eturyhmien edustajat ajavat alueidensa ja toimialojensa etuja EU:ssa, seuraavat EU-asioita ja tiedottavat niistä. Ne edistävät alueidensa ja toimialojensa näkyvyyttä Euroopassa.
Aluetoimistot
Muualla verkossa:
Ahvenanmaa EU:ssa
Ahvenanmaan erityisasema Euroopan unionissa todetaan Suomen liittymissopimuksessa (Ålandsprotokollet). Sen mukaan Ahvenanmaa on EU:n verounionin ulkopuolella. Pöytäkirja sisältää erityissäännöt kiinteän omaisuuden ostamisesta ja elinkeinon harjoittamisesta Ahvenanmaalla. Lisäksi Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellinen erityisasema pannaan merkille.
Veropoikkeus koskee arvonlisäveroa ja valmisteveroja. Poikkeus on mahdollistanut verovapaan myynnin lauttaliikenteessä Suomen ja Ahvenanmaan välillä sen jälkeenkin, kun verovapaus EU:n jäsenvaltioiden välisessä liikenteessä lakkasi vuonna 1999.
Ahvenanmaan itsehallintolain mukainen erityisasema ilmenee kansainvälisiä sopimuksia ja EU:n perussopimuksia vahvistettaessa. Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunnan toimivaltaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamis-säädöksille tarvitaan myös maakuntapäivien hyväksyntä ennen kuin sopimus tulee sen toimivaltaan kuuluvilta osin voimaan Ahvenanmaalla.
Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyi muun muassa Lissabonin sopimuksen voimaansaattamisen. Vasta sen jälkeen sopimus tuli maakunnassa voimaan Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvilta osiltaan. Maakuntapäivät on aiemmin hyväksynyt myös Amsterdamin ja Nizzan sopimukset.
Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntä vaadittiin myös Suomen liittyessä unioniin 1995. Maakunnassa tarvittiin kaksi eri kansanäänestystä. Ensimmäisessä kansanäänestyksessä 16.10.1994 ahvenanmaalaisista 51,9 prosenttia tuki jäsenyyttä (Suomessa 56,9 prosenttia). Toisessa kansanäänestyksessä 20.11.1994 Ahvenanmaan jäsenyyttä kannatti 73,6 % äänestäjistä.
Ahvenanmaan maakuntapäivät vahvisti liittymisen EU:hun 2.12.1994. Maakuntapäivien 30 edustajasta 26 kannatti jäsenyyttä.
EU-asioiden valmistelussa Ahvenanmaan maakuntahallituksen osallistumiseen ja tiedonsaantiin kiinnitetään erityistä huomiota. Maakuntahallituksen puheenjohtajalla on oikeus tulla kuulluksi EU-ministerivaliokunnassa silloin, kun asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan tai on muutoin maakunnalle erityisen tärkeä. Ahvenanmaalla on myös oma erityisasiantuntijansa Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä.
Åland/Visit Finland/Flatlight Films.