Europpalainen Suomi ry Blogi

Parlamentti - valmiudet johtaa unionissa

Hans-Gert P�ttering — Mon, 1 Jan 2007 00:00:00 +0200

T�n� vuonna Euroopan unioni t�ytt�� 50 vuotta. Rooman sopimuksen allekirjoitusp�iv�n kunniaksi EU:n johtajat kokoontuvat 25. maaliskuuta antamaan \"Berliinin julistuksen\" unionin tilasta ja tulevaisuudesta. Tarkoitus on luoda uskoa Euroopan integraation t�rkeyteen ja kartoittaa uuden perustuslain saattamista voimaan.

27 j�senmaan johtajat sek� keskeiset EU-instituutiot tulevat olemaan l�sn�. Lukum��r� on merkitt�v� lis�ys Rooman sopimukseen verrattuna, jolloin allekirjoittajamaita oli kuusi. Kaikki eurooppalaiset voivat olla ylpeit� t�m�n 50-vuotistaipaleen saavutuksista rauhan ja vapauden puolesta.

Unionin puolitie ajoittuu nyt vuodelle 1982. Ensimm�iset suorat EU-parlamenttivaalit oli pidetty 1979, ja olin tuolloin ensimm�isen kauteni puoliv�liss�. 25 vuodessa EU on muuttunut merkitt�v�sti ja sen instituutioiden v�liset suhteet ovat kokeneet mullistuksen.

Suurin hy�tyj� p��t�ksenteon mullistuksessa on ollut Euroopan parlamentti. Jokainen perussopimusuudistus - vuosina 1986, 1992, 1997, ja 2001 - on lis�nnyt sen valtaa. T�m� on t�ysin luonnollista - onhan parlamentti ainoa kansan suoraa luottamusta nauttima EU-instituutio.

Sit� mukaa, kun EU:n valtuudet ovat kasvaneet, kansan valitseman edustajainhuoneen vaikutusvallan on t�ytynyt lis��nty� samaa tahtia. Unionin laajentuminen 27 j�senmaahan on lis�ksi tehnyt hallitustenv�lisest� p��t�ksenteosta mutkikkaampaa ja on n�in kasvattanut sen liittovaltioluonnetta. P��t�ksi� tehd��n yh� enemm�n parlamentissa j�senmaista koostuvan ministerineuvoston sijaan.

Tuloksena on, ett� parlamentilla on t�n��n selke� k�sitys roolistaan Euroopassa. Se kykenee omaksumaan johtavan aseman monissa EU-kysymyksiss�. Sen 785 j�senell� on selke� mandaatti ja vastuu toimia eurooppalaisten hyv�ksi parhaalla n�kem�ll��n tavalla. He voivat tehd� p��t�ksens� luottavaisina ja vakaumuksella. T�m� pit�� v�hemm�n paikkansa muiden instituutioiden osalta, erityisesti t�ll� hetkell� perustuslain kohtalon ollessa ep�selv�.

Esimerkkej� viime ajoilta riitt��. Viime marraskuussa parlamentti hyv�ksyi palveludirektiivin, jonka sis�ll�n se oli olennaisesti ratkaissut. J�senmaat eiv�t keksineet ulosp��sykeinoa poliittisesta umpikujasta, ja parlamentti luonnollisesti otti johtoroolin. Joulukuussa samanlainen prosessi saatettiin p��t�kseen kemikaaliasetus REACHin osalta.

Yhteisty� neuvoston puheenjohtajamaan ja parlamentin v�lill� kuvastaa t�t� EU-vallan muutosta. Suomi oli puheenjohtajana esimerkillinen avoimuudessaan ja esiintymisiss��n parlamentin edess�. Uskon vakaasti, ett� tuleva pj-maa Saksa jatkaa t�ll� samalla rakentavalla polulla.

Hans-Gert P�ttering
Euroopan parlamentin puhemies

K��nnetty suomeksi alkuper�isest� englanninkielisest� tekstist�:

Parliament on call for Europe

The European Union turns 50 on 25 March 2007. The date corresponds to the signature of the Treaties of Rome in 1957, and will be marked by a special declaration on the future course of the EU by heads of state and government in Berlin. Those of us who believe in European integration hope that the anniversary injects new momentum into the planned Constitution and serves to reconnect Europeans with the Union.

27 member states and all of the principal EU institutions will be represented. It is a remarkable increase in attendance from the six founding member states that signed the Rome Treaty. All Europeans can take pride in making this 50-year long development towards peace and prosperity such a success.

In 1982, the European Economic Community (as it was then known) turned 25. I was half-way through my first term as a Member of the European Parliament, the first direct elections having taking place 3 years prior, in 1979. Not only has the name since changed to the European Union, the institutional balance of the EU has altered dramatically.

The main beneficiary of this shift in decision-making powers has been the European Parliament. Every successive Treaty revision - in 1986, 1992, 1997, and in 2001 - has increased its powers. This was only natural - after all, the Parliament is the only directly elected EU institution.

As the Union\'s competence has grown, the influence of the popular assembly has had to grow in step. Furthermore, as successive enlargements have made consensus between member states more difficult, the Union has had to move increasingly from an intergovernmental model of decision-making to a federal one.

The result is that the Parliament today has a clear understanding of its role in Europe. It is now fully capable of assuming a position of leadership on a whole range of EU issues. Regardless of their political persuasion, its 785 members have a clear mandate and duty to work for the benefit of Europeans in the best way they see fit. They can do this with confidence and conviction. This is less the case for the other EU institutions, especially in the absence of the Constitution.

Recent examples abound. Last November, the Parliament approved the Services Directive, a result of a compromise crafted between MEPs. Member states were unable to break the political deadlock on the issue and the Parliament naturally took the lead. In December, a similar path was concluded over the REACH-regulation on chemicals.

Cooperation between the Council Presidency and the Parliament mirrors this fact. The Finnish Presidency was exemplary in its communications with and appearances before the Parliament. I have no doubt the German Presidency will continue on the same constructive path.

Hans-Gert P�ttering
Speaker of the European Parliament

Kannat esiin ehdokkailta

Teija Tiilikainen — Thu, 1 Feb 2007 00:00:00 +0200

Suomen oltua nyt EU:n j�senen� jo yli kymmenen vuotta on yksi asia k�ynyt p�iv�nselv�ksi. Suomen eduskunnalla on keskeinen rooli maan eurooppapoliittisessa p��t�ksenteossa. Kymmenen vuoden aikana eduskunta on k�sitellyt huikean m��r�n hallituksen EU-asioista antamia laajoja selontekoja. Niiden avulla on hiottu Suomen peruslinjauksia unionin suuriin kysymyksiin kuten perussopimusten muutoksiin, EMU:un tai unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitykseen. T�m�n lis�ksi eduskunta osallistuu unionin p�iv�nkohtaisten lains��d�nt�hankkeiden valmisteluun ja vaikuttaa Suomen kantojen muotoiluun. Ja luonnollisesti eduskunnassa k�yd��n my�s yleisluontoisempaa keskustelua ajankohtaisista EU-aiheista, kuten esimerkiksi unionin tekemisist� maailman kriisialueilla.

Kun maassa nyt ollaan k�ym�ss� vaaleihin, eurooppapoliittisten h�lytyskellojen tulisi alkaa soida kansalaisyhteiskunnassa. Kun eurooppapolitiikka on keskeisell� sijalla tulevankin eduskunnan ty�ss� � ja kun eurooppapolitiikassa nimens� mukaisesti on kyse poliittisista valinnoista eik� tekniikasta � meill� kansalaisilla tulisi olla selke�t k�sitykset ehdokkaiden mielipiteist� n�iss� asioissa.

Mist� siis voitaisiin kuulla ehdokkaita? He voisivat viritell� itse��n tunnelmaan ottamalla kantaa hiljattain syntyneen unionin palveludirektiivin muotoon. Avattiinko unionin markkinoita riitt�v�sti palveluille vai menik� homma myttyyn? Mill� sektorilla palveludirektiivin vaikutus n�kyy Suomessa ensin ja onko se hyv� vai huono asia? Kun on p��sty vauhtiin, voitaisiin k�yd� vaikka EU:n energiapolitiikan kimppuun. Mink�laisia energiapoliittisia p��t�ksi� ehdokkaiden mielest� unionitasolla olisi syyt� tehd�? Samalla olisi syyt� ruotia hieman unionin ilmastopolitiikan keskeisen� v�lineen� olevaa p��st�oikeuskauppaa. Kun nyt ollaan siirtym�ss� harjoitteluvaiheesta tosi toimiin, niin mit� voidaan sanoa p��st�oikeuskaupan toimivuudesta. Ollaanko tyytyv�isi�?

Jottei ulkopolitiikka unohdu, niin ehdokkaita haastateltaisiin hieman EU:n Ven�j�-suhteista. Ven�j� ei suostu avaamaan energiamarkkinoitaan eurooppalaisille yrityksille. Pit��k� unionin kovistella vai osoittaa ymm�rt�myst��n Ven�j�n intresseille?

EU:ssa teht�viss� p��t�ksiss� ei ole kyse mist��n salatieteest� tai vaativaa erityisosaamista edellytt�v�st� harkinnasta. Kyse on pitk�lti samanlaisista poliittisista ratkaisuista, joita eduskunta ennen EU-j�senyytt�kin on tehnyt joko yksin tai jonkinlaisessa kansainv�lisess� yhteisty�kuviossa. Jokaiselta valistuneelta eduskuntavaaliehdokkaalta l�ytyy siis varmasti n�kemys n�ist� asioista, kunhan niille uhraa saman verran aikaa kuin puhtaasti kotimaan asioihin perehtymiseen.

EU on et�inen kansalaisille niin kauan kun se pidet��n et��ll� kotimaan poliittisissa keskusteluissa ja vaalikampanjoissa. Kuinka kansalaiset voisivat kokea l�heiseksi jonkun sellaisen, jonka poliitikot ty�nt�v�t pois omasta sf��rist��n? Nyt on saatu tarpeeksi t�st� ongelmasta, ja on aika tarttua toimeen.

Kun seuraavaksi kohtaat eduskuntavaaliehdokkaan kysy h�nen mielipidett��n vaikka EU-verosta. Pit�isik� osa j�senmaksuista maksaa suoraan verona kansalaisilta ker�tt�v�n� verona?

Teija Tiilikainen
Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja

Saksan-Ranskan EU-moottorilta odotetaan paljon

Jari Vil�n — Thu, 1 Mar 2007 00:00:00 +0200

Unionin kiert�v�st� puheenjohtajuudesta johtuen unionin eri kehitysvaiheita ja -syk�yksi� on hahmotettu usein sen mukaan, mik� maa on milloinkin toiminut unionin puheenjohtajamaana. Varsin usein onkin ollut my�s niin, ett� unionin kulloisenkin puheenjohtajamaan neuvottelupainoksella sek� -taidolla ett� -voimalla on ollut merkitt�v� rooli jonkin unionin kannalta keskeisen ratkaisun syntymisess� tai syntym�tt� j��misess�.

Suomen puheenjohtajuudet niin vuonna 1999 kuin viime vuoden lopullakin ovat my�s j�tt�neet omat j�lkens� unionin kehitykseen. Vuoden 1999 suuria p��t�ksi� olivat mm. Turkin vahvistaminen EU:n hakijamaaksi ja ns. Tampereen ja sittemmin Haagin prosessin k�ynnist�minen j�senvaltioiden yhteistoiminnassa siviili- ja rikosoikeusasioissa. Ennen kaikkea Libanonin kriisi ja siit� selvi�minen leimasivat puolestaan viime vuoden lopun kauttamme. Ministeri�kohtaisesti merkitt�vimpiin saavutuksiin kuului my�s kauppa- ja teollisuusministeri�n valmisteluvastuulla ollut tutkimuksen 7. puiteohjelman hyv�ksyminen sek� suuria tunteita her�tt�neen palveludirektiivin lopullinen hyv�ksyminen.

Vaikka Suomen viime syksyist� puheenjohtajuuttakin luonnehdittiin kohtuulliseksi onnistumiseksi, niin toisaalta on my�nnett�v� sekin, ett� suurin osa katseista ja samalla my�s odotuksista on jo pitk��n ollut kuluvan vuoden Saksan ja vuoden 2008 lopun Ranskan puheenjohtajuuksissa. Saksa onkin jo osaltaan avannut oman kautensa vankasti pyrkimyksen��n mm. edist�� unionin yhteisen energiapolitiikan kehittymist�, EU:n transatlanttisia suhteita ja ennen kaikkea EU:n perustuslaillisen sopimuksen jatkok�sittely�. Ranskan osalta tilanne on viel� sik�li avoin, ett� paljon riippuu siit�, mik� on ensi huhtikuisten presidentinvaalien tulos. EU:n budjetin v�litarkastelun eteneminen on my�s Ranskan kauden suuria kysymyksi�.

T�ll� hetkell� suurin j�nnitys tuntuu vallitsevan siit�, mitk� asetetuista odotuksista romahtavat ensimm�iseksi ja mink� tavoitteiden edist�miselle syntyv�t viel� riitt�v�t edellytykset. Joidenkin laajentuneen unionin uusien mutta my�s vanhojen j�senmaiden joukossa on my�s edelleen havaittavissa selv�� uusien toimintakulttuurien ja valta-asemien etsimist�, mik� on ilmennyt mm. joidenkin maiden vaatimuksina omien kansallisten tavoitteidensa entist� paremmasta huomioimisesta.

EU:n perustuslaillisen sopimuksen tulevaisuuden kannalta ratkaisevaksi on nyt nousemassa se, voittaako Ranskan vaalit sosialistien ehdokas S�gol�ne Royal vai maan poliittisen oikeiston edustaja Nicolas Sarkozy. Mik�li Royal tulisi valituksi, niin sopimus olisi k�yt�nn�ss� neuvoteltava kokonaan uudelleen, jotta se voitaisiin alistaa Ranskassa j�lleen uuteen kansan��nestykseen. T�m� puolestaan romuttaisi sek� sen herk�n tasapainon, joka sopimuksessa nyt on olemassa eri j�senmaiden intressien kesken, ett� perustuslailliselle sopimukselle asetetun uuden tavoiteaikataulun. Nicolas Sarkozy taas on ollut kallistumassa jo neuvotellun sopimuksen pohjalta tapahtuviin t�smennyksiin ja sopimuksen parlamentaariseen ratifiointiprosessiin. T�ll�inkin haasteeksi j�isi viel� mm. Puolan, Tsekkien sek� Iso-Britannian taivuttaminen yhteiseen sopuratkaisuun tai omiin erillisratkaisuihinsa.

Unionin yhteisen energiapolitiikan ja my�s unionin transatlanttisten suhteiden kehittymisen osalta olisin ainakin sik�li toiveikas, ett� puheenjohtajamaa Saksalla jos mill� on varmasti halutessaan ja kylliksi tahtoessaan parhaat mahdolliset edellytykset onnistua yhteisten linjojen l�yt�misess�. Merkitt�vimp�n� etunaan Saksalla on tarvittava poliittinen painoarvo hakea ja jopa vaatia kompromisseja. Saksakin joutuu tosin viel� joiltakin osin odottamaan Ranskan vaalien tulosta ja sen mukanaan tuomaa tilannetta.

Kiistaton tosiasia on, ett� Eurooppa tarvitsee my�s jatkossa Saksan ja Ranskan muodostaman moottorin. Nyt t�m� moottori toimii vain puolittain, mutta se on kuitenkin edelleen k�ynniss�. Ranskan vaalien j�lkeen p��semme sitten viimeist��n n�kem��n, kuinka paljon bensaa sill� on t�ll� haavaa suonissaan. V�istyneen puheenjohtajamaa Suomenkin panosta varmasti kaivataan mm. EU:n It�meri- ja Ven�j�-politiikan pit�miseksi edelleen unionin keskeisimm�ll� asialistalla.

Jari Vil�n
Eduskunnan Suuren valiokunnan puheenjohtaja
kansanedustaja (kok)
Eurooppalainen Suomi ry puheenjohtaja

Tulevaisuuden Eurooppa tehd��n nyt!

Miapetra Kumpula-Natri — Tue, 1 May 2007 00:00:00 +0300

Puolen vuosisadan juhlinta antaa aiheen tarkastella mennytt� ja tulevaa. Sopiva juhlinta on aina paikallaan. Aktiiviset kansalaiset seuraavat asioita kuitenkin niin tarkoin, ett� odotuksiin ei vastata hienoimmillakaan k��repapereilla tai julistuksilla. EU:nkin haasteet ovat sen toiminnassa ja tavoitteiden t�ytt�misess�.

Usein kuulee kritisoitavan, ett� EU koetaan et�iseksi. EU yritt�� tosissaan tulla l�hemm�ksi kansalaista. Eri ohjelmilla koetetaan tilkit� kansalaisten kuvaa EU:sta kaukaisena byrokratiahirvi�n�. Se saattaa sin�ns� �rsytt��, mutta liian usein unioniin kielteisesti suhtautuvien syyn� on ep�tietoisuus. T�m� n�kyy kaikista mielipidemittauksista.

Toivomme unionin lis��v�n hyvinvointia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa Eurooppaa. Menestyminen globalisoituvassa maailmassa vaatii vanhenevalta Euroopalta paljon. N�ihin odotuksiin ei voi vastata tiedotuskampanjoilla, vaan toimivalla politiikalla.

Ristiriita on siin�, ett� unionin vaikeus p��st� eteenp�in t�ytt�m��n kansalaistensa asettamia p��m��ri� johtuu perustuslakisopimuksen paikallaan junnaamisesta. Ja sen hyv�ksymisen esti osa kansalaisista kansan��nestyksiss�.

T�ytyy aina muistaa, ett� vain kansalaistensa n�k�inen unioni on mahdollinen. Uskon, ett� kaikki 27 maata voisivat tehd� muutamilla muutoksilla sopimustekstist� itselleen v�h�n viel� paremman. Kun yhteisty� pit�� sis�ll��n 450 miljoonaa eurooppalaista, on yhteinen paperi aina kompromissi.

Ilman perustuslakisopimuksen hyv�ksymist� EU ei voi t�ytt�� yhdess� asetettuja taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia odotuksia.

EU:n demokratiavajeesta ja kansalaisten luottamuspulasta puhuminen on t�rke��: huolenaiheet ovat todellisia ja niihin tulee vastata. Vika ei ole EU:n olemassa olossa, vaan huolenaiheet kumpuavat pikemminkin kansallisvaltioiden kyvytt�myydest� reagoida talouden vapautumiseen ja maailmankaupan ja p��omien liikkeisiin.

EU l�hti pienen maaryhm�n hankkeesta rauhan, vakauden ja vaurauden edist�miseksi ja turvaamiseksi maanosassamme. Nyt se on kasvanut 27 maan suurhankkeeksi, joka asettaa itselleen kunnianhimoisia tavoitteita erityisesti taloussektorilla. Alkuper�isi� tavoitteita pidet��n itsest��nselvyyksin�, sill� ne on saavutettu maiden v�lisell� tasolla.

Suuri koetus t�n��n ja tulevaisuudessa on ymm�rt��, ett� samat haasteet kuin mihin haluttiin vastata 50 vuotta sitten, ovat yh� todellisia: rauha ja vakaus eli turvallisuus sek� vauraus eli hyvinvointi. Turvattomuus ja toimeentulon ep�vakaus on liian monelle eurooppalaiselle arkip�iv��. Unioni on my�s halukas kantamaan osansa vastuusta maailmanrauhasta.

Lissabonin strategiassa t�hd�t��n EU:n nousevan maailman kilpailukykyisimm�ksi taloudeksi kymmeness� vuodessa eli vuoteen 2010 menness�. Olemme kaukana tavoitteesta!

EU:n ja sen j�senmaiden olisi nyt teht�v� hartiavoimin t�it� sellaisten keinojen luomiseksi, joilla voidaan taistella k�yhyytt� ja sosiaalista syrj�ytymist� vastaan ja vahvistaa Euroopan kilpailukyky� maailmanlaajuisesti. Lissabonin strategiassa kulkee rinnakkain kilpailukyky ja sosiaalinen ulottuvuus. Strategian mukaisesti on tuettava uusien ja parempien ty�paikkojen luomista.

Meid�n tulee unionina uudistua syv�llisemmin, eik� vain luoda uusia ohjelmia ja virastoja hyvien asioiden hoitamiseksi. Vain niin voimme vastata ihmisten arkiel�m�n todellisiin haasteisiin: sosiaaliseen, fyysiseen ja taloudelliseen turvallisuuteen.

Miapetra Kumpula-Natri
Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja
kansanedustaja, Vaasa

Kokonais(vii)suus

Mikko Leisti — Sun, 1 Jul 2007 00:00:00 +0300

Saimme el�� toukokuun alussa nastaa aikaa. Suomi is�nn�i euroviisut. Yle toimi p��j�rjest�j�n� ja Helsinki is�nt�kaupunkina. L�hetys oli upea, ihmiset osallistuivat kaupunkitapahtumiin sankoin joukoin ja vieraat viihtyiv�t. Tunnelma oli kaikin puolin syd�mellinen, toimiva ja hauska.

Syntyi kokonaisuus. Olisi vaikea nyt kuvitella viisuaikaa ilman jotain tietty� osa-aluetta. Itse l�hetykset, viisun�kyvyys lippuineen ja screeneineen, median into ja voima, webbi, Senaatintorin konsertit ja suorat l�hetykset, Eurooppa-torin upea kansainv�linen esitt�ytyminen, Kampin Narinkka-torin Ylen ja sponsoreiden j�rjest�m�t hulinat, Helsinki Party -kaupunkijuhla, Lasipalatsin sis�pihan tanssilavatunnelma, Fanikeskuksen huippupalvelu, Design-, Muoti-, Liikunta- ja lukuisat muut teemat tekoineen, ravintola- ja kauppapalvelut, toivat kaikki oman olennaisen osansa kokonaisuuteen. Samalla panostettiin turvallisuuteen, liikenteen sujuvuuteen, kaupunkikuvaan ja moniin muihin taustatekij�ihin. Mahdollisuudesta is�nn�id� maailman suurinta laulukilpailua otettiin kaikilla tahoilla osaavasti ja hauskasti kiinni.

Ulkomaiset vieraat, helsinkil�iset, suomalaiset ja media saivat kukin l�yt�� oman kulmansa ja muodostaa oman Helsinkins� ja viisukokemuksensa. Niin kuin nykyaikaisessa menossa kuuluukin. Viisuajasta sai jokainen nauttia, tykk�si varsinaisista euroviisuista tai sitten ei.

Ihmiset muodostavat k�sityksi� monitasoisesti. Syv�llisesti, pinnallisesti, kokonaisvaltaisesti, yksityiskohtaisesti, omakohtaisesti, muilta kuultuna, medioista, luultuna ja niin edelleen. Onkin avartavaa my�nt�� maailman monimutkaisuus. Tekem�tt� siit� vaikeaa. Totta kai viisuissa t�rkeint� olivat viisut. Mutta kuten kaikissa merkitt�viss� tapahtumissa ja ilmi�iss�, niiden oikeutus olemassaoloon syntyy vasta kun ymp�r�iv�t yhteis�t ryhtyv�t niit� tahoillaan oma-aloitteisesti k�sittelem��n. Rion karnevaali ja Samba-koulujen kulkueet, Edinbourghin festivaali ja Fringe-toiminta ja monet muut tapahtumakokonaisuudet ovat antaneet asioiden kehitty� luonnolliseen suuntaan. Ymm�rt�en, ett� samalla kun on t�rke�� hallita ja kehitt�� viesti� sek� virallista muotoa, pit�� antaa ep�virallisen muodon kehitty�. Viisujen viesti on hauskanpito. Hallittu muoto on huippu tv-show ja jos hyvin k�y, niin saadaan kuulla hyv�� musaakin. Ep�muodollinen osuus taas tuo sielun kokonaisuuteen, fanit, innostuneet kaupunkilaiset, ��nestysrumba, bileet, kansainv�linen stimmunki. Kokonaisuus.

Yksinkertaistettuna. Helsingiss� viisuvieras sai sy�d� huippuruokaa Helsingin ravintoloissa, jotka olivat hyvin ajan tasalla kaupungin tapahtumista, vaikkei se varsinaisesti kuulukaan Eurovision Song Contest -konseptiin. Hienoa, ett� EBU, YLE ja Helsinki n�kiv�t suuremman kuvan. Kokonaisuuden.

Mukavaa kes��!

Mikko Leisti
Tuottaja, Tj
Pluto Finland
mikko.leisti[at]plutofinland.fi

Kirjoittaja toimi Helsingin euroviisty�ryhm�n projektip��llikk�n�

Helsingin viisutunnelmiin p��see osoitteesta www.helsinkihostcity.fi.

Nyt ottamaan seuraavia askelia, kun perussopimusuudistus on melkein satamassa!

Eurooppa-ministeri Astrid Thors — Sat, 1 Sep 2007 00:00:00 +0300

Uskon vahvasti, ett� EU voi kohta edet� kahden raiteen tielt� yhdelle raiteelle. Sill� tarkoitan ja toivon, ett� perustussopimusten uudistaminen voidaan saattaa loppuun syksyn aikana ja voimme keskitty� toimiin, jotka vahvistavat kansalaisten ja Euroopan maiden asemaa ja vastaavat ajan haasteisiin.

Tummin pilvi uudistuksen yll� on tilanne Isossa-Britanniassa, mik�li Gordon Brown ei l�yd� ulosp��sy� tilanteesta, jossa voimakkaasti vaaditaan, ett� maassa on j�rjestett�v� kansan��nestys uudesta sopimuksesta. Silloin voimme olla vaikeuksissa voimaansaattamisen aikataulun suhteen tai voi tulla taas uusia neuvotteluja maan erikoisasemasta. Olisiko Iso-Britannia en�� varsinainen EU:n j�sen, jos heille siin� tilanteessa suotaisiin enemm�n poikkeuksia? Jossain kulkee raja. Toivon kuitenkin hartaasti, ett� Iso-Britannia pysyy remmiss� mukana - eik� siit� ole ep�ilyst�. Mutta sopimuksen puolustajilla on Isossa-Britanniassa vaikea teht�v� edess��n. On haasteellista taistella jonkun asian puolesta, jos lehdist�n kanta on vastakkainen.

Viime vuosina EU:ssa on ollut pakko edet� kahdella raiteella: toisaalta pyrki� p��sem��n sopimusuudistusten umpikujasta ja toisaalta toimia yhteiskuntapolitiikan eri alueilla esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kahden raiteen taktiikka on onnistunut ja EU on merkitt�v�sti toiminut esimerkiksi ilmastomuutosta vastaan. Kansleri Angela Merkelin panos on siin� ollut painava.

T�m�n syksyn j�lkeen voimme kohdistaa kaiken tarmomme asioihin ja j�tt�� pohdinnat toimielimist� ja prosesseista v�hemm�lle.

Mitk� ovat silloin haasteemme?

Kun 1980- ja 1990-luvuilla saatiin uutta vauhtia EEC:n p��t�ksentekoon ja ruvettiin luomaan yhteis�� ja sitten itse unionia, edettiin luomalla sis�markkinat. Maat huomasivat, ett� hy�ty� saavutetaan, jos voidaan ottaa kaikkien voimavarat k�ytt��n. Luotiin mittava sis�markkinaprojekti ja sen mukaan my�s vastaavat s��nn�t.

Nyt maailma on ottamassa seuraavan askeleen, erityisesti jos WTO:n ns. Doha-neuvottelukierros onnistuu ja maailmankauppa vapautuu edelleen. T�rke��n rooliin nousee silloin toimintamme niiss� p�ydiss�, joissa p��tet��n \"globaaleista sis�markkinas��nn�ist�\". Mitk� ovat globaalis��nn�t lelujen sallituista v�riaineiden pitoisuuksista, mit� ovat vaadittavat standardit eri elektroniikan alueilla tai mitk� ovat merenkululta vaadittavat turvatoimenpiteet?

EU:n uuden perussopimuksen tausta-ajatuksena, jota my�s Suomi on voimakkaasti ajanut, on ulkoisen toiminnan yhten�isyys. Yhten�isyytt� vaaditaan meilt� eri politiikan alueilla, mutta minulla on tunne, ett� yhten�isyyden aste vaihtelee jo kun tarkastelemme EU:n toimintaa eri YK- j�rjest�iss�. Ilmastomuutosta k�sitteleviss� yhteyksiss� olemme edustaneet yhten�ist� kantaa, mutta esimerkiksi merenkulun IMO-j�rjest�ss� emme ole sit� tehneet.

