Sukupolvien debatti | Ministeri Pertti Salolainen

Published by admin on

Ministeri Pertti Salolainen (kok.)

Eurooppalainen Suomi julkaisee Suomen 25-vuotisen EU-taipaleen kunniaksi Sukupolvien välisen debatti -sarjan, jossa suurten ikäluokkien keskeiset vaikuttajat ja nuorten sukupolvien nousevat edustajat käyvät kirjeenvaihtoa Suomen EU- jäsenyyden historiasta ja tulevaisuudesta. Kirjeenvaihtoa käydään päivänpolttavista aiheista, kuten ihmisoikeuksista, demokratiasta, globaaleista kysymyksistä ja vastuullisuudesta sekä kansalaisten kansainvälisestä liikkuvuudesta. Eri taustoilla olevat henkilöt debatoivat neljännesvuosisadan kestäneestä Suomen EU-jäsenyydestä, mutta myös odotuksista tulevaisuudelle kuluvan syksyn aikana.

Ensimmäisenä kirjeenvaihdon aloittaa ministeri Pertti Salolainen. Salolainen puhuu perjantaina 28.8.2020 klo 13:15 Turun Eurooppa-foorumissa pidettävässä Vakautta ja vaurautta – Eurooppa-politiikka osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa -tilaisuudessa. Lisäksi sukupolvien debattia käydään klo 17:00 alkaen Suomen matka Euroopan ytimiin: neljännesvuosisadan debatti Suomesta ja Euroopasta -tapahtumassa. Ministeri Salolaisen kirjeeseen vastaa European Movement Internationalin hallituksen jäsen, EU-politiikan ammattilainen ja väitöskirjatutkija Aura Salla

Kirjeenvaihdot julkaistaan syksyn 2020 aikana kokonaisuudessaan osoitteessa www.eurooppalainensuomi.fi.

PERTTI SALOLAINEN: SUOMI 25-VUOTTA EU:N JÄSENENÄ

Jos Neuvostoliitto olisi romahtanut aikaisemmin olisi Suomessa alkanut vakava keskustelu EU-jäsenyydestä jo paljon aikaisemmin eli välittömästi romahduksen jälkeen. Kun romahdus sitten tapahtui ja EU:n jäsenhakemus alkoi näyttää mahdolliselta, oli edessä vielä ETA-neuvottelujen loppuunsaattaminen. ETAn suurta tärkeyttä ei ole oikein ymmärretty, vaikka siinä sovittiin lähes kaikesta, joka oli pohjana sittemmin myös EU-jäsenyysneuvotteluissa. Kun tulevaisuudesta ei ollut varmuutta oli presidentti Mauno Koivisto aivan oikeassa korostaessaan, että ensin on varmistettava ainakin ETA-jäsenyys ja sitten vasta tehtävä päätökset EU-hakemuksesta, sillä missä olisimme, jos jäsenyysneuvottelut ja kansanäänestys eivät menisikään toivotulla tavalla. Näinhän kävi Norjalle. Täytyy muistaa, että vuoden 1991vaalit voittanut ja pääministeripuolueena toiminut Keskusta ei ollut lainkaan innostunut EU-jäsenyydestä. Keskustahan oli pahasti jakautunut ja käsitykseni on, että vasta Heikki Haaviston, MTKn puheenjohtajan, tulo ulkoministeriksi ratkaisi riittävän monen kannan niin että kansanäänestys oli myönteinen. Eduskunnan äänestyksessä Keskustan kansanedustajien kannat jakautuivat vielä kahtia. Mikäli 1991 vaalien jälkeen sinipunahallitus olisi jatkanut olisi Keskusta ja MTK käsitykseni mukaan oppositiosta kaatanut kansanäänestyksen.

ETAn suhteen olin pääneuvottelijana ja Kokoomuksen puheenjohtajana siis hankalassa asemassa, kun olin EU-jäsenyyden kannalla mutta en presidentin nimenomaisesta ohjeesta poiketen voinut tuoda sitä julkisuuteen, vaikka oman puolueeni jotkut edustajat arvostelivat minua ja puhuivat jo julkisesti EU-jäsenyyden hakemisen puolesta.

