Ruotsidemokraatit ovat tämänhetkisen ääntenlaskennan mukaan Ruotsin parlamentin kolmanneksi suurin puolue 17,6 prosentilla annetuista äänistä. Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolue ylsi suurimmaksi 28,7 prosentilla äänistä, ja toiseksi tuli maltillinen kokoomus saadessaan 19,8 prosenttia äänistä (HS).
Radikaalipuolueiden nousu on Euroopassa kasvava trendi. Itävallassa äärioikeisto muodosti viime vuoden lopulla hallituksen ensimmäisenä Länsi-Euroopan maana. Italiassa valtaan nousivat kesäkuussa populistinen Viiden tähden liike ja äärioikeistolainen La Lega. Politiikan tutkijat ovat viime vuosikymmeninä puhuneet edustuksellisen demokratian kriisistä. Valtavirran maltilliset puolueet tuntuvat kansasta etäisiltä ja muistuttavat puolueohjelmiltaan kovasti toisiaan. Laajan kannatuksen keränneet suuret puolueet tarjoavat kaikkea kaikille äänten menettämisen pelossa. Kansa haluaa vaihtoehtoja, mikä tarjoaa pienille puolueille mahdollisuuden sekoittaa pakkaa ja vedota pieneen nukkuvaan äänestäjien porukkaan, joka voi uurnille liikkuessaan keikauttaa tuloksen yllättävään suuntaan.
Ruotsidemokraattien puolueohjelmassa keskiöön nostetaan maahanmuuton rajoittaminen, kansallinen hyvinvointi ja toimeentulo sekä ruotsalaisen kulttuurin vahvistaminen (https://sd.se/english/). Puolue on avoimesti EU-kriittinen ja väläytellyt ideaa Ruotsin EU-erosta, eli Swexitistä. On huolestuttavaa, että radikaalioikeiston kannatus on selvästi nousemassa myös Ruotsissa, jota on perinteisesti pidetty demokratian ja vapauden mallimaana.
On kuitenkin epätodennäköistä, että Ruotsidemokraatit pääsisivät Ruotsin hallitukseen. Punavihreä- ja porvariblokki ovat molemmat ilmaisseet haluttomuutensa yhteistyöhön puoleen kanssa. Hallitusneuvottelut itsessään tulevat todennäköisesti kestämään kauan.
Ruotsidemokraattien nousu on näin ollen vähemmän hälyttävää kansallisen politiikan kannalta, mutta sillä voi olla todellinen vaikutus Euroopan Unioniin. Ruotsidemokraatit päättivät heinäkuussa vaihtaa europarlamenttiryhmää Vapauden ja suoran demokratian ryhmästä (EFDD) Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään (ECR). ECR oli yksi vuoden 2014 europarlamenttivaalien suurista voittajista, ja europarlamentin kolmanneksi suurin puolue.
Kansallisessa politiikassa radikaaliliikkeet tuppaavat olemaan populistisesta ja mahtipontisesta narratiivistaan huolimatta hampaattomia, etenkin vähemmistöhallitukseen tai oppositioon joutuessaan. Radikaaliiliikkeiden dilemma on, kuinka osallistua perinteiseen demokraattiseen lainsäädäntömenettelyyn, kun tahtona oli muuttaa demokraattinen valtio ja koko Eurooppa. Jos trendi radikaalioikeiston kasvussa jatkuu, ja luvassa on vaalivoitto vuoden 2019 eurovaaleissa, on ongelma todellisempi. Unionin instituutioiden rampauttamiseen tähtäävä politiikka niiden sisältäpäin on tehokkaampi ja todellisempi keino muokata Eurooppaa, kuin kansallisen parlamentin oppositiossa lobbaaminen.
Ruotsin vaaleista viisastuneena myös Euroopan Unioniin myötämielisesti suhtautuvien tulisi ryhtyä populisteiksi. Tällä tarkoitetaan alkuperäisen merkityksen mukaan ”poliittista aktiivisuutta, jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita”. Euroopan Unionin perusarvoja – ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio – kannattaa rummuttaa, ja tarjota kansalle vaihtoehtoja populististen radikaaliliikkeiden rinnalle.
– Jenni Kuisma
Kirjoittaja opiskelee politiikkaa Skotlannissa Aberdeenin yliopistossa ja bloggaa Euroopan politiikasta ja ilmiöistä.
Muokattu 10.9 17.10 Äärioikeisto muutettu radikaalioikeistoksi