Suomen etu pitk�ss� juoksussa on oman vakaumukseni mukaan se, ett� EU on kansainv�lisiss� suhteissaan vakaa ja yhten�inen sovitellen eri yhteiskuntien tarpeita, kun se ajaa etujaan kansainv�lisiss� j�rjest�iss�.

EU:ssa solidaarisuus ja yhten�isyys asetetaan suurelle koetukselle kun pyrimme yhten�ist�m��n edustautumistamme eri kansainv�lisiss� elimiss�. Uskon, ett� t�ss� yhteydess� eri Eurooppaministerit voivat olla t�rke�ss� roolissa. Me emme ole sidoksissa esimerkiksi muiden ministeri�iden virkamiehiin, joilla voi olla \"vested interest\" saada seurata jonkun alan erityisj�rjest��.

Nyt on my�s uusi aika mietti�, miten me Suomessa l�hestymme EU-asioita.

EU-asioita tulisi l�hesty� uudella tavalla - eik� niin kuin usein nyky��n esitet��n eri muistiossa: t�m� EU:n esitys aiheuttaa sen ja sen ongelman. Harvoin EU-esityksi� esitell��n siten, ett� t�m� on ratkaisu siihen ja siihen ongelmaan tai n�in olemme edist�m�ss� meille ja Euroopalle t�rkeit� asioita. Voisin jopa v�itt��, ett� Antti Satulin perint� on v�h�n valunut unohduksiin viime vuosina.

Muistan hyvin, miten Satuli joskus kehotti tarkastelemaan, mitk� ovat syyt siihen, ett� meid�n hallintomme ja p��tt�j�t suhtautuvat kielteisesti johonkin esitykseen. Perusteeksi kielteisyydelle ei h�nelle riitt�nyt, ett� EU-s��d�s olisi johtanut siihen, ett� meid�n on pakko muuttaa s��d�ksi�mme.

Uskon, ett� Antti Satuli t�n��n vaatisi meit� miettim��n milloin on syyt� puolustaa suomalaisten viranomaisten oikeutta tehd� p��t�ksi� ja milloin olisi t�rke�mp��, ett� saisimme yhteist�, tehokasta valvontaa EU-tasolla, esimerkiksi finanssialalla, joka vaikuttaa vaativan uutta tehokasta ja osaavaa valvontaa. Itse aion katsoa EU:n aloitteita t�ll� silm�ll�. Viittaus edesmenneen henkil�n tahtoon voi ehk� olla tahditonta, mutta luulenpa ett� Antti taivaassaan voi antaa minulle anteeksi.

Astrid Thors
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri

Panokset korkealla Kosovon statusprosessissa

Kai Sauer — Mon, 1 Oct 2007 00:00:00 +0300

Oikeastaan Kosovon statuskysymys olisi voitu ratkaista jo vuonna 1995, kun ohiolaisessa Daytonin lentotukikohdassa neuvoteltiin Bosnia-Hertsegovinan rauhasta. T�ll�in kosovolaiset kuitenkin j�tettiin kirjaimellisesti �ulos aavikolle�.

Toinen tilaisuus tuli vuonna 1999, kun Kosovon hallinto Nato-pommitusten seurauksena siirrettiin YK:lle. Tuolloin kukaan ei kai vakavissaan uskonut, ett� Milosevicin murha- ja tuhokampanjan j�lkeen Kosovo palautettaisiin Belgradin alaisuuteen.

Mutta kuten kansainv�lisess� politiikassa usein on tapana, vaikean p��t�ksen vahvistamista lyk�ttiin suurvaltaintressien nimiss�. Vastaavia esimerkkej� \"pakastetuista konflikteista\" l�ytyy eri puolilla maailmaa, l�hinn� Ven�j�n rajoilta.

Statusprosessi k�ynnistyy

Kosovon statusprosessi k�ynnistyi vihdoinkin syksyll� 2005 YK:n p��sihteerin erityisedustajan, presidentti Martti Ahtisaaren johdolla. Jo ensi kontaktit osapuoliin osoittivat, ett� n�kemysten yhteensovittaminen ei tulisi onnistumaan. Joistain yksityiskohdista, kuten hallinnon hajauttamisesta ja ortodoksikirkon asemasta oli mahdollista keskustella, mutta itse p��kysymykseen Kosovon statuksesta ei l�ytynyt yhteist� ratkaisua. Pristina halusi itsen�isyyden ja Belgrad tarjosi autonomiaa, piste.

Ahtisaaren esitys kansainv�lisesti valvotusta itsen�isyydest� on huolellisen konsultaatioprosessin tulos ja herk�sti viritetty kompromissi, jolla on l�nsivaltojen ja YK:n turvallisuusneuvoston suuren enemmist�n tuki. Ratkaisun sinet�imisen est�� Ven�j�, joka on uhannut k�ytt�� turvallisuusneuvostossa veto-oikeuttaan. T�m� puolestaan aiheuttaa ongelman EU:lle, jossa kannat Kosovon itsen�isyyden tunnustamiseen ilman turvallisuusneuvoston p��t�slauselmaa ovat hajallaan.

Lukkiutuneen turvallisuusneuvoston j�lkeen EU:lle aikalis�n on tarjonnut USA:n, Ven�j�n ja EU:n muodostama troikka, jonka on m��r� raportoida keskusteluistaan Belgradin ja Pristinan kanssa YK:n p��sihteerille 10.12.2007 menness�. T�t� kirjoitettaessa, muutaman troikkakierroksen j�lkeen, merkkej� osapuolten joustohalusta ei edelleenk��n ole.

Panokset korkealla

K�yt�nn�ss� nykyasetelma merkitsee, ett� EU on antanut Moskovalle veto-oikeuden my�s EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittamiseen - viel�p� kysymyksess�, joka on maanosamme keskeinen turvallisuusintressi. Ven�j�n todenn�k�isesti jatkaessa turvallisuusneuvoston tulppana on EU vaikeiden valintojen edess�. EU:n tulisi koordinoida kantansa suhteessa todenn�k�iseen Kosovon yksipuoliseen itsen�istymisjulistukseen ja sitoumukseen Ahtisaari-suunnitelman noudattamisesta ilman, ett� sen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka menett�isi uskottavuutensa.

K�yt�nn�ss� t�m� merkitsisi Kosovon tunnustamista EU-maiden enemmist�n toimesta ja v�hemmist�n hiljaista hyv�ksynt��. T�m� mahdollistaisi my�s sen, ett� EU ottaisi sille Ahtisaari-suunnitelmassa varatun roolin Kosovon valvotun itsen�isyyden holhoajana. Vaihtoehtona on EU:n passiivisuus tai kantojen repe�minen, joka yht��ll� merkitsisi hallitsematonta kehityst� Kosovossa ja toisaalla EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kasvojen menetyst�. Panokset Kosovossa ovat siis korkeat.

Kai Sauer
YK:n p��sihteerin erityisedustaja Ahtisaaren neuvonantaja Kosovon statusprosessissa

On aika ottaa institutionaalinen tauko

MEP Alexander Stubb — Thu, 1 Nov 2007 00:00:00 +0200

EU-johtajat p��siv�t poliittiseen yhteisymm�rrykseen reformisopimuksesta huippukokouksessaan Lissabonissa 18. lokakuuta. Nyt l�htee liikkeelle ratifiointikierros, jonka tavoitteena on saada sopimus hyv�ksytty� 1.1.2009.

T�m� on ollut ehk� EU:n pisin sopimusprosessi. Kaikki alkoi 12.5.2000 Joschka Fischerin puheella Humboldtin yliopistolla. Puheessaan Fischer per��nkuulutti EU:lle perustuslakia, ja pisti liikkeelle aihetta koskeneen keskustelun. Yht�kki� kaikkien j�senmaiden johtajat per��nkuuluttivat EU:lle perustuslakia. N�in teki my�s Paavo Lipponen Bruggen puheessaan marraskuussa 2000.

Keskustelujen seurauksena perustettiin tulevaisuuskonventti, joka l�hti valmistelemaan EU:lle sopimusta - ensimm�ist� kertaa avoimesti ja demokraattisesti. Sopimus sinet�itiin hallitustenv�lisess� konferenssissa 2004. Se kuitenkin kaatui Ranskan ja Hollannin kansan��nestyksiss� kev��ll� 2005.

Seurasi kahden vuoden tuumaustauko. Jotkin maat ratifioivat sopimuksen t�ll� v�lin, toiset odottivat. Kes�kuussa 2007 j�senmaat p��siv�t viimein sopuun tulevan sopimuksen poliittisesta sis�ll�st�. Sopimus elvytettiin uudessa muodossa, kiitos puheenjohtajamaan Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ajaman kompromissin.

***

Reformisopimuksen v�itet��n olevan lyhyempi ja selke�mpi kuin sit� edelt�neet sopimukset. Sit� se ei ole. P�invastoin, se on pidempi ja monimutkaisempi. Yht�kaikki, sis�lt� on 99 -prosenttisesti sama kuin kaatuneessa perustuslaillisessa sopimuksessa.

Merkitt�vimm�t muutokset ovat, ett� EU:n rooli vahvistuu ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. M��r�enemmist�j� ja yhteisp��t�smenettelyj� lis�t��n, EU saa oman ulkoministerin ja perussopimukseen lis�t��n niin sanottu solidaarisuuslauseke. Eli mik�li yhden j�senvaltion alueellista loukkaamattomuutta rikotaan, ovat muut j�senmaat velvollisia auttamaan.

Lis�ksi nykyisest� rotaatiomenettelyst� luovutaan, ja Euroopan neuvoston presidentti valitaan jatkossa huippukokouksessa kahdeksi ja puoleksi vuodeksi.

Unionista tulee yksi oikeushenkil�. EU on jatkossa oikeudellisesti ehe� ja unionin rinnalla el�nyt Euroopan yhteis� poistetaan.

EU saa oikeudellisesti sitovat perusoikeudet. Lis�ksi EU liittyy Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, ja j�senmaiden kansalaiset saavat virallisesti my�s unionin kansalaisten statuksen.

P��t�ksentekotapoja uudistetaan. Euroopan parlamentin valtaa lis�t��n. Yhteisp��t�smenettelyst� tulee tavallisin menettelytapa lakeja hyv�ksytt�ess� eli parlamentilla on neuvoston kanssa yht�l�inen valta jopa 95 prosentissa lains��d�nt��. M��r�enemmist�p��t�ksist� tulee yleisin s��nt� neuvostossa.

Lis�ksi muun muassa komission j�senm��r� rajataan vastaamaan 2/3 j�senvaltioiden m��r�st�, parlamentin j�senm��r�ksi muuttuu enimmill��n 750 europarlamentaarikkoa sek� puheenjohtaja, ja niin sanottu kansalaisaloite sis�llytet��n unionin sopimukseen. Jatkossa miljoonan kansalaisen joukko voi pyyt�� komissiota laatimaan lains��d�nt��.

***

N�m� ovat kaikki hienoja muutoksia. Suurin ongelma hallitustenv�lisiss� kokouksissa kuitenkin on, ett� ne ovat puhdasta valtataistelua j�senmaiden kesken.

Institutionaaliset k�denv��nn�t riitt�v�t jo t�ll� er��. EU on viimeisen 30 vuoden ajan joko valmistellut, neuvotellut tai ratifioinut uutta sopimusta. On aika ottaa institutionaalinen tauko. Minulla, kuten varmasti monilla muilla asian kanssa pitk��n painineilla, on henkil�kohtaisesti perustuslaillinen v�symys. Seuraavat institutionaaliset muutokset pit�� tehd� aikaisintaan siin� vaiheessa, kun Turkista tulee j�sen.

Nyt on aika keskitty� taas itse asioihin. Miten olisi esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu?

Alexander Stubb
Euroopan parlamentin j�sen

Nuorissa on tulevaisuus

Mika Pietil� — Sat, 1 Dec 2007 00:00:00 +0200

Otsikko saattaa tuntua kuluneelta lausahdukselta, mutta jotakin per�� siin� t�ytyy olla, koska niin monella taholla valmistellaan eritasoisia poliittisia asiakirjoja ja toimenpiteit� nuorten elinolojen parantamiseksi. Itse olen kuullut kyseisen lauseen syksyn aikana lapsi- ja nuorisopoliittisen kehitt�misohjelman valmistelun aikana useammankin virkamiehen, nuorten parissa ty�t� tekev�n, nuorisoj�rjest�n edustajan ja nuoren lausumana sek� viimeksi noin viikko sitten Euroopan Neuvoston j�rjest�m�ss� asiantuntijatilaisuudessa Unkarissa.

Asiantuntijoita kuultiin nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden tulevaisuudesta

Euroopan Neuvosto sek� European Youth Information and Counselling Agency (ERYICA) j�rjestiv�t yhteisty�ss� Unkarissa Budapestiss� Euroopan Neuvoston nuorisokeskuksessa kaksip�iv�isen asiantuntijakuulemiseen teemalla The Future of Youth Information in Europe. Tilaisuus kokosi yhteen nelisenkymment� nuorten tieto- ja neuvontapalvelulualan asiantuntijaa keskustelemaan, pohtimaan ja arvioimaan alan tulevaisuutta. Taustalla ei ollut ainoastaan Euroopan Neuvoston ja ERYICAn halu kehitt�� ty�muotoa tai luotailla n�kymi�, vaan asiantuntijoiden ty�skentely oli osa Euroopan Neuvoston nuorisopoliittisen ohjelman Agenda 2020:n ty�st��.

Virallisen l�ht�laukauksen tilaisuudelle antoivat alustukset nuorten tieto- ja neuvontapalveluty�n historiasta sek� nuoret ja nuorten tiedontarpeet tietoyhteiskunnassa. Brittitutkija Neil Selwyn pureutui alustuksessaan tietoyhteiskunnan sek� informaatioteknologian tuomiin haasteisiin nuorten parissa. Vaikka tekniikka on kehittynyt huimasti, nuoret eiv�t aina kuitenkaan osaa k�ytt�� sovellutuksia omaksi parhaakseen. It�valtalainen Alexandra Cangelosi nosti alustuksessaan esille nuorten tieto- ja neuvontapalveluty�n t�rkeyden. Cangelosi korosti sit� tosiasiaa, ett� vaikka teknologia on kehittynyt, silti nuori tarvitsee henkil�kohtaista ohjausta ja neuvontaa monessa omaan el�m��ns� liittyv�ss� kysymyksess�. Aina nuori ei osaa soveltaa l�yt�m��ns� tietoa k�yt�nn�ss�. Selwynin ja Cangelosin esityksiss� tuli kummassakin korostetusti esille se, kuinka t�rke�� tieto nuorille on ajatellen aktiivista kansalaisuutta ja osallistumista yhteiskunnalliseen el�m��n.

Vilkkaan keskustelun ja ty�ryhm�ty�skentelyn tuloksena oli hymyilevi� osallistujia sek� silmin n�ht�v�sti tyytyv�isi� j�rjest�ji�. Euroopan Neuvoston Agenda 2020 -asiakirjan valmistelua eteenp�in viev�t virkamiehet tuntuivat saaneen runsaasti arvokkaita n�kemyksi� nuorten tieto- ja neuvontapalveluista osana eurooppalaista nuorisopolitiikkaa. Tosin edess� on viel� pitk� matka ennen kuin asiakirja valmistuu ja se on hyv�ksytty Kiovassa pidett�v�ss� huippukokouksessa syksyll� 2008.

Neuvoja ja ohjausta nuorille

Asiantuntijakuuleminen oli mit� herkullisin tilaisuus p��st� keskustelemaan nuorten tieto- ja neuvontapalveluista suomalaisen nuorten tieto- ja neuvontapalveluty�n verkoston ja ERYICAn hallituksen edustajana. Suomessa nuorten tieto- ja neuvontapalvelut ovat kehittyneet hurjasti viimeisten vuosien aikana. Jo yli 200 kuntaa Suomessa tarjoaa tietoa, ohjausta ja neuvontaa nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen muodossa osana kunnan nuorisoty�n peruspalveluja.

Kaikkialla ei kuitenkaan ole niin hyvin kuin meill�. Syksyn aikana olemme kuulleet ik�vi� uutisia siit�, kuinka nuorisoty�t� sek� nuorten tieto- ja neuvontapalveluita on yritetty ajaa alas erilaisin toimenpitein joissakin maissa. T�llaisissa tilanteissa eurooppalaiset asiakirjat ja suositukset ovat varmasti paikallaan ja puolustavat olemassaoloaan. Nuorten parissa ty�skentelev� ty�ntekij� tarvitsee tuekseen kaikki mahdolliset asiakirjat ja tavat turvatakseen palvelut tulevaisuutemme nuorille: nuorille, joissa on tulevaisuus.

Mika Pietil�

Kirjoittaja toimii Eurooppalainen Kokkolanseutu ry:n puheenjohtajana, ty�skentelee suunnittelijana Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallisessa koordinaatio- ja kehitt�miskeskuksessa ja on ERYICAn hallituksen j�sen.

Kansainv�list� deittipalvelua ja opiskelijapolitiikkaa

Susanna Ritala — Tue, 1 Jan 2008 00:00:00 +0200

Tutustuin Eurooppalaisen Suomen toimintaan joitakin vuosia sitten European Movementin seminaarissa edustaessani AEGEEta, eurooppalaista opiskelijafoorumia. Yll�tt�en huomasin, ett� tavoitteemme olivat hyvin samankaltaiset; my�s AEGEE on Eurooppa-asioista kiinnostuneille avoin j�rjest�, joka suhtautuu my�nteisesti Euroopan integraatioon.

Ilman tarkempaa poliittista agendaa AEGEElle on ongelmallista, miten edustaa 17 000 opiskelijain ��nt� yli 40 maasta, kun he ovat viel� eri opintoaloilta ja erilaisista poliittisista taustoista. Kaiken lis�ksi monelle j�rjest� tuntuu olevan vain halpa matkatoimisto ja deittipalvelu. Esimerkiksi, kun hallituksemme tukee Turkin EU-j�senyytt� julkisesti, joku �l�ht�� vastustaen, mutta �liian poliittista�, sanoo moni, jatkaen bilett�mist�. Mutta mik� on liian poliittista? T�m� on ikuinen keskustelunaihe AEGEEn foorumeilla ja s�hk�postilistoilla.

Poliittinen sitoutumattomuus

AEGEEn p��majassa Brysseliss� sain useinkin selitt�� j�senille, ett� poliittinen sitoutumattomuus ei tarkoita, ettei j�rjest�mme olisi poliittinen ja se voisi ilmaista mielipiteit�. Ensiksikin politiikan k�sitteen m��rittelyst� ei vallitse tieteellist� yhteisymm�rryst�. Politiikkahan voi yhden k�sityksen mukaan tarkoittaa julkisyhteis�n p��t�ksentekoa, kun taas laajimman m��rittelyn mukaan se on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan. Politiikka on my�s m��ritelty \"eturistiriidaksi p��m��rist�\".

Politiikan k�site voidaan kuitenkin ymm�rt�� my�s hyvin laajassa merkityksess�, jolloin sen piiriin kuuluvat l�hes kaikki ihmisel�m�n osa-alueet. Politiikka ei ole p��tt�jien yksinoikeus, vaan kaikki kansalaiset voivat toimia poliittisesti my�s sitoutumattomasti.

Poliittinen aatehan taas on n�kemys siit�, millaiseksi yhteiskunnalliset olot tulisi j�rjest�� ja kuinka se tehd��n. Tavoitteet ja keinot vain vaihtelevat eri aatesuuntauksien v�lill�.

Poliittinen j�rjest�toiminta

T�ss� valossa AEGEEn toiminta ja tavoitteet, siis sen aatteet, ovat hyvinkin poliittisia. Lobbaus Euroopan instuutioissa, kuten Erasmus-ohjelman ehdottaminen komissiolle, EU:n yhdentymisen ja laajentumisen puolesta puhuminen sek� projektimme Bologna-prosessiin liittyen ovat toimintaa poliittisen agendamme mukaiseksi. Puhumattakaan viime vuoden Citizenships� Initiative-projektista, johon saimme mukaan yli sata muuta j�rjest�� EM mukaan lukien.

AEGEElla on nelj� peruspilaria, joilla se t�ht�� Euroopan integraatioon: kansalaisaktiivisuus, rauha ja tasapaino, korkeakoulutus sek� kulttuurienv�linen vaihto, joista viimeisin on painottunut viime vuosina entist� enemm�n. Kuitenkin monet vanhemmat j�senet kaipaavat sit� uskoa tulevaan jolloin yritimme vaikuttaa konfliktiin Kyproksella, vaadimme viisumivapautta opiskelijoille tai jolloin jopa onnistuimme kolme vuotta lobattuamme saamaan turkkilaiset opiskelijat mukaan Sokrates-ohjelmaan. T�m� jos mik��n oli poliittista.

Nyt AEGEE ei kuitenkaan ole tarpeeksi poliittinen niille, jotka todella haluavat vaikuttaa, mutta sen ydintoiminta on liian poliittista niille, jotka haluavat vain matkustaa ja tutustua uusiin kulttuureihin. Koitamme tarjota kaikille jotain ja toiminta onkin jaettu ty�ryhmiin, joissa voi harrastaa niin kansainv�list� politiikkaa, ihmisoikeuksia, ymp�rist�politiikkaa kuin tanssia tai IT-asioitakin.

Mielipiteen ilmaisu

Mutta miten voimme esitt�� yhten�isen sanoman kun esimerkiksi UNESCO tai Euroopan Neuvosto kysyy opiskelijoiden mielipidett� meilt�, koska AEGEElla on neuvoa-antava status n�iss�kin instituutioissa? Ratkaisua lausuntoihin haetaan projekteista, action day -tapahtumista, case study -matkoilta,seminaareista sek� keskusteluista s�hk�postilistoilla ja tapaamisissamme kolme kertaa vuodessa.

Varsinainen mielipiteiden vaihtaminen ja kansalaisaktiivisuus j�� kuitenkin aktiivisten seminaariosallistujien harteille. T�m�n vuoksi arvostan yhteisty�t�, jota European Movement ja AEGEE ovat tehneet niin paikallisella kuin Euroopan tasolla saadakseen useamman kansalaisen ��nen kuuluville ja levitt�ess��n tietoisuutta eurooppalaisuudesta. Toivon, ett� yhteisty� jatkuu hedelm�llisen� - ilman kommenttia: �liian poliittista�.

Susanna Ritala

Kirjoittaja on ty�skennellyt AEGEE-Europen p��sihteerin� ja on AEGEE-Helsingin kunniaj�sen.

EU - rauhanprojektista ilmastojohtajaksi

Leo Stranius — Fri, 1 Feb 2008 00:00:00 +0200

Euroopan komissio julkaisi pitk��n odotetun ja laajaa keskustelua her�tt�neen ilmasto- ja energiapaketin tammikuun lopussa. Esityksen mukaan energiatehokkuutta parannetaan 20 prosenttia ja kasvihuonekaasup��st�j� v�hennet��n 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 menness�. Lis�ksi uusiutuvan energian osuus nostetaan unionissa nykyisest� noin 8,5 prosentista 20 prosentiin, ja osana t�t� biopolttoaineille asetetaan 10 prosentin tavoite vuoteen 2020 menness�.

Todellisuudessa p��st�v�hennystavoitteet tulevat pian koventumaan. Komissio on l�htenyt 20 prosentin p��st�v�hennysvelvoitteesta, vaikka EU on sitoutunut 30 prosentin v�hennyksiin, kun kansainv�linen ilmastosopu l�ytyy. K�yt�nn�ss� t�m� sopu l�ytyi jo Balin ilmastokokouksessa viime joulukuussa, jolloin teollisuusmaat sopivat 25-40 prosentin p��st�v�hennyksist� vuoteen 2020 menness�.

Uusiutuvien energial�hteiden osalta Suomi sai vastuujaossa helpon tavoitteen. Komission laskentakaavalla Suomen osuudeksi olisi pit�nyt tulla noin 41 prosenttia - nyt esitys on kuitenkin vain 38 prosenttia uusiutuvia vuoteen 2020 menness�. Toki t�m�kin on kova haaste. Suomen uusiutuvien nykyinen korkeahko (28,5 %) osuus perustuu mets�teollisuuden j�teliemien ja -puun k�ytt��n. Ilman mets�teollisuutta uusiutuvien osuus olisi Suomessa noin 5 %, josta suurin osa on vanhaa vesivoimaa.

P��st�kaupan ulkopuolisten sektoreiden eli liikenteen, rakennusten, palveluiden, maatalouden, pienteollisuuden ja j�tehuollon osalta hiilidioksidip��st�j� on Suomessa v�hennett�v� 16 prosentilla vuoden 2005 tasosta. Esimerkiksi maataloudessa on selv��, ett� ruuantuotantoon tulee muutoksia. YK:n maatalousj�rjest� FAO:n mukaan el�intuotanto on vastuussa 18 prosentista maailman kasvihuonep��st�ist�. El�intuotanto vaikuttaa ilmastonmuutokseen enemm�n kuin liikenne yhteens�. Olisikin ehk� syyt� esitt�� hiiliveroa tai jotain muuta ohjauskeinoa liha- ja maitotuotteiden hinnan nostamiseksi ja k�yt�n v�hent�miseksi suhteessa v�hemm�n hiilidioksidip��st�j� tuottavaan kasvisruokavalioon.

Komission laskelmien mukaan ilmasto- ja energiapaketin kustannukset tulevat olemaan Suomelle noin 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 menness�. Esimerkiksi vuonna 2006 Suomen arvioitu talouskasvu oli noin 5 prosenttia. K�yt�nn�ss� komission paketin vaikutuksesta talouskasvu hidastuisi siis 1-2 kuukaudella vuoteen 2020 menness�. Stern on omassa raportissaan arvioinut, ett� ilman mit��n toimenpiteit� ilmastonmuutoksen kustannukset olisivat 5-20 prosentin luokkaa globaalista bruttokansantuotteesta.

Komissio arvioi s�hk�nhinnan nousevan p��st�kauppaesityksen my�t� noin 10-15 prosenttia vuoteen 2020 menness�. Esimerkiksi omalta osaltani t�m� tarkoittaisi s�hk�laskussani (kulutus 890 kWh/v) noin 17 euron vuosikorotusta. Ei tunnu kovin pahalta. Todellisuudessa s�hk�n hinta tuskin nousee kuluttajille edes n�in paljon, sill� siirrytt�ess� p��st�oikeuksien ilmaisesta alkujaosta huutokauppaj�rjestelm��n ehk�ist��n ainakin osittain ansiottomien arvonousujen eli niin sanottujen windfall-voittojen syntyminen.

Euroopan unionin yhteisty� ilmasto- ja energia-asioissa tarjoaa mahdollisuuden syvent�� mantereen laajuista integraatiota. EU perustettiin 50 vuotta sitten rauhanprojektiksi. T�n��n yhteis�n keskeinen teht�v� on vastata globaaliin ilmastokriisiin. Viimeist��n vuonna 2050 voimme toivottavasti todeta unionin onnistuneen t�ss�kin tavoitteessa.

Leo Stranius

Suomen luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan puheenjohtaja

Slovenia at the forefront of EU politics in 2008

Marko Bucik — Sat, 1 Mar 2008 00:00:00 +0200

On the 1st of January 2008 Slovenia took over the Presidency of the EU for the next 6 months, placing itself at the political forefront of a Union of 27 states and almost 500 million people. For Slovenia this represents the most active role in EU affairs since joining the EU and plenty of political prestige. For the EU this is greatly symbolic: one of the younger kids gets to host the party.

Big stories for Slovenia?

The five Presidency Priorities are known: Future of Europe, Energy and Climate change, Lisbon Strategy, Enlargement and Neighbourhood Policy, plus Intercultural Dialogue. Running under the slogan �Si.nergy for Europe� the Slovenian EU Presidency will be probably under less spotlight than the recent German and Portuguese presidencies. The German Chancellor Angela Merkel managed to convince the EU to take climate change seriously, she lead the EU�s 50th Anniversary celebrations and then mastered an impressive saving operation on the new Treaty. Following the example, the Portuguese Prime Minister Jos� S�crates finished the Treaty negotiations and hosted the EU leaders in Lisbon twice: first for an informal EU Summit and then for the signature of the new Lisbon Treaty. Which big stories are then left for Slovenia?