Itse jäsenyysneuvottelujen ajalta voin vahvistaa, että ammattiyhdistysliikkeen ja SDPn samoin kuin Kokoomuksen selkeä tuki niin ETA kuin EU-jäsenyydelle oli ratkaisevaa. Keskustahan oli vahvasti jakaantunut ja oli ratkaisijan paikalla.

EU-jäsenyyden vaikutukset

ETA ja EU-neuvottelut tekivät Suomesta myös kansainvälisen. Aikaisemmin ministeriöissä oli kansanvälinen osasto, joka hoiti kansainväliset asiat. Tämä kaikki muuttui integraationeuvotteluissa, kun jokainen ministeri ja virkamies oli itse vastuussa oman sektorinsa valmisteluista. Alkoi valtava hallinnon koulutusohjelma, johon kuului lähemmäs 600 virkamiestä. Haasteita oli myös Eduskunnassa, kun Suuresta valiokunnasta tuli EU-valiokunta ja jokainen valiokunta joutui omalta osaltaan paneutumaan EU:n direktiiveihin ja säädöksiin. Kansanedustajista tuli nopealla aikataululla kansainvälisempiä ja kielitaito tuli yhä tärkeämmäksi.

EU-jäsenyys on sotiemme jälkeen ratkaisevin asemaamme vaikuttanut tapahtuma. Vaikka asiasta neuvottelujen aikana ei niin paljon julkisesti puhuttu oli jäsenyydellä valtava ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys. Missä olisimme olleet EU:n ulkopuolella? Neuvottelijana sanoin aina, että EU ei ole paratiisi mutta ulkona odottaisi se toinen mahdollisuus! Suomi siirtyi myös poliittisesti selkeästi länsieurooppalaisten valtioiden yhteyteen, joiden kanssa sillä on samat arvot ja talousjärjestelmä. On kuitenkin palautettava mieliin, että vaikka yleisesti ottaen meillä oli markkinatalousjärjestelmä vallitsi kuitenkin laaja säännöstelytalous niin maatalous-pankki -kuin yritystoiminnassakin. Huvittavana esimerkkinä voin todeta, että kuluttaja-asioista vastaavana ministerinä jouduin mm. vahvistamaan Nokian kumisaappaiden hinnan.

Oma lukunsa oli maatalous. Maanviljelijät sanoivat, että EU tuhoaa heidän elinkeinonsa. Minunkin henkeä uhattiin. Heikki Haaviston kanssa olimme kuitenkin yhteisin tavoittein saaneet neuvotelluksi hyväksyttävän, joskin haasteellisen ratkaisun. Näin jälkeenpäin vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että EU-jäsenyys itse asiassa pelasti Suomen maatalouden, joka oli elänyt rajojen sisällä täysin suojattua säännöstelyelämää.

Entä nyt EU?

Kahden hirvittävän maailmansodan jälkeen Eurooppa kaipasi pysyvää rauhaa. Sitä turvaamaan rakennettiin monien eri vaiheiden jälkeen nykyinen EU. Se oli erittäin tärkeää nimenomaan Saksan ja Ranskan järkyttävien vihollisuuksien jälkeen ja siksi nämä kaksi maata ovat muodostaneet EU:n ytimen, josta on tullut aika ajoin ehdotuksia, jotka ovat vieneet sekä laajentumista että integraatiota eteenpäin.

