Euroopan unionin yhteistyön on, koko historiansa ajan, kehittynyt harppauksin erilaisten kriisien kautta. Viime aikoina EU:ta ovat ravisuttaneet muun muassa eurokriisi, Britannian EU-ero, pakolaiskriisi ja viimeisimpänä COVID-19:n aiheuttama terveydellinen ja taloudellinen kriisi. EU:n yhtenäisyyttä koetellaan jatkuvasti, mutta kyse ei ole vain ulkoisista vaikutuksista ja sattumasta. EU:n on kyettävä vahvistamaan omia sisäisiä pelisääntöjään ja mekanismeja, joilla kriisejä ennakoidaan ja niihin vastataan. Suomen hallitus pyrkii uudessa EU-selonteossa vastaamaan tähän haasteeseen esittämällä näkemyksen siitä, miten unionin kriisinkestävyyttä eli resilienssiä lujitetaan kaikessa EU:n toiminnassa.
EU-selonteko osuu mielenkiintoiseen ja tärkeään ajankohtaan, sillä viime vuoden lopulla hyväksyttiin EU:n pitkän aikavälin budjetti vuosille 2021–2027 sekä laaja elvytyskokonaisuus. EU aloittaa budjettikautensa tilanteessa, jossa sen on samanaikaisesti kyettävä ratkaisemaan koronakriisi ja ennaltaehkäisemään tulevia kriisejä. Ensimmäistä kertaa mukana on myös Suomen EU-puheenjohtajuuskaudellakin edistetty oikeusvaltioperiaate, jonka myötä EU-varoja ei voitaisi enää myöntää oikeusvaltioperiaatetta rikkovalle jäsenmaalle.
Selonteko noudattelee pitkälti hallitusohjelman linjauksia, joten se ei tarjoa suuria yllätyksiä. Lähitulevaisuuden merkittävät haasteet ovat ilmastonmuutoksen torjumisessa ja taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän unionin rakentamisessa. Suomen linjana on vauhdittaa unionia näiden kehitysten eteenpäin viemisessä. Hallitus haluaa unionilta vahvoja kauppasuhteita ja kansainvälistä kilpailukykyä sekä myönteistä kauppasuhdetta Yhdysvaltoihin.
Koronapandemian aiheuttama terveydellinen ja taloudellinen kriisi kuitenkin muodostaa lähivuosien ensimmäisen koetinkiven EU:n kriisinkestävyydelle. Se on lisännyt eriarvoisuutta maailmanlaajuisesti ja EU-maiden välillä. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin myös absoluuttisessa köyhyydessä elävien määrä kasvaa. Eriarvoisuus ja köyhyys puolestaan ruokkivat vastakkainasettelua ja toimivat polttoaineena populistisille liikkeille. Onkin selvää, että koronapandemia on ratkaistava nopeasti, jotta sen pitkäaikaisilta vaikutuksilta vältytään.
Selonteossa korostetaan, että EU:n on säilytettävä globaali johtajuus kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanossa. Pariisin ilmastosopimus tähtää siihen, että maailman keskilämpötilan nousu saataisiin rajoitettua alle 1,5 asteeseen. Esimerkiksi Suomen ilmastopaneelin ja riippumattoman Climate Action Trackerin arvioiden valossa nykyiset tavoitteet eivät riitä 1,5 asteen lämpenemisrajan saavuttamiseen. EU:n on siis tehtävä vieläkin kunnianhimoisempia päätöksiä hiilineutraalin tulevaisuuden saavuttamiseksi ja Suomen on toimittava tämän kehityksen kirittäjänä. Tämä puolestaan takaisi sen, että ilmastokriisin pahimmilta seurauksilta vältytään.
Selonteossa vähemmän tilaa ja konkretiaa saivat kansalaisten osallistaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kytkeminen EU-päätöksentekoon. Tulevaisuuskonferenssissa jäsenmaiden hallitukset, parlamentit ja toimielinten edustajat tekevät linjauksia unionin tulevasta suunnasta. Parlamentin päätöslauselmassa korostetaan, että kaikista taustoista tulevien kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan edustajien sekä sidosryhmien tulisi olla mukana EU:n painopisteiden määrittämisessä, jotta painopisteet vastaavat kansalaisten todellisia huolenaiheita. Konferenssi on EU:lle merkittävä näytön paikka, sillä unioni kärsii vähälle huomiolle jääneestä ja pitkäaikaisesta kriisistä, nimittäin matalasta äänestysaktiivisuudesta. Monelle EU näyttäytyy edelleen etäisenä toimijana ja pidemmän päälle ilmiö nakertaa syvältä EU:n legitimiteettiä ja demokratiaa.
Lopuksi, EU-selonteossa unionin kriisinkestävyyden vahvistamista ja unionin kehittämistä tarkastellaan erityisesti 2020-luvun alkupuolella. Tämä herättää kysymyksen siitä, pitäisikö Suomen tulevaisuuskonferenssin yhteydessä tuottaa myös pidemmän aikavälin EU-selonteko, jossa EU-politiikan tavoitteita tarkastellaan yli hallituskausien. Edellisestä EU-selonteosta ehti nimittäin kulua melkein vuosikymmen.
Jesse Jääskeläinen
asiantuntija, EU-asiat ja kansalaisviestintä
Eurooppalainen Suomi ry