The Slovenian Presidency will have to deliver a lot of practical results. It will oversee the ratification phase of the Lisbon Treaty and prepare the grounds for its stepping into force. Essentially it will have to keep the fingers crossed so that the Treaty does not stumble anywhere, while leading sensitive preparatory work for the first President of the European Council to be chosen and its office to materialize. Preparatory work will also start on the function of the �EU Foreign Minister� and setting up the External Action Service (i.e. EU Diplomatic Corps).

The EU leaders will also launch the next cycle of the Lisbon Strategy in March. This will be the last push for national reforms before 2010, when the EU is supposed to become the most competitive economy in the world. The progress on the Climate Change and Energy promises will probably feature more in the media. Slovenia will try to strike agreements on the so-called �burden-sharing� of greenhouse emissions and renewable energy sources. This will be a tough nut to crack, so even a partial agreement would be a success.

A look at back home

If that might sound technocratic, Slovenia will also do some �high-politics�. Historically linked to the countries of the Western Balkans, it wants to reaffirm their European perspective and bring them closer to the EU. However, the defining moment might come quite soon with the announced independence of Kosovo. The spotlight of world politics is on the EU and Slovenia will have to ensure that the bitter disagreements on Iraq do not repeat themselves.

At home the holding of the Presidency enjoys almost absolute support by the public. Besides some concern about increased traffic and lack of hotel rooms for actual tourists, there are almost no critical voices. However, the saying goes that even during Presidency times national governments have to do business as usual. With the parliamentary elections coming up just shortly after the Presidency, this seems to be even more the case for the Slovenian government. If these six months bring praise from abroad, then the Presidency could play a positive role during the election campaigns. If not however, then the Slovenian Government will have difficult times winning another mandate.

All said and done, on 1st July 2008 Slovenia hopes to hand over to France an EU closer to delivering on its promises. It might sound modest, but history tells that it is not a small task for a newcomer. At the same time the 2004 enlargement will be put to a test in the corridors of EU politics. Only time will tell if Slovenia was up for the task.

Marko Bucik
marko@markobucik.eu

The author was member of the Executive Bureau of JEF Europe from 2003 to 2005 and is currently working for the Slovenian Government\'s Office for European Affairs. He\'s in charge of European Council preparations during the Presidency.

***

Slovenia EU-politiikan etulinjassa kev��ll� 2008

Unionin uusi j�senmaa Slovenia tarttui EU:n ohjaksiin tammikuun alussa. Puheenjohtajuus asettaa pienen Slovenian poliittiseen etulinjaan unionissa, jossa on t�n��n 27 j�senmaata ja 500 miljoonaa ihmist�. EU:lle Slovenian puheenjohtajuus on symboliarvoltaan t�rke�; yksi nuoremmista lapsista saa is�nn�id� juhlia!

Slovenian prioriteetit

Slovenialla on useita tavoitteita puheenjohtajuuskaudelle. N�m� tavoitteet ovat Euroopan tulevaisuuskeskustelu, energia ja ilmasto, Lissabonin strategia, laajentuminen ja naapuruuspolitiikka sek� kulttuurienv�linen dialogi. Slovenian puheenjohtajuuden sloganina toimii �Si.nergy� viitateen synenrgiaan, jota maan toivotaan Euroopassa kev��ll� edist�v�n. Toisaalta ymm�rrett�vist� syist� Slovenian kausi tulee todenn�k�isesti saamaan v�hemm�n huomiota osakseen kuin edelt�neet Portugalin ja Saksan puheenjohtajuuskaudet. Saksan liittokansleri Merkel onnistui taivuttelemaan EU:n ottamaan ilmastonmuutoksen vakavasti, johti EU:n 50-vuotisjuhlintaa sek� pelasti uuden perussopimuksen. Sen j�lkeen Portugali is�nn�i Lissabonin sopimuksen allekirjoittamista. Mit� Slovenialle j�i?

Slovenian on saatava aikaan konkreettisia tuloksia. Sen t�ytyy pit�� huolta, ett� Lissabonin sopimuksen ratifiointi k�ynnistyy ja valmistella sopimuksen voimaantuloa. Erityisesti on keskitytt�v� siihen, ettei sopimuksen ratifioinnissa kompuroida. Samanaikaisesti on aloitettava ensimm�isen Eurooppa-neuvoston presidentin valinnan valmistelut. My�s EU:n ulkoministerin viran valmistelu sek� EU:n diplomaattikunnan starttaaminen ovat agendalla.

EU:n johtajat ovat lanseeraamassa Lissabonin strategian toista sykli� maaliskuussa. T�m� tiet�� kansallisia uudistuksia ennen vuotta 2010 j�senmaissa, jolloin EU:n tavoitteena on olla maailman kilpailukykyisin talousalue. Lupaukset energian ja ilmaston suhteen luultavasti taas tulevat n�kym��n enemm�n mediassa. Slovenia yritt�� edist�� sopimuksia �taakanjakamisesta� kasvihuonekaasujen p��st�iss� sek� uusiutuvien energial�hteiden k�ytt��notossa. T�m� tulee olemaan haastava pala, ja siksi edes osittainen sopu olisi menestys.

Katse kotikonnuille

Slovenialla on my�s kovia tavoitteita ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Historiallisesti Slovenia kuuluu L�nsi-Balkanin alueeseen ja haluaa edist�� n�iden maiden suhteita EU:hun. My�s Kosovon itsen�isyysjulistus n�ytt�� vain ajan kysymykselt� ja silloin Slovenian on oltava t�ydess� valmiudessa neuvottelemaan maailmanpolitiikan n�ytt�m�ill�, jotta Irakin sodan aikaiset ik�v�t erimielisyydet EU-j�senmaiden v�lill� eiv�t toistuisi.

Sloveniassa kansalaiset ovat innoissaan EU-puheenjohtajuudesta. Huolta ovat aiheuttaneet l�hinn� liikennej�rjestelyt ja hotellien v�h�isyys, muuten kriittiset ��net ovat olleet olemattomia. Hein�kuussa edess� on paluu normaaliin p�iv�j�rjestykseen, kun Slovenia luovuttaa puheenjohtajuuden Ranskalle.

Puheenjohtajuus on aina valtava haaste uusille j�senille. Aika n�ytt�� kuinka Slovenia haasteessa p�rj�si.

Marko Bucik

Kirjoittaja ty�skentelee Slovenian hallituksen EU-asioiden osastolla ja vastaa Eurooppa-neuvoston kokouksen valmisteluista Slovenian puheenjohtajuuden aikana.

Unelma uudesta Euroopasta

Joonas Turunen — Tue, 1 Apr 2008 00:00:00 +0300

Euroopan parlamentin vaalit l�hestyv�t. Ensi vuonna EU saa 750 uuden europarlamentaarikon lis�ksi uuden sopimuksen. Perustuslaki-sopimuksen raunioille rakennettu Lissabonin sopimus vahvistaa Euroopan unionia olennaisesti. Toimivalta vahvistuu, yhteinen ulko-politiikka ottaa aimo harppauksen eteenp�in ja unionin demokraattisuus lis��ntyy.

Europarlamenttivaaleja edelt�v� vuosi on mielenkiintoinen. J�senmaat ovat jo aloittaneet lehm�nkaupat uuden Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan nimityksest�. Samanaikaisesti j�senmaissa k�yd��n arpapeli� siit�, kenest� tehd��n kunkin j�senmaan seuraava komission j�sen. Nimityksist� ja virkapaikoista k�yd��n neuvotteluja, sis�ll�ist� ei.

Vaikka EU:n toimintakyky paranee uuden sopimuksen my�t�, vahvaa johtajuutta kuitenkin tarvitaan. Nykyinen p��t�ksentekomalli edellytt��, ett� johtajina toimivat valtionp��miehet ja -naiset. Tarvitaan todellista tahtoa vied� eurooppalaista projektia eteenp�in, vaikka kaikki ratkaisut eiv�t aina jokaista miellyt�.

Tulevien vuosien t�rkeimm�t kysymykset, kuten ilmastopolitiikka, kilpailukyvyn edist�minen sek� budjettiuudistus, tulevat jakamaan p��tt�ji� niin j�senmaittain kuin poliittisella skaalallakin. Jotta todellisia edistysaskeleita on mahdollista saavuttaa, on unelma Euroopasta her�tett�v� uudelleen henkiin.

EU on perustamisestaan l�htien ollut rauhanprosessi. Laajeneminen ja taloudellinen yhdentyminen ovat olleet kaikilla mittareilla valtava menestystarina. Nyt, siirrytt�ess� integraatiossa uuteen vaiheeseen, tarina EU:sta rauhanprosessina alkaa vanhentua. Uusi sukupolvi ei ole n�hnyt maailmansotia, eik� muista kylm�n sodan jakolinjoja. Argumentti rauhan puolustuksesta kurkkudirektiiveill� ei en�� kuulosta uskottavalta.

Kansallisten sora��nien vahvistumien on seurausta vision puutteesta. EU:lla ei ole ollut visiota siit�, miss� 20 vuoden p��st� halutaan olla. P��t�ksenteko on takertunut sopimuksiin ja lillukanvarsiin. Ilman yhteist� tahtotilaa ei synny my�sk��n mahdollisuutta vaikeisiin muutoksiin. Budjetin uudistuksia, yhteist� ulkopolitiikkaa tai EU-veroa ei voi perustella rauhan yll�pit�misell�.

EU:n on muututtava. Kansalaisille on tarjottava aitoa lis�arvoa, visio yhdentyneest� Euroopasta. Visio vauraudesta, ymp�rist�n kunnioittamisesta, turvallisuudesta, rauhasta ja tasa-arvoisuudesta. Visio sellaisesta hyvinvoinnista, jonka j�rjest�miseen kansallisvaltiot eiv�t yksin toimiessaan pysty.

EU on hapuillut pime�ss� riitt�v�n pitk��n. Uuden johtajasukupolven aika on astua esiin ja tarjota n�kemys tulevaisuuden Euroopasta.

Joonas Turunen
Puheenjohtaja
Eurooppanuoret ry

Eurooppa-p�iv�n� p�iv�npolitiikan taakse perusarvoihin

MEP Riitta Myller — Fri, 9 May 2008 00:00:00 +0300

Perjantaina 9.5. juhlistamme j�lleen Eurooppa-p�iv��. Harva tiet��, miksi juuri toukokuun 9. nimettiin valtioiden ja hallitusten p��miesten p��t�ksell� vuonna 1985 yhteisen Euroopan juhlap�iv�ksi. Selitys on kuitenkin olemassa.

Vuonna 1950 Eurooppa toipui viel� kahden suursodan j�lkeens� j�tt�mist� arvista. Henkiset arvet olivat syv�t ja taloudellinen kurimus viel� syvempi. Sek� Ranskan ett� Saksan puolella mietittiin keinoja saada maanosa taloudellisesti jaloilleen, samalla luoden tilaa rauhanomaisemmalle yhteisty�lle. T�rkeimm�n aloitteen teki lopulta Ranskan ulkoministeri Robert Schuman, joka lehdist�tilaisuudessa 9.5. vuonna 1950 esitteli ajatuksen Saksan ja Ranskan yhteisest� hiili- ja ter�svarannosta. Euroopan yhteis�n syntysanat oli lausuttu.

Schumanin julistuksen nime� kantava ehdotus ei suinkaan ollut Schumanin yksin��n keksim�, vaan alun perin sen oli h�nelle esitellyt ranskalainen virkamies Jean Monnet. Schumanin ja Monnetin ehdotuksen taustalla oli ajatus siit�, ett� yhdist�m�ll� kansallisesti eritt�in t�rke�n teollisuuden alan, voitaisiin my�s poistaa Saksan ja Ranskan v�linen j�nnitys. Toisaalta Monnet ja Schuman uskoivat, ett� yhteisty�ll� molemmat maat saisivat hiili- ja ter�steollisuudestaan parhaan tuoton. Alusta asti siis ajatuksena oli my�s varallisuuden luominen sodan runtelemassa Euroopassa.

Schumanin julistus k�ynnisti neuvottelut, jotka johtivat Euroopan hiili- ja ter�syhteis�n (EHTY) perustamissopimuksen allekirjoittamiseen Pariisissa 18. huhtikuuta vuonna 1951. Saksan ja Ranskan lis�ksi sopimuksen allekirjoittivat Italia, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg. Euroopan hiili- ja ter�syhteis�st� alkoi kehitys, joka on lopulta tuonut meid�t 27 j�senmaan Euroopan unioniin.

Suomalaisille Eurooppa-p�iv�n juhliminen saattaa tuntua vieraalta. Emmeh�n ole juurikaan keskustelleet siit�, mik� EU on ja mit� varten se on luotu. Mist� pohjimmiltaan on kysymys, kun keskustelemme EU:n kehitt�misest�, demokratiavajeen poistamisesta, avoimuudesta, demokraattisuudesta ja erityisesti EU:n teht�v�st� t�n� p�iv�n�. Kansalaiskeskustelussa EU on jotain kaukaista, joka toivottavasti ei tulekaan kovin l�helle.

Kysymys on kuitenkin sen muistamisesta, ett� aina Eurooppa ei ole keskustellen ja neuvotellen ratkaissut ongelmiaan. P�invastoin. Eurooppa on sotien historiaa. Yhteisen Euroopan perustajat Schuman ja Monnet (muiden muassa) loivat pohjan sille, ett� eurooppalaiset maat kykeniv�t sodan raunioista nousemaan ja yhdess� rakentamaan Euroopasta sen, mik� se t�n� p�iv�n� on.

Rauhanrakentaminen ei ehk� en�� riit� p�iv�npoliittiseksi iskulauseeksi, jolla vaalit voitetaan. Mutta Euroopan unioni on alusta alkaen ollut rauhanprojektin ohella my�s yhteisen hyvinvoinnin lis��misen projekti. Ja jokaisen eurooppalaisen etu on se, ett� alusta asti l�sn� ollutta periaatetta \"se, mik� voidaan tehd� paremmin yhdess�, on teht�v� yhdess�\" noudatetaan.

Nyt on kysymys juuri siit�, mit� Euroopan pit�� tehd� yhdess�. Mit� asioita emme voi ratkaista yksin ja miss� asioissa saamme eniten lis�arvoa yhteisty�st�. Meill� jokaisella on oma n�kemyksemme. Keskustelkaamme niist�. Sit�kin varten Eurooppa- p�iv� on.

Riitta Myller
Euroopan parlamentin j�sen (sd.)

Haag 2008 - visiota hakemaan

Esko Antola — Sun, 1 Jun 2008 00:00:00 +0300

Haagin kansalaiskokouksen 60-vuotisjuhlaa vietettiin paljon arkisemmin kuin kymmenen vuotta sitten 50-vuotisjuhlaa. Oli silti melkoisen harvinainen kokemus n�hd� paneelikeskustelu, jossa kaikkien EU-instituutioiden puheenjohtajat istuivat rinnakkain.

Paneeli Nieuwe Kerkiss�

Kovin paljon ei k�teen j��nyt uutta. Aivan selv�sti unionissa pid�tell��n hengityst� Lissabonin sopimuksen ratifioinnin l�pisaamiseksi ja EP:n vaalitkin jo painavat p��lle. Samaten ilmassa on v�reily� korkeiden johtopaikkojen t�ytt�miseksi. Visiota kuitenkin haetaan. Kun vaalien j�lkeen k�ynnistyy uusi viisivuotissykli, nousee tulevaisuusvisio vahvasti esille.

Poliittinen p��m��r� on l�ydett�v� ja asetettava. Unioni ei kest� uusia laajenemisia eik� saa otetta kansalaisiin ilman selke�sti ilmaistuja p��m��ri�. Tarvitaan vihdoinkin kuva my�s siit�, mink�lainen unioni on 20 vuoden kuluttua ja miten visioon p��st��n. T�m� on Eurooppa-liikkeelle suuri haaste. Unioni 27 maan kokonaisuutena on niin hajanainen ja vailla yhteist� n�kemyst�, ett� tulevaisuuskuvan on noustava instituutioiden ulkopuolelta. Eurooppa-liike on luonnollinen vision tekij�.

Osallistuin ty�ryhm��n, joka k�sitteli poliittisia ja institutionaalisia asioita. T�ll� kertaa kansalaisilla oli ollut mahdollisuus tehd� ehdotuksia ja ideoida tulevaisuuden teemoja netiss�. Ehdotuksia tuli toistasataa. Ne sitten puristettiin ty�ryhm�ss� 20:een kahden ��nestyskierroksen j�lkeen.

Lopputulos oli selke�. Kaksi teemaa nousi ylitse muiden: kansalaisten suhde unioniin ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen. T�m� on tulevaisuusvision kannalta t�rke� lopputulos.

��nestyksess� tuli listan ensimm�iseksi ehdotus kansalaisten ja EU:n kanssak�ymisen parantamiseksi. Esityksess� korostettiin, ett� tietotekniikka tarjoaisi runsaasti mahdollisuuksia unionin ja kansalaisten v�lisen kanssak�ymisen parantamiseksi. Siin� viitattiin my�s alueellisen identiteetin merkityksen kasvuun. Muualla ehdotuksissa, samoin kuin presidenttipaneelissakin, viitattiin tarpeeseen luoda ja vahvistaa eurooppalaista poliittista aluetta, jossa kansalaisten panos unionin toimintaan voisi toteutua.

Suomalaisittain erityisen mielenkiintoista on, ett� ulkosuhteet nousivat vahvasti esille. Unionilta toivotaan johtajuutta kansainv�lisess� energiapolitiikassa ja ylip��ns� vahvempaa ��nt� maailmanpolitiikassa, rauhanturvaamisessa ja jopa yhteist� tuolia YK:n turvallisuusneuvostossa.

Yll�tt�v�� oli, ett� toiseksi eniten ��ni� sai ehdotus pehme�n vallan tukemiseksi sotilaallisella kyvyll�. Unionista halutaan siis voimakkaampaa toimijaa sotilaallisessa mieless�. Kansalaiset hakevat sek� turvallisuutta ett� vaikutusvaltaa kansainv�lisess� kriisin hallinnassa.

Kansalaisten vaikutusvalta ja EU:n kansainv�lisen vaikutusvallan kasvattaminen ovat vuoden 2008 Haagin kansalaiskokouksen n�kyvimm�t teemat politiikan ja instituutioiden asioissa. Mutta miten n�m� tavoitteet voidaan saavuttaa? Pat Cox puki asian kysym�ll�, kuka l�htee matkalle ilman tietoa p��m��r�st�? Unionin toiminnan on rakennuttava tosiasioiden ja unelmien kombinaatille sanoi puolestaan MEP Elmar Brok. Siin� on pohdittavaa my�s Suomen Eurooppa-liikkeelle. Suomen Eurooppa-politiikassahan tieto p��m��r�st� on ollut hukassa jo pitk��n.

Uutta vauhtia It�meri-yhteisty�h�n

Lauri Tierala — Fri, 13 Jun 2008 00:00:00 +0300

It�meri, Suomen reitti l�nteen, on muuttumassa herk�st� murtovesialtaasta rehev�ityneeksi sinilev�altaaksi. Rehev�itymisen vaikutukset ovat paljain silmin havaittavissa � ja kirvelev�n ihon tunnettavissa. Elinkeinoel�m�n valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suomalaiset pit�v�t It�meren ymp�rist�ongelmien ratkaisemista maan ulkopolitiikan t�rkeimp�n� teht�v�n�.

It�meri-yhteisty�t� edist�� huima m��r� erilaisia organisaatioita ja verkostoja, esimerkiksi Tampereella toimiva It�meri-instituutti. Kansalaisj�rjest�jen, yritysten, kaupunkien, maakuntien ja valtioiden verkostot edesauttavat yhteisen it�merellisen identiteetin v�hitt�ist� syntymist�. Ongelma on koordinaation puute: eri organisaatiot puurtavat pitk�lti samojen kysymysten ��rell�. Tutkimustietoa kertyy paljon, mutta johtop��t�sten toimeenpano ja koordinointi kangertavat. Taas kerran voidaan per��nkuuluttaa poliittista johtajuutta, jota alueen maista ei ole l�ytynyt.

Uusimpina tulokkaina kent�lle on ilmestynyt meren pilaantumisesta huolestuneita �filantrokapitalisteja�, s��ti�iden kautta tehokkaasti toimivia liikemiehi�. Suomessa t�t� ty�t� tekee ansiokkaasti John Nurmisen s��ti�, joka on rahoittanut muun muassa fosforinpoistoa Pietarin j�tevedenpuhdistamossa.

Euroopan unionin laajentumisen my�t� It�merest� on tullut Kaliningradia ja Suomenlahden pohjukkaa lukuun ottamatta unionin sis�meri � 2000-luvun mare nostrum. It�meri on noussut Brysseliss� ja alueen j�senmaissa n�kyv�lle sijalle juhlapuheissa.

Konkreettiset aikaansaannokset eiv�t kuitenkaan huimaa p��t�. EU:lla ei ole It�meren suhteen kokonaisvaltaista l�hestymistapaa, vaan aluetta on k�sitelty mm. sis�markkinoiden, aluepolitiikan, meripolitiikan ja ymp�rist�politiikan yleisten s��nn�sten kautta.

Tilanteeseen on tulossa muutos: komissio valmistelee parhaillaan p��ministerien pyynn�st� EU:n It�meri-strategiaa, joka on tarkoitus hyv�ksy� Ruotsin puheenjohtajuuskaudella loppuvuodesta 2009. Tavalliseen EU-tapaan komission ty�h�n vaikuttavat jo valmisteluvaiheessa kiinnostuneet j�senmaat ja eri intressitahot.

It�meri-strategian on tarkoitus tuottaa konkreettisia tuloksia alueen ymp�rist�n ja kilpailukyvyn kohentamiseksi. Strategia voi saada aikaan kolme merkitt�v�� asiaa: ensinn�kin, sen kautta voidaan saada aikaan t�h�n asti n�hty� parempia tuloksia nykyisist� resursseista. Toimijoiden moninaisuus suorastaan huutaa kunnon koordinaatiota. EU:n It�meri-strategia voi luoda yhteiset suuntaviivat j�senmaiden ja muiden It�meri-toimijoiden ty�lle. Toiseksi, strategia helpottanee eurooppalaisten rahoituslaitosten EIB:n ja EBRD:n aiempaa voimakkaampaa osallistumista It�meren suojeluun. Rahoituksen merkitys eri organisaatioiden toiminnan ohjaamisessa on selv�. Kolmanneksi, strategia voisi toimia p��navaajana ymp�rist�lakien tiukemmille vaatimuksille It�meren kaltaisella herk�ll� alueella. T�llainen alueellisuuden huomioonottaminen olisi merkitt�v� uudistus EU-filosofiassa.

It�meri-strategiassa ei voi olla kyse alueen suosituimmuusasemasta EU:n sis�ll�. Kilpailu olisikin varsin kovaa Ranskan puuhatessa unionin V�limeri-yhteisty�t� ja Puolan viritelless� �it�ist� ulottuvuutta�. It�meri-strategia voi pikemminkin toimia p��navauksena ja esimerkkin� unionin sis�iselle alueellistumiselle; laajentuvan ja tiivistyv�n EU:n on pakko huomioida jatkossa entist� tarkemmin maaryhmien ja It�meren seudun kaltaisten �makro-alueiden� erityistarpeet.

Meren rehev�ityminen on alueen polttavin ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan ymp�rist�-, maatalous- ja liikennepolitiikan yhteensovittamista. EU:n It�meri-strategia ei kuitenkaan keskity vain ymp�rist��n, vaan tullee sis�lt�m��n toimenpiteit� my�s alueen talouskasvun nopeuttamiseksi, liikenneinfrastruktuurin parantamiseksi ja j�rjest�ytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

Alueen maat ovat enimm�kseen varsin pieni�, ja sik�li taloudellisesti riippuvaisia viennist� ja eurooppalaisten sis�markkinoiden syvenemisest�. Maantieteellisen ja kulttuurisen l�heisyyden puolesta It�merest� voi kehitty� luonteva toimintaymp�rist�, kotimarkkina, suomalaisillekin yrityksille. Hakeepa yritys huippuosaamista tai halpaa ty�voimaa, nopeaa kasvua tai vahvaa ostovoimaa, ei sen v�ltt�m�tt� tarvitse l�hte� merta edemm�s kalaan.

Liikenneinfrastruktuurin kehitt�minen on pitkien v�limatkojen alueella ensisijaisen t�rke�� - ja hy�dytt�� vientiriippuvaista Suomea. Liikennehankkeiden ymp�rist�vaikutusten huomioonottaminen on It�merell� erityisen t�rke��. It�meri-strategian nelj�s tavoite, poliisi- ja rajavalvontayhteisty�n tiivist�minen on my�s v�ltt�m�t�n: It�meren alueesta on tullut ihmis- ja huumekaupan kauttakulkureitti ja p��m��r�.

It�meren maiden yhteinen vaikuttamisty� Euroopan unionissa on rakenteellisesti hankalaa. Alueen suuret j�senmaat Saksa ja Puola ovat ensisijaisesti kiinnostuneita muista kysymyksist� eiv�tk� ryhdy It�meri-yhteisty�n organisoijiksi. Pienet maat, joille It�meri on olennaisen t�rke�, eiv�t ole pystyneet j�rjestelm�lliseen yhteisty�h�n EU:n huippukokouksia edelt�vist� p��ministeritapaamisistaan huolimatta. It�meren maiden neuvosto, johon kuuluvat mm. Norja ja Ranska, ei ole muodostunut vahvaksi toimijaksi.

Pohjoismaiset instituutiot ovat sen sijaan historiallisesti vahvoja: Pohjoismaiden ministerineuvoston vuosibudjetti on yli 100 miljoonaa euroa. Pohjoismaisen yhteisty�n missio on kuitenkin hieman h�m�rtynyt 1990- ja 2000-luvuilla. Kun maanosan integraatio etenee EU:n kautta, ja alueelliset ongelmat ovat selke�sti it�merellisi�, pohjoismaisen yhteisty�n agenda kevenee.

It�meri-yhteisty�ss� on haasteita ja tarvetta, pohjoismaisessa yhteisty�ss� taas on resursseja. Potentiaaliset synergiaedut eiv�t voisi olla juuri ilmeisempi�. Muun muassa europarlamentaarikko Henrik Laxin ehdottama Baltian maiden liittyminen pohjoismaisiin instituutioihin tekisi Pohjoismaiden neuvostosta It�meri-yhteisty�n ytimen, joka olisi my�s EU:ssa vahva vaikuttaja alueen yhteisiss� kysymyksiss�. Baltian maissa on ajatukselle paljon kannatusta. Pohjoismaat hylk�siv�t ehdotuksen 1990-luvulla - nyt aika voisi olla kyps�.

Lauri Tierala
Kirjoittaja on Eurooppalainen Suomi ry:n toiminnanjohtaja.

Tervetuloa mukaan kulttuurienv�lisen vuoropuhelun teemavuoteen!

Hanna Hietaluoma-Hanin — Fri, 8 Aug 2008 00:00:00 +0300

Vuonna 2008 EU:ssa vietet��n Euroopan kulttuurienv�lisen vuoropuhelun teemavuotta. Vuoden aikana j�senmaissa j�rjestet��n hankkeita ja tapahtumia, joilla halutaan tuoda esiin vuoropuhelun hy�tyj� ja t�rkeytt� kaikkien Euroopan unionin alueella asuvien p�ivitt�isess� el�m�ss�. Tavoitteena on edist�� kulttuurienv�list� vuoropuhelua prosessina sek� innostaa ja auttaa ihmisi� hankkimaan tietoa ja valmiuksia toimia yh� nopeammin globalisoituvassa maailmassa ja monitahoisemmassa kulttuuriymp�rist�ss�. Kiteytettyn� voisi sanoa, ett� kuluva vuosi tarjoaa meille kaikille tilaisuuden oppia tuntemaan toisemme ja itsemme paremmin.

