Ahdas tulkinta kansallisesta edusta uhkaa romuttaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä. Maailmankaupan integraatio yhteisten sääntöjen pohjalta palvelee kaikkien maiden etuja, mutta sen on korvannut nollasummapeliajattelu. Lyhytnäköinen opportunismi ja sääntöjen kiertely on huono tie eteenpäin. Euroopan osalta sille tielle kääntyminen on erityisen vahingollista. Yhtenäisyyden puute uhkaa tehdä Euroopasta merkityksettömän.
Olemme tilanteessa, jossa sääntöpohjaisen länsivetoisen maailmanjärjestyksen tavat ja instituutiot murenevat. Nyt monenkeskisyyden on korvannut raaka suurvaltapeli ja kaikkia hyödyttävän kaupan tilalle on tullut voittajiin ja häviäjiin perustuva transaktionalismi. Euroopalla olisi aito mahdollisuus olla mukana muokkaamassa uutta maailmanjärjestystä ja työskennellä sen puolesta, että arvomme, kuten demokratia, kansainvälinen yhteistyö ja kansojen itsemääräämisoikeus, säilyvät myös uudessa maailmassa.
EU:n kyky tehdä tarvittavia uudistuksia integraation ja globaalin painoarvonsa lisäämiseksi on kuitenkin edelleen puutteellinen. Viime syksynä julkaistu Draghin raportti näytti mahdollisen tien eteenpäin ja synnytti jo innostusta mahdollisesta tiestä järjestelmän tulevaisuuden turvaamiseen. Raportin suosituksia ei ole kuitenkaan pystytty muuttamaan käytännöksi – johtajien sanallinen innostuneisuus lopahtaa lainsäädännöstä sopiessa, sillä kansalliset ja poliittiset intressit voittavat edelleen yhteisen eurooppalaisen edun.
Kansallisten intressien nollasummapeli jyräsi myös EU:n ja Yhdysvaltain välisissä kauppaneuvotteluissa. Komission neuvotteluvoima oli vähäinen, kun jäsenmaat painostivat komissiota suostumaan vähiten huonoon sopimukseen, jotta jäsenmaille tärkeät sektorit eivät kärsisi. Samalla Trumpin hallinnon valmius käyttää kiristysvoimaa kumppaneitaan kohtaan aiheutti pelkoa, kun Yhdysvaltain pelättiin vetävän tukensa Ukrainalta mikäli Eurooppa ei suostuisi presidentti Trumpin talousajattelun terveen järjen vastaisiin tavoitteisiin.
Gazan kriisissä Eurooppa näyttäytyy varsinkin Afrikan, Kaakois-Aasian ja Etelä-Amerikan maille kaksinaamaisena ja tekopyhänä liittona. Gazan järkyttävästä hädästä huolimatta Euroopan maat eivät pystyneet tuomitsemaan Israelin täysin suhteetonta väkivaltaa eivätkä siten kyenneet estämään Israelia täytäntöönpanemasta kansanmurhaa Gazassa.
Jäsenmaat hallituksineen ovat olleet erimielisiä oikeasta tavasta edetä, mikä on rapauttanut kykymme toimia tilanteen vaatimalla nopeudella. Komission puheenjohtaja von der Leyen viittasi Unionin tila -puheessaan komission haluun ottaa rohkeammin askeleita oikeaan suuntaan, mutta on vaikeaa nähdä päätösten pääsevän eteenpäin yksimielisyyttä vaativasta neuvostosta.
Kansalliset intressit ottavat etusijaa myös pitkän aikavälin rahoituskehyksen neuvotteluissa, kun kaikki jäsenmaat haluavat olla saamapuolella. Myös Suomessa juhlimme itärajalle saatavia rahoja, mutta samalla kauhistelemme jokaista budjettiin lisättyä euroa.
Eurooppa oli pitkään koko maailmalle esimerkki, miten yhteisen edun pohjalta oli mahdollista kasvattaa hyvinvointia ja vaurautta ennennäkemättömällä tavalla. Integraatio on kuitenkin jämähtänyt seinään, kun EU:lle ei haluta antaa päätöksentekokykyä tai riittäviä voimavaroja vastata strategisesti elintärkeisiin haasteisiin.
Eurooppa on tilastollisesti supervalta: 440 miljoonaa kansalaista, maailman suurin talousalue ja merkittävä normatiivinen voima. Mutta ilman poliittista yhtenäisyyttä tämä potentiaali jää hyödyntämättä. Kansallisten intressien ahdas ymmärrys voi tuntua houkuttelevalta opportunismin muovaaman politiikan maailmassa, mutta se tekee Euroopasta merkityksettömän, kun suuret toimijat muovaavat uutta maailmanjärjestystä.
Nils Torvalds
varapuheenjohtaja
Eurooppalainen Suomi ry
europarlamentaarikko 2012–2024 (rkp. / Renew)
Totti Sivonen
toiminnanjohtaja, VTM
Eurooppalainen Suomi ry
