Euroopan parlamentti hyväksyi 12. syyskuuta kiistellyn direktiivin tekijänoikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (EU:n tekijänoikeusdirektiivi) äänin 438-226. Direktiivin tarkoituksena on luoda yhtenäiset pelisäännöt sisämarkkinoille sekä taata eri tason toimijoille tasavertaiset mahdollisuudet harjoittaa oikeuksiaan verkkoympäristössä. Huolena on ollut, että verkossa isojen alustojen, kuten Googlen ja YouTuben on ollut mahdollista käyttää hyödykseen muiden luomaa sisältöä maksamatta siitä tekijöille penniäkään.
EU:n tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaan, parlamentin kannan päättämisen jälkeen neuvottelut jatkuvat niin kutsutuissa trilogeissa eli kolmikantaneuvotteluissa, joihin osallistuu myös komissio. Näissä neuvotteluissa pyritään löytämään kompromissi neuvoston ja parlamentin kantojen välillä. Kun kompromissi löytyy joko neuvotteluissa tai sovittelukomitean avulla, esitys pitää vielä hyväksyä parlamentin täysistunnossa sekä neuvoston kokouksessa. Lisäksi, koska kyseessä on direktiivi, eli lainsäädäntöehdotus, se ei sellaisenaan astu voimaan jäsenvaltioissa, vaan kansalliset parlamentit vastaavat lain muodostamisesta itse ehdotuksen pohjalta.
Vaikka lainsäädäntö on vielä kovin kesken, some on ehtinyt jo hermostua tai ihastua ehdotuksesta. Sitä on kannatettu tai vastustettu kovaan ääneen netin keskustelupalstoilla, Twitterissä sekä Facebookissa. Myös huomattavan suuri määrä Euroopan kansalaisia on intoutunut kirjoittamaan edustajilleen europarlamenttiin ilmaistakseen kantansa ehdotuksesta.
Esitykseen sen enempää kantaa ottamatta, on ollut harmillista huomata sen myötä EU-uutisoinnin ala-arvoisuus. Media on ratsastanut klikkejä tuottavilla otsikoilla ”meemikiellosta” (Youtuben, Facebookin tai Twitterin tulee hankkia tekijänoikeusluvat niiden kautta jaettavaan sisältöön. Meemejä ei siis olla kieltämässä) sekä ”linkkiverosta” (Uutisaggregointisivustojen tulisi maksaa oikeudenhaltijoille linkittämisestä lehtikustantajien lehtiartikkeleihin. Kyseessä ei siis olisi varsinainen vero vaan maksu alustoilta julkaisijoille). Itse direktiivistä neutraalia tietoa on saanut metsästää ajan kanssa, ja sitä on ollut tarjolla lähinnä suoraan Euroopan parlamentin kautta.
Kohu-uutiset ja klikkiotsikot ovat kautta aikain saaneet kansan huomion, mutta tuntuu, että EU ei muuta huomiota mediassa saakaan. Ei mikään ihme, jos äänestäminen eurovaaleissa ei innosta, jos EU:hun osataan yhdistää lähinnä käyrien kurkkujen tai liian tehokkaiden imurien kieltäminen (**). On todellinen haaste, miten EU-lainsäädännöstä saadaan mediaseksikästä ilman turhaa liioittelua tai suoranaisia valheita. Se on kuitenkin tärkeää, sillä tieto ja faktat hallussaan Unionin kansalaiset osaavat äänestää vahvan Unionin puolesta.
Eurooppalainen Suomi jatkaa EU-myyttien murtamista, sillä se on näin vaalien alla tärkeämpää kuin koskaan.
* Direktiivin mukaan tarpeeksi suorat ja virheettömät kurkut kuuluvat laatuluokitukseen Extra Class, sitä huonommat laatuluokkiin I, II tai III riippuen ominaisuuksista. Tavoitteena oli yhtenäistää ja siten yksinkertaistaa standardien käyttöä. Yhtenäiset hedelmien ja vihannesten standardit helpottavat kansainvälistä kauppaa, edistävät kilpailua ja laskevat siten kuluttajahintaa. Direktiivistä luovuttiin 2009. https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31988R1677:EN:HTML
*Imurin ottoteho on eri asia kuin sen imuteho. Ottoteho kertoo kuinka paljon imuri kuluttaa sähköä, mutta ei mitään sen imutehosta. Sääntöjen mukaan uusien imureiden on kulutettava vähemmän energiaa ja niiden äänitaso saa olla enintään 80 desibeliä. Imurin letkun on kestettävä yli 40 000 venytystä ja moottorin on kestettävä vähintään 500 käyttötuntia. Tehokkaita imureita ei siis kielletä, vaan käyttöön halutaan energiatehokkaita, kestäviä ja ympäristöystävällisiä imureita. https://ec.europa.eu/finland/news/vacuum_cleaners_170620_fi
– Jenni Kuisma
Kirjoittaja opiskelee politiikkaa Skotlannissa Aberdeenin yliopistossa ja bloggaa Euroopan politiikasta ja ilmiöistä.