EU:n tulevan budjetin on pysyttävä vahvasti alueellisen yhteenkuuluvuuden, toissijaisuusperiaatteen ja monitasoisen hallinnon perustana. Paikallis- ja alueviranomaiset, kunnat ja kaupungit, maakunnat eivät ole pelkästään EU:n politiikan toteuttajia, vaan ne ovat kumppaneita sen suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Joka seitsemäs vuosi Eurooppa päättää, miten se investoi tulevaisuuteensa. Tämä aika on erilainen. Kasvavien geopoliittisten jännitteiden, taloudellisen epävarmuuden, turvallisuusuhkien, ilmastonmuutoksen ja globaalin kilpailun edessä Euroopan unionilta vaaditaan enemmän kuin koskaan ennen. Kansalaiset odottavat Euroopan vahvistavan turvallisuuttaan, tukevan innovointia ja pk-yrityksiä, nopeuttavan vihreää ja digitaalista siirtymää, takaavan kohtuuhintaisen energian ja vahvistavan kilpailukykyään. Samaan aikaan Euroopan on jatkettava pitkäaikaisten sitoumustensa täyttämistä maatalouden, sosiaalisen osallisuuden ja alueellisen kehityksen alalla. Nämä kaikki tukevat turvallisuutta ja Euroopan itsenäisyyttä, suvereniteettia.
Keskustelu seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä (MFF) vuosille 2028–2034 on siis paljon muutakin kuin numeroita. Kyse on siitä, pystyykö Euroopan unioni vastaamaan tehokkaasti myllertävän maailman haasteisiin.
Euroopalta ei voida pyytää enemmän vähemmällä. Jos Eurooppa haluaa saavuttaa tavoitteensa, sen on myös varattava itselleen riittävät resurssit. Siksi keskustelu uusista omista varoista on sekä välttämätöntä että väistämätöntä. Uusia prioriteetteja ei voida rahoittaa heikentämällä politiikkaa, joka on vuosikymmenten ajan onnistuneesti vahvistanut Euroopan taloudellista, sosiaalista ja alueellista rakennetta. Parhaat omat varat ovatkin sellaisia, jotka vievät eteenpäin yhteisiä tavoitteitamme ja tuovat uutta resurssia yhteiseen tekemiseen.
Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen on siksi oltava kunnianhimoinen, tulevaisuuteen suuntautunut ja alueellisesti tasapainoinen. Sen on säilytettävä vahva ja uudistuva aluekehityspolitiikka ja maatalouspolitiikka samalla, kun se tarjoaa riittävät resurssit turvallisuuteen, puolustukseen, innovointiin, energiantuotantoon ja teollisuuden kilpailukykyyn.
Koheesiopolitiikka on ollut vuosikymmenten ajan yksi unionin menestyneimmistä investointivälineistä. Se on vähentänyt eriarvoisuutta, vahvistanut paikallistalouksia ja sisämarkkinaa, parantanut infrastruktuuria ja varmistanut, että Euroopan yhdentymisen hyödyt tuntuvat koko mantereella. Koheesio ei ole pelkkä rahoitusmekanismi. Se on strateginen investointi Euroopan yhtenäisyyteen, vaurauteen ja vakauteen. Valtaa keskittävä lähestymistapa heikentää Euroopan kykyä kehittyä ja löytää tehokkaita räätälöityjä ratkaisuja.
EU:n tulevan budjetin on pysyttävä vahvasti alueellisen yhteenkuuluvuuden, toissijaisuusperiaatteen ja monitasoisen hallinnon perustana. Paikallis- ja alueviranomaiset, kunnat ja kaupungit, maakunnat eivät ole pelkästään EU:n politiikan toteuttajia, vaan ne ovat kumppaneita sen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tulevien kansallisten ja alueellisten kumppanuussuunnitelmien on siksi taattava aito alueellinen osallistuminen ja säilytettävä paikkalähtöinen lähestymistapa, joka on tehnyt koheesiopolitiikasta niin tehokkaan.
Koheesio ja kilpailukyky eivät ole kilpailevia tavoitteita. Ne vahvistavat toisiaan. Euroopan kilpailukyky rakennetaan sen alueilla ja kaupungeissa: missä yritykset investoivat, missä innovaatioekosysteemit kukoistavat, missä yliopistot tekevät yhteistyötä teollisuuden kanssa ja missä kansalaiset hankkivat tulevaisuuden työpaikkoihin tarvittavia taitoja.
Sama pätee Euroopan selviytymiskykyyn ja turvallisuuteen. Energiariippumattomuudesta ja kyberturvallisuudesta pelastuspalveluun ja strategiseen autonomiaan monet nykyajan kiireellisimmistä haasteista vaativat vahvoja alueellisia vastauksia. Alueet ja kunnat ovat välttämättömiä kumppaneita Euroopan strategisten tavoitteiden saavuttamisessa.
Tulevina päivinä tehtävät valinnat muokkaavat Eurooppaa seuraavan vuosikymmenen ajan. Kun Eurooppa-neuvosto keskustelee juhannusviikolla puheenjohtajavaltio Kyproksen neuvottelupaketista ja valmistelee neuvottelujen seuraavaa vaihetta, odotan löytyvän kunnianhimoa, vastuullisuutta ja luottamusta Euroopan kaikkiin toimijoihin, myös alueisiin ja kaupunkeihin.
Puheenjohtajavaltion neuvottelupaketin on oltava keskustelun alku. Sen tulee tarjota perusta vahvemmalle ja tehokkaammalle EU:n budjetille, ja siihen työhön tarvitaan kaikki mukaan. Seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä on myös sovittava ajoissa. Viivästyneet neuvottelut luovat epävarmuutta, jota Eurooppa ei kaipaa. Eli, reippaasti kohti vahvempaa ja kestävämpää, yhtenäistä Eurooppaa. Se on myös Suomen etu.
Sari Rautio
Euroopan Alueiden komitean jäsen, EPP ryhmän puheenjohtaja Kok/EPP
Hämeenlinna
