Sunnuntaina Turkin enemmistö valitsi Recep Tayyip Erdoğanin jatkamaan virassaan. Lähemmäs 90 prosenttia kansasta äänesti. Voi kuitenkin olettaa, että maassa, jonka hallinto on systemaattisesti kaventanut sanan- ja lehdistönvapautta ja vanginnut noin 100 toimittajaa viime vuosien aikana, vaalivilpillä oli osansa äänestystuloksessa. Autoritaaristen johtajien nousu Euroopassa on luonnollisesti uhka demokratialle ja Unionin yleiselle arvopohjalle. Euroopassa on jo Erdoganin edellisellä vaalikaudella älähdetty Unionin ja Turkin välisistä neuvottelusuhteista sekä Turkin pitämisestä ehdokasmaiden listalla. On todettu, että Turkki autoritaarisena maana loukkaa Euroopan yleisiä arvoja ja on näin ollen sopimaton yhteistyökumppani.

Erdoganin saavuttama äänisaalis kertoo kuitenkin ennemmin Turkin yhteiskunnan hajanaisuudesta, ei turmeltuneisuudesta. Arvostettu politiikan tutkija Samuel P. Huntington on todennut, että avain autoritaaristen hallitsijoiden välttämiseen on keskittyä luomaan niille toimivia vastavoimia. Autoritaariset hallitsijat keräävät kannatusta hauraissa yhteiskunnissa, koska he tarjoavat jotain mitä kansa ensisijaisesti kaipaa­ — tehokkaan hallinnon.

Eurooppalaisilla arvoilla ja demokratialla on yhä kannatusta ja kaikupohjaa Turkissa, ja tätä Unionin tulee systemaattisesti vahvistaa taistellakseen Erdoganin valtaa vastaan.

Lohdullista Turkin vaaleissa oli tilanteeseen nähden vahva oppositio. Muharrem Ince sai reilut 30 prosenttia kaikista annetuista äänistä, vaikka hänen vaalikampanjaansa sabotoitiin esimerkiksi rajatulla medianäkyvyydellä.  Voisi kuvitella, että Erdoganin autoritaarinen hallinto olisi ajanut enemmän turkkilaisia vaaliuurnille Incen voiton toivossa. Ongelma on, että Turkin oppositio tuntuu monesta äänestäjästä vielä huonommalta vaihtoehdolta kuin Erdogan. Oppositio on ollut hajanainen ryhmittymä erillisiä puolueita, joista etenkin Incen puolue CHP on kamppaillut korruptiosyytteiden kanssa. Vaaleja edeltävien mielipidemittausten perusteella oppositio sai vain vajaan 40 prosentin kannatuksen. Sekä Incessä, että Erdoganissa on ongelmansa, mutta kansalle merkitsee myös se konkreettinen, mitä he ovat tehneet, ja tässä Erdogan voittaa. Hän kasvatti valtaansa Turkin taloudellisen tilanteen kohentuessa ja veti omaan päätyynsä muuan muassa työllisyystilanteen parantamisen. Hän näyttäytyy vahvana johtajana, joka lupaa puuttua esimerkiksi pakolaiskriisin aiheuttamiin ongelmiin Turkissa.

Unionilta olisi sulaa hulluutta tässä vaiheessa jättää Turkki ja sen kansalaiset oman onnensa nojaan. Maassa on yhdistyvä oppositio, joka Unionin tuella voi luoda varteenotettavan vastavoiman Erdoganille. On ilmiselvää, että EU:n ei tule katsella syrjästä ja hiljaa Turkin marssia kohti yhä autoritaarisempaa hallintoa. Demokratia, kansalaisoikeudet ja vapaa puhe ovat EU:n olemassaolon kulmakiviä. Juuri tästä syystä, eikä tästä huolimatta, portti länteen tulee pitää auki Turkin pitämisellä jäsenehdokaslistalla ja pakolaisneuvottelujen jatkamisella. Erdoganin tavoitteena on esittää Unioni vihollisena, jolta hän Turkkia ja sen kansalaisia suojelee. Jos Unioni kääntää nyt selkänsä, se olisi viimeinen naula demokratian arkkuun Turkissa ja seurauksista kärsivät Turkin lisäksi koko Unioni.

 

Kirjoittaja on Eurooppalaisen Suomen Suunnittelija.

Categories: Blogit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.