Valtioneuvosto asetti vuoden alussa Suomen kestävän kasvun ministerityöryhmän. Työryhmän tehtäväksi annettiin kestävän kasvun ohjelman sekä siihen liittyvän, EU:lle tehtävän elpymis- ja palautumissuunnitelman valmistelu sekä näiden toimeenpanon ohjaaminen ja seuraaminen. Työryhmän töiden alustavia hedelmiä päästiin seuraamaan maanantaina 15.3, kun työryhmä esitteli valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk.) johdolla alustavan elpymis- ja palautumissuunnitelman. Eduskunta ei ole vielä hyväksynyt suunnitelmaa.
Tiedotustilaisuudessa puheenvuoro annettiin jokaiselle työryhmän ministerille. Vanhasen lisäksi suunnitelmaa esittelivät kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (SDP), oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp), opetusministeri Jussi Saramo (vas.) sekä ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.). Ministerit saivat sinänsä kiittämättömän tehtävän, sillä Suomen kestävän kasvun ohjelmaan liittyvä EU:n elpymisväline on kohdannut vahvaa vastustusta. Suomen kestävän kasvun ohjelma rahoitetaan elpymisvälineen rahoituksen turvin, mistä Suomi saa arvioiden mukaan EU:lta tukea 2,7 miljardia euroa vuosina 2021-2023 ja maksaa siitä 6,6 miljardia euroa vuosina 2028-2058.
Jo tiedotustilaisuuden alusta lähtien oli selvää, ettei elpymis- ja palautumissuunnitelma juurikaan elvyttäisi, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Valtiovarainministeri Vanhanen totesi heti tiedotustilaisuuden alkuun, että suunnitelman painotus on enemmän talouden uudistamisessa kuin elvytyksessä. Tämä oli ymmärettävää, sillä elpymis- ja palautussuunnitelman elvytysvaikutus oli nimestään huolimatta hyvinkin vaatimaton. Suunnitelmassa olevan arvion mukaan Suomen talous kasvaisi 0,5 prosenttia vuosina 2021-2023. Jo vuosina 2024-2026 bruttokansantuote kasvaisi avustusten vähentyessä hitaammin kuin perusurassa, eli skenaariossa, jossa Suomi ei saisi EU:lta elvytyseuroja. Pohjois-Amerikassa on RINO (Republican In Name Only), Suomessa taas EINO (Elpymissuunnitelma In Name Only).
Jos elpymissuunnitelma ei elvytä, mitä elpymissuunnitelma tekee? Tämän kysymyksen kanssa ministerityöryhmä on oletettavasti paininut tammikuun puolesta välistä alkaen. Työryhmä näyttää ottaneen suunnitelman kantavaksi voimaksi talouden rakenteelliset uudistukset ja niistä mahdollisesti tulevan kasvupotentiaalin – kestävän kasvun periaatteen mukaisesti.
Elpymis- ja palautumissuunnitelma valjastettiinkin vihreän siirtymän ja digitalisaation edistämisen käyttöön, sillä EU:n ehtojen mukaisesti näiden on oltava suunnitelman pääpainoalueita. Tämän lisäksi työllisyys (myös EU:n pääpainoalue) ja osaaminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelut saivat 2,1 miljardin euron potista osansa. Karkeasti otettuna vihreä siirtymä saa 50 prosenttia, digitalisaatio 25 prosenttia ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostukset 33 prosenttia. Kokonaissumma menee yli sadan prosentin, sillä vaikutukset ovat osin päällekkäisiä.
Elpymis- ja palautumissuunnitelma siis pyrkii uudistamaan Suomen talouden rakenteet vihreämpään ja digitaalisempaan muotoon kestävän kasvun mukaisesti ja näin kasvattaa taloutta kyseisten aiheiden kasvupotentiaalin kautta, mikä viime kädessä auttaisi talouden hyvinvointia pitkällä aikavälillä.
