Mitä tänä keväänä käydyt kansalliset vaalit kertovat Euroopan suunnasta ?
Euroopassa on viime aikoina ollut useita poliittisesti tärkeitä vaaleja, jotka heijastavat laajempaa muutosta mantereen poliittisessa ilmapiirissä. Kolmessa EU:n jäsenmaista on hiljattain käyty parlamenttivaalit: Sloveniassa 22.3, Tanskassa 24.3 ja viimeisenä Unkarissa sunnuntaina 12.4. Nämä vaalit tarjoavat näkökulman siihen, miten kansalliset poliittiset kehityskulut vaikuttavat EU:n tulevaisuuteen ja sen kykyyn puolustaa arvojaan.
Käännös kohti Eurooppaan Unkarissa
Unkarin vaalit saivat valtavasti kansainvälistä kuin kansallista huomiota eikä syyttä. Vaalit olivat valtion suunnan kannalta elintärkeät. Yhdysvaltain presidentti Trump sekä hänen hallintonsa keskeiset toimijat, kuten ulkoministeri Rubio ja varapresidentti J.D. Vance, osoittivat avoimesti tukensa Fidesz-puolueelle ja pääministeri Orbánille. Lisäksi Venäjä on myös tukenut Orbania. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä oppositiopuolue Tisza sai murskavoiton. Ensimmäisten tulosten perusteella Tisza olisi saamassa perustuslaillisen enemmistön, voittamalla 138 paikkaa 199 paikkaisesta parlamentista. Fidesz apupuolueensa kanssa olivat saamassa vain 55 paikkaa. Unkarin parlamentiin on nousemassa neljä puoluetta, jotka kaikki ovat oikeistolaisia.
Tiszan voitto on merkittävä, koska perustuslaillisella enemmistöllä puolue pystyy tekemään institutionaalisia ja perustuslaillisia muutoksia Unkarissa, ilman muiden puolueiden hyväksyntää. Eli samaan tyyliin kuin Fidesz on Orbanin johdolla muokannut Unkarista mieleisekseen ja juurtanut valtansa unkarilaiseen yhteiskuntaan. Tähän ongelmaan Tisza-puolueen johtaja Péter Magyar on luvannut tarttua. Tehtävä ei ole helppo, koska 16 vuotta on pitkä aika ja Fidesz on onnistunut keskittämään valtaa keskeisiin instituutioihin, mediaan ja valtionhallinnon avainasemiin tavalla, joka on hämärtänyt rajan valtion ja puolueen välillä. Keskeiseksi haasteeksi jää, miten Tisza onnistuu purkamaan tämän järjestelmän.
Vaikka Tiszan parlamentaarinen asema on vahva, sen poliittinen perusta on samanaikaisesti hauras. Puolue toimii laajan ja ideologisesti hajanaisen opposition kokoavana voimana. Tämä luo jännitteen hallituskaudelle: oppositiokoalition sisäiset ristiriidat voivat nousta keskeiseksi esteeksi tehokkaalle päätöksenteolle. Erityisen haastavaksi tilanteen tekee se, että oppositioon kuuluu toimijoita poliittisen kentän eri laidoilta, vasemmistosta keskustaoikeistoon. Näiden ryhmien ideologioiden yhteensovittaminen edellyttää kompromisseja, jotka voivat heikentää hallituksen kykyä toteuttaa johdonmukaista politiikkaa. Samalla kansalaisten odotukset nopeista ja konkreettisista muutoksista ovat korkeat, mikä lisää poliittista painetta entisestään.
Vaalitulos merkitsee osittaista helpotusta EU:lle, sillä Fideszin johtama Unkari on ollut toistuvasti ristiriidassa EU:n oikeusvaltioperiaatteiden ja yhteisten linjausten kanssa. Kuitenkaan Tisza ei ole poliittisesti ole tekemässä 180 asteen käännöstä Fidesziin verrattuna. Puolue on ilmaissut halunsa parantaa suhteita EU:hun ja Natoon sekä vahvistaa oikeusvaltiota, mutta sen poliittiset linjaukset sisältävät myös jatkuvuutta Fideszin kaudelta. Tiszan varauksellinen suhtautuminen Ukrainan tukemiseen, kriittinen linja maahanmuuttopolitiikassa sekä asteittainen ja aikataulullisesti EU:sta poikkeava lähestymistapa Venäjä-riippuvuuden vähentämiseen viittaavat siihen, että Unkarin ulkopoliittinen suunta ei muutu radikaalisti.
Yleisesti Tiszan voitto luo mahdollisuuden merkittävään poliittiseen muutoksen Unkarissa, mutta muutoksen toteutuminen ei ole itsestään selvää. Ratkaisevaa on, kykeneekö puolue muuttumaan protestiliikkeestä hallituskykyiseksi toimijaksi sekä purkamaan Fideszin perinnön ilman, että se itse hajoaa sisäisiin ristiriitoihin.
