Turvallisuudentunteemme muodostuu sanoista ja teosta, ja määräytyy vahvasti poliittisessa keskustelussa. Kaikki ne asiat, jotka koetaan turvallisuuden piiriin kuuluviksi, eivät aina automaattisesti aiheuta todellista uhkaa turvallisuudelle tai ole luonteeltaan turvallisuuspoliittisia, sillä turvallisuuspolitiikkaa ja kokemustamme turvallisuudesta määrittää vahvasti turvallistamisen käsite.
Turvallistamisella tarkoitetaan asioiden nostamista esiin turvallisuuspoliittisina. Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa turvallistamista pidetään yhtenä poliittisimmista teoista, sillä turvallisuuskeskusteluun nostettujen asioiden koetaan uhkaavan koko poliittisen toimijan olemassaoloa. Tarkastelemalla eri toimijoiden turvallisuuspoliittista keskustelua, päästään lähelle toimija ydintä – niitä asioita, jotka määrittelevät, mikä on meille tärkeintä.
Euroopan unionissa turvallisuuspoliittinen keskustelu on kiihtynyt merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana. Vuonna 2016 julkaistu globaalistrategia on huomattavasti edeltäjäänsä kattavampi. Siinä missä vuoden 2003 EU:n turvallisuusstrategia keskittyi kuvaamaan maailmanpoliittista tilannetta passiivisesti valtapolitiikan ja sotilaallisten voimasuhteiden näkökulmasta, voi vuoden 2016 strategiaa kuvata EU:n mittapuulla suorastaan radikaaliksi. Jean-Claude Junckerin komission ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin työryhmän valmistelemassa strategiassa Euroopan unioni kuvataan yhtenäisenä ja itsenäisenä toimijana, joka ottaa aktiivisesti kantaa globaaleihin haasteisiin ja on ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan yhtenäinen. Lisäksi turvallisuuspoliittinen käsitys on laajentunut kattamaan sotilaallisen ja taloudellisen voimankäytön lisäksi muun muassa yhteisöihin, ympäristöön ja instituutioihin liittyviä haasteita.
Uuden komission valinnan myötä määrittyvät myös uudet turvallisuuspoliittiset suuntaviivat. Uuden komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin työohjelma on paitsi kunnianhimoinen, jakaa se globaalistrategian laajan käsityksen turvallisuudesta. Alkusanoissa von der Leyen kuvaa tämänhetkistä tilannetta maailmassa aikaisempaa epävakaammaksi, johtuen muun muassa epävakaasta suurvaltapolitiikasta, uusista voimasuhteista, ilmastonmuutoksen tuomista haasteista sekä teknologian kehityksestä ja väestörakenteen muutoksista. Vaikka epävakaa maailmanpoliittinen tilanne ja nopea muutos niin ilmastossa kuin teknologian kehityksessä nähdään kaoottisena uhkana, joka aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, niitä vastaan ei pyritä taistelemaan, vaan tärkeämpänä kuvataan kykyä sopeutua tilanteeseen ja löytää uusia mahdollisuuksia.
Erityisen paljon keskustelua uuden komission ohjelmassa ja salkkujaossa on herättänyt eurooppalaisen elämäntavan turvallistaminen. ”Eurooppalaisen elämäntavan suojelu” on asetettu yhdeksi työohjelman prioriteetiksi, ja sen toteutumisesta vastaamaan on luotu komission varapuheenjohtajan tehtävä. Nostettaessa eurooppalainen elämäntapa turvallisuuspolitiikan kentälle, luodaan ymmärrys, että tuo elämäntapa on nyt uhattuna.
Eurooppalaisen elämäntavan suojeleminen vaatii myös yhteisen näkemyksen siitä, millainen tuo elämäntapa on. Unionin vahvuuksina on pidetty sen kykyä tunnistaa jäsenvaltioiden erityispiirteet ja kulttuurien moninaisuus, minkä takia tavoite saattaa kuulostaa askeleelta taaksepäin. Yhtenäistä määritelmää eurooppalaiselle elämäntavalle tuskin on löydettävissä.
Moni hätkähti, sillä retoriikka on tuttua populistisista liikkeistä ja Atlantin valtameren toiselta puolelta. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin kansallisen turvallisuusstrategian ensimmäinen pilari on nimenomaan amerikkalaisen elämäntavan suojelu, mikä liittyy vahvasti myös Trumpin presidenttikampanjaan, jossa pyrittiin vahvistamaan niin kutsuttua aitoa amerikkalaista identiteettiä ja käsitystä siitä, mitä on olla amerikkalainen. Amerikkalaisen elämäntavan suojelemisella voidaan oikeuttaa myös valtion intressien suojeleminen niin kotimaassa kuin globaalistikin.
Uuden komission työohjelmassa turvallisuuspoliittisia haasteita löytyy niin unionin sisältä oikeusvaltioperiaatteen loukkauksina ja yhteisten arvojen haastamisena kuin ulkoa valtapolitiikan ja globaalin epävakauden muodossa. Muuttuvassa globaalissa ympäristössä on tärkeää, että turvallisuuskäsitys on mahdollisimman monipuolinen uhkien muuttuessa ja monipuolistuessa. Mitä laajempi turvallisuuskäsitys on, sitä paremmin potentiaalisia uhkia kyetään havaitsemaan. Turvallisuuspoliittisen keskustelun tulee Euroopan unionissa olla kunnianhimoista, avointa ja faktoihin nojaavaa. Jotta unioni pystyy parhaiten takaamaan kaikkien kansalaistensa turvallisuuden, on tärkeää tunnistaa todelliset turvallisuusuhat ennakkoluuloista ja olkiukoista.
– Iiris Asunmaa
Kirjoittaja on Eurooppanuorten puheenjohtaja ja Jyväskylän kaupungin EU-asiantuntija.
Kirjoitus julkaistaan osana Eurooppalaisen Suomen hanketta, joka käsittelee Suomen EU-puheenjohtajakauden painopisteitä ja teemoja.
