EU:ssa on jo pitkään puhuttu Venäjältä jäädytettyjen varojen käyttämisestä Ukrainan hyväksi, kun Ukraina entistä kipeämmin tarvitsee tukea. Varojen hyödyntämisessä on kuitenkin ollut monenlaisia ongelmia, jotka EU:n on otettava vakavasti ratkaisua etsiessään, esittää Eurooppalaisen Suomen korkeakouluharjoittelija Antti Avoranta blogikirjoituksessaan.
Euroopan unionilla on hallussaan valtavasti Venäjältä jäädytettyä omaisuutta. Miksi niitä ei kuitenkaan ole käytetty Venäjän hyökkäyksen kohteena olevan Ukrainan hyväksi? Tapaa hyödyntää varoja on pohdittu jo pitkään, mutta se on osoittautunut kinkkiseksi kysymykseksi.
Venäjän varoja on eri maissa jäädytettynä arviosta riippuen noin 260–290 miljardin euron edestä, ja näistä suurin osa, noin 200 miljardia, on Belgiassa rahoitusmarkkinayhtiö Euroclearissa. Pääosin omaisuus koostuu joukkovelkakirjoista, joista osa on erääntynyt, jolloin rahat ovat jääneet tileille. Nämä jäädytykset tehtiin vastatoimina Venäjän Ukrainaan helmikuussa 2022 aloittamaan täysimittaiseen hyökkäyssotaan.
Tähän mennessä Venäjältä jäädytettyjen varojen tuotot on käytetty Ukrainan tukemiseen, mutta Venäjän varsinaista omaisuutta ei ole takavarikoitu. Itse omaisuuden käyttämisen kannatus on laajaa: sitä ovat esittäneet pelkästään tämän vuoden syyskuussa ainakin Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen, Saksan liittokansleri Friedrich Merz sekä Suomen ja Ruotsin pääministerit Petteri Orpo ja Ulf Kristersson.
Haasteina EU:n päätöksentekojärjestelmä, kansainvälinen laki ja talousvaikutukset
Arkijärjellä ajateltuna on oikeudenmukaista ja kohtuullista, että Venäjä osallistuu Ukrainalle aiheuttamansa vahinkojen korvaamiseen, vaikka ei siihen vapaaehtoinen olisikaan. Miksi pääomat on sitten jätetty rauhaan? Pääomien takavarikointi sisältää erinäisiä ongelmia alkaen siitä, että näin merkittävään päätökseen lähtökohtaisesti tarvitaan EU:n jäsenmaiden yksimielinen päätös. Tällaisen päätöksen syntymistä ei ole näköpiirissä, sillä Venäjä-mieliset Unkari ja Slovakia asettuisivat välittömästi poikkiteloin ja estäisivät päätöksen. Belgia, jossa jäädytettyjen varojen pääosa sijaitsee, on suhtautunut myös kielteisesti ajatukseen johtuen ainakin osittain sen keräämien miljardiluokan verotuloista, joilla maa on rahoittanut Ukrainan tukemista.
Lisäksi kansainvälisen lain mukaan valtioiden omaisuudet ovat koskemattomia. Venäjältä jäädytettyjen varojen takavarikointi olisi siten kansainvälisen lain vastaista. Tämän koskemattomuuden rikkominen loisi varjon EU:n vaatimuksille noudattaa kansainvälistä oikeutta ja antaisi Venäjälle laillisen perusteen haastaa päätös kansainvälisissä tuomioistuimissa.
On myös esitetty, että Venäjän varoihin puuttuminen aiheuttaisi sijoittajien paon EU:sta ja olisi ongelma yhteisvaluutta euron asemalle. Jos nimittäin Venäjän varoja voidaan takavarikoida, miksi joltakin toiselta taholta ei voitaisi myöhemmin takavarikoida varallisuutta parempaan käyttöön? Erityisesti sijoituspako olisi ongelma Belgialle sen ollessa yksi EU:n finanssikeskuksista, sillä nämä varat verotuloineen saattaisivat kaikota juuri sieltä. Samalla halukkuus käyttää euroa valuuttavarantona heikkenisi vastoin EU:n ja Euroopan keskuspankin tavoitteita parantaa euron nykyistä keskivertoa asemaa kansainvälisenä valuuttana. Euron aseman kehittyminen entistä käytetymmäksi kansainväliseksi valuutaksi loisi erilaisia hyötyjä, kuten alhaisemmat lainakustannukset ja pienemmän alttiuden valuuttakurssien vaihteluille. Luottamusta euroon ovat jo aiemmin heikentäneet eurokriisin tapaiset epävakaudet, eikä kasvavalle epäluottamukselle ole tarvetta.
Toisaalta on huomioitava, että Ukrainan riittämätön tukeminen syö uskottavuutta. Ja jos Ukraina häviää, on odotettavissa, että Venäjä voisi uhata jotain seuraavaa maata, kuten Moldovaa tai Georgiaa. Edes EU-maita ei voida pitää suojattuina. On selvää, että tällainen ympäristö ei olisi kovin houkutteleva investointikohde.
Suunnitelmissa sotakorvauslaina
Näiden ongelmien takia varojen käytössä on harjoitettu luovuutta, jotta juridiset ongelmat ja jäsenmaiden yksimielisyysvaatimus voidaan kiertää. Tällä hetkellä komissio valmistelee Ukrainalle korotonta lainaa eli niin sanottua Ukrainan sotakorvauslainaa, jossa Venäjän varoja ei takavarikoitaisi, vaan julkisten tietojen mukaan niistä tehtäisiin laina Ukrainalle, ja saman pääoman edestä laitettaisiin EU-maiden yhteisesti liikkeelle laskemia, korottomia velkakirjoja. Ukraina maksaisi tämän takaisin vasta, kun Venäjä on maksanut Ukrainalle myöhemmin määriteltävät sotakorvaukset aiheuttamistaan tuhoista. Lainan käyttökohteisiin on kuitenkin esitetty mahdollisia rajoitteita: EU-maissa on ollut kannatusta rajata ainakin osa lainarahoista koskemaan nimenomaan eurooppalaisten puolustustarvikkeiden hankintaan, mutta osa jäsenmaista voi haluta antaa Ukrainalle vapaammat kädet varojen käyttökohteiden suhteen. Yksityiskohtia lainasta ei ole vielä julkaistu, joten sen toimintalogiikasta ei voi paljoa tällä hetkellä sanoa. Kuitenkaan Venäjä ei menettäisi oikeutta omaisuuteensa, jolloin kyse ei olisi takavarikoinnista. Jäsenmailla on kuitenkin vielä huolia suunnitelman laillisuudesta, ja lainaa käsiteltäneen seuraavassa Eurooppa-neuvostossa 23.-24.10.
Vaikka Ukrainan tukeminen maksaa, Euroopalla ei ole varaa antaa Ukrainan romahtaa. Lisäksi on tärkeää, että Venäjä maksaa tuottamansa vahingot Ukrainalle. Niinpä luovuus tukitoimissa on tarpeen, mutta mahdolliset ongelmat on otettava vakavasti ja niihin on varauduttava, joten Venäjän varojen käyttämisessä on edettävä harkiten. Varojen takavarikointi ei suoraan heikentäisi Venäjää, sillä varat on jo jäädytetty, mutta toimenpide vahvistaisi Ukrainaa, jonka tuen tarve ei ole vähenemässä. Siksi Venäjän varojen hyödyntämistä on uskallettava tarkastella, mutta sitä ei tule tehdä huolimattomasti vaan viisaasti.
Antti Avoranta
Korkeakouluharjoittelija
Eurooppalainen Suomi