Timmy Trümpler:
Johtajavetoisesta politiikasta vuoropuheluun päättäjien ja kansalaisten kesken

Julkaistu 2.2.2009

  Aloita keskustelu

Euro täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Suomen liittymisestä Talous- ja rahaliittoon (EMU) käytiin vuosina 1997 ja 1998 pitkä poliittinen keskustelu. Eurooppalainen Suomi seurasi keskustelua ja keräsi aiheesta noin 25000 lehtileikkeen kokoelman. Tänä päivänä tuo aineisto tuo esille yleisemmin EU-päätöksentekoon liittyviä ongelmia: kansalaisten ja vallanpitäjien välisen epäluottamuksen sekä johtajavetoisuuden Euroopan unioniin liittyvässä päätöksenteossa.

Vuonna 1997 poliittisen keskustelun alkaessa Paavo Lipposen johtama hallitus alkoi voimakkaasti ajaa Suomen liittymistä EMU:un. Suomalaisten enemmistö oli euroalueeseen liittymistä vastaan. Tuolloisessa mielipidemittauksessa 38 % suomalaisista oli liittymisen kannalla kun taas 41 % vastusti liittymistä. Luvut pysyivät samantapaisina koko asiaa koskeneen poliittisen keskustelun ajan.

Eduskunta äänesti EMU:un liittymisestä huhtikuussa 1998. Juuri ennen äänestystä kansalaisten enemmistö ryhtyi kannattamaan liittymistä luvuin 46 % puolesta ja 45 % vastaan. Kansanedustajien enemmistö vastusti myös hyvin pitkään EMU:un liittymistä. Käänne eduskunnan kannassa tapahtui myös juuri ennen äänestystä. Kansalaisten ja heidän edustajiensa mieli kääntyi ruosteisten saranoiden lailla kirskuen väellä ja voimalla kääntäen hallituksen kanssa samalle kannalle.

Yhdentoista vuoden takaiset tapahtumat herättävät kysymyksiä edustuksellisen demokratian toimintatavoista. Onko edustuksellinen demokratia sitä, että vallan kahvaan päässeet ajavat hyviksi näkemiään asioita kansan mielipiteestä piittaamatta? Vai onko edustuksellinen demokratia sitä, että poliitikot ajavat kansan puolesta asioita, joita kansa haluaa?

Tänään hyvin harva kiistää päätöksen liittyä Talous- ja rahaliittoon olleen Suomen kannalta hyvä. Takana on taloudellisesti lihavia vuosia. Nykyisessä talouskriisissä taloutemme tukena on vahva euro, jonka arvon heilahtelua ei tarvitse liiemmin pelätä. Filosofisessa mielessä emme kuitenkaan voi perustella tekojen oikeutusta jälkikäteen niiden seurauksilla. Entä kuka olisi maksanut laskun huonosta päätöksestä?

Euroopan unionin uudistusprosessin tietyt piirteet muistuttavat Suomen yhdentoista vuoden takaista päätöstä Talous- ja rahaliittoon liittymisestä. Uudistus lähti ylhäältä liikkeelle ja monessa vaiheessa kansalaiset ovat vastustaneet sitä - viimeksi vuonna 2008 Irlannin kansanäänestyksessä. Maakohtaisten syiden lisäksi Irlannin äänestystuloksen taustalla oli sama syy kuin Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä vuonna 2005. Äänestäjät pelkäsivät päätösvallan katoamista omasta maasta - kansalaisten ulottumattomiin. Samaa muuten suomalaiset pelkäsivät aikanaan EMU:n kohdalla. Pohjimmiltaan nämä tapaukset kertovat epäluulosta Euroopan unionia ja sen päätöksentekojärjestelmää kohtaan.

On myös kysyttävä miten kansalaiset voivat hyväksyä sopimuksen, jonka pohjana ollutta prosessia poliitikotkin sanovat epädemokraattiseksi. Unionin uudistamista suunnitelleen tulevaisuuskonventin työskentelytavat herättivät aikanaan voimakasta kritiikkiä sen jäsenten keskuudessa. EU kaipaa uudistamista, sopimusten selkiyttämistä ja tehokkaampaa päätöksentekoa. Voimmeko kuitenkaan hyväksyä kyseenalaisia toimintatapoja siksi, että lopputuloksesta toivon mukaan joskus tulee hyvä?

Euroopan unionin suurin haaste ei ole demokratian lisääminen institutionaalisella tasolla antamalla esimerkiksi parlamentille lisää valtaa päätöksenteossa. Tärkeintä on lisätä kansalaisten osallisuutta unioniin liittyvään päätöksentekoon sekä kansallisella että EU-tasolla. Tarvitaan enemmän aitoa vuoropuhelua eikä pelkkää äänestämistä määrävuosittain. Tässä on sekä kansallisilla parlamenteilla että EU:lla parannettavaa. Vuoropuhelu lisää luottamusta. Vain siten kansalaiset voivat ottaa EU:n omakseen. Johtajavetoinen politiikka on toivon mukaan kulkenut tiensä päähän. Huonojen menettelytapojen seurauksena uudistuksissaan jumiin jäänyt EU ei ole kenenkään etu.

Myös meidän kansalaisten tulisi osallistua vuoropuhelutalkoisiin. Kesäkuun seitsemäntenä päivänä järjestetään Suomessa europarlamenttivaalit. Niitä edeltää kampanjakausi. Silloin jos koska on hyvä hetki käydä jututtamassa ehdokkaita ja kertoa mitä asioita toivoo heidän ajavan mikäli tulevat valituiksi.

Timmy Trümpler

Kirjoittaja toimi helmikuuhun 2009 saakka projektiassistenttina Eurooppalaisen Suomen Baltic Europe Consultations -hankkeessa

  

Keskustelu