Käsissäsi oleva raportti ”Euroopan hetki: itsenäinen EU globaalissa murroksessa” pyrkii herättämään keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta; missä olemme tällä hetkellä, ja millaisilla keinoilla saavutamme entistä vahvemman unionin.
Eurooppalaisten maiden maailmanvalta päättyi toiseen maailmansotaan. Saksa, Ranska ja Iso-Britannia menettivät vuosisatoja kestäneen asemansa Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle. Myöhemmin Kiina nousi yhdeksi suurista, ja Neuvostoliitto korvautui Venäjällä. Viimeisen 20 vuoden aikana Euroopan ulkopuolisten suurvaltojen joukkoon ovat nousseet niin Intia, Brasilia kuin Etelä-Afrikka, ja globaalin vallan painopiste on entistä enemmän siirtynyt lännestä itään ja etelään. Mikäli maanosamme haluaa edelleen olla merkityksellinen kansainvälisissä pöydissä, se edellyttää yhtenäisyyttä. Eurooppalaiset maat ovat yksinään tuskin mitään, kuten nyt on nähty esimerkiksi Ison-Britannian kohdalla, joka pyrkii tiivistämään suhteitaan Euroopan unionin kanssa Brexitin jälkeen.
Juuri yhtenäisyyden puute on haastanut unionin toimintakykyä viimeisten vuosien aikana. Resursseja kyllä riittää, mutta jäsenmaiden risteävät näkemykset sekä sisäpoliittisten kysymysten käyttäminen painostuskeinona ovat tehneet yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta lyhytnäköistä ja tehotonta. Maailma on siirtymässä arvojen aikakaudesta intressien aikakauteen. Mikäli Euroopan unioni haluaa muuttaa tätä kehitystä, se edellyttää toimintakykyä.
Toimintakyky ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vaatii Euroopan unionilta myös uskottavaa puolustuspolitiikkaa. Rauhanosinko ja Yhdysvaltain läsnäolo Euroopassa saivat useat jäsenmaat vähentämään puolustukseen suunnattuja panostuksia. Venäjän hyökkäys Georgiaan 2008 ja Ukrainaan 2014 ei saanut Euroopan unionin jäsenmaita muuttamaan suuntiaan, joten siksi presidentti Trumpin tarjoama herätys Euroopalle onkin ollut enemmän kuin tarpeen.
Trumpin aiheuttama herätys ei kosketa vain puolustusta. Euroopan unioni on ollut aivan liian riippuvainen energian, teknologian ja kriittisten raaka-aineiden suhteen Yhdysvalloista, Venäjästä ja Kiinasta. Tämä on johtanut useita kertoja painostukseen ja heikentänyt Euroopan unionin toimintakykyä. Viimeistään nyt lienee selvää, että oli kyseessä sitten liittolainen tai vastustaja, Euroopan ei tule alistua painostuksen tai uhkailun edessä.
Euroopan unionin toimintakyvyn parantaminen edellyttää sen instituutioiden ja päätöksenteon vahvistamista. Siksi unionin päätöksentekoa tulee demokratisoida entistä enemmän ja lisätä määräenemmistöpäätöksiä erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. Laajentuminen on keino vahvistaa unionin globaalia asemaa mutta se edellyttää integraation syventämistä, jottei yksittäinen jäsenmaa voi ottaa unionia panttivangiksi.
Loppuviimein unionin tulevaisuus riippuu siitä, näkevätkö jäsenmaat olevansa osa jotain itseään suurempaa. Meillä on kaikki resurssit käytössä Euroopan unionin vahvistamiseksi, mutta onko meillä riittävästi tahtoa? Tähän keskusteluun Euroopan hetki: itsenäinen EU globaalissa murroksessa -raportti haluaa osallistua asiantuntijoiden, poliitikkojen ja vaikuttajien sekä tuoreimpien tutkimusten avulla.
Jani Kokko
Kansanedustaja
Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja
10 TEESIÄ EUROOPAN HETKESTÄ
- Yksinapainen maailmanjärjestys on murtunut. Tilalla on transaktionaalinen, kilpailullinen ja voimapolitiikkaan nojaava maailma, jossa yhteiset pelisäännöt eivät enää sido suurvaltoja. Eurooppa elää hallitsijakausien välissä, kun maailman johtoasemasta kilpaillaan. Haastajia: toinen supervalta Kiina, sotilaallinen kaaosagentti Venäjä, globaali etelä, jopa Yhdysvallat.
- Liberaalidemokraattinen malli on altavastaaja. Kolmesta suurvallasta yksikään ei ole enää sitoutunut puolustamaan demokratiaa ja oikeusvaltiota, tai ne jopa aktiivisesti purkavat sitä; nousevien talouksien näkemys liberaalista demokratiasta on taas lännen johtoaseman leimaama. Universaaleja arvoja ja ihmisoikeuksia haastava suverenismi nousee myös Euroopan sisällä laitaoikealta: ”jokaisen maan sisäiset asiat kuuluvat vain niille itselleen”.