Niin tapahtui nytkin, kun EU:lle rakennettiin 750 miljardin elvytyspaketti. Paljon väiteltiin siitä, kuinka paljon yksittäiset jäsenmaat saattoivat vaikuttaa lopputulokseen. Lopulta aika vähän ja vaikka osa pohjoisista jäsenmaista oli liittoutunut Nuuka-ryhmäksi ei se ratkaisevasti muuttanut Saksan ja Ranskan alkuperäistä ehdotusta. Tämä herättää monia kysymyksiä myös Suomelle. Olisiko Suomen mentävä aidoksi jäseneksi mukaan maksajamaiden Nuuka-ryhmään koska on selvää, että tämä ratkaisu ei jää viimeiseksi, vaikka niin kovasti vakuutetaan? Voi kysyä myös onko nyt ostettu saajamaiden riittävä halu yhteistyöhön ja ylipäätään halu EU-jäsenyyteen? Ihmettelen, että elvytyspaketin käsittelyn aikana Eduskuntaa ei kutsuttu koolle esimerkiksi hallituksen selonteon saamiseksi. Kysymys on vuosikymmenen ratkaisusta eikä Korona muutenkaan täysin estänyt eduskuntatyötä. Koollekutsuminen ei olisi muuttanut paljoakaan lopputulosta mutta on tärkeätä sitouttaa Eduskunta ja, että se voi luotsata tulevaisuuden suuntaa.

Kokonaan toinen kysymys on mikä vaikutus tällä paketilla on maksajamaiden sisäiseen poliittiseen kehitykseen ja suhtautumiseen EU:n tulevaisuuteen? Lähiaikojen vaalit tulevat sen näyttämään. On vaadittu kansanäänestystä jäsenyydestä ja myös kysytty miksi suomalaisen työmiehen on maksettava Italian tuet? Tämä on purevaa poliittista retoriikkaa!

On herännyt myös keskustelu Tasavallan Presidentin roolista EU:n ratkaisuissa. Asiaa on syytä pohtia siitä näkökulmasta, että mitä ulkopoliittisia vaikutuksia niillä on ja niitä on paljon. Esimerkkinä kansainväliset sopimukset ja EU:n pyrkimys yhteisiin turvallisuus-ja puolustuspoliittisiin ratkaisuihin. Näitä uusia haasteita ja käytäntöjä on syytä pohtia.

EU rauhanjärjestelmänä

EU:sta on tullut maailman paras rauhanjärjestelmä. Tätä taustaa vasten on lähes mahdotonta ymmärtää, että jäsenmaissa on alkanut oikeistopopulistinen ja uusnationalistinen liikehdintä, joka on johtanut EU-vastaisten puolueiden syntymiseen. Uusnationalismi meni Britanniassa jopa niin pitkälle, että osin valheellisilla väittämillä voitettiin kansanäänestys eikä nyt pysty sanomaan mihin neuvottelut EU:n kanssa lopulta johtavat ja, koska Britannia menetti maailmansodissa satoja tuhansia ihmisiä ja olisi uskonut, että EU-jäsenyys ja yhteistyö olisi vakuuttanut.

On vakavaa, että vaikka nykyisissä maailmanpolitiikan muutoksissa tarvittaisiin entistä vahvempaa ja yhtenäisempää EU:ta yhteisö onkin rakoilemassa. Lisäksi on syntynyt Puolan ja Unkarin sisäpolitiikkaa, joka on monin osin yhteisön arvojen vastaista. On ihmeellistä, että nämä maat, jotka kärsivät vuosikymmeniä kommunismin ikeestä ja ovat saaneet EU:lta valtavaa miljarditukea ottavat käyttöön vanhoja menetelmiä esimerkiksi vapaan tiedonvälityksen estämisessä. Tätä kehitystä ei voi hyväksyä. Ottamalla käyttöön sanktiot, jotka eivät edellytä päätösten yksimielisyyttä EU:n arvojen vastainen toiminta on saatava loppumaan. Näiden maiden ja muiden poikkeavien osalta raha on paras konsultti.

On myös muistettava, että EU neuvottelee kauppasopimukset jäsenmaiden puolesta. Taloudellinen kilpailu Kiinan ja Yhdysvaltain kanssa edellyttää päättäväistä kauppapolitiikkaa. Tilanne on muuttunut mm. siten että Yhdysvallat ei suinkaan ole enää se hyväntahtoinen Setä Samuli, johon oli totuttu ja Kiina puolestaan pelaa taitavaa globaalipeliä kaikilla mantereilla.