Kohtaamisia monikulttuurisessa, moninaisessa ja v�rikk��ss� Suomessa

Suomessa kulttuurienv�liseen vuoropuheluun kannustetaan taiteen ja kulttuurin keinoin ja tuomalla esiin eurooppalaisten kulttuurien moninaisuutta. Vuoden aikana p�iv�kodeissa, kouluissa ja kerhotoiminnassa j�rjestett�v�t taiteilijavierailut ja taidety�pajat sek� valtakunnalliset kilpailut ovat esimerkkej� teemavuoden ohjelmistosta, jota on r��t�l�ity erityisesti lapsille ja nuorille. Ajatuksia ja kokemuksia jaetaan my�s teemavuoden El�viss� kirjastoissa, joista voi lainata keskustelukaveriksi vaikkapa saamelaisen tai tataarinuoren. Teemavuoden el�v�n kirjan voi my�s verkkolainata samalla kun tutustuu teemavuoden l�hettil�iden Wisam Elfadlin, Kaisa Lekan ja Naoto Niidomen mietteisiin teemavuodesta. L�hettil��t kirjoittavat ja piirt�v�t kuukausittain blogia itselleen l�heisist� kulttuurienv�lisen vuoropuhelun aiheista teemavuoden suomalaisessa verkkopalvelussa.

Vuoden aikana j�rjestet��n kolme kilpailua, jotka rohkaisevat osallistujia pohdintoihin paitsi oman elinymp�rist�n monimuotoisuudesta, my�s oman identiteetin rakennusaineksista. Kilpailujen tuotokset avaavat my�s suurelle yleis�lle ovia uusiin maailmoihin. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille kirjoittajille suunnatun �Mik� ihmeen uussuomalainen?�-novellikilpailun tekstit, jotka julkaistaan antologiana teemavuoden p��ttyess�, antavat mahdollisuuden tutustua paremmin uussuomalaisiin. Se, ett� l�hes 110 kirjoittajaa l�hetti kilpailuun tekstej��n on hieno tulos. Uskon ja toivon, ett� kilpailun tavoitteissa tuoda suomalaisen kirjallisuuden kent�lle uusia ��ni� onnistutaan pysyv�sti.

Teemavuoden ohjelmistossa on huomioitu erityisesti lapset ja nuoret, mutta tilaisuuksia vuoropuheluun j�rjestet��n my�s suurelle yleis�lle ja asiantuntijatahoille. Kev��ll� kulttuurienv�lisen vuoropuhelun ja kulttuurisen saavutettavuuden n�k�kulmia pohdittiin erityisesti museokent�n n�k�kulmasta. Syksyll� teemavuoden puitteissa avataan n�k�kulmia mm. uskontojenv�liseen vuoropuheluun.

Aloita tutustuminen verkossa: www.vuoropuhelu.fi

Teemavuosi on EU:n, sen j�senmaiden ja kansalaisj�rjest�jen yhteinen aloite. Suomessa Valtion taidemuseo koordinoi teemavuoden toteutusta. Haluamme antaa keinoja, tilaisuuksia ja virikkeit�, jotta mahdollisimman moni l�yt�isi itselleen sopivan tavan osallistua vuoropuheluun. Aloittaa voi teemavuoden verkkopalvelusta, josta l�ytyy lis�tietoa vuodesta ja ohjelmistosta. Vieraile osoitteessa www.vuoropuhelu.fi ja tuo oma panoksesi teemavuoteen. L�mpim�sti tervetuloa mukaan!

Kirjoittaja ty�skentelee erityisasiantuntijana Valtion taidemuseossa.

Putinin putki

Lasse Lehtinen — Wed, 3 Sep 2008 00:00:00 +0300

Saksan liittokansleri Gerhard Schr�der teki viimeisen� virkaty�n��n syksyll� 2005 sopimuksen Vladimir Putinin kanssa kaasuputken rakentamiseksi Viipurinlahdelta Saksan Greifswaldiin. Valmistuttuaan putki kuljettaa 25 % Euroopan kaasutarpeesta.

Baltit ja puolalaiset ovat halunneet, ett� putki kulkisi heid�n maittensa l�vitse, jotta he voisivat saada siit� kaasua itsekin. Meren pohjassa kulkeva putki tulee ilmeisesti halvemmaksi. Se voidaan rakentaa nopeammin jo siit�kin syyst�, ett� rakentajien ei tarvitse neuvotella maata omistavien yksityisten ja yhteis�jen kanssa.

Saksalaiset sanovat, ett� kaasuputki lis�� Ven�j�n ja EU:n keskin�ist� riippuvuutta ja toimii siten vakauttavana tekij�n� Euroopassa.

Sopimusta on Puolassa kutsuttu uudeksi Molotov-Ribbentrop-sopimukseksi. Entisten alusmaiden ohittaminen ja Saksan suosiminen on perinteist� ven�l�ist� �hajoita ja hallitse politiikkaa�.

Keskustelu putken ymp�rill� on politisoitunut siihen mittaan, ett� itse asia uhkaa j��d� sivuseikaksi. Ex-presidentti Putinin huomautus, ett� Ven�j�n laivastolla on my�s taloudellisia intressej� suojeltavanaan, ei ole omiaan luomaan luottamuksellista ilmapiiri�.

Energian k�ytt�minen poliittiseen painostukseen ei my�sk��n kuulu sivistyneeseen tapaan k�yd� kansainv�list� vuoropuhelua. Suomi on kokenut Ven�j�n taholta painostusta puutulliasiassa, mutta toistaiseksi Suomen hallitus ei ole sitonut asiaa kaasuputkihankkeeseen.

Ven�j� ei my�sk��n ole ratifioinut It�merta koskevaa Espoon yleissopimusta. Sit� pit�� Ven�j�lt� edellytt�� ennen kuin putken rakentaminen voidaan aloittaa.

Kun putken kohtalo ratkeaa, on esityslistoillamme edelleen suuri eurooppalainen kysymys energian kaupan vapauttamisesta ja tasapuolisen jakelun j�rjest�misest�. Energia-alan monopolirakenteet on murrettava ja Ven�j�lt� on edellytett�v� l�pin�kyvyytt� ja vastavuoroisuutta kaupank�ynniss�. Gaspromia pit�� kohdella EU:n markkinoilla yht� tiukasti kuin Microsoftia.

Lasse Lehtinen
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin j�sen

Poliisiko eurooppalaistunut?

Erkki H�m�l�inen — Tue, 21 Oct 2008 00:00:00 +0300

Suomi on ollut Euroopan unionin j�sen jo yli kymmenen vuotta. Unioni on paljon muuta kuin turvallisuuskysymyksi�. Siit� huolimatta EU-kansalaiset pit�v�t rikollisuutta merkitt�v�n� uhkana. Sis�rajojen kontrollimerkitys on v�hentynyt ja ihmisten matkustaminen, tavaravirrat ja palvelut rajojen yli vapautuneet. Vapauksia hy�dynnet��n my�s rikollisiin tarkoituksiin, esimerkiksi huumeiden ja ihmisten salakuljetukseen, verorikoksiin ja rahanpesuun. On ymm�rrett�v��, ett� j�senvaltiot ja EU-poliitikot huolestuvat tilanteesta ja etsiv�t keinoja vastata kansalaisten turvallisuusodotuksiin.

Sis�isen turvallisuuden kysymykset ovatkin olleet n�kyv�sti neuvoston agendalla. On perustettu EU-tason lainvalvontaelimi�, kuten Olaf, Europol, Eurojust ja Frontex. Lis�ksi j�senvaltioiden lainvalvontaviranomaisten v�list� tietojen vaihtoa ja operatiivista yhteisty�t� on parannettu puitep��t�ksill� ja muilla oikeudellisilla instrumenteilla.

* Vaikutukset k�yt�nn�ss�?

Voidaan kuitenkin kysy� mit� vaikutuksia EU:n toimilla on ollut k�yt�nn�n rikostorjuntaan. Toimivatko lainvalvontaviranomaiset sovittujen tavoitteiden mukaisesti? Tai miss� m��rin poliisiyhteisty� on eurooppalaistunut ja toteuttaa j�senvaltioiden yhteisty�tavoitetta?

Suomalainen poliittisen ja ylimm�n virkamiestason retoriikka n�ytt�� noudattavan unionin poliisiyhteisty�n tavoitteita. T�m� on havaittavissa muun muassa hallitusohjelmassa ja sis�isest� turvallisuudesta vastaavan ministerin julkisissa puheenvuoroissa. EU-yhteisty�n tavoitteet ilmenev�t viel� ministeri�tasolla, esimerkiksi sis�asiainministeri�n strategisissa asiakirjoissa. Suomi my�s toteuttaa uskollisesti puitep��t�sten ja muun EU-oikeuden muodollisen t�yt�nt��npanon kansallisella lains��d�nn�ll��n.

Ongelmaksi n�ytt�� muodostuvan EU:n poliisiyhteisty�n tavoitteita koskevan, ministeri�t� alemmille hallinnon tasoille ulottuvan ohjauksen olemattomuus. Muodollistakin t�yt�nt��npanoa voidaan arvostella EU-oikeuden lojaliteettiperiaatteen kannalta osin vajavaiseksi. Esimerkiksi rikostutkintaan liittyv� tiedon vaihto ja operatiivinen poliisiyhteisty� Suomen ja muiden j�senvaltioiden v�lill� voisi olla nykyist� suorempaa ja tehokkaampaa.

* Vaikutuskanavat

Rikosten tutkintaa johtavien tutkinnanjohtajien haastattelut paljastavat ylh��lt� tulevan ohjauksen puutteet. EU-oikeuden yhteisty�velvoitteet tunnetaan heikosti. Sen vuoksi esimerkiksi neuvoston vuosittain asettamat j�rjest�ytyneen rikollisuuden torjunnan painopisteet n�ytt�v�t ohjautuvan kovin vajavaisesti k�yt�nn�n poliisiyhteisty�h�n.

T�yt�nt��npano on vaikuttavinta, jos sit� tuetaan hallinnollisen ohjauksen ohella konkreettisilla teknisill� ratkaisuilla, kuten Schengen-tietoj�rjestelm� (SIS). Ylh��lt� p�in ohjattu (top-down) implementaatio on kuitenkin yleisesti ottaen j��nyt EU-oikeuden tavoitteita heikommaksi.

Kaikesta huolimatta suomalainen poliisi on eurooppalaistumassa � tosin v�hemm�n ohjatusti. Poliisiyhteisty�n eurooppalaistumiskehitys toteutuu l�hinn� k�yt�nn�n tarpeista (bottom-up) l�htev�n�. Kansainv�listen rikosten tutkintaa johtavat poliisimiehet etsiytyv�t luonnostaan yhteyteen toisen j�senvaltion kollegan kanssa, jos rikosasian selvitt�minen sit� edellytt��. Yhteisty�kokemuksia vaihdetaan my�s kansallisesti. Eurooppalaistumista tapahtuu siten ennen kaikkea sosiaalistumisprosessiin liittyv�n� ideoiden, ajatusten ja k�yt�nt�jen siirtymisen�. Europol, Schengen-sopimus, EU:n oikeusapusopimus ja muut EU-oikeuden v�lineet ovat hyvi� v�yli� ja v�lineit� toteuttaa yhteisty�t�.

* Tarvitaan aktiivisia kansallisia toimenpiteit�

Tehokas t�yt�nt��npano edellytt�� kansallisten EU-tavoitteiden ja EU-oikeuden velvoitteiden liitt�mist� nykyist� selke�mmin osaksi hallinnon ohjausj�rjestelm�� ja tulosohjausta. Kent�n asiantuntijat tulisi kytke� aikaisempaa tiiviimmin kansalliseen EU-valmisteluun.

Koulutus-, ohjaus- ja neuvontaj�rjestelmi� on tarpeen kehitt�� k�yt�nn�n toimijoiden EU-tietoisuuden lis��miseksi. J�senvaltioiden v�list� poliisiyhteisty�t� ja tietojen vaihtoa voidaan parantaa kokemusten ja hyvien k�yt�nt�jen vaihdolla. Poliisin oikeus- ja virka-apuun liittyv�� ohjeistusta, ohjausta ja neuvontaa on paikallaan kehitt�� vastaamaan paremmin k�yt�nn�n tarpeita.

Miksi emme my�s hy�dynt�isi toimivaa pohjoismaista poliisiviranomaisten suoran yhteisty�n mallia? Malli olisi mahdollista ottaa laajemminkin k�ytt��n koskemaan muita, Suomen kannalta keskeisi� j�senvaltioita. Yhteisty� nopeutuisi, tulisi v�litt�m�mm�ksi ja samalla edist�isi nykyist� paremmin EU:n poliisiyhteisty�n tavoitteita.

Erkki H�m�l�inen
apulaispoliisip��llikk�
Helsingin poliisilaitos

Kirjoittaja on tutkinut Euroopan unionin j�rjest�ytyneen rikollisuuden torjuntapolitiikan toteutumista Suomessa Helsingin yliopistossa 09/2008 hyv�ksytyss� oikeustieteellisess� lisensiaatintutkimuksessaan.

Yhteinen euromme � 10 vuotta menestyst�

Sinikka Salo — Fri, 28 Nov 2008 12:36:00 +0200

Yhteinen rahamme on nyt ollut k�yt�ss� py�re�t 10 vuotta � ensin tilivaluuttana ja jo seitsem�n vuotta my�s k�teisen�. Euro on varmasti Euroopan yhdentymisen n�kyvin saavutus. Kun Slovakia tulee mukaan vuoden 2009 alusta, euro on liitt�nyt yhteen jo 16 maan markkinat yhdeksi alueeksi, jolla asuu yli 325 miljoonaa eurooppalaista ja toimii ainakin 20 miljoonaa yrityst�. Niin vaativan hankkeen kuin yhteisen rahan menestys todistaa, ett� j�senmaiden integraatiotahto ja keskin�inen luottamus ovat sittenkin varsin vahvoja.

Euron k�ytt��notto oli suurin muutos kansainv�lisess� valuuttaj�rjestelm�ss� sen j�lkeen kun dollari irrotettiin kullasta 1970-luvulla ja alkoi menett�� siihenastista asemaansa ainoana globaalina rahana. Euro on vuosikymmeness� vakiinnuttanut asemansa toisena maailmanvaluuttana. Valuuttojen v�linen kilpailu on rahapolitiikan laatukontrollia, sen markkinatesti. Euron menestys osoittaa, ett� Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on ollut uskottavaa. Euron k�yt�n lis��minen euroalueen ulkopuolisessa maailmassa ei ole kuitenkaan mik��n itsetarkoitus. Niinp� EKP ei pyri edist�m��n, mutta ei my�sk��n est�m��n euron osuuden kasvua maailmanvaluuttana.

Euro on projektina kuitenkin viel� keskener�inen. T�rkeimm�t esimerkit yhteisen valuutta-alueen kehitt�miskohteista ovat pankkivalvonta ja maksuliikenne.

Kun euro kytkee eri maiden pankit ja rahoitusmarkkinat yh� tiiviimmin toisiinsa, niiden valvonta uhkaa j��d� t�st� kehityksest� j�lkeen. Markkinoiden valvonta ei saisi olla pirstoutuneempaa kuin markkinat itse. Siksi tarvitaan uusia yhteisty�rakenteita vahvistamaan ja kehitt�m��n kansallisten viranomaisten yhteisty�t�. Koettu rahoitusmarkkinoiden kriisi on aiemmille ep�ilij�illekin osoittanut pankkivalvonnan yhdist�misen kiireellisyyden.

Toinen kehityskohde on maksaminen. Euroalue ei ole aidosti yhten�inen, ennen kuin maksut kulkevat yht� sujuvasti j�senmaasta toiseen kuin ne nyt kulkevat kunkin j�senmaan sis�ll�. Tavoitteena on, ett� maksaminen esimerkiksi Saksasta Suomeen ja p�invastoin voisi tapahtua aivan samoin kuin kotimaisetkin maksut hoidetaan. T�m�n pit�isi p�te� yht� hyvin yksityishenkil�iden el�kkeiden, vuokrien jne. suhteen kuin yritysten kaupallisten maksujenkin osalta. Yhten�isyytt� tavoitellaan meneill��n olevassa SEPA (Single Euro Payment Area) -hankkeessa, jonka m��r�aika on vuodessa 2010. Hanke on t�rke� meid�n euroalueen kansalaisten kannalta, ja vahvistaa my�s alueen taloutta.

Euron k�ytt��notto ja keskin�isten valuuttakurssiriskien poistuminen rauhoitti tuntuvasti j�senmaiden rahaoloja. Se on vakauttava tekij� my�s laajemmin, globaalisti. Voi vain kuvitella mit� nykyisess� rahoitusmarkkinoiden turbulenssissa � tai aiemmissa h�iri�tilanteissa � olisi Euroopassa tapahtunut, jos meill� olisi ollut toistakymment� erillist� valuuttaa puolustettavana. Euroalueen j�senyys my�s suojaa euroalueen j�senmaita sellaisilta maksutasekriiseilt�, jonka kohteeksi esimerkiksi Islanti on �skett�in joutunut. Ei olekaan yll�tt�v��, ett� euron suosio my�s esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa on kasvanut. Ennustankin, ett� euroalue laajenee nopeammin kuin viel� jonkin aikaa sitten ajateltiin.

Sinikka Salo
Suomen Pankin johtokunnan j�sen

Johtajavetoisesta politiikasta vuoropuheluun p��tt�jien ja kansalaisten kesken

Timmy Tr�mpler — Mon, 2 Feb 2009 11:26:00 +0200

Euro t�ytt�� t�n� vuonna kymmenen vuotta. Suomen liittymisest� Talous- ja rahaliittoon (EMU) k�ytiin vuosina 1997 ja 1998 pitk� poliittinen keskustelu. Eurooppalainen Suomi seurasi keskustelua ja ker�si aiheesta noin 25000 lehtileikkeen kokoelman. T�n� p�iv�n� tuo aineisto tuo esille yleisemmin EU-p��t�ksentekoon liittyvi� ongelmia: kansalaisten ja vallanpit�jien v�lisen ep�luottamuksen sek� johtajavetoisuuden Euroopan unioniin liittyv�ss� p��t�ksenteossa.

Vuonna 1997 poliittisen keskustelun alkaessa Paavo Lipposen johtama hallitus alkoi voimakkaasti ajaa Suomen liittymist� EMU:un. Suomalaisten enemmist� oli euroalueeseen liittymist� vastaan. Tuolloisessa mielipidemittauksessa 38 % suomalaisista oli liittymisen kannalla kun taas 41 % vastusti liittymist�. Luvut pysyiv�t samantapaisina koko asiaa koskeneen poliittisen keskustelun ajan.

Eduskunta ��nesti EMU:un liittymisest� huhtikuussa 1998. Juuri ennen ��nestyst� kansalaisten enemmist� ryhtyi kannattamaan liittymist� luvuin 46 % puolesta ja 45 % vastaan. Kansanedustajien enemmist� vastusti my�s hyvin pitk��n EMU:un liittymist�. K��nne eduskunnan kannassa tapahtui my�s juuri ennen ��nestyst�. Kansalaisten ja heid�n edustajiensa mieli k��ntyi ruosteisten saranoiden lailla kirskuen v�ell� ja voimalla k��nt�en hallituksen kanssa samalle kannalle.

Yhdentoista vuoden takaiset tapahtumat her�tt�v�t kysymyksi� edustuksellisen demokratian toimintatavoista. Onko edustuksellinen demokratia sit�, ett� vallan kahvaan p��sseet ajavat hyviksi n�kemi��n asioita kansan mielipiteest� piittaamatta? Vai onko edustuksellinen demokratia sit�, ett� poliitikot ajavat kansan puolesta asioita, joita kansa haluaa?

T�n��n hyvin harva kiist�� p��t�ksen liitty� Talous- ja rahaliittoon olleen Suomen kannalta hyv�. Takana on taloudellisesti lihavia vuosia. Nykyisess� talouskriisiss� taloutemme tukena on vahva euro, jonka arvon heilahtelua ei tarvitse liiemmin pel�t�. Filosofisessa mieless� emme kuitenkaan voi perustella tekojen oikeutusta j�lkik�teen niiden seurauksilla. Ent� kuka olisi maksanut laskun huonosta p��t�ksest�?

Euroopan unionin uudistusprosessin tietyt piirteet muistuttavat Suomen yhdentoista vuoden takaista p��t�st� Talous- ja rahaliittoon liittymisest�. Uudistus l�hti ylh��lt� liikkeelle ja monessa vaiheessa kansalaiset ovat vastustaneet sit� - viimeksi vuonna 2008 Irlannin kansan��nestyksess�. Maakohtaisten syiden lis�ksi Irlannin ��nestystuloksen taustalla oli sama syy kuin Ranskan ja Hollannin kansan��nestyksiss� vuonna 2005. ��nest�j�t pelk�siv�t p��t�svallan katoamista omasta maasta - kansalaisten ulottumattomiin. Samaa muuten suomalaiset pelk�siv�t aikanaan EMU:n kohdalla. Pohjimmiltaan n�m� tapaukset kertovat ep�luulosta Euroopan unionia ja sen p��t�ksentekoj�rjestelm�� kohtaan.

On my�s kysytt�v� miten kansalaiset voivat hyv�ksy� sopimuksen, jonka pohjana ollutta prosessia poliitikotkin sanovat ep�demokraattiseksi. Unionin uudistamista suunnitelleen tulevaisuuskonventin ty�skentelytavat her�ttiv�t aikanaan voimakasta kritiikki� sen j�senten keskuudessa. EU kaipaa uudistamista, sopimusten selkiytt�mist� ja tehokkaampaa p��t�ksentekoa. Voimmeko kuitenkaan hyv�ksy� kyseenalaisia toimintatapoja siksi, ett� lopputuloksesta toivon mukaan joskus tulee hyv�?

Euroopan unionin suurin haaste ei ole demokratian lis��minen institutionaalisella tasolla antamalla esimerkiksi parlamentille lis�� valtaa p��t�ksenteossa. T�rkeint� on lis�t� kansalaisten osallisuutta unioniin liittyv��n p��t�ksentekoon sek� kansallisella ett� EU-tasolla. Tarvitaan enemm�n aitoa vuoropuhelua eik� pelkk�� nest�mist� m��r�vuosittain. T�ss� on sek� kansallisilla parlamenteilla ett� EU:lla parannettavaa. Vuoropuhelu lis�� luottamusta. Vain siten kansalaiset voivat ottaa EU:n omakseen. Johtajavetoinen politiikka on toivon mukaan kulkenut tiens� p��h�n. Huonojen menettelytapojen seurauksena uudistuksissaan jumiin j��nyt EU ei ole kenenk��n etu.

My�s meid�n kansalaisten tulisi osallistua vuoropuhelutalkoisiin. Kes�kuun seitsem�nten� p�iv�n� j�rjestet��n Suomessa europarlamenttivaalit. Niit� edelt�� kampanjakausi. Silloin jos koska on hyv� hetki k�yd� jututtamassa ehdokkaita ja kertoa mit� asioita toivoo heid�n ajavan mik�li tulevat valituiksi.

Timmy Tr�mpler

Kirjoittaja toimi helmikuuhun 2009 saakka projektiassistenttina Eurooppalaisen Suomen Baltic Europe Consultations -hankkeessa

Ideat p�yt��n - teemavuodella rankat haasteet ja tiukat tavoitteet

Kirsi Lindroos — Thu, 26 Mar 2009 15:58:00 +0200

Euroopan unionin luovuuden ja innovoinnin teemavuosi 2009 on t�ydess� vauhdissa. Musiikkikasvatuksen t�rkeydest� liikkeelle l�htenyt keskustelu teemavuodesta laajeni lopulta koko koulutusta ja tiedett�, julkista hallintoa ja yksityist� sektoria koskevaksi luovuuskannanotoksi. Teemavuodelta odotetaan keinoja, joilla luovuutta ja innovointia edistet��n. Haasteet liittyv�t eurooppalaisten hyvinvoinnin varmistamiseen, Euroopan kilpailukyvyn vahvistamiseen ja ilmastomuutoksen est�miseen. Siis varsin suuria haasteita ihan jokainen.

Miksi teemavuotta tarvitaan?

Teemavuotta tarvitaan erityisesti siihen, ett� saamme vauhditettua keskustelua ja toimenpiteit�, joilla koulutus- ja sivistystasoa unionin alueella nostetaan. Tutkimusta on pystytt�v� hy�dynt�m��n entist� paremmin koulutuksen kehitt�misess� laadukkaammaksi. Tieteentekij�iden ja koululaisten tulee kohdata yhteisill� foorumeilla, jolloin onnistumme innostamaan nuoria tieteen pariin. Samoin on l�ydett�v� keinot, joilla vahvistamme taidekasvatusta ja k�dentaitoja. Teknologian hy�dynt�minen eurooppalaisissa kouluissa on edelleen riitt�m�t�nt� ja liian usein opettajien osaaminen asiassa huteraa. Oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeita ja tapoja opiskella ei tunneta ja heid�n osallistumisensa koulujen ja oppilaitosten toimintatapojen uudistamiseen on kovin rajallista.

Koulutuksen ja ty�el�m�n kumppanuus unionin alueella on sattumanvaraista. Osaamistarpeiden ennakointi laahaa per�ss�, nuoret eiv�t tunnista tulevaisuuden ammatillisia haasteita ja yritt�jyysosaaminen on hakusessa. Miten t�ss� tilanteessa voimme kuvitella, ett� Euroopassa luodaan uusia ty�paikkoja ja yritt�jyytt� globalisaatiokehityksen tullessa entist� rajummaksi? Mist� ty�paikkoja ja tuotantolaitoksia perinteisen teollisuuden tilalle?

Mitk� asiat ovat vuonna 2009 erityisesti esill�?

Havaintojeni mukaan nyt keskustelun keskipisteess� on rohkeus tehd� asioita uudella tavalla. On l�ydett�v� selke�t muutosten askeleet. Usein esille nostettu aihe keskusteluissa ovat erilaiset oppimisymp�rist�t ja niiden hy�dynt�minen oppimisessa ja opettamisessa. Ja onneksi me suomalaiset olemme t�ss� asiassa tehneet uraauurtavaa ty�t�.

Oppimisymp�rist�asiaa selkeytt�� viisi n�k�kulmaa (Manninen ym. 2007), joilla asiaa voimme tarkastella: fyysinen, sosiaalinen, paikallinen, teknologinen ja pedagoginen n�k�kulma. Niist� kaikkia on mahdollista hy�dynt�� niin oppilaitoksissa kuin ty�yhteis�iss�kin.

1) Fyysisen ymp�rist�n muodostavat rakennukset, kalusteet, oppimateriaali jne. joka ohjaavat k�ytt�ytymist�mme. Perinteist� kouluymp�rist�� leimaa riviss� istuminen, pitk�t k�yt�v�t, lokeroituminen. Tukeeko sellainen ymp�rist� kohtaamisia, ajatusten vaihtoa, ideointia? Rohkaiseeko se erilaisuuteen ja uuden luomiseen?

2) Sosiaalista ymp�rist�� on meist� jokainen muodostamassa jossain yhteis�ss�.� Keskeist� on silloin ihmisk�sitys ja yhteis�n suhtautuminen uusia ajatuksia ja ehdotuksia kohtaan. Viisas sosiaalinen oppimisymp�rist� ja yhteis� antaa tilaa ja sallii hullutkin ideat, joista voidaan yhdess� kehitt�� k�ytt�kelpoisia kehitt�mistoimenpiteit�. Pahinta on tuomitseva, jo ennalta lyttyyn ly�v� ilmapiiri, jossa ei kuunnella, ei keskustella. Jokaisessa koulussa ja ty�yhteis�ss� tulisi erityisen tarkkaan mietti�, miten paljon henkisi� resursseja hukataan. Ennakkoluulottomuus edellytt�� rohkeutta, sit� ei ole nyt varaa s��stell�. Liian usein ty�ntekij�iden osaamista aliarvioidaan ja iso henkinen resurssi j�� siten kaikilta hy�dynt�m�tt�.

Monipuolinen osaajien joukko koulussa ja oppilaitoksessa tarjoaa oppilaille hyvinvointia, koska yhdess� osataan herkemm�ll� tarttua jo ennalta lasten ja nuorten ongelmiin ja auttaa eteenp�in. Ainoastaan hyvinvoiva oppilas voi olla luova. Ainoastaan hyvinvoiva ty�yhteis� voi tuottaa innovaatioita.

3) Euroopan unioni rakentuu hyvin erilaisista alueista, jotka antavat uskomattoman rikkaat puitteet oppimiselle. Mutta kykeneek� koululaitos hy�dynt�m��n paikallisuutta? Historiaa, luontoa, rakennettua ymp�rist��, paikallista kulttuuria, osaamista..? Ei mielest�ni riitt�v�sti. Useimmiten menetet��n erityisyydest� paljon siin�, ett� koulun v�ki ei tunne toimintaymp�rist��n eik� kutsu riitt�v�sti ulkoista asiantuntijuutta kouluun. Kuitenkin koulu tarvitsee kasvatusty�ss��n ty�el�m�osaamista, erilaisia osaajia, koulun ulkopuolisia oppimisen paikkoja. Miten ihmeess� koulu voi muuten toimia osana yhteiskuntaa ja toteuttaa yhteiskunnallisia tavoitteitaan?