- Rakenteelliset tekijät heikentävät Euroopan painoarvoa. Väestön väheneminen, ikääntyminen ja heikko tuottavuus johtavat suhteellisen vaikutusvallan pienentymiseen. Samalla maailmankaupan kasvusta, Yhdysvaltain sotilaallisesesta suojasta ja Venäjän halvasta energiasta syntyneet osingot ovat kaikki lakanneet poliittisen riskin lauettua.
- Eurooppa onnistuu reagoimaan, mutta ei johtamaan. Toistuvat kriisit ovat tehneet unionista improvisoijan, eivät strategisen johtajan. Se on oppinut sopeutumaan ja myös taivuttamaan sääntöpohjaansa usein onnistuneesti, mutta ei kykene ennakoimaan tai ottamaan ohjaksia omasta tulevaisuudestaan.
- Riippuvuudet rajoittavat Euroopan poliittista itsemääräämisoikeutta. EU on sotilaallisesti ja teknologisesti riippuvainen Yhdysvalloista, samalla kun USA-suhteen poliittinen riski kasvaa. Kiina-riippuvuus vihreän talouden ja puolustusteollisuuden raaka-aineista on syvä ja rakenteellinen. Venäjä sitoo Euroopan torjumaan sen sotilaallista uhkaa. Samalla jäsenmaat käyttävät veto-oikeuksiaan oma etunsa edellä.
- Strateginen herätys tarvitsee vapaampaa toimintakykyä. Veto-oikeuden ja yksimielisyyden sijaan on ulkopolitiikassa otettava käyttöön super-QMV ja vaihtoehtoisesti eriytyvä integraatio, jotta EU kykenee irtautumaan sisäisistä kiristysnyöreistä. Myös EU:n laajenemisessa – sen vahvimmassa geopoliittisessa välineessä – yksimielisyys tulee rajata koskemaan vain uuden jäsenvaltion lopullista hyväksyntää, ei jokaista neuvottelulukua.
- Arvopohjaisuuden tulee näkyä käytännössä. EU:n omat arvoperusteet rapautuvat, kun sääntöjä venytetään poliittisista syistä. Epäjohdonmukaisuus on haaste sisäiselle oikeutukselle ja ulkoiselle uskottavuudelle arvopohjaisuuden puolustajana. Samalla materiaalinen itsenäisyys haitallisista riippuvuuksista on ehdotonta vapauksien, kansalaisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi.
- Tavoitteeksi neljä autonomiaa. Taloudellinen: pääomamarkkina- ja pankkiunionin loppuunvieminen, vahvempi euro ja kilpailukykyinen talous. Teknologia ja informaatio: EU:n oma datainfrastruktuuri ja tekoälyekosysteemi ja informaation suojat. Energia ja vihreä siirtymä: riippuvuuksien hajauttaminen ja vihreän siirtymän teollinen perusta Euroopassa. Puolustusteollinen: yhteinen teollinen kapasiteetti ja kyky toimia ilman Yhdysvaltain tukea.
- Euroopasta oikeudenmukaisen järjestyksen rakentaja. EU:n on tuettava demokratiaa ja rauhaa johdonmukaisesti, myös silloin, kun se ei ole geopoliittisesti helppoa. Samalla saarnaamisen on muututtava esimerkiksi ja nöyryydeksi. Globaali etelä ratkaisee geopoliittisen kilpailun: sen kanssa on rakennettava tasavertaisia kumppanuuksia. Samalla planetaarista vastuuta ympäristöstä ei saa unohtaa.
Aikaikkuna on lyhyt – Euroopan hetki on nyt. Vaihtoehto ei ole paluu rauhallisempaan aikaan tai suvereenien jäsenmaiden omille kultakausille, vaan hidas hiipuminen ja puolustuskyvyttömyys, jossa Euroopan painoarvo kuihtuu ja sen arvot ja tulevaisuus määritellään ulkopuolelta. Suomi voi säilyttää itsemääräämisoikeutensa vain itsenäisessä ja vahvassa Euroopassa – mikä muu olisi vaihtoehto?
Artikkeli on osa Eurooppalaisen Suomen tulevaisuusraporttia “Euroopan hetki: Euroopan unioni globaalissa murroksessa”. Raportti pyrkii piirtämään kuvan siitä, millaisessa maailmantilanteessa EU on vuoden 2026 alussa, ja millaisia kriittisiä uudistuksia Euroopan ja Suomen olisi nyt ajettava. Analyysin taustaksi on haastateltu Chatham House -periaatteella kuuttatoista suomalaista eri alan, taustan ja sukupolven asiantuntijaa. Lisäksi lähteenä on hyödynnetty tutkimuslaitosten, tutkijoiden ja ajatushautomoiden raportteja ja teoksia kahden edellisen vuoden ajalta.