Tanska – Ystävästä uhkaksi
Tanskassa käytiin ennenaikaiset vaalit 24.3, joita myös Unkarin tavoin leimasi jännittyneisyys. Pääministeri Mette Frederiksen määräsi aikaisti vaaleja kuukausilla. Taustalla vaikutti Donald Trumpin vaatimus Grönlantin hallinnan siirtämisestä Yhdysvalloille.
Vaalikeskustelu keskittyi kuitenkin pääasiassa sisäpoliittisiin kysymyksiin, sillä Yhdysvaltojen ja Israelin Irania vastaan aloittama sota siirsi huomion pois Grönlannista. Sosiaalidemokraatit säilyttivät asemansa suurimpana puolueena, mutta saavuttivat heikoimman tuloksensa yli sataan vuoteen: puolue menetti 22 paikkaa. Hallitusneuvotteluista odotetaan vaikeita ja pitkiä, koska mikään puolue ei saavuttanut enemmistöä. Myöskään oikeisto- tai vasemmistoblokki ei saanut enemmistöä. Seuraavasta hallituksesta ennakoidaan
vasemmistopainotteista niin sanottua punahallitusta, sillä edellinen keskustalainen hallitus oli epäsuosittu. Toisaalta uusi keskustalainen hallitusmuoto on vielä mahdollinen.
Vaalit olivat merkittävät myös Euroopalle. Tanska on perinteisesti suhtautunut EU-yhteistyöhön varauksellisesti ja painottanut kahdenvälisiä suhteita Yhdysvaltoihin. Grönlantiin liittyvän kriisin myötä EU-yhteistyötä halutaan kuitenkin tiivistää. Tanskalaisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin on muuttunut aiempaa kielteisemmäksi: maata ei enää nähdä ensisijaisesti kumppanina, vaan yhä useammin vastustajana tai jopa uhkana. Tanskan sotilastiedustelu nimesi ensimmäistä kertaa Yhdysvallat turvallisuusuhaksi. Muutos ei kuitenkaan kohdistu välttämättä Yhdysvaltoihin kokonaisuutena, vaan pikemminkin Trumpin hallintoon. Selvää kuitenkin on, että Tanskan luottamus Yhdysvaltoihin on heikentynyt merkittävästi, vaikka maa on perinteisesti ollut yksi sen läheisimmistä liittolaisista.
Tulevan hallituksen EU-politiikan suunta ei ole vielä selvä, sillä hallitusneuvottelut ovat kesken. Viitteitä on kuitenkin siitä, että Tanska pyrkii vahvistamaan eurooppalaista yhteistyötä. Sosiaalidemokraatit korostavat EU:ta, joka takaa turvallisuuden, hyvinvoinnin ja vihreän kasvun. Näyttää siltä, että Tanskan ulkopoliittinen painopiste on siirtymässä transatlanttisesta yhteistyöstä kohti tiiviimpää eurooppalaista integraatiota. Jää nähtäväksi, onko muutos pysyvä vai palautuvatko suhteet Yhdysvaltoihin Trumpin kauden jälkeen.
Jakaantunut Slovenia
Sloveniassa järjestettiin parlamentin alahuoneen vaalit 22.3. Vaalit eivät saaneet yhtä paljon huomiota kuin Unkarin ja Tanskan vaaleille, mutta niitä ei kannata unohtaa. Vaalit voitti täpärästi pääministeri Robert Golobin johtama keskusta-vasemmistolainen liike 28,66 prosentin kannatuksella (29 paikkaa). Puolueen linjaa kuvataan EU-myönteiseksi, liberaaliksi
ja teknokraattiseksi. Toiseksi sijoittui Janez Janšan johtama konservatiivinen SDS-puolue 27,88 prosentin kannatuksella (28 paikkaa). Loput äänet jakautuivat viidelle pienpuolueelle.
Hallitusneuvotteluista odotetaan haastavia, sillä Slovenian poliittinen kenttä on aiempaa pirstaleisempi ja jakautuneempi liberaalien ja konservatiivien välillä. Koska mikään puolue ei päässyt lähellekään enemmistöä, neuvottelut voivat pitkittyä. Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidetään monipuoluehallitusta, mikä lisää hallinnon epävakauden riskiä. Vaalit heijastavat laajempaa eurooppalaista kehitystä, jossa liberaalit ja konservatiiviset voimat ovat yhä selvemmin vastakkain. Samankaltaista blokkiutumista on havaittavissa useissa jäsenmaissa.