Teemavuoden aikana voimme todella oppia toisiltamme, miten upea paikka Eurooppa on ja miten maanosaa voidaan luovasti hy�dynt�� oppimisymp�rist�n�.

4) Teknologia tarjoaa yhteydet melkein mihin ja minne vaan. Yhdenk��n koulun tai oppilaitoksen ei pid� j��d� yksin. Yhdenk��n oppilaan tai opettajan ei pid� j��d� yksin. Teknologinen oppimisymp�rist� antaa mahdollisuudet oppia ja osallistua melkeinp� miss� vaan ja milloin vaan. Se tarjoaa mahdollisuudet ker�t� tietoa, muokata tietoa, jakaa tietoja ja kokemuksia, innovoida yksin ja yhdess�...Teknologia tarjoaa kohtaamispaikkoja, joissa ennen voitiin vain haaveilla. Nyt s�hk�inen ymp�rist� on jokaisen k�den ulottuvilla ja on kansalaistaitoa hy�dynt�� sit� ty�ss� ja opiskelussa. Mutta siin� on jo heti innovaation paikka: miten voimme kouluj�rjestelm�n avulla huolehtia siit�, ett� tieto- ja viestint�osaaminen on todella jokaisella unionin kansalaisella? Ja miten huolehdimme siit�, ett� turvallisuus s�hk�isess� ymp�rist�ss� on taattu?

5) Tarvitaan siis huipputason pedagogiikkaa. Ja sit�h�n Suomessa on tarjolla. Suomalainen opettajankoulutus ja peruskouluj�rjestelm� ovat maailman kuuluja. Teemavuosi antaa puitteet tuoda aktiivisesti esille suomalaista koulutusosaamista. Teemavuosi voi toimia siis n�yteikkunana maailmalle. Kiinnostavat pedagogiset innovaatiot on siis syyt� nostaa esille.

Pedagogiset innovaatiot ovat laatuleimalla leimattuja t�ll� hetkell� eri puolilla maailmaa, kun selvi��, ett� taustalla on Suomi. Suomelta siis my�s odotetaan avauksia. Kysymys kuuluu usein: miten Suomessa varmistetaan tulevaisuudessa erinomainen Pisa-menestys?

Olemme my�s kuuluisia siit�, ett� laman alla on maassamme aiemmin ymm�rretty panostaa koulutukseen ja tutkimukseen. Nyt odotetaan samaa. Komission teemavuodelle kutsuma l�hettil�s Esko Aho on korostanut asiaa teemavuotta koskevissa puheenvuoroissaan. H�nen sanomaansa toistellaan eri puolilla Eurooppaa.

Kaikki mukaan!

Pedagogisin keinoin kytket��n erilaiset oppimisymp�rist�t toisiin ja hy�dynnet��n niit� luovasti. Luovuuden ja innovoinnin teemavuoden 2009 osalta meill� on sama tilanne: siit� on jokaisen eurooppalaisen mahdollisuus rakentaa itselleen uuden oppimisen polku. Haastan kaikki mukaan yhteisty�h�n ja yhdess� uusiutumaan ja innovoimaan tulevaisuuden Eurooppa!

EU .n luovuuden ja innovaation teemavuoden 2009 koordinaattori
Kirsi Lindroos
Johtaja
Opetusministeri�

www.luovasti.fi

L�hdeviite:

Manninen, J. ym. 2007. Oppimista tukevat ymp�rist�t. Johdatus oppimisymp�rist�ajatteluun. Helsinki: OPH.

Eurooppa-federalisti uskoo ylikansalliseen demokratiaan

Elina Kiiski — Fri, 17 Apr 2009 22:55:00 +0300

Eurooppalaisella federalismilla on suomalaisen korvassa paha kaiku. Suurimmalle osalle kansalaisista kyseinen sanapari her�tt�� mielikuvia vallan siirt�mist� Brysseliin tai eurooppalaisen supervallan synnyst�, jossa pienen Suomen ��ni ei p��se kuuluviin.

Federalismi on kuitenkin Suomessa laajalti v��rinymm�rretty konsepti ja jonka tuominen rohkeasti Eurooppa-keskusteluun voisi avata aivan uusia mahdollisuuksia EU:n demokratian kehitt�misess� sek� kansalaisten aidossa osallistumisessa p��t�ksentekoon.

Mist� sitten oikeastaan on kysymys? Euroopassa syntynyt federalistinen liike sai alkunsa jo 1920-luvulla aatteellisissa keskusteluissa ja varsinaisen syntyns� se koki toisen maailmansodan j�lkimainingeissa, kun pasifistisissa piireiss� syntyi ajatus yhdistyneest� Euroopasta, joka perustuisi rauhaan, demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, moninaisuuteen sek� vapauteen. Vaikka Suomessa federalistinen keskustelu onkin ollut varsin hiljaista, on liikkeell� vankka kannattajajoukkonsa eurooppalaisessa mittakaavassa. My�s suomessa esimerkiksi ulkoministeri Alexander Stubb ja kansanedustaja Heidi Hautala ovat kertoneet kannattavansa federalismia.

Nykyisell��n usko Eurooppa-federalismiin perustuu tarpeeseen demokratisoida EU:n toimintaa ja vastata poliittisesti globalisaation asettamiin haasteisiin ylikansalliselle p��t�ksenteolle. Federalistinen ajattelutapa perustuu ennen kaikkea oppiin vallanjaosta, jonka mukaan valta on jaettu liittovaltion ja osavaltioiden kesken niin, ett� liittovaltion tasolla p��tett�isiin aidosti vain sellaisista asioista, joista ehdottomasti on p��tett�v� yhdess�. P��t�ksenteon tulisi aina tapahtua niin l�hell� kansalaista kun mahdollista, mieluiten siis paikallisesti, kansallisesti, alueellisesti ja vasta viime k�dess� ylikansallisesti.

Kun p��t�ksi� sitten teht�isiin ylikansallisesti, eli t�ss� tapauksessa EU:n tasolla, tulisi p��t�ksenteon tapahtua demokraattisesti. Siksi nykyinen Euroopan parlamentti olisi muutettava kaksikamariseksi parlamentiksi, jossa toista kamaria edustaisivat EU:n kansalaiset, eli nykyinen parlamentti ja toista j�senmaat, eli nykyinen neuvosto. Komission kokoonpanon tulisi vastata Euroopan parlamenttivaalien tulosta.

Mit� hy�ty� t�st� sitten olisi? Vaikka EU:ssa on jo paljon parlamentarismin piirteit�, siirtyisi se federalistisen j�rjestelm�n my�t� aidosti kohti ylikansallista demokratiaa, jonka mahdollisuutta ei en�� nykymaailmassa voi sivuuttaa keskustelusta. Federalistisessa mallissa my�s j�senmaiden ja suoraan vaaleilla valittujen edustajien voimasuhteet olisi jaettu siten, ett� p��t�ksenteossa isot maat eiv�t pystyisi jyr��m��n pieni�, vaan p��t�ksenteko tapahtuisi tasavertaisesti ��nten suhteellisten jakautumisen my�t�. Federalistisessa j�rjestelm�ss� kansalaiset olisivat p��t�ksenteon keski�ss�, demokraattisesti valittu komissio olisi t�ydess� vastuussa politiikastaan parlamentille, my�s p��t�ksentekoprosessien tulisi olla avointa ja l�pin�kyv��. Federalismin ydinarvona on moninaisuus, ja siten jokaisen j�senvaltion erityisyys olisi ehdottoman t�rke��, vastoin yleist� luuloa virtaviivaistamisesta.

T�m�nkaltaiseen federalismiin on kuitenkin viel� pitk� matka. Eurovaalien aikaan federalistit ymp�ri Eurooppaa ovat kuitenkin esitt�neet vaateen siit�, ett� eurooppalaisten puolueiden olisi asetettava omat ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi ja puheenjohtajan valinta heijastaisi ��nestystulosta. T�m� edesauttaisi aidon eurooppalaisen poliittisen keskustelun syntymist�. Kansalaisten olisi tiedett�v�, mist� he ��nest�v�t uurnilla kes�kuussa k�ydess��n. On my�s v�l�ytelty mahdollisuuksia siit�, ett� komissaareiksi haluavien olisi asetuttava ehdolle vaaleissa ja tultava valituksi. N�in komissaarit joutuisivat aidosti osallistumaan vaalien alla poliittiseen keskusteluun ja kertomaan millaista Eurooppaa ty�ss��n haluavat rakentaa.

Federalismi ei ole paha F-sana, vaan se tuo uusia visioita ja my�s hippusen idealismia usein varsin harmaaseen EU-keskusteluun. EU-vaalien alla keskustelua ja raikkaita n�kemyksi� kaivataan enemm�n kuin pitk��n aikaan!

Elina Kiiski
Eurooppafederalistit Suomessa ry / Union of European Federalists

Lis�� tietoa federalistisesta liikkeest�

Young European Federalists on euroopan laajuinen nuorisoj�rjest� joka j�rjest�� kansainv�lisi� tapahtua ja kokoaa nuoria yhteen ymp�ri mannerta: www.jef.eu
Union of European Federalists on euroopan laajuinen kansalaisj�rjest� jonka teht�v�n� on edist�� eurooppalaista federalismia: www.federaleurope.org

Suomi ja Eurooppa: vastakkain, rinnakkain vaiko p��llekk�in?

Arto Aniluoto — Wed, 24 Jun 2009 11:12:00 +0300

Eurooppalainen Suomi ry j�rjesti Euroopan parlamentin vaalien alla kuukauden pituisen vaalitiedotuskiertueen, joka jakoi kahdeksan puolueen ja 16 kansalaisj�rjest�n Eurooppa-, EU- ja eurovaalitietoa laajalti ymp�ri Suomea Hangosta Rovaniemelle. Kiertue esiintyi 25 paikkakunnalla ja toimitti lis�ksi kaikki ehdokkaat yhdess� paketissa esittelevi� vaalilehti� noin 140:n paikkakunnan kirjastoihin. Vaikka olemme tunnetusti Euroopassakin pieni kansa, Suomi on kuitenkin maantieteellisesti hyvin suuri maa.

Lis�ksi eri puolilla Suomea suhtaudutaan Eurooppa-asioihin kovin vaihtelevasti, mik� n�kyi nyt my�s lopullisessa ��nestystuloksessa: suurissa kaupungeissa ��nestysprosentti nousi ��nestysalueittain jopa yli 60:n, mutta kun erityisesti syv�ll� maakuntien Suomessa ��nestettiin vastaavasti huomattavasti vaisummin, kokonaisprosentti j�i 40,3 prosenttiin eli 0,8 prosenttiyksik�n tarkkuudella samoihin kuin viime vaaleissa.

Kiertuetapahtumissamme oli yhteens� 313 ehdokasosallistumista ja niiden yhteydess� tein siirrett�v�ll� ��nentoistollamme toreilla ja markkinoilla reilusti kolmattasataa 5-10 minuutin ehdokashaastattelua. Saatoinkin pit�� my�s omaa ��nestysp��t�st�ni kerrankin eritt�in hyvin perusteltuna, kun olin henkil�kohtaisesti haastatellut leijonanosaa n�iden vaalien ehdokkaista.

Minuun teki suuren vaikutuksen ehdolla olevien, hyvin eri aatesuuntia edustavien ihmisten kesken��n t�ysin erilaiset vaikuttimet l�hte� ehdolle Euroopan parlamenttiin. Osa oli kaikella osaamisellaan ja kokemuksellaan hyvin EU-my�nteisi�, osa vimmatun kielteisi�. Toiset puhuivat laajasti arvoistaan, toiset keskittyiv�t vain yhden politiikan osa-alueen konkreettisten hankkeiden edist�miseen.

Kuulimmekin paljon mm. ty�ehtokysymyksist�, rahapelituotoista, vientikaupasta, sokerintuotannosta, teollisuuden p��st�ist�, v�est�n ik��ntymisest�, Natosta ja lastemme lelujen kemikaaliturvallisuudesta.

Joidenkin ehdokkaiden keskeisen� motiivina oli vastustaa koko talousj�rjestelm�� ja toisten yritt�� toipua taantumasta nimenomaan sen avulla. Jotkut ajoivat ymp�rist�n tai k�yhien asiaa ja toiset ilmoittivat avoimesti olevansa pikemminkin Jumalan asialla.

My�s ne kymmenettuhannet kansalaiset, jotka kampanjamme suoraan ja v�lillisesti ymp�ri Suomea tavoitti, olivat eri puolilla maata kiinnostuneita hyvin erilaisista asioista. Esim. It�-Suomessa keskusteltiin paljon ven�l�isten maakaupoista sek� energia- ja turvallisuuskysymyksist�, rannikko-Suomessa taas mm. It�merest� ja monikulttuurisuudesta, Pohjois-Suomessa lakkautettavasta teollisuudesta ja Euroopan unionin aluetuista.

Kaikkialla kiinnostivat suomalaismeppien vaikutusmahdollisuudet suuressa EU:ssa, talouskriisist� toipuminen ja kaikki kansalaisten oman arkip�iv�n kannalta merkitt�v�t asiat. Kyll� ihan tavallisia suomalaisia kiinnostavat Eurooppa- ja EU-asiat paljonkin, kunhan ne vain ovat ovat heille tarjolla helposti k�sitelt�v�ss� ja ymm�rrett�v�ss� muodossa.

On kuitenkin uskomatonta, kuinka monet suomalaiset voivat edelleen n�hd� perustavanlaatuisen vastakkainasettelun Suomen ja Euroopan v�lill�. Eih�n kukaan v�it� Ilkka Kanervallekaan, ett� h�n ei voi olla suomalainen, koska on vahvasti turkulainen.

Lis�ksi valtaosa niist�kin, jotka n�kev�t meid�t my�s osana Europpaa, tuntevat viel� kovin huonosti ne lukemattoman moninaiset tavat ja asiat, joilla EU vaikuttaa meid�n jokaisen el�m��n ja arkip�iv��n. T�ss� suhteessa koenkin tekev�ni ty�t�, jolla todella on tarkoitus. Sit� ty�t� on t�ss� maassa kuitenkin j�ljell� hyvin paljon.

Arto Aniluoto
Kirjoittaja on Eurooppalainen Suomi ry:n toiminnanjohtaja.

Vaikuttamista ja aluepolitiikkaa

Riikka Manner — Mon, 14 Sep 2009 15:31:00 +0300

\"Se ei paljon yksi yksitt�inen europarlamentaarikko voi siell� unionissa asioihin vaikuttaa.\" Edellisen v�itteen kuulin lukemattomia kertoja viime kev��n vaalikampanjan aikana sek� vaalien j�lkeen kes�ll� eri tilaisuuksissa. Aina v�itteen esitt�j� esitt�� ajatuksensa hyvin ponnekkaasti, aivan kuin se olisi niin p�iv�nselv�� kuin vaikka se, ett� jossain vaiheessa syksy� vesisade muuttuu lumipyryksi.

Euroopan parlamentissa soveltuvat samat ihmisten keskin�isen kanssak�ymisen pelis��nn�t kuin miss� tahansa muualla. Jos j�tt�� tuomatta julki oman ajatuksensa, kukaan ei koskaan tied� kyseist� mielipidett� eik� ainakaan osaa olla samaa mielt�. Jos taas verkottuu ihmisten kanssa, ottaa asioista selv�� ja esitt�� perustellen kantansa, oman mielipiteens� saa ujutettua muidenkin huulille.

Omien sosiaalisten kykyjen lis�ksi ty�ss� Euroopan parlamentin j�senen� painaa se, ett� j�senell� oikeasti on todellista valtaa asioiden kulkuun. Olemme kotimaan politiikassa tottuneet seuraamaan hallitus-oppositio -asetelmaa yksitt�isten kansanedustajien toimien sijaan. Ja varsinainen ty� kotimaan lains��d�nt�hankkeissa tehd��nkin valmisteluvaiheessa ja lopulliset keskustelut ja ��nestykset eduskunnassa uomittuvat sen mukaan, mill� puolueella on edustajansa hallituksessa. Ne, joilla ei ole, r�ksytt�v�t vimmatusti vastaan.

Europarlamentaarikon ty� on mielest�ni paljon edell� kuvattua itsen�isemp��. Vaikka ryhm�t k�yv�tkin keskusteluja yhteisen kannan muodostamiseksi, suomalaisille tuttua ryhm�kuria ei ole. Mik�li aktiivisesti osallistuu valiokuntaty�skentelyyn, hankkii yksityiskohtaista tietoa, hakeutuu seurantaryhmiin ja vastuupaikoille niiss� sek� lopulta tekee vaikka itse muutosesityksi�, niin asioihin todella voi vaikuttaa.

Itselleni keskeisin politiikan sektori on aluepolitiikka. Ty�skentelen aluekehitysvaliokunnan lis�ksi budjettivaliokunnassa. N�iden lis�ksi pyrin saamaan v�hint��nkin varapaikan maatalousvaliokuntaan. N�iss� valiokunnissa riitt�� haasteita parlamenttity�n alkumetreilt� l�htien. Aluepolitiikka edustaa unionin budjetista karkeasti kolmasosaa ja sen merkitys on siksikin suuri. T�m�n lis�ksi suomalaisten maakuntien kehitys on vahvasti sidonnainen unionin aluepolitiikkaan ja t�m�n vuoksi toivoisin, ett� se her�tt�isi nykyist� suurempaa mielenkiintoa poliittisessa keskustelussa. T�ll� hetkell� aluepoliittisen keskustelun painopiste liikkuu vuoden 2013 j�lkeisess� EU:n aluepolitiikassa. Vaikuttamisen paikkana t�ss� on se, ett� saamme edelleen omalta osaltamme huomioiduksi rahanjaon perusteina pysyv�t haittatekij�t eli esimerkiksi maantieteellinen sijainti, ik�rakenne tai harvaan asutus.

Aika ajoin pullahtaa keskusteluun aluepolitiikan oikeutuksen lis�ksi se, pit�isik� se politiikan sektorina kansallistaa. Mielest�ni ehdottomasti ei! Aluekehityksen n�k�kulmasta olemme hy�tyneet Euroopan unionin j�senyydest� paljon. Suomalaiset maakunnat ovat oppineet vahvan edunvalvonnan eurooppalaisella tasolla ja uskon, ett� siit� vahvuudesta alueemme saavat viel� paljon tukea kehitykselleen my�s tulevaisuudessa. J�rjestelm�n perusajatuksen tasolla aluekehitys nykyisell� mallilla toimii hyvin: rahanjaon kriteerit ovat unionin mittakaavassa yhten�iset, varsinainen kohdentaminen tapahtuu maakuntatasolla, siell� miss� todelliset vahvuudet tunnetaan yksityiskohtia my�ten.

Aluepolitiikan rooli koko Euroopan kilpailukyvyn kannalta on my�s merkitt�v�. Vanha oppi koko ketjun vahvuuden m��r�ytymisest� sen heikoimman lenkin kautta p�tee t�ss�kin. Mik�li antaisimme joidenkin alueiden pudota kehityksen kelkasta, laahaisimme niit� jonkin systeemin kautta per�ss�mme joka tapauksessa. Kun niiden omia vahvuuksia tuetaan, hy�tyn� ei ole vain haittojen v�ltt�minen vaan laaja positiivinen vaikutus elinkeinoel�m�n virkistymisen kautta aina yksitt�isten ihmisten hyvinvointiin. Katson siis, ett� aluepolitiikka on my�s inhimillisesti oikein, perusteltua ja oikeudenmukaisuuden n�k�kulmasta jopa yksi kulmakivi.

Riikka Manner
Euroopan parlamentin j�sen (kesk.)

The Treaty of Lisbon

Pat Cox — Mon, 14 Dec 2009 00:00:00 +0200

On November 9th 2009 twenty nine heads of state and government from Europe and Russia gathered in Berlin to mark the twentieth anniversary of the collapse of the Berlin Wall and of 1989 as the year of the peaceful revolutions that changed the face of contemporary Europe. By 1989 plans were already at an advanced stage to launch an Intergovernmental Conference to establish an Economic and Monetary Union to complement the emerging Single Market. Suddenly a tidal wave of hope and history washed over this carefully prepared policy terrain as Europe was confronted for the first time since the Second World War, in the words of Pope John Paul II, with the challenge of �breathing through her two lungs East and West�.

There were anxieties in some quarters that, as German reunification loomed larger on the political horizon; the European ideal would be eclipsed by a new powerhouse in Mitteleuropa, a kind of Germanified Europe. Helmut Kohl, as German Chancellor, stamped his authority on the alternative of a Europeanised and reunited Germany by promoting the idea of a Political Union to parallel the Economic and Monetary Union and committing Germany to lead the drive towards a common European currency to replace the iconic Deutschmark. The strong and stable Deutschmark, managed by a fiercely independent Bundesbank, anchored the post war economy and democracy of the Federal Republic. It stood strong, the answer to the collective German memory of hyperinflation, a collapsing currency and the imploding Weimar Republic that paved the way for the Nazis. For Kohl, the Euro and a shared European perspective would be the new anchor for the new Germany. The Treaty on European Union (the Maastricht Treaty) was to be its European legal, institutional and political expression.

This was followed by the treaties of Amsterdam and Nice, the failed attempt of the Constitutional Treaty and, finally, the Lisbon Treaty which entered force on December 1st. Separately and collectively these represent a twenty year period of adjustment to the consequences of the fall of the Berlin Wall. They reflect the incremental nature of European integration and the difficulty of unanimously agreeing sensitive political trade-offs, especially when each successive enlargement added to the diversity of the Union and the difficulty of securing unanimity. From conception to birth what finally emerged as the Lisbon Treaty was the most difficult, but not the most ambitious, of the treaties of the past two decades and its adoption marks a watershed in EU affairs. It has consumed an enormous amount of political capital and will not be repeated as an exercise any time soon. Future treaty changes, if and when needed, are likely to be more specific and less generic, which is in part anticipated by the terms of the Lisbon Treaty itself.

With the nomination of Herman van Rompuy to the Presidency of the European Council and Baroness Cathy Ashton as the High Representative for Foreign Policy the EU�s new personnel and new architecture are now in place and ready to roll, subject to upcoming European Parliamentary hearings. After years of delay the EU is now liberated from needing to focus on questions of design to the question of delivery. A period of learning by doing is at hand but the scale of the internal and global challenges now facing the EU demands a sense of urgency on all fronts.

The democratic accountability of the system will be greatly enhanced through the new role for national parliaments and improved powers of the European Parliament. The latter can be expected to make maximum use of its new powers. One of the innovative strengths that served Europeans well in the past has been the community method of decision making which valued a strong Commission dedicated to pursuing the common European interest. As drafted, the Lisbon Treaty proposed a smaller Commission with less than one member per state precisely to reinvigorate this sense of common European purpose. Ireland�s price for a second referendum restored a Commissioner per state and altered the carefully reconstructed institutional balance and risks reinforcing the EU�s creeping intergovernmentalism.

As an antidote, the new Commission needs to reveal a strong self belief that its mission is political and not merely administrative. It will need to develop a solid working relationship with the European Parliament as a natural but not uncritical strategic ally and new structures and methods to connect with national parliaments. Having European convictions and the courage to promote them will be crucial to securing its mandate from the European Parliament. While striking a balance between policy aspirations and capacity to act will be vital for credibility with the Council.

How to consolidate the fragile economic recovery, how to restore credibility to the banking and financial system, how to harness the welcome emphasis on a low carbon economy to ensure sustainable growth, how to shape a budgetary strategy fit for future purpose and how to innovative social and economic policy to deliver tomorrow�s jobs will dominate debate on internal policies. While realising the EU�s weight in the world in terms of commercial, development and security policies will be the critical external policy challenge post Lisbon. The key to success will lie in a level of ambition that seeks to do enough well and in depth rather than too much poorly and thinly.

Pat Cox
President
European Movement International

IMF on Kreikan pelastus

Carl Haglund — Tue, 2 Mar 2010 10:26:00 +0200

Kreikan taloudellinen tilanne on puhuttanut ymp�ri Eurooppaa viimeiset viikot. Monella on huoli siit�, ett� Kreikan talous kaatuu lopullisesti ja sen seuraukset voisivat pahimmassa tapauksessa olla laajat. Kreikka on osa euroaluetta ja t�m� onkin osoittautunut maan pelastukseksi. Ilman euroaluetta Kreikka olisi todenn�k�isesti viel� enemm�n kuralla. Euroalueen ja EU:n j�senyys on toisaalta my�s johtanut siihen, ett� Kreikan talousongelmia on yritetty ratkaista EU-komission johdolla. Hyv� n�in - suomalaiskomissaari Rehn vieraili viimeksi t�ll� viikolla Ateenassa keskustelemassa tilanteesta. Vajaan parin kuukauden kuluttua Kreikalla on taas lainalyhennyksi� maksettavana yli 20 miljardin euron edest� ja rahaa ei n�ill� n�kymin ole valtion kirstussa tarpeeksi. Tilanne on siis akuutti ja varsin h�lytt�v�. On ilmeist�, ett� Kreikka ei en�� selvi� vain EU:n hyvill� neuvoilla. T�m� varsinkin siksi, ett� maassa vallitsee yleinen k�sitys siit�, ett� talouden kirist�mistoimenpiteet eiv�t ole oikeasti tarpeen - niit� pidet��n muiden EU-maiden ja komission ilkeiden keksint�jen seurauksena. Kreikkalaiset ovat viimeisen viikon aikana lakkoilleet samalla kun maan monet poliittiset p��tt�j�t ovat toivoneet muita EU-maita apuun. Apu t�ss� tapauksessa tarkoittaisi sit�, ett� muiden EU-maiden veronmaksajat selvitt�isiv�t kreikkalaisten taloussotkun. T�m� ajatus on mielest�ni ihan mahdoton - kreikkalaisten on itse maksettava viulunsa.

On tullut kansainv�lisen valuuttarahaston aika! Jos kyseess� ei olisi euromaa, kansainv�linen valuuttarahasto, IMF, olisi luultavasti jo viikkoja sitten tullut Kreikan apuun. On ilmeist�, ett� monelle EU- ja euromaalle ja varsinkin Euroopan keskuspankille ja EU-komissiolle valuuttarahaston tilanteeseen puuttuminen on arvovaltakysymys. Euroopassa on itse haluttu hoitaa asiat. T�m� on ymm�rrett�v��, mutta tilanne on vakava ja vaihtoehdot ovat v�hiss�. On ilmeist�, ett� muissa EU-maissa ei ole tahtoa Kreikan pelastamiseksi ja t�ten ainoa ratkaisu on valuuttarahaston v�liintulo. Kreikan konkurssipes� tarvitsee hoitajaansa!

Euroopan parlamentin j�sen Carl Haglund (rkp)

Haaste Valko-Ven�j�n tilanteen parantamiseksi

Aleksej Fedotov — Thu, 1 Apr 2010 16:52:00 +0300

Ihailen Eurooppanuorten vuodesta toiseen j�rjest�mi� Valko-Ven�j�n ihmisoikeuksiin liittyvi� tempauksia. Viisi vuotta per�kk�in on saatu paljon nuoria liikkeelle ja teippailtu ties kuinka monen patsaan suut yli 120 eurooppalaisessa kaupungissa. T�st� huolimatta julkista keskustelua aiheesta on syntynyt harvinaisen v�h�n. Mielenilmaukset ovat yleens� p��tyneet vain uutisten loppukevennyksiksi tai t�ytt�tavaraksi isompien artkkelien per��n.

T�m�n hetkinen ihmisoikeustilanne Valko-Ven�j�ll� on eritt�in vaikea. Lukasenko jatkaa vuonna 1994 aloittamaansa diktaattorimaista hallintoa ja oppositiota ei kuulla. Maan media sy�tt�� Luka-propagandaansa aamusta iltaan, eik� ihmisille anneta mahdollisuutta vapaaseen ja puolueettomaan tietoon.

Poliisin erikoisjoukot pys�ytt�v�t rauhanomaisia mielenilmausmarsseja v�kivaltaisesti. Yliopistoaktiiveja ahdistellaan poliisin kotitarkastuksissa ja takavarakointien yhteydess�, sek� erotetaan yliopistosta pienemm�nkin Lukasenko-kriittisyyden takia. Kaiken t�m�n lis�ksi Valko-Ven�j� on viimeinen maa Euroopassa, jossa on k�yt�ss� kuolemanrangaistus.

