Kilpailukykyrahasto voi olla ratkaiseva askel kohti itsenäisempää Eurooppaa – jos sitä ei vesitetä.
Eurooppalaisen Suomen joulukuussa 2025 julkaisema tulevaisuusraportti ”Euroopan hetki: Itsenäinen EU globaalissa murroksessa” esitti synkän analyysin yhä syvemmälle voimapolitiikkaan ja anarkiaan luisuvan kansainvälisen järjestelmän tilasta sekä sen Euroopalle asettamasta eksistentiaalisesta haasteesta. Raportin keskeinen johtopäätös on, että Eurooppa voi säilyä itsenäisenä painostukselta ja suojella kansalaistensa oikeuksia vain vahvistamalla poliittista toimintakykyään, taloutensa rakenteita sekä purkamalla yksipuolisia riippuvuuksia ulkoisiin suurvaltoihin. Lisäksi keskeistä on havaita, että edellä mainittuja tavoitteita ei voi saavuttaa ilman, että Eurooppa vahvistaa teollista tuotantoaan kriittisillä teknologia-aloilla.
Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa 2025 esityksensä seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi vuosille 2028–2034. Rahoituskehysesitykseen sisältyy ehdotus Euroopan kilpailukykyrahaston perustamiseksi, joka tarkoittaisi toteutuessaan jopa EU:n strategisten investointien kolminkertaistamista nykytasosta 451 miljardiin euroon. Rahoitusta suunnattaisiin erityisesti digitaalisen johtajuuden tavoitteluun, puolustusteollisuuteen, turvallisuuteen ja avaruusteknologioihin sekä vihreään siirtymään ja vähähiilisyyteen.
Kilpailukykyrahastoon yhdistettäisiin 14 nykyistä EU-rahoitusohjelmaa. Tavoitteena on erityisesti estää resurssien pirstaloituminen keskittämällä nykyistä enemmän rahoitusta pienempään määrään hankkeita, joiden vaikuttavuuden arvioidaan olevan suurin. Ehdotuksen voi nähdä komission vastauksena laajasti jaettuun ymmärrykseen haasteista, jotka heikentävät Euroopan taloudellista suorituskykyä. Näitä ovat esimerkiksi puutteelliset investoinnit, vähäinen innovaatiotoiminta, jälkeen jääminen kriittisten teknologioiden kehityksessä, osaajapula, rahoituksen niukkuus kasvuyrityksille, digitaaliset ja kineettiset turvallisuusuhat sekä riippuvuus ulkomaisista raaka-aineista, komponenteista ja ohjelmistoista.
Kilpailukykyrahasto tarjoaa huomattavan mahdollisuuden Euroopan strategisten riippuvuuksien vähentämiseen. Yhteiset investoinnit kilpailukykyä ja turvallisuutta vahvistaviin kohteisiin innovaatioketjun kaikissa vaiheissa, aina perustutkimuksesta innovaatioiden kaupallistamiseen ja liiketoiminnan skaalaamiseen, olisivat kuin räätälöityjä nykyisten heikkouksiemme korjaamiseksi.
Riittävän vaikuttavuuden saavuttaminen kuitenkin edellyttää, että kilpailukykyrahastosta annettava rahoitus myönnetään kilpailullisesti hankkeille, jotka edistävät asetettuja politiikkatavoitteita tehokkaimmin – teknologiaratkaisujen tapauksessa ”erinomaisuuteen” ja osaamiseen perustuen. Omavaraisuuden vahvistamisen kannalta on välttämätöntä, että kilpailukykyrahasto valjastetaan synnyttämään ja vahvistamaan kysyntää Euroopassa kehitetyille luotettaville, kriittisille teknologioille, erityisesti tekoälysovellusten, kvanttiteknologioiden sekä turvallisen viestinnän ja kyberturvallisuusratkaisujen osalta.
Vaikka kilpailukykyrahaston koko saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa suurelta, on sille esitetty budjetti yhä EU:n talouden kokoon ja rahoituskehyskauden kestoon nähden varsin vaatimaton. Rahaston onnistumisen edellytyksenä on, että myönnetyn julkisen rahoituksen avulla onnistutaan vivuttamaan mukaan merkittävästi suuremmat investoinnit yksityiseltä sektorilta.
Kriittistä on myös yhteensopivuuden varmistaminen muiden olennaisten politiikkakokonaisuuksien kanssa. Pääomamarkkinaunionin loppuunsaattaminen ja sisämarkkinoiden kunnianhimoinen kehittäminen kuroisivat EU:n jälkeenjääneisyyttä erityisesti suhteessa Yhdysvaltoihin, jonka teollisuus ja kansainvälinen valta-asema hyötyvät maan ylivoimaisesta rahoitusjärjestelmästä sekä suuresta kotimarkkinasta.
Samalla tänä vuonna uudistettavat julkisia hankintoja koskevien direktiivien kokonaisuus sekä EU:n kyberturvallisuusasetus tarjoavat mahdollisuuden valjastaa hankintojen huomattavat taloudelliset voimavarat Euroopan omavaraisuuden ja teollisen pohjan vahvistamiseen. Tärkeää on kuitenkin varmistaa, ettei turvallisuushakuisempi hankintapolitiikka johda tehottomaan protektionismiin, erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden tai EU:n kahdenvälisten kauppasopimusten kustannuksella.
Kilpailukykyrahasto voi onnistuessaan olla EU:lle ja sen jäsenvaltioille merkittävä askel kohti itsenäisempää ja vahvempaa kansainvälistä asemaa. Tämä kuitenkin edellyttää, ettei rahastoa vesitetä tulevissa rahoituskehysneuvotteluissa esimerkiksi pienentämällä sen kokoa tai asettamalla rahoituksen myöntämiselle esimerkiksi alueellisia tai muita ei-kilpailullisia kriteereitä.
Suomessakin tulisi ajatella suurempaa kuvaa ja teollisuutemme pitkäaikaisia ja moninaisia mahdollisuuksia verrattuna yksioikoiseen kysymykseen siitä, ”mikä on Suomen osuus rahastosta”. Tavoitteiden ja niihin tähtäävän politiikan johdonmukaisuudesta tinkimiseen ei ole lainkaan varaa. Jos haluamme huolehtia turvallisuudestamme ja säilyttää liberaalin demokratiaan perustuvan yhteiskuntajärjestyksen ja elämäntapamme, on toimien oltava sen mukaisia. Vain vahva ja yhtenäinen EU voi turvata jäsenvaltioidensa todellisen itsemääräämisoikeuden.
Risto Rajala
Varapuheenjohtaja, Eurooppalainen Suomi
