Historiallinen kompromissi vai uusi askel epävarmassa integraatiokehityksessä?

Published by admin on

Tiistaina päättynyt Euroopan unionin historiallinen ja ennätyspitkä huippukokous saavutti kompromissien kompromissin EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä ja elpymisvälineestä. Kuten tiedämme, EU-johtajat päättivät 750 miljardin euron hätärahoituksesta, jolla hillitään pandemian aiheuttamia taloudellisia vahinkoja ja edistetään talouskasvua EU-alueella. Tästä paketista 390 miljardia jaetaan suorina tukina ja korkeintaan 360 miljardia lainoina jäsenmaille.

On varsin todennäköistä, että lainaosuudelle ei muodostu kovin korkeaa kysyntää, muutamia EU-maita lukuun ottamatta. On myös varsin todennäköistä, että koko elpymisvälinettä ei olisi tarvittu, jos kriisi olisi iskenyt ensisijaisesti EU-maihin, jotka ovat hoitaneet talouksiaan vastuullisesti nousukauden aikana. Tulevina vuosina hyvä taloudenpito on välttämätöntä kaikissa EU-maissa. Myös Suomessa taloutta on hoidettava tarkasti, kun pyrimme ylittämään koronakriisin aiheuttamat haasteet ja palaamaan talouden kasvu-uralle. Euroopan komission arvion mukaan Suomen talous palautuu EU-maista hitaimmin ja tämä viesti on syytä ottaa vakavasti koko maassa.

Elpymisvälineen ohella tehtiin linjaukset EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosille 2021–2027. Iso-Britannian EU-eron jättämä merkittävä budjettilovi oli yksi keskeisistä ratkaistavista haasteista. Budjetin eli monivuotisen rahoituskehyksen osuus tehdystä paketista oli 1074 miljardia euroa ja se on suuruudeltaan samaa luokkaa kuin edeltävälläkin kaudella – toisin sanoen Brexitin aiheuttama lovi paikattiin paketissa. Yhteensä paketti on EU:n historian suurin ja kooltaan noin 1800 miljardia euroa.

Suomi saa tulevalla budjettikaudella EU:n budjettirahaa arviolta noin 11,1 miljardia euroa ja maksaa noin 16,7 miljardia euroa. Suomen nettomaksuasema ei muutu ratkaisevasti vaan jopa paranee hieman verrattuna esimerkiksi nuukaan nelikkoon. Elpymisvälineen kautta Suomi saa arviolta 3,2 miljardia euroa ja maksanee aikanaan paketista noin 6,6 miljardia euroa – riippuen hieman siitä, minkälaisia omia rahoitusinstrumentteja eli EU-veroja aikanaan luodaan.


Välittömästi EU-maiden johtajien lyötyä kättä päälle sopimuksesta, alkoi perinteisiin kuuluva kädenvääntö sopimuksen voittajista ja häviäjistä ympäri Eurooppaa. Suomessa media, poliitikot ja yhteiskunnalliset keskustelijat ruotivat kilvan tehtyä sopimusta ja analysoivat maamme menestystä neuvotteluissa. On ymmärrettävää ja tarpeellistakin pohtia sitä, miten hyvin tai huonosti Suomi pärjäsi neuvotteluissa suhteessa muihin EU-maihin ja tunnistan itsekin ne lukuisat ongelmat, jotka nyt tehtyyn kompromissien kompromissiin sisältyvät.

Monet ovat kritisoineet Suomen kiistämättä epäselvältä näyttänyttä neuvottelulinjaa ja kummallista asemointia jonnekin Saksan ja nuivan nelikon välimaastoon. Perinteisesti Saksan tai Iso-Britannian linjoja myötäillyt Suomi oli uuden edessä, kun Iso-Britannia puuttui neuvottelupöydästä ja Saksa asemoi itsensä voimakkaasti Ranskan ja Etelä-Euroopan solidaarisuutta ja yhteistä velkaa kannattavien pöytään. Brittien paikan täytti nuiva nelikko, joka tiukalla linjallaan ja erityisesti Hollannin vaatimuksilla tasapainotti nyt tehtyä pakettia merkittävästi myös Suomen kantojen mukaisesti. Tällä hetkellä kaikille taitaa olla hieman epäselvää, mihin joukkoon Suomi lopulta asemoitui neuvotteluissa ja erilaisia arvioita tihkuu neuvottelupöydissä käydyistä keskusteluista, jopa Financial Timea myöten.

Nettomaksukeskustelu on kuitenkin vain osatotuuksien luettelo. Nettomaksajana Suomen Euroopan unioniin laittaman panostuksen hyöty ratkaistaan siinä, miten ja mihin rahat käytetään.