Valko-Ven�j�ll� asuvilla ik�isill�ni nuorilla tulevaisuus ei n�yt� kovinkaan kirkkaalta. Ulkomaille p��sy on eritt�in vaikeaa, ty�llistyminen ja vapaa itsens� ilmaiseminen on miltei mahdotonta. Mit�h�n suomalaiset musiikinharrastajat sanoisivat, jos joutuisivat esitt�m��n maan viralliselle tarkastuskomitealle kaikkien keikoilla esitt�miens� kappaleiden sanoitukset ennakkoon?

Jotta Valko-Ven�j�n tilanteeseen tulisi joitakin muutoksia, esit�n seuraavat haasteet:

1. Haastan sinut
- hankkimaan lis�� tietoa Valko-Ven�j�n tilanteesta
- pohtimaan yhteiskunnallista aktiivisuuttasi
- vaikuttamaan poliittisiin p��tt�jiin aiheen nostamiseksi esille

2. Haastan p��tt�j�t
- tekem��n kunnianhimoisempia tavoitteita, p��t�ksi� ja tekoja Valko-Ven�j�n ihmisoikeustilanteen parantamiseksi

3. Haastan Eurooppanuoret
- teippaamaan ensi vuonna kaikkien suomalaisten kansanedustajien ja meppien suut, mik�li monipuolista keskustelua aiheesta ei saada aikaiseksi

Ensimm�isen haasteen toteuttamisen voit aloittaa lukemalla viimeisimm�n artikkelini Valko-Ven�j�n ihmisoikeustilanteesta ja katsomalla A lesson of Belarusian -dokumentin YouTubesta.

Aleksej Fedotov
valkoven�l�issyntyinen j�rjest�aktiivi

Kenen syy?

Jacob S�derman — Wed, 5 May 2010 14:04:00 +0300

Maastrichtin sopimuksessa, jolla euro perustettiin, m��riteltiin ne ehdot, joilla j�senmaat p��sisiv�t mukaan euroalueeseen. T�rkeimm�t niist� olivat, ett� j�senmaan julkisen talouden alij��m� on alle 3 % BKT:sta ja julkinen velka vastaavasti alle 60 % BKT:sta.

Viime aikoina olemme saaneet tiet��, ett� Kreikan alij��m� on noin 13 % ja muutamien muiden V�limeren maiden alij��m� yli 10 % BKT:sta. Vastaavasti Kreikan julkinen velka lienee yli 100 % BKT:sta.

Joutuu sen vuoksi kysym��n, miten t�m� ei ole paljastunut aikaisemmin. Sek� Euroopan komissiolla ett� Euroopan keskuspankilla on ollut velvollisuus valvoa j�senmaiden taloudellista vakautta ja s��nn�sten noudattamista.

On turha v�itt��, ett� Kreikan antamat virheelliset tilastotiedot olisivat peitt�neet n�in suuret ep�kohdat. Sit� paitsi Kreikka j�i jo vuosia sitten kiinni v��r�n tilastotiedon antamisesta Eurostatille. Perusteltuja ep�ilyj� esitettiin my�s siit�, ett� Kreikan euroalueeseen liittymist� pohjustaneet tiedot olivat olleet virheellisi�.

Kun t�m�n p�iv�n finanssiskandaalin syyllisi� joskus ryhdyt��n etsim��n Kreikan ulkopuolelta, niin kannattaisi aloittaa Euroopan komissiosta ja keskuspankista. Ne ovat ilmeisesti perusteellisesti laiminly�nneet valvontavelvollisuutensa.

Euroaluetta perustettaessa hyv�ksyttiin perustamissopimukseen my�s s��nn�s siit�, ett� unioni ei ota vastuulleen j�senvaltioiden sitoumuksia. J�senvaltio ei liioin ole vastuussa eik� ota vastatakseen toisen j�senvaltion sitoumuksista.

Uskottiin, ett� n�in euroalueella voidaan v�ltty� silt�, ett� yhteisen rahapolitiikan uskottavuus heikkenee ja koko talous- ja rahaliiton korkotaso vaarantuu.

Oli miten oli, t�m�n apupaketin hyv�ksyminen tarkoittaa sit�, ettei EU:ssa en�� ole lainkaan pidikkeit� julkisen lainanoton rajoittamiseen. Apupakettihan on tavallaan j�rjen vastainen. Kun tulisi v�hent�� Kreikan lainoitusta, p��tet��n lainata Kreikalle enemm�n rahaa.

Samalla rikotaan vanhan viisaan pankkimiehen sanonta, ett� huonon rahan per��n ei saa koskaan heitt�� hyv�� rahaa.

T�t� apupakettia on perusteltu sill�, ett� sen avulla vakautetaan Kreikan talous. Todellisuudessa kreikkalaiset joutuvat kovan s��st�kuurin uhreiksi, eik� t�st� lainarahasta Kreikkaan taida kulkea euroakaan. Lainaraha kulkee niille pankeille, jotka spekulaatiomieless� ovat estottomasti lainanneet rahaa Kreikalle tiet�en maan surkeasta taloudellisesta tilanteesta toiveenaan ker�t� suuret korkovoitot.

Koska j�senmailla on ollut mahdollisuus valvoa n�iden pankkien toimintaa, olisi paras vaihtoehto se, ett� esimerkiksi Ranska vastaisi omien pankkiensa mahdollisista luottotappioista ja Saksa omien pankkiensa tappioista siihen laajuuteen asti, kuin se on yhteiskunnallisesti puolustettavissa. Jotain vastuuta n�ill� pankeillakin tulisi olla.

Vaikka lainaa my�nt�neill� pankeilla ja rahoituslaitoksilla on k�sitt��kseni p��vastuu siit�, ett� Kreikan tilanne on luisunut l�hes mahdottomaksi, juuri n�m� hy�tyisiv�t kaikkein eniten t�st� k�sitelt�v�n� olevasta apupaketista. Se ei voi olla oikein.

Jacob S�derman
kansanedustaja (sd)
Euroopan oikeusasiamies 1995-2003

Enemm�n Eurooppaa

Sirpa Pietik�inen — Tue, 1 Jun 2010 09:10:00 +0300

Kreikan luottokriisi ja sen levi�misen est�miseksi tehdyt toimenpiteet ovat olleet valtava ruusukimppu EU-kriittisille populisteille. Kun ihmiset kotona laskevat, paljonko on heid�n perheens� kuvitteellinen osuus ongelman ratkaisuun, niin on helppo huudella, ett� \"v��rin sammutettu, v��rin sammutettu\". Tai jos tulipalovertausta jatkaa, niin viel� pahempi on huutaa, ett� \"�lk�� sammuttako, ne sytyttiv�t sen itse\".

Jos jotain hyv�� kriiseiss� on, niin ainakin se, ett� pakottavat rakentamaan keinoja uusien kriisien est�miseksi. Sek� j�senvaltiot ett� komissio ovat nyt pontevasti toteuttamassa keinoja, joita Euroopan parlamentti on jo pitk��n esitt�nyt. N�it� ovat muun muassa rahaliikennevero sek� luottoluokituslaitosten ja euroalueen valtioiden tiukempi valvonta.

Olen tyytyv�inen my�s siit�, ett� ty�n alla on kunnon sanktiopaketti niille, jotka laistavat velvollisuuksistaan tulevaisuudessa. Rakennerahastojen j��dytt�minen on pieni rangaistus, tehokkaampia olisivat ��nivallan m��r�aikainen menetys neuvostossa sek� oman komissaaripaikan menetys.

Budjettien ennakkovalvonta on suurempi askel symbolisesti kuin sis�ll�llisesti. Se on kuitenkin v�ltt�m�t�n askel matkalla kohti talouspoliittisen yhteisty�n syvent�mist�. Vaatimus tuhlareiden vy�n kirist�misest� on aivan liian ylimalkainen ja saattaa lis�ksi johtaa kulutuskysynn�n heikentyess� laman syvent�miseen. Sen sijaan on esitett�v� vaatimus koordinoidusta investointipolitiikasta - siit� ett� kansalliset ja eurooppalaiset varat suunnataan yhteiseen p��m��r��n.

Suuntaviitat olivat jo Lissabonin strategiassa ja ovat viel� vahvempina EU 2020 -strategiassa. Niit� ovat panostukset koulutukseen ja tutkimukseen; investoinnit innovaatioon; k�yhyyden ja syrj�ytymisen ehk�iseminen sek� vihre�n talouskasvun vauhdittaminen.

Pahinta mit� t�ss� tilanteessa voisi tapahtua, olisi sel�n k��nt�minen yhteisty�lle ja paluu impivaaralaiseen erillistalouteen. T�m� on my�s seuraavien eduskuntavaalien keskeisin kysymys.

Optimistina n�en, ett� kansalaisilla ja kansalaisj�rjest�ill� on mahdollisuutensa kuuluttaa eurooppalaista vaihtoehtoa populistiselle syrj��nvet�ytymispolitiikalle. Itse asiassa se on jopa kohtalonkysymys, sill� seuraavien eduskuntavaalien tulos m��ritt�� nelj�ksi vuodeksi my�s sen millaista EU-politiikkaa Suomi harjoittaa.

Euroopan parlamentin j�sen Sirpa Pietik�inen (kok)

P.S. Seuraavan eduskuntavaalikauden aikana olisi syyt� k�ynnist�� my�s pohdinta siit� olisiko eduskunta- ja eurovaalit syyt� yhdist��. Hy�tyn� ei olisi vain eurovaalien ��nestysvilkkauden nousu, vaan my�s asiallinen synergiaetu - molemmissa vaaleissa kun vedet��n Suomen eurooppapolitiikan linjaa.

Yksi etu olisi my�s siin�, ett� samanaikaiset vaalit pakottaisivat ehdokkaita ennalta valitsemaan paikan, jossa he haluavat vaikuttaa. Se olisi toivottava ja k�yt�nn�llinen loppu sellaiselle rusinoidenkalasteluehdokkuudelle, jossa pahimmillaan ministerin�kymill� spekulointi m��r�� asettuuko ehdokas europarlamenttiin vai eduskuntaan.

Balkanilla Euroopassa

Laura Kolbe — Thu, 1 Jul 2010 09:16:00 +0300

Junamatka Sarajevosta Zagrebiin, Kroatiaan, kesti 9 tuntia. Vain yksi junavaununi naisista osasi muita kieli�, saksaa, joka Balkanilla edelleen on avain kommunikaatioon. Bosnialaisnainen puhui paljon, elehti ja tupakoi taukoamatta. Oli koettu etniset sodat puhdistuksineen ja pakolaisaika Saksassa ja Norjassa. Paluun j�lkeen miehelle tuli syd�nongelmia, h�nelle ty�tt�myytt�. Nyt t�rke�� oli nauttia kauneudesta. Nainen esitteli minulle puutarhaansa tulevia kukkia ja n�ytti haikean onnelliselta. Katsoimme Bosnian jylhi� maisemia. Ihmiset rakentavat talojaan, kasvattavat puutahojaan ja viljelev�t maitaan. El�m� jatkuu, sota on takana, mutta j�ljet ovat syv�ll� ihmisten syd�miss�.

Huhtikuussa 2010 kiersin kolme viikkoa Balkanin p��kaupungeissa Ljubljanassa, Zagrebissa, Belgradissa ja Sarajevossa. Hain j�lki� Habsburgien ja ottomaanien vallasta, merkkej� nationalismin historiasta, Jugoslavian kuningaskunnasta ja Titon ajasta � sek� tuhosta ja uudesta alusta 1990-luvulla. Uusimpaan Balkan-kuvastoon kuuluvat sota ja pakolaisvirrat, etninen v�kivalta ja sekasorto. Vain harva meist� ymm�rsi, mit� Jugoslavian purkusodissa tapahtui 1990-luvulla. Naton pommituksia kev��ll� 1999 seurasin suuren h�mmennyksen vallassa.

Saavun alueelle k�dess�ni kirjailija Slavenka Drakulicin teos Eiv�t tekisi pahaa k�rp�sellek��n � sotarikolliset tuomiolla (2005). Drakulic antoi v�lineet 1990-luvun sodan tulkinnalle: se kasvoi maaper�st�, jossa ei avoimesti ollut puhuttu edellisen suursodan perinn�st�. Syntyi vaikenemisen kulttuuri, jota tuki virallinen versio tapahtumista. Jokaisesta maasta l�ytyi haudattuja, traumaattisia muistoja II maailmansodan vuosilta. Fasistiliikkeet ja partisaanit kantoivat tunnollaan keskitysleirej� ja tappamisen politiikkaa.

T�ss� asetelmassa oli 1990-luvun tapahtumien syy, pohti Drakulic. Kun tosiasiat osattiin heikosti, voitiin hy�dynt�� mielikuvia, muistoja ja tunteita sek� rakentaa viha niiden varaan. Poliittiset johtajat vetosivat mielikuviin, sekoittivat niit� populaariin mytologiaan ja h�mmensiv�t tunteita toistamalla propagandaa loppumattomiin. Tunteiden paineessa j�rki petti ja puolustautuminen oli vaikeaa � maaper� etniselle vihanpidolle ja sodan lietsonnalle on oivallinen.

Balkanille oli siis l�hdett�v� avoimin mielin. Yll�tyin. En siit�, miten erilaista Balkanilla onkaan, vaan siit�, miten samanlaista kuin \"meill� Euroopassa\". Kaupunkien historialliset kerrostumat ovat edelleen esill�. Ljubljana on mallikas kansallinen p��kaupunki pikkuvaltio Sloveniassa. Kaikki ovat l�hell� toisiaan: presidentin palatsi, ministeri�t, kansallismuseo ja -galleria, ooppera, konserttitalo, kansallisen l�hihistorian museo, parlamentti ja yliopisto. Useimmat rakennukset ovat per�isin It�vallan ajalta ja muistuttavat keisarikunnan komean rakennustaiteen ja kulttuuripolitiikan perinteest�.

Serbian maabr�ndi ei ole � kauniisti sanottuna � kovin hyv�. Jotain orienttia oli minunkin mieless�ni, kun saavuin Belgradiin. Se on h�kellytt�v� suurkaupunki, jonka mittakaava viittaa Budapestiin ja Berliiniin. Kalemegdanin linnoitus osoittaa kaupungin topografisen paikan kahden mahtavan eurooppalaisen joen, Savan ja Tonavan, risteyksess�. Joet ovat rajalinjana katolisen ja ortodoksisen Habsburgien ja Ottomaanien, id�n ja l�nnen v�liss�. Kun turkkilaiset heitettiin ulos vuoden 1867 j�lkeen, Belgradista tuli Serbian kuningaskunnan p��kaupunki.

T�st� maaper�st� kasvoi serbialainen identiteetti. Sota, rajan ja alueen puolustukset, kapinat, kumoukset ja taistelut ovat leimanneet historiaa tavalla, jonka ymm�rt�minen oli kaltaiselleni suomalaiselle helppoa. Jos Ljubljanaan vertaa, niin Tonavan \"valkea kaupunki\" oli mahtava kulttuurinen kokemus. Belgrad kertoo Serbian suuresta historiasta, menneisyyden kaipuusta ja nykyisest� el�m�nhalusta. Ensi silm�yksell� n�in, ett� belgradilaiset ovat metropolikansaa. Kaupunkikulttuuri on herkullinen sekoitus orientin ja l�nnen parasta osaamista.

Sarajevosta yleisvaikutelma oli nuhjuinen ja orientaalinen � kaikkialla tupakoidaan. Ensi vaikutelma oli siis t�m�: on t�ss� n�hty n�it� kommunistisia ja post-sosialistisia kaupunkeja ennenkin! Pian suhtautuminen muuttui. Aloin mielty� sekalaiseen katukuvaan ja monitasoisiin urbaaneihin kertomuksiin. Sarajevo on sekoitus Turkkia, It�valtaa ja Jugoslaviaa ja jotain uutta sek� globaalia. Taloraunioita n�kyi edelleen ja seiniss� sek� kaduilla oli sirpalevammoja. Mutta kaduilla eli kaupungin sosiaalinen syd�n. K�vely vanhassa kaupungissa � orientti on t��ll�! Basaarimaisuutta, paljon perheit� liikkeell�, rauhallista, ei pelottavaa. Katedraalit, suuret kirkot, temppelit, synagogat ja moskeijat leikkasivat edelleen katukuvaa ja horisonttia.

Zagreb puolestaan oli kuin taskukokoinen Wien. Teatterit, suuret museot, koulut, yliopiston p��rakennus, mahtavat hotellit, p��posti, puistot ja asemarakennus muodostivat komean kaupunkikulttuurisen tilan, jossa on helppo liikkua raitiotieverkoston avulla. Kaikki Zagrebissa kieli kovasta pyrkimyksest� Eurooppaan. Sarajevoon verrattuna oltiin edell� kaikessa. Koirat eiv�t kulkeneet kaduilla vapaana, vaan siististi kytkyiss� is�ntiins� ja em�ntiins�. Ruoho oli leikattua, ei vapaasti rehottavaa. Monet liikkuivat py�r�ll� tavoitellen urbaania individualismia. Kahviloita ja muuta katuel�m�� oli runsaasti. Urbaania sykett� l�ytyi, kuten meill�p�in sanottaisiin!

Kaikissa kaupungeissa sopii museoissa opiskella historiallista omakuvaa. Ne ovat 2000-luvun monumentteja. Kaikissa historian�yttelyiss� nousi esiin sama kertomus: Balkanin kansojen kasvaminen kansakunnaksi ja valtioksi. P��kaupungissa liput liehuivat l�hes joka talon katolla. Is�nmaallisuus on viel� iholla!

Laura Kolbe

FT, Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa

Kohta voi ostaa pihakalusteet hyvill� mielin

Satu Hassi — Sun, 1 Aug 2010 07:00:00 +0300

T�n� kes�n� EU teki koko maailmaan vaikuttavan p��t�ksen, kun se kielsi laittomasti hakatun puun myynnin.

Maailmassa hupenee metsi� sellaista vauhtia, ett� sen on arvioitu aiheuttavan per�ti viidenneksen kaikista kasvihuonekaasup��st�ist�. Se on enemm�n kuin koko liikenne. Mets�kadon hillitseminen on yksi edullisimmista tavoista suojella ilmastoa.

Trooppisten metsien mukana katoaa lukemattomia lajeja, mukaan lukien viel� tuntemattomia l��kekasveja. Monesti hakkuut polkevat my�s alkuper�iskansojen oikeuksia. He menett�v�t kotinsa, elinkeinonsa ja kulttuurinsa perustan.

EU on vuosikausia saarnannut laittomia hakkuita vastaan, mutta silti tarjonnut laittomalle puulle merkitt�v�n markkinan. On arvioitu, ett� 20 % EU-maissa myyt�v�st� puusta ja puutuotteista on per�isin laittomista hakkuista.

Viitisen vuotta sitten olin kolmen muun mepin kanssa tapaamassa silloista komissaaria. Esitimme, ett� l�ht�maassaan laittomasti hakattu puu todettaisiin laittomaksi my�s EU:ssa. Komissaari piti sit� mahdottomana.

Kampanjointi tuotti tulosta. Komissio antoi lakiehdotuksen, jossa ei ollut suoranaista laittoman puun kieltoa vaan vain selv�nottovelvollisuus puun tai puutuotteen maahantuojalle tai ensimm�iselle myyj�lle. Parlamentin enemmist� oli selke�n kiellon kannalla. Ministerineuvosto kannatti komission ehdottamaa l�ysemp�� j�rjestelm��.

Toisella k�sittelykierroksella vihre� raport��ri Caroline Lucas sai neuvoteltua kompromissimallilleen parlamentin kaikkien isojen ryhmien tuen. Samalla viikolla h�net valittiin Britannian parlamenttiin. Min� sain hoidettavakseni loppuv��nn�t. Niiss� saimme kuin saimmekin ministerineuvoston taipumaan laittomasti hakatun puun selke��n kieltoon.

Kielto astuu voimaan 2012, jotta firmat ehtiv�t panna systeemins� kuntoon. Siit� alkaen esimerkiksi pihakalusteiden ostaja voi siis luottaa siihen, ettei tule ostoksillaan tukeneeksi laittoman puukaupan mafiaa.

Ent� Suomi? No, meill�h�n hakkuita on valvottu ennest��n i�t ja ajat. Suomalainen puu saa kilpailuedun.

Euroopan parlamentin j�sen Satu Hassi (vihr)

Joulupukin j�ljill�

Savino Rua — Wed, 1 Sep 2010 07:00:00 +0300

Tutustuin ensimm�isen kerran suomalaiseen kotikaupungissani Torinossa vuonna 2004. Kyseess� oli jyv�skyl�l�inen Niina. Oli muistaakseni toukokuu. Olin hakenut Erasmus-vaihtoon Turkuun pari kuukautta aiemmin ja juuri noina kev�tp�ivin� sain tiedon, ett� minun hakemukseni oli kannattanut: olin l�hd�ss� Suomeen!

Niina kertoi, ett� Suomi on kaunis ja turvallinen maa, ja ett� ihan varmasti viihtyisin siell�. Suomessa on koivut, mets�t, j�rvet, j��t, m�kit ja saunat. Niina kertoi, ett� suomalaiset ovat rehellisi�. \"Ti piacer� la Finlandia\", p��set rakastumaan Suomeen. N�ytti silt�, ett� olin hyvin valinnut Erasmus-kohteeni...

Tulin Suomeen ensimm�isen kerran saman vuoden elokuussa. Niinan tarinat mieless� ja muistissa, taskussa oli sanakirja ja intohimoa ammentaa suomalaista kulttuuria l�ytyi. Muistan eritt�in hyvin matkani junalla Tampereelta Turkuun. En ollut koskaan aiemmin n�hnyt niin paljon mets��. Sill� hetkell� oli helppo tajuta, mink� takia luonto on niin t�rke� suomalaisille.

Aloitin opiskeluni Turussa jo elokuun puoliv�liss�. K�vin kielikurssilla, Erasmus Intensive Language Course (EILC). Opettaja, h�nkin Niina, kertoi ensimm�isell� tunnilla: \"Don\'t be afraid of Finnish. It is not difficult, just different\". N�in ajatellen min� l�hdin kielimatkalle. ��nt�minen auttoi � italialaiset ja suomalaiset lausuvat melkein samalla tavalla � Niinan tunnit my�s. Sellainen oli elokuu 2004, minun ensimm�inen kuukausi Suomessa. Siit� on nyt jo kuusi vuotta ja sin� aikana Suomi on toki tullut jonkin verran tutuksi.

Vaihtovuosi sujui mainiosti, niin hyvin etten halunnut l�hte� pois sen p��ttyess�. Erasmus-vaihto toimii hyvin, mutta se on liian lyhyt. Siksi p��tin hakea tutkinto-opiskelijaksi Tampereen yliopistoon. Onhan Suomessa hyv� opiskella. Ehk� jopa liian hyv�. Kurssit ovat yleens� lyhyit�, mutta taso on monessa tapauksessa korkea. Yliopistolla painotetaan tutkimusta, opiskeluvapautta, itsen�ist� ajattelua ja kirjoittamista. Luennoitsijaa on helppo l�hesty�. Ja kaikki toimii. Yleens� hyvin.

Olen ollut/asunut Suomessa yhteens� noin 40 kuukautta � laskin kerran junamatkalla Tampereelta Helsinkiin. Niinan j�lkeen olen tutustunut varmaan jopa satoihin suomalaisiin. Olen k�ynyt saunassa, tanssinut, juonut, puhunut, k�vellyt, nauranut, rakastanut, juhlinut juhannusta ja vappua, toisin sanoen yksinkertaisesti el�nyt suomalaisten keskuudessa. Erasmus-kokemus on muuttanut paljon minun el�m��ni.

Miksi sitten valitsin Suomen? Hyv� kysymys ja syit� kelpaa luetella. Halusin Suomeen, koska etel�eurooppalaisena minua kiinnosti ja kiinnostaa viel�kin Pohjois-Eurooppa, sill� ajattelen ett� vain tutustumalla muihin kulttuureihin, kieliin ja Eurooppaan on mahdollista ymm�rt��/sis�ist�� kuinka kaunis meid�n maailmamme on ja mit� oikeasti sen moninaisuus tarkoittaa. Lis�ksi Suomella on euro niin kuin meill�kin saapasmaassa.

Kuluneissa kuudessa vuodessa ehdin valmistumaan maisteriksi Tampereelta, n�hd� ja kokea muuta Eurooppaa, suomalaistuin, viihdyin hyvin. Asun nyt Brysseliss�, mutta Suomi on aina mieless�. T��ll�kin on onneksi suomalaisia ja kun Suomi-ik�v� iskee kunnolla, l�ytyy Rue de Luxembourgilta pala Suomea � merimieskirkon kahvila ja kirjasto, josta voi lainata vaikkapa Paasilinnan kirjoja.

Kenties joskus palaan Suomeen takaisin ja menen asumaan Lappiin, vaikka joulupukin majan viereen. Lapsuudestani muistan yhden piirroselokuvan �Alla Scoperta di Babbo Natale�. Olin tosi ihastunut siihen. Kaipa jo silloin syntyi minun Suomi rakkauteni - ainakin sen kipin�.

Savino Rua
Erasmus-opiskelija 2004-2005

Ilmi�st� pit�� p��st� eroon

Frank Johansson — Fri, 1 Oct 2010 04:00:00 +0300

Sis�ministeri Anne Holmlund puhui 18.9. YLE:n haastattelussa ty�n alla olevasta lakiesityksest�, jossa tarkoituksena on kielt�� kerj��minen Suomessa. H�n k�ytti useita kertoja ilmaisua �ilmi�, josta pit�� p��st� eroon�. H�n ei kuitenkaan kertaakaan puhunut k�yhyydest�, ei syrjinn�st�, ei poliisiv�kivallasta, ei EU-kansalaisten perusoikeuksista, joihin mm. kuuluu oikeus liikkua vapaasti unionin alueella. Sit� vastoin h�n viittasi lis��ntyneeseen rikollisuuteen, organisoituun toimintaan ja ihmiskauppaan.

Samanaikaisesti komissio, jonka teht�v�n� on vaalia unionin s��nt�j� ja arvoja, on antamassa Ranskalle vakavan huomautuksen EU:n perussopimusten rikkomisesta, kun maa on karkottanut tuhansia romanialaisia. Komission mukaan Ranska on tietoisesti syyllistynyt etniseen syrjint��n. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Thomas Hammarberg on moittinut Ruotsia laittomista romanien karkotuksista. Vaikka kaikki tiet�v�t, ett� romanien kohtelu Kosovossa on surkeaa, niin useat EU-maat ovat palauttamassa sinne tuhansia sielt� aikanaan pakolaisina tulleita romaneja.

Italia hajottaa laittomasti romanien leirej�. Unkarissa, Slovakiassa, Tshekeiss�, Romaniassa, Bulgariassa lista romanien syrjinn�st� on pitk� ja masentava. Kaikissa EU-maissa kuulee jatkuvasti romaneja leimaavaa ja ajoittain vihapuheeksi muuttuvia heittoja viranomaisilta.

Romanit ovat ns. hyv� vihollisia, meille vieraita toisia, johon voi projisoida valtavasti ongelmia ilman, ett� kukaan asettuu heit� puolustamaan. Hyv�n vihollisen esille nostamisella voidaan my�s piilottaa yhteiskunnassa huomattavasti suurempia rakenteellisia ongelmia.

EU:n, Euroopan Neuvoston ja useiden eri kansalaisj�rjest�jen raportit kertovat yksiselitteisesti, ett� ala-arvoiset asumisolot, puutteellinen koulutus, vajavaiset terveyspalvelut, puuttuvat henkil�llisyyspaperit, poliisin v�kivalta ja ymp�r�iv�n yhteiskunnan rasismi ovat kaikki toisiaan vahvistavia tekij�it� siin� k�yhyyden kierteess�, johon Euroopan romaniv�hemmist�t ovat joutuneet. N�m� ihmisoikeusloukkaukset eiv�t n�yt� v�henemisen merkkej�, p�invastoin.

Kun koti on kaatopaikalla ja koulunk�ynti keskeytyy rasismin takia, kiertolaisuus ja kerj��minen ovat ihan ymm�rrett�vi� vaihtoehtoja. K�yhyyden kierrett� pakenevat kerj�l�iset ovat keskener�isen eurooppalaisen hankkeen k��nt�puoli, eurooppalaisen k�yhyyden kuva, jonka katsominen tekee kipe��.

