Eurooppa-politiikan supervuosi on pian täällä. Ensi vuonna käydään Euroopan parlamentin vaalit, valitaan uusi komissio ja Suomi paistattelee valokeilassa EU-puheenjohtajuuskaudellaan.
Samaan aikaan pohditaan sitä, mitkä ovat Eurooppa-politiikan polttavat puheenaiheet. Ilmoille heitellään maahanmuuttoa, puolustusyhteistyötä ja kauppapolitiikkaa. Kestävä kasvu, globaalit haasteet ja turvallisuus puhututtavat kaikkia.
Keskustelu on kuitenkin valitettavan kapeakatseista. Koulutus ja osaaminen nousevat esiin harvakseltaan. Esimerkiksi komission puheenjohtajan Junckerin linjapuheessa nämä aihepiirit jäivät miltei huomiotta. Ja silloinkin kun niistä puhutaan, ei niiden yhteyttä erityisesti yhteiskuntien vakauteen ja yksilöiden hyvinvointiin nähdä.
Miksi panostaa koulutukseen?
On kuitenkin selvää, että laadukas koulutus on jokaisen hyvinvoivan yhteiskunnan peruspilareita. Vakaan, kestävän ja vaurastuvan eurooppalaisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii siis myös jaettua eurooppalaista näkemystä koulutuksen tärkeydestä. Unionimme toimijoiden tulisi pitää se tiukasti mielessä.
Tarvitsemme uudenlaista osaamista vastataksemme nykyhetken haasteisiin, jotka koskettavat Euroopan lisäksi koko maailmaa. Ilmastonmuutos, työn murros ja syrjäytyminen ovat haasteita, jotka eivät ratkea pelkästään kansallisvaltioiden omalla toiminnalla. Unionimme tarvitsee vahvempaa yhteistyötä ja yhteisiä tavoitteita.
Koulutukseen ja osaamiseen panostaminen on hyvä lääke niin yhteiskunnallisen rauhattomuuden kuin epätasa-arvoisuuden torjuntaan. Koulutus myös rakentaa luottamusta yhteiskuntaan ja voimaannuttaa ihmisiä osallistumaan sen toimintaan. Kun Eurooppa kipuilee sisäisten ääriliikkeiden voimistuessa, on koulutuksen unohtuminen puheista ja toimenpidesuunnitelmista surullista.
Mitä pitäisi tehdä?
Unionilla on toki koulutuksen saralla vähän toimivaltaa: jäsenmaat saavat itse tehdä melko vapaasti juuri sellaista koulutuspolitiikkaa kuin haluavat. Silti on luotu Erasmus-ohjelma, joka on yksi onnistuneimpia ja suosituimpia eurooppalaisia hankkeita. Se on mahdollistanut liikkuvuuden ja eurooppalaisen identiteetin toteuttamisen miljoonille. Siihen osallistuminen on vapaaehtoista mutta kannattavaa. Erasmus on siis hyvä esimerkki, joita tarvitaan lisää.
Lisää ei kuitenkaan tule, jos koulutus ja osaaminen jäävät vain sivumaininnoiksi tai linjapuheiden rönsyilyksi. Ihmismieli on altis pitämään tärkeänä niitä asioita, joista puhutaan paljon. Sama toimii myös päinvastoin. Jos koulutuksesta ei puhuta, sitä ei pidetä tärkeänä vaan sen merkitys ja mahdollisuudet unohtuvat.
Koulutuksen ja osaamisen unohtuminen on tappio erityisesti nuorille. Ne ovat työkaluja, joilla rakennetaan itselle ja ihmiskunnalle valoisampaa tulevaisuutta. Euroopan unionilla on suuri mahdollisuus tehdä vahvempaa sukupolvipolitiikkaa ja voittaa puolelleen nuorten sukupolvien sydämet pitämällä koulutukseen ja osaamiseen liittyvät teemat vahvemmin pinnalla. Siihen työhön aiomme osallistua tietysti myös itse. Syksyn aikana tulemme esittelemään omia ajatuksiamme EU-politiikan tärkeistä painopisteistä.
Ensi vuonna koittavat eurovaalit, komission valinta ja Suomen EU-puheenjohtajuuskausi, jotka kaikki ovat oivia tilaisuuksia vaikuttaa. Haastankin jokaisen pitämään koulutuksen ja osaamisen lippua korkealla EU-politiikan supervuonna. On meidän käsissämme päättää jälleen Euroopan unionin suunnasta.
Kirjoittaja on Suomen ylioppilaskuntien liiton kansainvälisistä asioista ja koulutuspolitiikasta vastaava hallituksen jäsen.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Suomen ylioppilaskuntien liiton blogissa.