Suomen nettomaksuosuuksien ja saamisten sijasta haluan kuitenkin tarkastella huippukokouksen tuloksia yleiseurooppalaisella tasolla, koska merkittävimmät ongelmat ja haasteet, mutta myös saavutukset, löytyvät tältä tasolta. Keskityn kolmeen keskeiseen huomioon, jotka voidaan mielestäni tehdä varsin turvallisesti nykyisenkin tiedon pohjalta:

  • Liittovaltiokehitystä vietiin jälleen eteenpäin kriisin keskellä
  • Monivuotisen rahoituskehyksen modernisointi epäonnistui
  • Oikeusvaltiokehityksestä kuollut kirjaus paketissa?

Liittovaltiokehitystä todella vietiin jälleen kerran eteenpäin kriisin keskellä. Tämä ei ole ensimmäinen eikä todennäköisesti viimeinenkään kerta, kun EU-maiden johtajat seisovat kuilun reunalla ja yön viimeisinä tunteina pusertavat kasaan historiallisen kompromissin, jolla integraatiota syvennetään edelleen. Ongelmalliseksi kehityksen tekee se, että nämä askeleet otetaan perussopimuksia muuttamatta – tulkitsemalla niitä luovasti uudelleen. Tämän on todenneet lukuisat asiantuntijat ympäri Euroopan ja myös oma perustuslakivaliokuntamme, joka antoi hyvin tiukan neuvottelumandaatin neuvotteluihin elpymisvälineestä.

Nykyinen tapa kehittää Euroopan unionia ei ole kestävällä pohjalla, koska siltä puuttuu EU-kansalaisten hyväksyntä. Mikäli tätä hyväksyntää ei löydy, muuttuu kehitys kyllä-ei-keskusteluksi ja se on huonoin tie ongelmakohtien korjaamiseksi. EU-maiden päättäjät tietävät kokemuksesta, että perussopimusten muuttaminen, ratifiointi ja mahdolliset sitovat tai neuvoa-antavat kansanäänestykset ovat kuluttava ja epävarma tie. Nyt integraatiota syvennetään kriisien kautta ja pakon edessä eikä tie eteenpäin ole selkeä ja laajaa hyväksyntää nauttiva.

EU-maiden on kyettävä keskustelemaan Euroopan suunnasta ja tulevaisuudesta kriisien välillä, suvantovaiheissa. Toivottavasti tähän tarjoutuu mahdollisuus syksyllä alkavassa ja kaksi vuotta kestävässä Conference on the Future of Europessa, joka jatkaa Junckerin komission aloittamaa keskustelua Euroopan tulevaisuudesta.

Minusta tällainen keskustelu on paitsi EU-tasolla ja jäsenmaiden kesken mutta myös kansallisesti Suomessa ehdottoman välttämätöntä ja sitä myös Eurooppalainen Suomi toiminnallaan edistää.


Monivuotisen rahoituskehyksen modernisointi epäonnistui jälleen – pahasti. Koronapandemian ja sen torjuntatoimien talousvaikutusten minimointi sekä vääntö elpymisvälineen miljardeista ajoivat prioriteeteissa ohitse komission esittämistä monivuotista rahoituskehystä koskevista kehityspyrkimyksistä. Komission ja parlamentin tavoite keskittää monivuotisen rahoituskehyksen panostukset vihreään kasvuun, digitalisaation, koulutukseen, innovaatioihin ja infrastruktuuriin sekä moniin muihin Euroopan globaalin kilpailukyvyn kannalta keskeisiin teemoihin vesittyivät huippukokouksessa joko täysin tai osittain. Jäsenmaat pitivät kiinni perinteisistä rahoitusinstrumenteista ja budjetin peruspainopisteet ovat jatkossakin pitkälti samanlaisia kuin aiemmin. Merkittävin positiivinen muutos lienee se, että elpymisvälineestä iso osa on sidottu kestävään kehitykseen ja digitalisaatioon.

Erityisen harmillista on Horisontti Eurooppa -ohjelman eli tutkimukseen ja innovaatioihin keskittyvän ohjelman rahoituksen jääminen edelliskauden tasolle. Käytännössä jäsenmaat kompensoivat Brexitin, mutta eivät korota tasoa nykyisestä ja taso jäi kauas parlamentin ja komission esittämästä.

Metsää ei nähdä puilta, kun huippukokouksissa väännetään satojen miljardien summista miettimättä riittävästi niiden käyttökohteita. Euroopan unioni jää Kiinan ja Yhdysvaltojen jalkoihin, jos emme nosta kunnianhimon tasoa yhteisessä rahankäytössä ja sen kohdentamisessa. Euroopan unionista on saatava aito ja tasapainottava voima suurvaltojen rinnalle ja se vaatii panostuksia sekä vakavaa keskustelua ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.


