Teksti on julkaistu Aamulehdessä 13.6.2008 Alakerta-artikkelina.
Lauri Tierala:
Uutta vauhtia Itämeri-yhteistyöhön
Julkaistu 13.6.2008
1 kommenttia (0 tarkastuksessa)
Itämeri, Suomen reitti länteen, on muuttumassa herkästä murtovesialtaasta rehevöityneeksi sinileväaltaaksi. Rehevöitymisen vaikutukset ovat paljain silmin havaittavissa – ja kirvelevän ihon tunnettavissa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät Itämeren ympäristöongelmien ratkaisemista maan ulkopolitiikan tärkeimpänä tehtävänä.
Itämeri-yhteistyötä edistää huima määrä erilaisia organisaatioita ja verkostoja, esimerkiksi Tampereella toimiva Itämeri-instituutti. Kansalaisjärjestöjen, yritysten, kaupunkien, maakuntien ja valtioiden verkostot edesauttavat yhteisen itämerellisen identiteetin vähittäistä syntymistä. Ongelma on koordinaation puute: eri organisaatiot puurtavat pitkälti samojen kysymysten äärellä. Tutkimustietoa kertyy paljon, mutta johtopäätösten toimeenpano ja koordinointi kangertavat. Taas kerran voidaan peräänkuuluttaa poliittista johtajuutta, jota alueen maista ei ole löytynyt.
Uusimpina tulokkaina kentälle on ilmestynyt meren pilaantumisesta huolestuneita ”filantrokapitalisteja”, säätiöiden kautta tehokkaasti toimivia liikemiehiä. Suomessa tätä työtä tekee ansiokkaasti John Nurmisen säätiö, joka on rahoittanut muun muassa fosforinpoistoa Pietarin jätevedenpuhdistamossa.
**
Euroopan unionin laajentumisen myötä Itämerestä on tullut Kaliningradia ja Suomenlahden pohjukkaa lukuun ottamatta unionin sisämeri – 2000-luvun mare nostrum. Itämeri on noussut Brysselissä ja alueen jäsenmaissa näkyvälle sijalle juhlapuheissa.
Konkreettiset aikaansaannokset eivät kuitenkaan huimaa päätä. EU:lla ei ole Itämeren suhteen kokonaisvaltaista lähestymistapaa, vaan aluetta on käsitelty mm. sisämarkkinoiden, aluepolitiikan, meripolitiikan ja ympäristöpolitiikan yleisten säännösten kautta.
Tilanteeseen on tulossa muutos: komissio valmistelee parhaillaan pääministerien pyynnöstä EU:n Itämeri-strategiaa, joka on tarkoitus hyväksyä Ruotsin puheenjohtajuuskaudella loppuvuodesta 2009. Tavalliseen EU-tapaan komission työhön vaikuttavat jo valmisteluvaiheessa kiinnostuneet jäsenmaat ja eri intressitahot.
Itämeri-strategian on tarkoitus tuottaa konkreettisia tuloksia alueen ympäristön ja kilpailukyvyn kohentamiseksi. Strategia voi saada aikaan kolme merkittävää asiaa: ensinnäkin, sen kautta voidaan saada aikaan tähän asti nähtyä parempia tuloksia nykyisistä resursseista. Toimijoiden moninaisuus suorastaan huutaa kunnon koordinaatiota. EU:n Itämeri-strategia voi luoda yhteiset suuntaviivat jäsenmaiden ja muiden Itämeri-toimijoiden työlle. Toiseksi, strategia helpottanee eurooppalaisten rahoituslaitosten EIB:n ja EBRD:n aiempaa voimakkaampaa osallistumista Itämeren suojeluun. Rahoituksen merkitys eri organisaatioiden toiminnan ohjaamisessa on selvä. Kolmanneksi, strategia voisi toimia päänavaajana ympäristölakien tiukemmille vaatimuksille Itämeren kaltaisella herkällä alueella. Tällainen alueellisuuden huomioonottaminen olisi merkittävä uudistus EU-filosofiassa.