Vaikka Slovenia on pieni, noin 2,1 miljoonan asukkaan valtio, ulkopuoliset toimijat ovat pyrkineet vaikuttamaan sen vaaleihin. Viranomaiset tutkivat israelilaista Black Cube -yhtiötä
epäillystä vaalivaikuttamisesta. Julkisuuteen vuotaneella videolla vihjattiin Golobin hallinnon syyllistyneen korruptioon, ja sen tarkoituksena oli mustamaalata hallitusta. Ylipäätään ulkoinen vaalivaikuttaminen Euroopassa on lisääntynyt, erityisesti sosiaalisessa mediassa.
EU:n näkökulmasta Slovenian tilanne on haastava. Vaikka EU-myönteinen puolue voitti vaalit, sen sisäpoliittinen liikkumatila on rajallinen. EU voi kuitenkin olla helpottunut siitä, ettei Slovenia liity Slovakian, Tšekin ja Unkarin muodostamaan blokkiin, joka voisi estää yksimielisyyttä vaativia päätöksiä. Samalla EU:n on tasapainoiltava sen kanssa, miten se tukee liberaalidemokraattisia arvoja ilman, että se vahvistaa EU-vastaista oppositiota.
EU:n tasapainoilu arvojensa kanssa
EU:n on jatkossa entistä vaikeampaa puolustaa liberaalidemokraattisia arvojaan, kun ne ovat yhä useammin poliittisen kiistan kohteena, ja niitä haastavat voimat vahvistuvat sekä kansallisella että EU-tasolla. Kehitys ei ole uusi, mutta EU:lta puuttuu edelleen selkeä strategia tilanteeseen. Herää kysymys: millainen on normatiivinen valta, joka ei kykene puolustamaan omia arvojaan?
Slovenian ja Unkarin kaltaiset tapaukset osoittavat, että EU-myönteisten ja liberaalien puolueiden liikkumatila on usein kapea. Tämän vuoksi niiden politiikka ei välttämättä eroa merkittävästi opposition linjasta. Ne joutuvat tasapainoilemaan kansallisen politiikan paineiden ja unionin arvojen välillä, mikä kaventaa niiden mahdollisuuksia tehdä kunnianhimoista EU-politiikkaa. Ongelmalliseksi tilanteen tekee Eurooppa-neuvoston ja ministerineuvoston yksimielisyys päätöksenteossa, joka antaa yksittäisille jäsenmaille mahdollisuuden estää yhteisiä linjauksia. Tämä voi johtaa päätöksenteon halvaantumiseen tilanteessa, jossa yhteisiä ratkaisuja tarvittaisiin kipeästi.
Euroopassa on selvästi menossa murrosvaihe. Kansalliset poliittiset kehityskulut, ulkopuolinen vaikuttaminen ja ideologinen vastakkainasettelu haastavat unionin yhtenäisyyttä ja sen kykyä toimia. Kyse ei ole enää yksittäisistä vaaleista vaan laajemmasta suunnasta, johon Eurooppa on kulkemassa. Tällä hetkellä EU:n haasteena on tasapainoilu arvojensa puolustamisen ja poliittisen realismin välillä.
Katse tulevaisuuteen
Ensi vuonna järjestettävät Ranskan presidentinvaalit muodostavat tärkeän koetinkiven EU:lle. Ranska on yksi unionin keskeisistä jäsenmaista, jolla on merkittävä vaikutusvalta. Näin ollen vaalien lopputulos koskettaa koko Eurooppaa. Nämä vaalit tulevat osoittamaan, että mihin suuntaan Eurooppa viedään.
Myös Saksassa on havaittavissa muutosta, se on perinteisesti nähty liberaalidemokraattisten arvojen vahvana puolustajana. Nykytilanne on kuitenkin muuttumassa: oikeistopopulistinen Alternative für Deutschland (AfD) on kasvattanut kannatustaan myös Länsi-Saksassa. AfD on onnistunut nostamaan kannatustaan läntisissä osavaltiossa. Tämä viittaa siihen, että Saksan politiikka voi tulevaisuudessa sisältää aiempaa enemmän illiberaaleja piirteitä, jotka heijastuvat myös liittovaltion tasolle. Nähtäväksi jää, miten muut puolueet suhtautuvat AfD:n kannatuksen kasvuun: tulevatko tekemään yhteistyötä vai jatkavatko puolueen eristämistä. Kehitys kuitenkin vaikuttaa merkittävästi Saksan ja samalla koko EU:n poliittiseen suuntaan.
PS. Bulgariassa järjestetään 19.4 jo kahdeksannet parlamenttivaalit vuodesta 2020 lähtien.Bulgarian poliittinen tilanne on hyvin epävakaa ja vaaleissa on ollut paljon erilaista vaalivaikuttamista, kuten äänten ostamista.