Mutta Suomessa siis halutaan kriminalisoida t�m� k�yhyys, sill� k�yh�t halutaan vain siirt�� muualle pois meid�n siistist� katukuvasta. Jos n�in tapahtuu, kaikkien oikeusoppineiden vastalauseista huolimatta, Suomikin p��see komission moitittavaksi syrjinn�nkiellon rikkomisesta.

Ei siis ole mik��n ihme, jos muu maailma ei ota EU:n ihmisoikeusvalituksia tosissaan. Eih�n kukaan voi t�llaisia tekopyhi�, muista valittavia, mutta omia v�hemmist�j��n surutta sorsivia maita ottaa tosissaan.

Mik� olikaan se ilmi�, josta pit�� p��st� eroon?

Frank Johansson

Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja

T�yspalkallinen �itiysvapaa vahvistaa tasa-arvoa

Anneli J��tteenm�ki — Mon, 1 Nov 2010 12:00:00 +0200

Parlamentti otti rohkean askeleen 20. lokakuuta ��nest�ess��n 20 viikon t�yspalkkaisen �itiysvapaan puolesta. P��t�s ei ole kuitenkaan lopullinen, vaan seuraavaksi asia siirtyy neuvoston k�sitelt�v�ksi. On todenn�k�ist�, ett� direktiivi palaa toiseen kuulemiseen parlamenttiin.

20 viikon �itiysloma 100 prosentin kompensaatiolla olisi edistysaskel monessa EU:n j�senmaassa, my�s Suomessa.

Suomi on ty�ministeri Anni Sinnem�en (vihr.) johdolla vastustanut 20 viikon �itiysvapaata t�ydell� palkalla. Sinnem�en perustelut ovat hyvin l�hell� Elinkeinoel�m�n keskusliiton (EK) kantoja. H�nen mukaansa 20 viikon t�yspalkallinen �itiysvapaa tulisi liian kalliiksi yhteiskunnalle eik� edist�isi tasa-arvoa ja naisten ty�markkina-aseman parantamista.

Olen Sinnem�en kanssa eri mielt�. Mielest�ni direktiivi pikemmin vahvistaa tasa-arvoa ty�el�m�ss�. On ongelmallista, ett� nainen j�� tulokehityksess� puolisoaan j�lkeen �itiysvapaan pit�misen vuoksi.

Naisten ty�markkina-asemalla Sinnem�ki viitannee siihen, ett� paremmat �itiysvapaaetuudet johtaisivat nuorten naisten syrjint��n ty�markkinoilla. T�m� on kuitenkin pitk��n tiedossa ollut ongelma eik� johdu raskaussuojadirektiivist� vaan siit�, ettei perhevapaiden kustannuksia ole Suomessa tasattu tasa-arvoisella tavalla ty�nantajien kesken.

Tasa-arvo ja perheiden aseman kehitt�minen ovat juhlapuheiden tasolla kristallinkirkkaita l�hes kaikille, mutta perhevapaiden kustannusten tasaamisessa teot eiv�t ole astuneet puheiden tasolle.

Kysymys kustannusten kattamisesta on kansallisesti p��tett�v� asia. Mutta onko meill� tarpeeksi tahtoa edist�� ty�el�m�n tasa-arvoa ja parempaa ty�- ja perhe-el�m�n yhteensovittamista? Toivottavasti. Kannustan my�s ty�ministeri Sinnem�ke� puuttumaan ongelmaan.

20 viikon �itiysloma t�ydell� palkalla ei tule yhteiskunnalle ylitsep��sem�tt�m�n kalliiksi. Raskaussuojadirektiivin vaikutusarvioinnissa todetaan, ett� jo yhden prosentin kasvu naisten ty�llisyysasteessa riitt�� kattamaan direktiivist� aiheutuvat kulut. Syntyvyys ja naisten ty�llisyys ovat korkeimpia hyvien perhevapaiden ja lastenhoitopalveluiden maissa.

Mainittakoon viel�, ett� raskaussuojadirektiivi hy�dytt�isi erityisesti Suomen elinkeinoel�m��, koska se harmonisoi eurooppalaisia j�rjestelyj�. N�in osa maista ei saisi kilpailuetua huonommilla etuuksilla. Suurempi syntyvyys my�s parantaa talouskasvua korkean tulotason maissa.

Raskaussuojadirektiivi ei kata yritt�jien, opiskelijoiden tai ty�markkinoiden ulkopuolella olevien �itiysetuuksia. N�iden uudistusten ripe� eteenp�in vieminen on kansallinen teht�v�. Suomi p��tt�� my�s itse, miten vanhempainvapaa sek� minimi�itiysvapaan ja isyysvapaan ylitt�v�t etuudet j�rjestet��n.

Neuvoston suhtautuu varauksella 20 viikon �itiysvapaaseen t�ydell� palkalla. Kysymys kuitenkin jakaa EU:n j�senmaita, sill� useissa it�eurooppalaisissa j�senmaissa, esimerkiksi Virossa ja Bulgariassa, �itiysvapaa 100 prosentin kompensaatiolla on ollut voimassa jo useiden vuosien ajan. Saksassa ja Iso-Britanniassa korvaustaso on ollut huonompi ja n�ist� maista l�ytyv�t my�s direktiivin kovimmat vastustajat.

J��n mielenkiinnolla odottamaan direktiivin jatkok�sittely�. Veikkaan, ett� k�denv��nn�st� tulee tiukka. Haussa on kaikkia osapuolia miellytt�v� kompromissiratkaisu.

Euroopan parlamentin j�sen Anneli J��tteenm�ki (kesk)

Teemavuosi p��ttyy - k�yhyys ja syrj�ytyminen jatkuvat

Karolina Puuska — Wed, 1 Dec 2010 07:00:00 +0200

Soppatykin edustalla seisoskelee hiljaisen oloinen joukko ihmisi� puhaltelemassa h�yry�viin rokkalautasiinsa. Harmaaseen takkiin pukeutunut mies murahtaa kiitoksensa ja vet�ytyy v�h�n sivummalle h�rppim��n keittoaan: �No, ei t�ll� keitolla nyt paria tuntia kauempaa el�, mies tokaisee ja heitt�� tyhj�ksi lusikoidun astian roskikseen.

K�yhyyden ja syrj�ytymisen vastainen vuosi alkaa saavuttaa p��t�spistett��n. Kuluneen vuoden aikana k�yhyyteen ja syrj�ytymiseen liittyvi� n�k�kulmia on pidetty esill� lukuisissa tilanteissa eri puolella Suomea: Kemin aloitustapahtumasta on kuljettu muun muassa Herttoniemen seurakunnan kodittomien y�n tapahtuman kautta 23.11. vietettyyn k�yhyyden ja syrj�ytymisen vastaiseen p�iv��n soppatykkeineen.

Ihmiset, jotka itse el�v�t k�yhyydess� ja kokevat arjessaan syrj�ytymisen kipeit� tunteita, ovat ehk�p� jossakin teemavuoden tapahtumassa saaneet hetkellisen kokemuksen siit�, ett� joku v�hint��nkin pyrkii huomaamaan heid�n h�t�ns� ja ajamaan heid�n asiaansa. Me ruohonjuuritason ty�ntekij�t puolestaan olemme oman ty�mme lomassa auttaneet j�rjest�m��n teemavuoden tapahtumia ja pyrkineet osaltamme viem��n teemavuoden ydinsanomaa eteenp�in. Tapahtumien j�lkeinen tyhj� tunne lienee sek� niihin osallistuneille ett� niit� j�rjest�neille yhteinen: �Mit� nyt, mit� seuraavaksi?�

K�yhyys tekee kipe��. Syrj�ytyminen satuttaa. N�it� asioita esiin nostava teemavuosi on sin�ll��n arvokas, sill� on mahdollista, ett� se on osaltaan voinut olla viem�ss� k�yhyyteen ja syrj�ytymiseen liittyvi� asioita aavistuksen verran eteenp�in. Kuitenkin todellisuus on yksitt�isen ihmisen n�k�kulmasta teemavuoden pintaraapaisua karumpi. Kun teemavuoden tohinat ovat ohi ja soppatykit siirretty varastoon odottamaan tulevia tempauksia, jatkuu v�h�varaisen ihmisen arki entisell��n: Samat sosiaaliviraston ja kelan kaavakkeet odottavat kuukaudesta toiseen t�ytt�mist��n, elintarvikejakelun jonossa seisominen s�rkee selk�� kuten ennenkin ja lapset kasvavat ulos viimeisist�kin vaatteistaan.

K�yhyyden ja syrj�ytymisen vastainen vuosi kantaa hedelm��, jos sen aikana todetuille yhteiskunnallisille kipupisteille ja todellisille v��ryyksille ihmisten el�m�ss� pyrit��n konkreettisin teoin saamaan aikaan muutosta. Se kantaa hedelm��, jos vuoden ty�skentelyn tulokset eiv�t j�� vain raportin tasolle, vaan siirtyv�t siit� paitsi p��t�ksenteon v�lineiksi, my�s ruohonjuuritason ty�ntekij�iden ty�v�lineiksi ihmisten tukemisessa.

Soppatykin ��relle saapunut nuori, siististi pukeutunut �iti ottaa vastaan ilmapallon ja kiinnitt�� sen lapsensa rattaisiin pienen iloksi. Hiljaa hymyillen nuori �iti h�rppii hernerokkaa, sy�tt�� sit� lapselleen ja kommentoi kuin ohimennen soppatykki� ja sen osuutta h�nen yksitt�isess� arkip�iv�ss��n: �On se kyll� hyv�, ett� joku viitsii t�llaista laittaa pystyyn. Voin kertoa, ett� t�m� on meid�n t�m�n p�iv�n ainoa ruokamme: Lapsilis�t tulevat vasta loppuviikosta.�

Karolina Puuska
Johtava diakoni / Herttoniemen seurakunta

Unkarilainen Suomi � eurooppalainen Unkari

Jaakko Kuusela — Sat, 1 Jan 2011 07:00:00 +0200

Suomi - Unkari Seura t�ytti 10.10.10 kuusikymment� vuotta. Yst�vyysseuralle se on korkea ik�. Seura perustettiin sodanj�lkeisess� ilmapiiriss�. Sen syntyvaiheita kuvannee Unkarin kovan kommunismin aika. Seuraan liittyi jo ennen sotia virinneen sukulaiskansayst�vien joukko, eik� se koskaan ollut pelk�st��n ideologinen yhteis�. T�t� ei Unkarissa aluksi tahdottu ymm�rt��. Pian kuitenkin l�ydettiin sellaiset toiminnan muodot, jossa yhteisty� k�vi helpoksi ja hedelm�lliseksi yhteiskunnallisista eroista huolimatta. Suomi - Unkari Seura ei koskaan ole ollut mink��n unkarilaisen vallan tukija vaan se on aina etsinyt ja l�yt�nyt kontaktit ihmisten v�lill�.

T�n� vuonna Aleksis Kiven p�iv� oli unkarilaisen kulttuurin esittelyp�iv�. Se oli yli tuhannelle asiasta kiinnostuneelle pala unkarilaista Suomea. Suomalaiselle Unkari on suurelta osaltaan suun nautintoja. Tarjolla oli makkaroita, mausteita ja maistiaisia. Ruuan yst�v�t saivat opastusta sek� teoriassa ett� k�yt�nn�ss�. Viininmaistajaiset kuuluivat oleellisena osana Unkariin tutustumiseen. Nautintoihin kuuluivat my�s matkailu ja musiikki. T�rke�� tietoa ratsastuksesta viinan polttoon oli tarjolla. Viimeksi mainittu tuli jokamiehen oikeudeksi Unkarissa kuin marjastus meill�.

Unkari, EU:n puheenjohtajamaana, on mielenkiintoisessa poliittisessa tilanteessa. Yli kahdenkymmenen vuoden monipuoluevaiheen j�lkeen maa on siirtynyt yhden puolueen valtaan. Kansa on jaettu kahtia. Vallassaolijat n�ytt�v�t voimaansa kaikkialla. Kun perustuslakituomioistuin kumosi valtiop�ivien p��t�ksen, tuomioistuin vaihdettiin, vain yhden esimerkin ottaakseni.

Tilanne on uusi ja olemme odottavalla kannalla, muuttuuko Unkarin suhtautuminen my�s suomalaiseen yst�vyysseuratoimintaan. Olemme l�hes poikkeuksetta saaneet toiminnallemme tuen Unkarin Suurl�hetyst�lt�. Se on ollut erityisesti henkist� mutta my�s aineellista tukea. Osaltamme autamme l�hetyst�� ja Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskusta niiden toiminnoissa. Yhteisty� toimii molempia osapuolia tyydytt�v�ll� tavalla.

Seura on toteuttanut yhteishankkeita EU:n kanssa. Yhteishanke Eestin, Unkarin ja Suomen yst�vyysseurojen kesken aloitti t�m�n yhteisty�n. Hanke poiki kielenopetukseen �Unkaria helposti� -oppimateriaalin, joka on laajasti k�yt�ss� kielen perusopetuksessa. �Kansalaisten Eurooppa� -ohjelman puitteissa alkaa kahdenv�listen hankkeiden sarja, jolla syvennet��n suomalaisten Unkari-tuntemusta.

Seuran osastot ovat keskeisi� yhteydenpit�ji� laajassa yst�vyyskaupunkien verkossa. Kunnat, seurakunnat, koulut, kuorot ja muut yhteis�t tekev�t k�yt�nn�n yhteisty�t� saaden toimilleen apua seuran osastoilta. N�yttelyt, musiikki- ja tanssiryhm�t esitt�ytyv�t sek� Unkarissa ett� Suomessa. Suomi- Unkari Seuran teht�v�n� on tukea t�t� toimintaa omalla asiantuntemuksellaan.

Vaikka emme kuulukaan ns. suurten saajien joukkoon, olemme pystyneet yhteiskunnan tuella vastaamaan eteen tulleisiin haasteisiin. Laaja-alaisina asiantuntemukseltaan ja j�senpohjaltaan, ovat seura ja sen paikalliset osastot oikealla asialla kertoessaan Unkarista eurooppalaisena maana ja unkarilaisista kielisukulaisinamme. Jatkamme t�t� yhteisty�t� nyt alkavan Unkarin puheenjohtajakauden aikana ja etenkin sen j�lkeen. Eurooppalainen Unkari on sen ansainnut.

Jaakko Kuusela
Suomi - Unkari Seuran puheenjohtaja

Euroopan t�hden

Liisa Jaakonsaari — Tue, 1 Feb 2011 07:00:00 +0200

T�m� vuosi on ��rimm�isen haastava. Euroopalle t�m� on vaaran vuosi. Joko l�yd�mme eurooppalaisia ratkaisuja velka- ja ty�tt�myyskriisiin tai annamme nationalismin ja populismin kasvaa. Helmut Schmidt totesi die Zeit -lehdess�, ett� jos yhteisen valuutan puolustaminen ep�onnistuu, Euroopan unioni hajoaa. Siksi euron puolustaminen on Euroopan idean puolustamista.

Suomessa ei ymm�rret�, miten vakavasti Saksa ja Ranska suhtautuvat yhteiseen valuuttaan. Euron historia on syv�sti kietoutunut Saksan ja Ranskan historiaan ja itse valuutan k�ytt��notto oli historiallinen tuote, johon liittyy niin kylm�n sodan loppuminen kuin uuden Eurooppalaisen aikakauden alkaminen parikymment� vuotta sitten. Yhteinen valuutta oli my�s Ranskan vaatimus siit� hyv�st�, ett� Saksat yhdistyv�t. Se halusi takeet siit�, ett� Saksa sitoutuisi peruuttamattomasti Euroopan yhteiseen projektiin eik� se en�� eksyisi historian kaidalle polulle. Samalla se ja monet muut maat halusivat p��st� osallisiksi vahvaan D-markkaan ja sen talousj�rjestelm��n.

Saksassa ei haikailla D-markan per��n, sill� ihmiset tiet�v�t, ett� paluu menneisyyteen ei ole ratkaisu ongelmiin.

Suomessa k�yd��n jonkinlaista jatkosotaa � tai pit�isik� sanoa erillissotaa siit�, miten Euroopan unioniin pit�isi suhtautua. Gallupkuningasta Timo Soinia ei ole vaadittu vastaamaan suoraan, haluaako h�n Suomen eroavan EU:sta ja haluaako h�n markan takaisin. Pilkkaavat puheet Kreikasta, Portugalista, Espanjasta ja Irlannista jonkinlaisina kaalimaina n�ytt�v�t riitt�v�n.

Luin Suomen eduskunnassa k�ydyn Irlantia ja Kreikkaa koskevan keskustelun, ja h�mm�styin miten lyhyess� ajassa k�pertyminen ja n�k�alojen sumentuminen on tapahtunut. Kriittisyys on hyv�, mutta naureskelu vaikeita rakenteellisia uudistuksia tekeville j�senmaille voi osua omaan nilkkaan. T�ll� menolla Suomella on v�hemm�n yst�vi�.

Suomen EU- politiikasta p��tt�� Suomen eduskunta. Siksi on t�rke��, jopa v�ltt�m�t�nt�, ett� Suomen eduskuntavaalien l�hestyess� yhten� ydinteemana on Eurooppa-politiikka. Jokaisen maan intressiss� on l�yt�� eurooppalaisia ratkaisuja velka- ja ty�tt�myyskriisiin. Jokaisen puoluejohtajan on pian aika esitt�� oma Eurooppa-visionsa ja k�sityksens� siit�, miten Suomen otetta Eurooppa-politiikassa voidaan vahvistaa.

Euroopan parlamentin j�sen Liisa Jaakonsaari (sd)

Espanjan mallilla ulos talouskriisist�

Martti Salmi — Tue, 1 Mar 2011 07:00:00 +0200

Kreikan ja Irlannin kaatuminen ulkopuolisen laina-ohjelman varaan l�i suomalaiset �llik�ll� ja ep�uskoa lis�si tietoisuus siit�, ett� yleisesti ennustettiin Portugalin ja Espanjan seuraavan pian per�st�. Kansalaisten ymm�rrett�v�� huolta lis�si vaikutelma, jonka mukaan t�m� kehitys on pitk�lti v�ist�m�t�nt� ja kriisimaiden hallitusten on turha pyristell� sit� vastaan.

Sek� Espanjassa ett� Portugalissa p��dyttiin kuitenkin siihen, ett� ulkopuolisen avun varaan joutuminen halutaan v�ltt�� hinnalla mill� hyv�ns� - hyvin samaan tapaan kuin Suomessa p��tettiin 1990-luvun lamavuosina. Etenkin Espanja onkin ryhtynyt mittaviin toimiin sijoittajien vakuuttamiseksi siit�, ett� maa on luottokelpoinen my�s jatkossa. Maan hallitus ja ty�markkinaj�rjest�t allekirjoittivat helmikuun alussa sopimuksen el�kei�n nostamisesta vaiheittain 67 vuoteen sek� lukuisista muista el�keuudistuksista, jotka parantavat julkisen talouden kest�vyytt� etenkin pidemm�ll� aikav�lill�. Samalla sovittiin my�s muista toimista etenkin Espanjan vaikeaan ty�tt�myystilanteeseen liittyen.

Espanja on my�s ryhtynyt toimenpiteisiin maan alueellisiin s��st�kassoihin liittyvien riskien pienent�miseksi. Kassojen lukum��r� on v�hennetty kolmannekseen aiemmasta ja j�ljelle j��vien 17 kassan hallintoa on uudistettu riippumattomaan suuntaan. Espanjan pankkisektorin pysyv�ksi tervehdytt�miseksi tarvittavan tuen m��r�� pienent�� monien pankkien menestyksek�s toiminta ulkomailla, etenkin Latinalaisessa Amerikassa. Espanjan tilanne poikkeaa n�ilt� osin hyvin selv�sti esimerkiksi Irlannin tilanteesta.

Suomelle Espanjan valitseman tien kaltainen, kunkin maan omista toimenpiteist� l�htev� etenemistapa ulos talouskriisist� sopii hyvin, koska Suomi on kaikissa yhteyksiss� korostanut sit�, ett� suurikaan kriisi ei saa merkit� euromaiden v�liseen yhteisvastuuseen siirtymist�. Kukin EU-maa vastaa siis jatkossakin omista veloistaan ja sitoumuksistaan, eik� kenenk��n pid� laskea kuin korkeintaan lyhytaikaisen h�t�avun varaan. On my�s syyt� muistaa, ett� mahdollinen h�t�apukin on lainamuotoista, eli se pit�� ennen pitk�� maksaa my�s takaisin.

Julkisen sektorin ylivelkaantuminen on tosiasia l�hes kaikissa EU-maissa ja v�est�n ik��ntymiskehitys tekee tilanteen korjaamisesta vuosi vuodelta haastavampaa. EU-tasolla yhteisesti sovittavilla linjauksilla ja toimenpiteill� sek� seurannan kirist�misell� voidaan vied� kehityst� oikeaan suuntaan, mutta viime k�dess� velkakriisist� selviytymiseen tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea p��tt�v�isi� toimia jokaisen EU-maan hallitukselta. P��t�sten toimeenpanossa ei my�sk��n saa laistaa; jokaisella maalla on pitk� tie kuljettavanaan ja helppoja oikoteit� ei ole.

Espanja on hyv� esimerkki siit�, ett� maan taloudellista uskottavuutta uhkaava negatiivinen kierre on my�s katkaistavissa. T�m� edellytt�� m��r�tietoisuutta ja kyky� tehd� vaikeita p��t�ksi�, jotka tosin olisivat todenn�k�isesti edess� ennen pitk�� ilman akuuttia kriisi�kin. Jos toimet ovat uskottavia ja vaikutuksiltaan riitt�v�n suuria, palkitsevat my�s markkinat ne muun muassa alentuneiden lainanhoitokustannuksien kautta. Espanjan 10-vuotisten valtionlainojen korkoero suhteessa Saksan lainoihin oli tammikuun alkupuolella 2,7 prosenttiyksikk��, mutta helmikuun puoliv�liss� en�� 2,1 prosenttiyksikk��. Markkinat uskovat kirjoista ja kansista l�ytyviin p��t�ksiin, eiv�t l�ysiin lupauksiin.

Martti Salmi
Neuvotteleva virkamies / valtiovarainministeri�

Ulkopolitiikkaa Impivaarassa

Jarmo M�kel� — Tue, 29 Mar 2011 07:00:00 +0300

Oikeistolainen politiikka on raunioittanut koko Euroopan. N�in Jutta Urpilainen julisti SDP:n puoluevaltuuskunnalle vaalikampanjan avauspuheessa. Totta onkin, ett� Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan holtiton taloudenpito on melkein raunioittanut Euroopan.

Mainituista nelj�st� maasta kolmessa ovat vallassa sosialistit. Urpilaisen ulkopoliittisen julistuksen voi ymm�rt�� vain niin, ett� Euroopan ovat raunioittaneet oletettavasti oikeistohenkiset pankkipiirit, jotka halvan rahan muodossa ovat tyrkytt�neet etel�n sosialisteille k�yden, johon he sittemmin ovat iloisesti hirtt�neet itsens�.

Portugalissa sosialistit johtivat v�hemmist�hallitusta, joka kaatui, kun t�h�n asti hallituksen s��st�linjaa tukeneet oikeistodemarit hylk�siv�t Jos� S�crateksen nelj�nnen vy�nkiristyspaketin. S�crates on rohkeasti vastustanut avun pyyt�mist� muilta EU-mailta, mutta nyt saattaa h�nellekin p�� tulla vet�v�n k�teen.

Suomi kulkee kummallisella tavalla ep�tahdissa Euroopan ja muun maailman kanssa. Pari vuotta sitten, Euroopan parlamenttia valittaessa, meill� puhuttiin vain sis�politiikkaa � EU-asioista ei v�litt�nyt kukaan. Nyt kun hyvinvointivaltion kotoinen pohja on murenemassa, maassa pidet��n kaikkien aikojen ulkopoliittisimmat vaalit.

Portugal tuo siihen EU-politiikan, Japani energiapolitiikan ja Libya ulko- ja turvallisuuspolitiikan. N�it� haudanvakavia asioita k�sitell��n asiattoman protestin hengess� ja n�k�alattoman populismin voittokulun pelossa niin sis�siittoisesti kuin vain Impivaarassa ikin� voidaan.

Jos on niin, ett� Suomen pit�� huhtikuussa tehd� p��t�s omien takausvastuiden korottamisesta, Mari Kiviniemelle ja Jyrki Kataiselle j�� k�teen vain huonoja vaihtoehtoja.

Vaalitaktisesti viisainta olisi sanoa ei � ja sanoa ei, vaikka yksin. Mutta jos niin tehd��n, miten ihmeess� vaalien j�lkeinen hallitus voi loppuvuodesta menestyksellisesti puolustaa maamme elinetuja esimerkiksi EU:n rahoituskehyst� eli budjettia koskevissa neuvotteluissa?

Jarmo M�kel�
Yleisradion ulkomaantoimittaja

EU-parlamentin valtasuhteet vinoutumassa?

Sari Essayah — Sun, 1 May 2011 07:00:00 +0300

Talouskriisin takia EU-asiat nousivat k�ytyjen eduskuntavaalien ytimeen. Kreikan, Irlannin ja Portugalin laina-asiat kiinnostivat toreilla ja turuilla enemm�n kuin taitetut indeksit tai pohjaosanleikkaukset konsanaan. T�m� on poikkeuksellista, sill� yleens� EU-asiat koetaan et�isin� ja eurovaaleissakin uurnille vaivautuu vain n�per� 40 % ��nioikeutetuista.

Euroopan parlamentissa on her�tty t�h�n demokratiavajeeseen ja parhaillaan k�sittelyss� oleva mietint� Eurovaalien uudistamisesta t�ht�� kiinnostuksen lis��miseen EU-vaaleja kohtaan. Jalosta tarkoitusper�st��n huolimatta esitys kuitenkin pikemminkin vinouttaa j�senmaiden ja ��nest�jien valtasuhteita ja lis�� suurten maiden jo ennest��n voimakasta vaikutusvaltaa unionissa mm. esitt�m�ll� muutoksia j�senvaltiokohtaisen paikkajaon m��ritt�v��n laskentakaavaan.

Lis�ksi ehdotuksen mukaan ��nest�j�t voisivat j�tt�� kaksi ��nt�; yhden kansalliselle ehdokkaalle tai vaalilistalle ja toisen EU-j�senmaiden yhteiselle ehdokaslistalle. N�ilt� yleiseurooppalaisilta vaalilistoilta valittaisiin 25 parlamentin j�sent� Lissabonin sopimuksessa sovitun 751 lis�ksi. Pieneten j�senmaiden ehdokkaiden mahdollisuus p��st� yhteisten listojen k�rkipaikoille tai tulla valituksi olisi l�hes olematon.

Pienten ja suurten j�senmaiden v�linen ep�tasapaino ei valitettavasti ole ainut Euroopan parlamentin rakenteissa piilev� v��ristym�. Talouskriisin hoito on jakanut EU-maat selke�sti nettomaksajien ja � saajien leiriin. Velkaantuneimpien j�senmaiden mepit tulevat my�s v�kirikkaimmista maista ja muodostavat n�in enemmist�n eri poliittisissa ryhmiss�. He ajavat innolla lis�� yhteist� velkaa mm. eurobondien ja uusien rahastojen muodossa.

Talouskuria ajavat mepit tulevat taas Saksaa lukuun ottamatta v�h�v�kisimmist� j�senmaista eli numeraalisesti me nettomaksajamaiden mepit olemme alakynness�. Tulevaisuudessa suhdeluku heikkenee jokaisen uuden EU-j�senmaan my�t�. T�m� asetelma muodostaa jatkossa yh� suuremman haasteen, kun parlamentin kantoja talousp��t�ksiin muodostetaan nettosaajien johdolla.

