Toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tulevat sitä kalliimmiksi, mitä kauemmas niitä siirretään. EU:ssa perustellusti keskitytään talousahdingon lieventämiseen, minkä johdosta ilmastopolitiikka on monella tapaa alisteinen talouden hyvinvoinnille. Varsinaiseen pakittamiseen meillä ei kuitenkaan ole varaa.
Vuoden 2019 EU-vaalit käytiin aikaan, jolloin Euroopassa ei ollut suuria kriisejä päällä: finanssi- ja pakolaiskriiseistä oltiin päästy pitkälti eteenpäin ja koronapandemia sotkisi suunnitelmia vasta muutaman vuoden päästä. Kun 2010-luvun akuutit kriisit eivät enää puskeneet päälle, oli ilmastonmuutos suurin mörkö eurooppalaisten mielissä. Tuloksena oli vihreä aalto vuoden 2019 EU-vaaleissa, ilmastopolitiikkaan keskittyvä komissio alkaneella mandaatilla ja vihreän kehityksen ohjelma komission kärkihankkeena.
Vuoteen 2025 tultaessa vihreän aallon laineet lyövät kaukana rannasta. JD Vance vitsaillen vertasi Munchenin turvallisuuskokouksessa Elon Muskia Greta Thunbergiin – vaikka vitsi ei Munchenissa löytänyt yleisöään, on vertailu sikäli osuva, että uutisotsikoissa Thunberg on pitkälti vaihtunut Muskiin. Edistyksellisellä politiikalla ei mene tällä hetkellä lujaa, ja se näkyy kaikessa.
Syynä on tietenkin läntistä maailmaa kohdanneiden akuuttien kriisien paluu ja niistä johtuva epävarmuus. Koronapandemian, Venäjän hyökkäyssodan, energiakriisin sekä elinkustannuskriisin arpeuttamien eurooppalaisten mielissä ilmastonmuutos ei ole se sama mörkö, kuin mitä se vielä viisi vuotta sitten oli. Vuoden 2019 ilmastoangsti on vaihtunut kouriintuntuvampaan talous- ja turvallisuusahdistukseen.
Tämä näkyy erityisesti EU-politiikassa, jossa Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on väistymässä puhtaan teollisuuden ohjelman tieltä. Nykyisen komission kaudella ilmastopolitiikkaa EU-tasolla tarkastellaan pitkälti talouden ja kilpailukyvyn linssien läpi, minkä lisäksi komissio esittää niin sanotun “red tapen” karsimista, eli turhan byrokratian karsimista. Keskiviikkona komissio julkaisi Clean Industrial Dealin lisäksi Omnibus-paketin, joka ehdottaa muutoksia EU:n vihreän lainsäädännön säädöksiin, kuten yritysvastuudirektiiviin, kestävyysraportointidirektiiviin sekä EU:n taksonomiaan. Säädökset koskettaisivat ainoastaan suurimpia yrityksiä, jolloin laaja joukko yrityksiä jäisi raportointivelvoitteiden ulkopuolelle.
Yksi politiikan tärkeimmistä tehtävistä on vastata kansalaisten huoliin ja tältä kannalta katsottuna komission uusi lähestymistapa ilmastopolitiikkaan ei ole pelkästään ymmärrettävä, vaan tarpeellinen. Tietyllä tapaa voidaan sanoa, että sitomalla ilmastopolitiikan talouden hyvinvointiin komissio on uudelleenpaketoinut viime kauden kärkihankkeensa, vihreän siirtymän, palvelemaan Euroopan muuttuneita tarpeita. Toisaalta kriitikoiden mukaan ilmastopolitiikassa pakittaminen voi pahimmillaan romuttaa viime viisivuotiskaudella tapahtuneen kehityksen. Ilmastopolitiikassa ei ole myöskään varsinaisesti varaa pakittaa – maapallon keskilämpötila oli viime vuonna ensimmäistä kertaa yli 1,5 astetta esiteollista aikaa korkeampi. Nyt pitäisi tehdä kaikki tarpeellinen, jotta jäätäisiin alle 2, tai edes 2,5 asteen keskilämpötilan nousun.
Komissio korostaa, ettei se ole luopunut ilmastotavoitteistaan, vaan arvioi keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi uudelleen. Toisaalta Suomikaan ei ole luopunut kunnianhimoisesta nettonollatavoitteestaan, vaikka hiilinielujemme romahdus voi tehdä tavoitteiden täyttymisestä melko raastavan prosessin. Tavoitteiden kauneudella ei ole juuri väliä, mikäli keinot tavoitteiden täyttämiseksi eivät ole realistiset. Tämä pitäisi muistaa nyt myös EU:ssa. Lisäksi on huolestuttavaa, miten halu karsia vihreää lainsäädäntöä EU:ssa yhdistää poliittista keskustaa sekä laita- ja äärioikeistoa. Pahimmillaan ilmastolainsäädännön uudelleenarviointi voi avata oven ilmastovastaisille voimille EU:ssa.
Toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tulevat sitä kalliimmiksi, mitä kauemmas niitä siirretään. EU:ssa perustellusti keskitytään talousahdingon lieventämiseen, minkä johdosta ilmastopolitiikka on monella tapaa alisteinen talouden hyvinvoinnille. Varsinaiseen pakittamiseen meillä ei kuitenkaan ole varaa.
Totti Sivonen
toiminnanjohtaja
