EU:ssa on von der Leyenin toisen kauden aikana heikennetty ilmastosääntelyn kunnianhimoisuutta, mutta päästökauppajärjestelmän heikentäminen olisi aivan eri mittaluokan suunnanmuutos kuin komission aiemmat sääntelyn keventämisharjoitukset. Viimeistään päästökaupan kohdalla mitataan, kuinka vakavasti EU edelleen suhtautuu ilmastonmuutoksen torjuntaan.
Tämä vuosi on jälleen yksi synkkä lisä alati pahenevien ilmastovuosien pitkään jatkumoon – kesällä saimme todistaa paitsi uusia ennätyshelteitä, myös entistä laajempia maastopaloja. Vuonna 2024 maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa kokonaisen kalenterivuoden ajalta 1,5 celsiusasteella esiteollisen ajan tason, eikä kehitys näytä kääntyvän parempaan.
Ilmastokeskustelussa huomio onkin viime vuosina siirtynyt yhä enemmän 2–3 asteen lämpenemiseen. Maailma ei ole ollut valmis sitoutumaan riittäviin päästövähennyksiin, ja nykyisillä toimilla maapallon keskilämpötila on vaarassa nousta 2–3 astetta. Ilman ilmastotoimia lämpeneminen voisi ylittää jopa neljä astetta.
Huolestuttavia ilmastouutisia riittääkin Atlantin merivirtausjärjestelmän (AMOC) heikkenemisestä yhä uusien planetaaristen rajojen ylittymiseen. Jos jossain tarvitaan juuri nyt poliittista tahtoa, on se ilmastonmuutoksen torjunnassa. Silti tätä tahtoa näyttää löytyvän päättäjiltä yhä vähemmän.
EU on ollut ilmastopolitiikassa monella tapaa suunnannäyttäjä. Olihan ilmastopolitiikka von der Leyenin ensimmäisen komission keskeisimpiä painopisteitä. Hänen toisella kaudellaan asetelma on kuitenkin muuttunut. Vaikka ilmasto on edelleen tärkeä osa EU-politiikkaa, keskiössä ovat tällä kaudella olleet kilpailukyky ja turvallisuus, ja ymmärrettävistä syistä. Näitä haasteita pidetään usein ilmastokriisiä kiireellisimpinä tai konkreettisempina, mutta yhä synkemmäksi käyvän ilmastotodellisuuden keskellä tällaista ajattelua on kuitenkin vaikea ymmärtää.
EU:n päästökauppajärjestelmä ja ilmastopolitiikan suunnanmuutos
Von der Leyenin toisella kaudella keskustelua on herättänyt erityisesti EU:n ilmastopolitiikan kunnianhimon heikentyminen ja sääntelyn höllentäminen. Kriitikot huomauttavat, miten komissio on tehnyt yhä enemmän myönnytyksiä teollisuudelle ja yrityksille kunnianhimoisen ilmastopolitiikan kustannuksella.
Kriitikoiden huolet eivät ole perusteettomia. Yksi erityisen huolestuttava kehitys uhkaa EU:n päästökauppajärjestelmää, jota on pitkään pidetty unionin ilmastopolitiikan kruununjalokivenä.
EU:n päästökauppajärjestelmä (Emissions Trading System, ETS) asettaa hinnan teollisuuden ja energiantuotannon hiilidioksidipäästöille. Järjestelmä on osoittautunut erittäin onnistuneeksi, sillä sen piiriin kuuluvien tehtaiden ja voimalaitosten päästöt ovat suunnilleen puolittuneet järjestelmän 21-vuotisen historian aikana. Järjestelmää on tarkoitus laajentaa, ja jo hyväksytyn ETS2:n on määrä ulottaa hiilen hinnoittelu rakennusten lämmityksessä ja tieliikenteessä käytettäviin polttoaineisiin vuodesta 2028 alkaen.
21-vuotias menestystarina on kuitenkin joutunut uudenlaisen uhan eteen. Heinäkuussa tänä vuonna komissio esitti päästökauppaan liittyviä muutoksia, joilla teollisuudelle tarjottaisiin lisää joustoja ja maksuttomia päästöoikeuksia nykyistä pidempään. Tavoitteena olisi turvata energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky ja ehkäistä tuotannon siirtymistä EU:n ulkopuolelle. Lisäksi komissio ehdotti, että vuosina 2036–2040 osa päästökauppasektorin päästövähennyksistä voitaisiin korvata EU:n ulkopuolella toteutettavilla päästövähennyshankkeilla.
EU:ssa on von der Leyenin toisen kauden aikana heikennetty ilmasto- ja ympäristösääntelyn kunnianhimoisuutta muun muassa kaventamalla yritysvastuu- ja kestävyysraportointivelvoitteita sekä lykkäämällä ja keventämällä metsäkadon torjuntaan liittyvää sääntelyä. Päästökauppajärjestelmän heikentäminen olisi kuitenkin aivan eri mittaluokan suunnanmuutos kuin komission aiemmat sääntelyn keventämispyrkimykset. Viimeistään sen kohdalla mitataan, kuinka vakavasti EU edelleen suhtautuu ilmastonmuutoksen torjuntaan.
Poliittinen jännitysnäytelmä
Merkit eivät ole rohkaisevia. Euroopan parlamentissa asian käsittelystä näyttää muodostuvan poliittinen jännitysnäytelmä, jonka ratkaisevassa roolissa on keskustaoikeistolainen EPP. Sosialidemokraatit S&D, liberaali Renew ja vihreät pyrkivät puolustamaan päästökaupan kunnianhimoa ja vastustamaan komission esittämiä kevennyksiä. EPP puolestaan tukee komission linjaa.
Tällä parlamenttikaudella tutuksi tullut niin sanottu Venezuela-enemmistö saattaakin tehdä näyttävän paluun, mikäli EPP päättää viedä parlamentin kannan läpi laita- ja äärioikeiston tuella perinteisen poliittisen keskustan yhteistyön sijaan.
Eurooppa-neuvostossa lokakuun puolivälissä päästökauppajärjestelmä joutui niin ikään juntturaan, kun osa jäsenmaista vaati kahden vuoden lykkäystä järjestelmän laajentamiselle (ETS2), ja Viro ehdotti siitä kokonaan luopumista. Jäsenmaat ovat myös erimielisiä nykyisen ETS:n tulevaisuudesta, ja osa jäsenmaista toivoisi nykyistä järjestelmää heikennettävän komission heinäkuista esitystäkin enemmän.
Voi vain toivoa, että sekä jäsenmaissa että parlamentissa on lopulta malttia katsoa kokonaiskuvaa ja puolustaa EU:n päästökauppajärjestelmän kunnianhimoa. Päästökauppa on osoittanut toimivuutensa, ja sen roolia tulisi vahvistaa eikä heikentää. Päästökaupassa pakittaminen lähettäisi täysin väärän viestin teollisuudelle, yrityksille ja investoijille juuri silloin, kun Eurooppa tarvitsee kipeästi investointeja teknologiaan ja teollisuuden uudistumiseen.
Hiilen hinnan on ohjattava kohti vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja myös tulevaisuudessa. Euroopalla ei ole varaa purkaa yhtä toimivimmista ilmastopolitiikan välineistään juuri silloin, kun sitä tarvitaan kipeimmin.
Totti Sivonen
toiminnanjohtaja, Eurooppalainen Suomi ry