Itämeri-strategiassa ei voi olla kyse alueen suosituimmuusasemasta EU:n sisällä. Kilpailu olisikin varsin kovaa Ranskan puuhatessa unionin Välimeri-yhteistyötä ja Puolan viritellessä ”itäistä ulottuvuutta”. Itämeri-strategia voi pikemminkin toimia päänavauksena ja esimerkkinä unionin sisäiselle alueellistumiselle; laajentuvan ja tiivistyvän EU:n on pakko huomioida jatkossa entistä tarkemmin maaryhmien ja Itämeren seudun kaltaisten ”makro-alueiden” erityistarpeet.
**
Meren rehevöityminen on alueen polttavin ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan ympäristö-, maatalous- ja liikennepolitiikan yhteensovittamista. EU:n Itämeri-strategia ei kuitenkaan keskity vain ympäristöön, vaan tullee sisältämään toimenpiteitä myös alueen talouskasvun nopeuttamiseksi, liikenneinfrastruktuurin parantamiseksi ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.
Alueen maat ovat enimmäkseen varsin pieniä, ja sikäli taloudellisesti riippuvaisia viennistä ja eurooppalaisten sisämarkkinoiden syvenemisestä. Maantieteellisen ja kulttuurisen läheisyyden puolesta Itämerestä voi kehittyä luonteva toimintaympäristö, kotimarkkina, suomalaisillekin yrityksille. Hakeepa yritys huippuosaamista tai halpaa työvoimaa, nopeaa kasvua tai vahvaa ostovoimaa, ei sen välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
Liikenneinfrastruktuurin kehittäminen on pitkien välimatkojen alueella ensisijaisen tärkeää - ja hyödyttää vientiriippuvaista Suomea. Liikennehankkeiden ympäristövaikutusten huomioonottaminen on Itämerellä erityisen tärkeää. Itämeri-strategian neljäs tavoite, poliisi- ja rajavalvontayhteistyön tiivistäminen on myös välttämätön: Itämeren alueesta on tullut ihmis- ja huumekaupan kauttakulkureitti ja päämäärä.
**
Itämeren maiden yhteinen vaikuttamistyö Euroopan unionissa on rakenteellisesti hankalaa. Alueen suuret jäsenmaat Saksa ja Puola ovat ensisijaisesti kiinnostuneita muista kysymyksistä eivätkä ryhdy Itämeri-yhteistyön organisoijiksi. Pienet maat, joille Itämeri on olennaisen tärkeä, eivät ole pystyneet järjestelmälliseen yhteistyöhön EU:n huippukokouksia edeltävistä pääministeritapaamisistaan huolimatta. Itämeren maiden neuvosto, johon kuuluvat mm. Norja ja Ranska, ei ole muodostunut vahvaksi toimijaksi.
Pohjoismaiset instituutiot ovat sen sijaan historiallisesti vahvoja: Pohjoismaiden ministerineuvoston vuosibudjetti on yli 100 miljoonaa euroa. Pohjoismaisen yhteistyön missio on kuitenkin hieman hämärtynyt 1990- ja 2000-luvuilla. Kun maanosan integraatio etenee EU:n kautta, ja alueelliset ongelmat ovat selkeästi itämerellisiä, pohjoismaisen yhteistyön agenda kevenee.
Itämeri-yhteistyössä on haasteita ja tarvetta, pohjoismaisessa yhteistyössä taas on resursseja. Potentiaaliset synergiaedut eivät voisi olla juuri ilmeisempiä. Muun muassa europarlamentaarikko Henrik Laxin ehdottama Baltian maiden liittyminen pohjoismaisiin instituutioihin tekisi Pohjoismaiden neuvostosta Itämeri-yhteistyön ytimen, joka olisi myös EU:ssa vahva vaikuttaja alueen yhteisissä kysymyksissä. Baltian maissa on ajatukselle paljon kannatusta. Pohjoismaat hylkäsivät ehdotuksen 1990-luvulla - nyt aika voisi olla kypsä.
Lauri TieralaKirjoittaja on Eurooppalainen Suomi ry:n toiminnanjohtaja.
Öljyn hinnannousun ja niukkenemisen skenaarioissa merikuljetusten nopeus hidastuu ja lentoliikenne kallistuu, joten Baltic Rail voisi olla tämän maan intressissä ja mukaan tulisi kytkeä mahdollisuuksien mukaan Pietari. Euroopan henkilömatkailua ja rekkaliikennettä saataisiin siirrettyä kiskoille.