Pääpaino on näin ollen kestävässä kasvussa eikä elvytyksessä. Elvytyselementti on ohjelmassa mukana lähinnä siksi, että ohjelma rahoitetaan EU:n elpymisvälineen kautta. Elvytyselementin vähäisyydestä huolimatta Suomen kestävän kasvun ohjelma ja sen osana oleva elpymis- ja palautumissuunnitelma on arvokasta työtä tekevä, käyttökelpoinen ohjelma, joka voi hyvin auttaa hallitusta pääsemään ohjelmansa tavoitteisiin. 2,1 miljardin euron sijoitus talouden rakenteelliseen uudistamiseen on mittava, ja työryhmän tiedotustilaisuuden perusteella rahat näytetään käyttävän fiksusti. Toki suurin osa hankkeista joille rahaa annetaan eivät ole vielä tiedossa, sillä ne kilpailutetaan.
Vihreään siirtymään kohdennettavista rahoista (822 miljoonaa euroa) suuri osa menee energiajärjestelmän murrokseen sekä vihreää ja digitaalista siirtymää tukeviin teollisuuden uudistuksiin ja investointeihin. Investoinnit energiansiirtoon- ja jakeluun, uuden energiateknologian käyttöön sekä mm. vetyteknologiaan ja hiilidioksidin talteenottoon ovat vaikuttavia ja ovat onnistuessaan merkittävässä asemassa hiilineutraalin hyvinvointiyhteiskunnan edesauttamisessa, mikä on kestävän kasvun ohjelman päämääräinen tavoite. Vihreässä siirtymässä näytettiin myös olevan tavallisille kansalaisille konkreettista hyötyä, kun investointeja tehdään julkiseen ja yksityiseen lataus- ja tankkausinfrastruktuuriin.
Digitalisaatioon kohdennettiin vähemmän rahaa (217 miljoonaa euroa), mutta digitalisaatio on vahvasti läsnä suunnitelman jokaisessa neljässä pilarissa. Digitaalinen infrastruktuuri, esimerkiksi rautatieliikenteen digitalisaatioon tähtäävä hanke (Digirata) saa valtaosan rahasta. Datatalouden ja digitalisaation vauhdittamiseen olisi voinut käyttää enemmänkin rahaa, sillä Suomesta tuskin tulee tekoälyn tai kvanttilaskennan kärkimaata 62 miljoonan euron investoinnilla. Myös digitaalinen turvallisuus, johon kuuluu esimerkiksi investoinnit kyberturvallisuuden ja rahanpesun torjuntaan, saivat valitettavan vähän rahaa (20 miljoonaa euroa).
Tämän lisäksi työllisyyden ja osaamisen pilarissa vahvasti esillä ollut tutkimukseen-, kehitykseen- ja innovaatioon kohdennettavat rahat ovat tervetulleita, sillä tutkimukseen ja kehitykseen käytettävän rahan osuus on Suomessa ollut laskussa. TKI-investoinnit ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä talouden rakenteellisten muutosten saavuttamiseksi ja näin tuottavuuden sekä kilpailukyvyn edistämiseksi. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdennettava raha taas auttaa esimerkiksi koronapandemian aiheuttaman hoito-, kuntoutus- ja palveluvelan purkamisessa.
Kaiken kaikkiaan alustava elpymis- ja palautumissuunitelma antoi kattavan kokonaisuuden Suomen talouden rakenteelliseen muutoksen eli kestävän kasvun saavuttamiseksi. Suunnitelmassa esillä ollut julkisen sekä yksityisen rahan yhdistäminen myös edesauttaa päämäärään pääsemistä huomattavasti. Suunnitelma on kunnianhimoinen, ja pelkästään sen kasvihuonepäästöjen vähentämisen tavoite (3 miljoonaa tonnia) olisi onnistuessaan suurenmoinen saavutus.
Nimestään huolimatta Suomen kestävän kasvun ohjelman osana oleva elpymis- ja palautumissuunitelma ei lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä juurikaan elvytä. Pitkällä tähtäimellä suunnitelma voi kuitenkin olla ratkaisevassa asemassa Suomen kestävän kasvun edistämisessä, ja tämä onkin lyhytkestoista talouden piristysruisketta tärkeämpi päämäärä. Suomi toki maksaa elpymis- ja palautumissuunnitelmasta EU:lle huomattavasti enemmän kuin mitä se siltä saa, mutta suunnitelma voi onnistuessaan toimia lähtölaukauksena paremman ja terveemmän Suomen rakentamiselle. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun EU:n elpymispakettia lähiviikkoina ruoditaan mediassa.
Totti Sivonen
Hankeasiantuntija, EU:n ulkoasiat
Eurooppalainen Suomi ry
Kuva: Onlineprinters