Oikeusvaltiokehityksestä tehtiin kuolleena syntynyt kirjaus pakettiin – vai tehtiinkö? On nimittäin varsin kummallista, että pääministeri Marin ja eurooppaministeri Tuppurainen totesivat yhteen ääneen Suomen saavuttaneen tavoitteensa eli oikeusvaltiomekanismin kytkennän EU:n elvytyspakettiin. Tämän ehdottoman välttämättömän mekanismin tarkoituksena on suojata EU:n varojen käyttöä tilanteessa, jossa Unkarin ja Puolan kaltaiset maat rikkovat oikeusvaltioperiaatetta. Samaan aikaan Unkarin pääministeri Viktor Orbán totesi virnistellen, että yritykset kytkeä oikeusvaltioperiaate EU:n rahoitukseen on onnistuneesti estetty ja samaa viestiä toistivat muun muassa Visegrad-maiden virallinen Twitter-tili ja Puolan pääministeri Mateus Morawiecki.

Tästä kirjauksesta, joka on siis parin lauseen mittainen osa sopimusta, tulee vielä kova vääntö. Käytännössä paketti saatiin eteenpäin tekemällä oikeusvaltiomekanismista ympäripyöreä kirjaus, joka ei sido kenenkään käsiä tässä vaiheessa. Asiaan tullaan kuitenkin vielä palaamaan monta kertaa ennen kuin monivuotinen rahoituskehys ja elpymisväline ovat hyväksytysti maalissa. Keskeinen ongelma on kaikkien tiedossa: Unkari ja Puola vastustavat rahoituksen kytkemistä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ja nyt käynnissä oleva Unkaria koskeva artikla seitsemän mukainen kurinpitomenettely on, ainakin joidenkin tietojen perusteella, luvattu purkaa vielä Saksan puheenjohtajakauden aikana. Tähän Suomen ei tule missään olosuhteissa suostua.

Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on Euroopan unionin yksi kulmakivistä ja Unkarin ja Puolan kaltaisten maiden itsevaltaisten johtajien toiminta ei ole hyväksyttävissä. Moni kysyy, miksi Suomen pitäisi rahoittaa Etelä-Euroopan maita. Minusta vähintäänkin yhtä oleellinen kysymys on, sopiiko suomalaiseen moraaliin sellaisten maiden rahoittaminen, joissa oppositiopoliitikot joutuvat painattamaan vaalimainoksensa naapurimaissa pelon takia.


Seuraavaksi EU-maiden johtajien toimesta solmittu ja Euroopan parlamentin ja komission tahdon ja roolin pitkälti sivuuttanut paketti viedään parlamentin käsittelyyn. Euroopan parlamentissa elvytys ja moderni budjetti nauttivat laajaa kannatusta, mutta nyt tehty kompromissien kompromissi on vain kalpea muisto alkuperäisen esityksen kunnianhimon tasosta. Epäilen kuitenkin, ettei parlamentista ole lopulta vastustamaan jäsenmaiden tahtoa vaan muutokset ovat enemmän kosmeettisella tasolla. Olisin aidosti yllättynyt, jos parlamentti kaataisi esityksen tai pakottaisi siihen dramaattisia muutoksia, mutta tämä on ainakin teoreettisesti mahdollista.

EU:n historian suurin ja noin 1800 miljardin euron paketti kaipaa korjauksia. Me tarvitsemme EU:n globaalin kilpailukyvyn varmistavat investoinnit vihreään kasvuun, digitalisaatioon, tutkimukseen ja koulutukseen sekä moniin muihin keskeisiin kohteisiin. Meidän on varmistettava, että EU-maat kunnioittavat oikeusvaltioperiaatetta ja tarvittavat uudistukset taloudenhoitoon tehdään tai rahoitusta ei ole luvassa. Ja meidän on vihdoin tehtävä avoimesti ja läpinäkyvästi päätöksiä siitä, minkälainen on Euroopan tulevaisuus.

Kuilun reunalla tehtävät päätökset johtavat ennen pitkää harha-askeleeseen, joka syöksee meidät kuilun pohjalle. Tällä kertaa tuota harha-askelta ei otettu, mutta olisi naiivia kuvitella, että tämä jäisi EU:n kriisintäytteisen historian viimeiseksi koetinkiveksi.

Meidän on vaadittava EU-maiden johtajilta nykyistä enemmän ja annettava heille tukea rohkeaan päätöksentekoon.

Parempaa Eurooppaa rakentamassa,

Ville Kaunisto
kansanedustaja
Eurooppalaisen Suomen puheenjohtaja