Euroopan parlamentin j�sen Sari Essayah (kd)

EU on paljon muutakin kuin talouskriisi

Elina Kiiski — Tue, 7 Jun 2011 11:49:00 +0300

Oli j�nnitt�v� yhteensattuma ett� European Movement Internationalin Member�s Council -tapaaminen Balgradissa osui samaan ajankohtaan kuin kauan etsityn sotarikollisen Ratko Mladicin pid�tys. Kaduilla n�ytt�ytyiv�t rinnan kaksi todellisuutta, jotka ovat serbialaisille arkip�iv��. Pid�tysp�iv�n iltana Belgradin keskustassa trendikk��t baarit t�yttyiv�t ihmisist� siemailemassa valkoviini� ja tapaamassa yst�vi�. Samaan aikaan baarien valkovarjoisten terassien ohi juoksi avoimen vihamielisi� mielenosoittajia Serbian liput k�siss� liehuen. Kadunkulmat olivat t�ynn� mellakkapoliiseja. �Bisnes as usual� totesi EMI:in serbialainen varapuheenjohtaja Ksenja Milvosevic asiasta. �He haluavat vain aiheuttaa sekasortoa aina kun jotain tapahtuu. Kadulla on enemm�n poliiseja kuin heit�, Milvosevic sanoi.

T�m� kiteytt�� hyvin my�s sen, mist� EMI:n Memebers Councilissa Serbiassa keskusteltiin ja vertautuu siihen millainen tie Serbialla on kuljettavanaan ennen EU-j�senyytt�. Maan eliitti ja osa kansasta on vakuuttunut ett� liittyminen on mahdollista jo l�hitulevaisuudessa. Hallintoa, taloutta ja politiikkaa on rukattu EU-kuntoon vaikka teht�v�� on paljon. T�ss� tavoitteessa Mladicin pid�tys on ehdottomasti askel eteenp�in. Muita sotarikollisia on silti viel� vapaana ja entisen Jugoslavian sotarikoksia ratkova komissio aikoo kes�kuussa raportoida YK:lle edelleen riitt�m�tt�mist� ponnistuksista saada kiinni pahamaineiset Goran Hadic ja Radovan Stancovic. EU Observerin mukaan t�m� raportti tulee est�m��n sen, ett� EU-komissio esitt�isi syksyll� Serbian olevan valmis aloittamaan neuvottelut Mladicin pid�tyksest� huolimatta.

Silti uudistusmieliset tahot ovat optimistisia ja hyv� niin. �Olemme sitoutuneet yhteisty�h�n ja etsim��n ratkaisuja avoinna oleviin kysymyksiin jotta Serbia voisi tulevaisuudessa olla osa eurooppalaista perhett� sanoi Bodizar Djelic, Serbian varap��ministeri kokouksessa.

Toinen Members Councilin keskusteluissa tiiviisti esill� ollut aihe olivat Arabimaiden vallankumoukset. Kokouksessa vallitsi selv� mielipide siit�, ett� EMI:n jo aiemmin ahkerasti harjoittama dialogi ja yhteisty� Pohjois-Afrikan maiden kansalaisj�rjest�jen ja mielipidevaikuttajien kanssa on vahvistuttava nyt entisest��n. Tavoitteena on luoda yhteist� visiota siit� millainen alueiden yhteinen tulevaisuus voi olla ja konkreettisesti edist�� sellaisia asioita kuin poliittisia uudistuksia, koulutusta, opiskelijavaihtoja, ihmisten liikkuvuutta ja kansalaisyhteiskunnan keskin�ist� dialogia yli rajojen. J�rjest� ottikin tavoitteeksi j�rjest�� syksyll� 2012 Tunisiassa kansalaisj�rjest�jen tapaamisen EU:n ja Pohjois-Afrikan maiden v�lill�.

EMI:n Members Councilin tapaaminen Serbiassa oli hyv� muistutus siit�, ett� talouskriisin keskell� vellovassa EU:ssa on meneill��n my�s muita hyvin t�rkeit� aiheita, jotka ovat j��neet menneen vuoden mullistusten my�t� varjoon. N�iden aiheiden, ja monen muun t�rke�n asian kanssa my�s kansalaisj�rjest�t ymp�ri Euroopan tekev�t ty�t�. Toivottavasti n�in on my�s jatkossa, sill� EU on edelleen paljon muutakin kuin talouskriisi.

Elina Kiiski

Kirjoittaja on European Movement Internationalin (EMI) hallituksen j�sen. EMI on Eurooppalainen Suomi ry:n kansainv�linen kattoj�rjest� ja eurooppalaisten kansalaisj�rjest�jen verkosto.

Sit� saa mit� tilaa!

Pekka Nurminen — Wed, 6 Jul 2011 12:40:00 +0300

Otsikkovirkkeess� piilee vanha totuus. Siksi kannattaa olla varovainen siin�, mit� tilaa. Eurooppalaisen Suomen hallitus tilasi maaliskuussa, eduskuntavaalien alla, \"enemm�n Eurooppaa eduskuntavaaleihin\". Sit�h�n saatiin. Saatiinko v�h�n liikaakin?

Jossakin vaiheessa vaalikamppailua olin aidosti sit� mielt�, ett� EU-keskustelu karkaa k�sist�. Suhteellisuudentaju varsinkin Portugalin kriisirahoituspyynn�n j�lkeen tuntui katoavan t�ysin. \"Miksi pieni Suomi maksaa koko Euroopan velat?\", kysyttiin vakavissaan.

Ep�ilem�tt� EU-keskustelulla oli vaikutuksensa my�s vaalitulokseen. Ainakin sill� oli merkitt�v� vaikutus niihin asetelmiin, jotka vaalien j�lkeen hallitusneuvotteluissa syntyiv�t. Sama tilanne tuntuu jatkuvan edelleen, vaikka hallituksesta on p��sty sopuun eik� hallitusohjelma merkitse muutosta Suomen perinteiseen linjaan.

N�in j�lkeenp�in - tunnelmien tasaannuttua ja tilanteen vakiinnuttua - ei kai voi olla kuin tyytyv�inen siit�, ett� EU-asiat todella nousivat eduskuntavaalikamppailun keski��n ja ratkaisijaksi. Moni asia muuttui, ehk� pysyv�stikin.

Kansa puhuu Euroopan unionista. Ei ehk� aina sill� tavalla kuin me EU-viestinn�n ammattilaiset haluaisimme, eiv�t varsinkaan siin� s�vyss�. Mutta oikeastaan sitten 1990-luvun puoliv�lin, l�hes kaikilla ihmisill� on mielipiteit� ja asiaa EU:sta.

Puolueet puhuvat Euroopan unionista. Puolueiden EU-kannoilla on v�li� ��nest�jien silmiss�, joten niit� otetaan. Puolueiden v�lill� on isoja eroja. Hallitusneuvottelutkin osittain kulminoituivat nimenomaan EU-kysymyksiin.

Eduskunta puhuu EU:sta. Harvoinpa 2000-luvulla on eduskunnan t�ysitunnoissa k�yty yht� kiivasta ja vilkasta EU-keskustelua kuin kuluneen vuoden aikana. Eduskunnan suuri valiokunta on noussut ihmisten ja mediankin tietoisuuteen ja saanut my�s julkisuudessa ansaitsemansa roolin.

Ehk� parasta kaikessa on se, ett� yhden ainoan - hieman byrokraattisen ja teknisen - EU-totuuden aika on ohi. Aina on vaihtoehtoja, ja niiden v�lill� on valittava. Joskus valittavat vaihtoehdot ovat kaikki huonoja, joten valintatilanne on todella aito. Puolueiden ja kansalaisj�rjest�jen teht�v�n� on tuoda oma vaihtoehtonsa esiin.

N�ytt�� silt�, ett� sama meno jatkuu. Euroopan unioni on vaikeammassa tilanteessa kuin koskaan, ainakaan Suomen ollessa mukana kuviossa. Keskustelun aihetta siis riitt��. Presidentinvaalien asetelmat lupaavat EU-keskustelun dominoivan my�s sit� vaalia.

Ja saman kainon toiveen voinee heitt�� viel� muutaman vuoden p��h�nkin: Enemm�n Eurooppaa my�s EU-vaaleihin 2014!

Pekka Nurminen

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimiston p��llikk�

Ajatuksia eurooppalaisuuden h�ivytetyst� todellisuudesta

Seppo Aho — Tue, 2 Aug 2011 11:14:00 +0300

Toinen maailmansota kohteli Eurooppaa kovin kourin. Kansojen k�rsimykset, kaupunkien h�vitys ja arvokkaiden kulttuuriymp�rist�jen tuhot olivat ennen kokemattoman suuret. Sodan aloittaneita tehokkaita saksalaisia on paljosta syytt�minen, mutta kovan hinnan he saivat my�s teoistaan maksaa. Kolkon maksun kohteeksi joutui my�s vuosisatoja aineellisesti kukoistanut It�-Preussi ja sen hengenviljelyn hienosta perinteest��n laajalti tunnettu p��kaupunki K�nigsberg. L�hes totaalista aineellista h�vityst� ja alkuper�isen v�est�n t�ytt� karkotusta seurasi jopa vuosisatoja k�ytettyjen paikannimien h�ivytys. Jotain kuitenkin j�i � ja se on edelleen Euroopalle hyvin arvokasta.

Minulla oli tilaisuus tutustua t�h�n runsaat kuusikymment� vuotta Kaliningradin alueeksi kutsuttuun Euroopan unionin t�yssyleilyss� olevaan Ven�j�n osaan viime toukokuussa. Se hahmottui varsin paljon matkailleelle seurueellemme aivan omassa luokassaan olevaksi erikoisuudeksi. L�heisyydest��n huolimatta tietoa oli vaikea saada edes matkailun peruspalveluista, s�hk�posteihin ei vastattu, puhelimetkin vastailivat sattumanvaraisesti eik� ryhm�viisumia my�nnetty. Historian saatossa muotoutunut ennakkokuva hengenviljelyn hyv�st� esimerkist� kuihtui v�hitellen yhteyksien puutteeseen.

Perill� meit� odotti rujonruma kaupunkikeskus, joka on rakennettu brittien sodan loppuvaiheessa raunioiksi lentopommittaman kauniin K�ningsbergin keskustan paikalle. N�kym�n surullisuutta symboloi keskener�isen� autioksi j�tetty parikymmenkerroksinen neuvostoajan hallintorakennus. H�vitetyn kuninkaanlinnan paikan pohjatutkimus oli tehty hutiloiden eik� se kest�nyt massiivista neuvostoprojektia. Moni on j��nyt miettim��n valtaapit�vien ajattelun rajoittuneisuutta puolin ja toisin. Mit� britit voittivat t�ll� kostoh�vityksell��n? Miten moinen hutilointi oli mahdollista suunnitelmataloudessa?

Mutta K�nigsberg/Kaliningrad osaa my�s yll�tt��. Runsaat kaksisataa vuotta sitten se oli Euroopan ja maailman hengenviljelyn kiistaton keskus, jossa tuotetut ajatukset noteerattiin tarkoin johtavissa �lymyst�piireiss� kaikkialla. Uusien aatteiden ja �lyllisen pohdiskelun suurin t�hti oli tuolloin Immanuel Kant (1724 � 1804), joka kehitti uuden pohjan l�nsimaiselle moraaliajattelulle ja filosofialle. T�m� ahkera kirjoittaja, loistava luennoitsija ja innokas kirjeenvaihtaja loi ymp�rilleen mahtavan filosofisen yhteis�n. H�nen ajatuksiensa varaan ovat johtavat filosofit ja valtioiden rakentajat sen koomin turvautuneet. My�s yhten�isen Euroopan tavoite l�ytyy Kantin tuotannosta. H�nen ajatustensa voimaa osoittaa sekin, ett� Kant v�ltti l�hes kaiken muun alueen filosofisen perinteen neuvostoaikaisen mit�t�innin. T�h�n kuului my�s historialtaan ja hengenviljelylt��n rikkaan K�nigsbergin nimen ja maineen h�ivytt�minen.

K�nigsbergin suuri poika Kant viihtyi erinomaisesti kauniissa ja vauraassa kotikaupungissaan. 1700-luvun loppupuolen kommunikaatioteknologia riitti maailmanmaineeseen jo h�nen omina elinvuosinaan. Ja ajatusten kylv� tuotti suuria tuloksia viel� 1900-luvulla. Eik� t�m�n merkkimiehen vaikutusten aika ole v�ltt�m�tt� viel� ohi. Kantin viitoittama saksalaisen filosofian j�mer� perinne voisi tarjota arvokasta pohjaa my�s t�m�n p�iv�n arvokysymyksiss� tiet� esimerkiksi markkinavoimien ymm�rrykseen etsiville.

Muuten olen sit� mielt� ett� Eurooppa-liike tekisi viisaasti, jos se p��tt�isi hyviss� ajoin k�ynnist�� valmistelut Immanuel Kantin syntym�n 300-vuotisseminaarin j�rjest�miseksi vuonna 2024. EU ja Ven�j� voisivat yhdess� tehd� t�st� todella merkitt�v�n kest�vien ajatusten katselmuksen. Itseoikeutettu paikka t�lle tapahtumalle olisi tietenkin K�nigsberg.

Seppo Aho

Eurooppalaisen Lapin puheenjohtaja, Eurooppalainen Suomi ry:n hallituksen j�sen ja pitk�n linjan Euroooppa-ilmi�iden vapaa tutkailija; kehitysjohtaja Lapin yliopistossa, jossa toiminut my�s Suomen ensimm�isen� matkailun professorina (1994-99)

Eurooppa-opinnot Suomessa, Suomi Euroopassa

Alena Andronova — Thu, 1 Sep 2011 13:59:00 +0300

Olen eritt�in onnellinen siit�, ett� sain opiskella kaksi vuotta Helsingin yliopistossa, Eurooppa-opintojen maisteriohjelmassa. P��tymiseni Helsinkiin opiskelemaan tosin oli hieman sattuman kauppaa. Huomasin yhten� p�iv�n� lehdess� ilmoituksen, jossa sanottiin, ett� nelj�n p�iv�n kuluttua p��ttyy hakuaika uuteen Eurooppa-opintojen maisteriohjelmaan. En ollut aiemmin kuullut t�llaisesta maisteriohjelmasta, mutta kiinnostukseni her�si, l�hetin kiireell� hakemukseni ja yll�tyksekseni minut hyv�ksyttiin ohjelmaan.

Toisaalta, koska olen kotoisin Ven�j�n Karjalan Petroskoista, Ven�j�n l�ntiselt� raja-alueelta, olen aina tuntenut itseni enemm�n eurooppalaiseksi kuin monet muut ven�l�iset. Mielest�ni koti-alueeni kuuluu Eurooppaan, vaikka tied�n kyll�, ett� se riippuu siit� miten Eurooppa m��ritell��n. Opiskelin Petroskoin yliopistossa Pohjoismaiden historiaa ja suomen kielt�, joten loppujen lopuksi opiskelun jatko Helsingiss� oli ihan looginen p��t�s.

Mik�li minua pyydett�isiin kertomaan Suomessa opiskelusta, sanoisin, ett� opiskelu tiivistyy nelj��n sanaan: vapaus, vastuu, ep�muodollisuus ja laiskuus.

Suomessa opiskelijalla on todella iso mahdollisuus valita mit�, milloin, miten ja kuinka paljon
h�n tahtoo opiskella. Se on kaksiter�inen miekka. Toisaalta se motivoi ja kannustaa ottamaan vastuuta. V�lill� se, ett� saa opiskella vaikka ikuisesti, tuntuu liiankin rentouttavalta. Minulle uutta oli my�s, ett� Suomessa opiskelu on p��osin itsen�ist� toimintaa � lukemista, esseiden kirjoittamista, kentt�ty�t� ja ryhm�ty�t�. Alussa olin niin innostunut opiskelusta ja kurssien valikoimasta, ett�otin aivan liian paljon kursseja. Ensimm�inen lukukausi olikin sitten todella raskas.

Toinen uusi kokemus oli opettaja�opiskelija -alistussuhteen puuttuminen. Ven�j�ll� suurin osa yliopisto-opiskelijoista on aika nuoria, 16�23 vuotta vanhoja, ja ainakin opiskelun alussa monet ovat viel� lapsia. Sen vuoksi professorit opettavat ja ohjaavat oppilaita usein is�llisen ankarasti. Suomessa taas keskiarvoinen maisteriopiskelija on 25 vuotta vanha ja h�nell� on aika usein jo perhe sek� ty�kokemusta. Sen vuoksi kommunikointi opettajien ja oppilaiden v�lill� on tasa-arvoisempaa. Mielest�ni se on my�s hedelm�llisemp��. Usein keskustelu luennoilla tapahtuu kuin kavereiden kesken, eik� rajoja vedet� mihink��n, vaikka joskus mielest�ni pit�isi vet��.

Joka tapauksessa Suomi on todellakin paratiisi opiskelijalle. Sen takia varmaan monet eiv�t halua valmistua koskaan. Ensinn�kin ihmetyst� minussa her�ttiv�t kirjastot. Niit� on paljon, p��sy on vapaa ja kirjoja saa lainata niin monta kuin pystyy kantamaan. Niiss� on mahdollista istua luku- ja ATK-saleissa l�pi vuorokauden. Opiskelijoiden k�yt�ss� oleva tekniikka on uskomattoman hyv�� ja sit� kehitet��n koko ajan, koska t�ss� suhteessa suomalaiset ovat todellisia perfektionisteja.

Vaikka Suomi on Euroopan unionin j�sen ja tunsin itseni onnekkaaksi, ett� oleskeluluvan omistajana saatoin matkustaa rajattomasti Schengen-alueella, tuntemukseni Suomen eurooppalaisuudesta olivat silti ristiriitaiset. Yht��lt� koin olevani Euroopassa kulttuurillisesti, mutta toisaalta taas kaukana Euroopasta maantieteellisesti. Kohtasin siis omakohtaisesti ikuisen kysymyksen siit�, miss� ja mit� Eurooppa on. Vaikka Ven�j�ll� Suomi oli aina mieless�ni L�nsi, Suomessa tunsin olevani ennemminkin pohjoisessa ja id�ss�.

Suomessa opiskelu oli joka tapauksessa uskomaton kokemus ja aion suositella sit� kaikille kavereilleni Ven�j�ll�!

Alena Andronova

Kirjoittaja valmistui filosofian maisteriksi kes�kuussa 2011. H�n opiskeli maisterin tutkintonsa Helsingin yliopiston International Master Program of European Studies - ohjelmassa p��aineenaan historia.

EU:n tulevaisuudesta keskusteltava enemm�n

Sampo Terho — Mon, 3 Oct 2011 09:04:00 +0300

EU on jo usean vuoden ajan ollut kriisiss�, mutta samanaikaisesti integraatio on edennyt nopeammin kuin koskaan. Muun muassa Barroso totesi Unionin tila � puheessaan 28.9. europarlamentille, ett� eurooppalainen projekti on historiansa suurimmassa kriisiss�, mutta samassa puheessa h�n totesi Euroopan olevan my�s yhten�isempi kuin koskaan, maalaillen ajatustaan seuraavasti: \"onnemme on nyt yhteinen\".

Vastaavasti my�s kurjuutemme on tullut yhteiseksi, kuten pelastuspakettien politiikka on osoittanut. Jatkuva kriisi on saanut euroskeptikot k�rkk�iksi; EU:n lopullista romahdusta odotellessa muistellaan Neuvostoliiton lopun aikoja ja osoitellaan (usein hyv�st� syyst�) EU:n nimiss� tehtyj� lukuisia virheit�. Toisaalta my�s federalistit ovat hy�kk�yskannalla. Integraation ongelmat ratkeavat heid�n mielest��n vain lis��m�ll� integraatiota ja eurokriisin l��kkeeksi tarjotaan lis�� Eurooppaa.

Lis�� integraatiota on my�s saatu. Samana p�iv�n� Barroson puheen kanssa europarlamentti hyv�ksyi six-packina tunnetun kuusiosaisen talousvalvontamekanismin. Euroopan v�liaikainen vakausrahasto on niin ik��n integraation uusi muoto, joka n�ill� n�kymin muuttuu pysyv�ksi vuonna 2013. Kaiken muun taustalla vaanivat viel� eurobondit, jotka sitten todellakin tekisiv�t Euroopan onnesta ja onnettomuudesta yhteist�.

Kriisiaika k�rjist�� poliittisia n�kemyseroja. Yhdest� asiasta euroskeptikot, federalistit ja kaikki muut silt� v�lilt� voivat silti varmaankin olla samaa mielt�: kriisink��n keskell� ei saa unohtua kokonaiskuva siit�, mik� EU oikeastaan on ja mik� on unionin suunta. Mik� siis oikeastaan on se tulevaisuuden visio, johon pyrit��n h�t�ratkaisujen keskell�?

T�ll� hetkell� n�ytt�isi kiistattomalta, ett� kehityksen suunta on liittovaltio. Ainakaan Suomesta ei ole helppoa l�yt�� poliitikkoja, jotka my�nt�isiv�t t�t� tavoittelevansa, mutta silti olemme askel askelelta kulkeneet sit� kohti. Jo ennen talouskriisi� tapahtunut Lissabonin sopimuksen erikoislaatuinen l�pivienti oli l�ht�laukaus t�lle integraation pikajuoksulle, joka ei p��ttynytk��n sadan metrin maaliviivalle, vaan jatkuu ja jatkuu.

Vai olisiko osuvampi vertaus sanoa, ett� kuuseen kurkottanut EU on jo pudonnut puusta, jolloin vauhti vain kiihtyy kiihtymist��n, kunnes matka tyss�� kerrassaan...

EU on joka tapauksessa erikoisessa v�litilassa, jossa paikoilleen j��minen tuntuu mahdottomalta, mutta liikkeen suunnastakaan ei ole yhteisymm�rryst�. Siksi kehotan jokaista aktiivista kansalaista ja erityisesti poliitikkoa kertomaan omasta n�kemyksest��n ja ihanne-Euroopastaan..

Liittovaltio ei tule yhdell� suurella p��t�ksell�, vaan hiljaa hivuttamalla, pala palalta itsen�isyytt� luovuttamalla. Brysselist� katsottuna n�ytt�� silt�, ett� monet EU:hun liittyv�t p��t�kset menev�t yh� j�senmaissa ohi suuren yleis�n tiet�m�tt� tai huomaamatta. Ne olisi noteerattava nykyist� huomattavasti laajemmin, eik� ainoastaan j�lkik�teen. Nyt on yhdestoista hetki aloittaa perusteellinen kansalaiskeskustelu siit�, mit� EU:sta todella toivomme.

Euroopan parlamentin j�sen Sampo Terho (PS)

Samoissa hevosvankkureissa Suomi ja Eurooppa � olisiko aika vaihtaa kulkuneuvoa?

Elina Kiiski — Tue, 25 Oct 2011 13:58:00 +0300

Kaikkialla Euroopassa vellotaan t�ll� hetkell� useamman kriisin kourissa. Talouden ep�varmat n�kym�t ja pelko Kreikan ja sen my�t� koko euroalueen tulevaisuudesta ovat saaneet tunnelmat synkiksi. Populismi ja EU-kriittisyys nostavat p��t��n ja meneill��n olevan sotkun my�t� on varmasti helppo kysy�, onko koko EU:ssa mit��n j�rke�.

On, on ja on. EU:n saavutukset l�hes mill� tahansa politiikan alalla ovat kiistattomat, vaikka ep�onnistumiset on aina helppo noteerata ensimm�isen�. Kuulostakoon kuinka vanhalta hyv�ns�, on h�mm�stytt�v��, ett� sodan repim� manner on kyennyt yhdentym��n tavalla, jollaisesta ei ole toista esimerkki� maailmassa. Sanon siekailematta, ett� EU on huikea projekti ja sit� ei saa p��st�� kaatumaan talouskriisin ja lyhytn�k�isen politiikan mukana.

Mik� sitten avuksi EU-skeptisyyden aikana, jolloin yht�kki� ihan vakavissaan puhutaan rajojen kiinni laittamisesta ja EU:sta irrottautumisesta? Ehk�p� tilanne ei kuitenkaan ole aivan n�in. Suomessa p��t��n nostava nationalismi ja EU-vastaisuus voidaan n�hd� my�s liittymisen� samaan poliittiseen ilmi��n, joka alkoi jo kymmenisen vuotta sitten esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa, Britanniassa, Ruotsissa, Tanskassa, ja It�vallassa oikeistopopulististen puolueiden nousuna. Lempi EU-analyytikkoni Jon Worth (Linkkaa Jon: http://www.jonworth.eu) totesikin Suomen vaalituloksen j�lkeen blogissaan, ett� Suomi ei ole en�� pohjoinen hyvin k�ytt�ytyv� naapuri, vaan sen poliittista kentt�� m��ritt�v�t samat voimat, jotka jyll��v�t muuallakin Euroopassa. On my�s muistettava, ett� l�hes 80 % ��nest�neist� ��nesti muun kuin EU-vastaisen oikeistopopulismin puolesta. Siin� mieless� voidaankin todeta, ett� kev��n ��nestystulos kertoi meid�n viimein olevan aidosti eurooppalaisia � hyv�ss� ja pahassa.

Laajemmin kyse on my�s perinteisen politiikan kriisist�. Etenkin Suomessa oikeistoretoriikan imu piilee siin�, ett� Perussuomalaiset ottaa vahvasti kantaa hyvinvointivaltion s�ilytt�misen puolesta sellaisena kuin se oli kultakautenaan ja ker�� n�in ��ni� vasemmalta. Muukalaisvastaisuus ja nationalismi puolestaan houkuttelevat ��ni� poliittisen kartan oikealta laidalta. T�m� retoriikka kannustaa hylk��m��n niin vapaan kulun maasta toiseen, EU-velvollisuudet kuin kansainv�liset sopimukset ihmisoikeuksista. Varmasti tehokasta, mutta toteutuessaan n�ill� aloitteilla olisi hurjat seuraukset. Rankasti yksinkertaistaen; palaisimme vahvimman oikeuteen maailmanpolitiikassa. Jokainen voi itsekseen mietti�, minne viiden miljoonan asukkaan pohjoinen kansa tuossa mittel�ss� sijoittuu, puhumattakaan taloudesta. Suomi p�rj�� ainoastaan olemalla avoin ja katsomalla tulevaisuuteen. Tai voiko kukaan todella vakavissaan kuvitella, ett� mets�ll� ja paperilla pidet��n yll� vahva ulkopuolisilta suljettu hyvinvointivaltio, kuten viime vaalien tuloksesta olisi voinut p��tell�?

Kuitenkin t�m� retoriikka iskee suoraan perinteisen politiikan syd�meen kaikkialla Euroopassa. Poliitikkojen olisikin syyt� katsoa peiliin ja pitk��n. Suomessa vaalirahaskandaali, poliittinen k�hmint�, konsensuksen h�tt�ytyminen puheeksi, jossa kukaan ei sano ainakaan julkisesti mit��n sek� puolueiden kyvytt�myys uudistua ovat varsin hyvi� syit� jokaiselle ��nest�j�lle etsi� vaihtoehtoja. Maailma, jossa ainoa pysyv� asia on muutos, n�ytt�ytyy paikkana, jossa olemme milloin Kreikan talouden, milloin yhdysvaltalaisten rahastosijoittajien ja milloin tuhkapilven armoilla, on pelottava.

Jonkun on vastattava t�h�n turvattomuuteen. Ainoa joka kuitenkin n�ytt�� Suomessa ottavan ��nest�jien huolen vakavasti, ovat Perussuomalaiset ja vastaus huoleen on k�pertyminen pohjoiseen nurkkaamme. Valitettavasti se on kuitenkin v��r� vastaus.

Toinen mielenkiintoinen ilmi�, joka politiikkaan ja sit� kautta suhtautumiseemme EU:hun, vieraisiin ja avoimuuteen liittyy, on t�ll� hetkell� maailmaa historiallisella tavalla muuttava verkko ja sen luoma todellisuus. Voidaan jopa sanoa, ett� Internetiss� el�� t�ll� hetkell� rinnakkainen todellisuus, joka vaikuttaa reaalimaailman politiikkaan hurjalla tavalla, ja jossa perinteinen media ja poliitikot eiv�t ole pysyneet mukana.

Sosiaalinen media on n�ytt�nyt voimansa eik� silmien ummistamisen tai verkosta pois j�tt�ytymisen tulisi olla en�� edes mahdollinen vaihtoehto yhdellek��n poliitikolle tai medioille. Nyt ei ole kuitenkaan kyse staattisten verkkosivujen pystyyn laittamisesta ja niiden silloin t�ll�in p�ivitt�misest�. Kyse on aidosta l�sn�olosta, keskustelusta, samanmielisten kanssa ideoiden ja joukkovoiman kehitt�misest�, toisenmielisten kanssa keskustelusta. Arabivallankumoukset, Lontoon mellakat ovat kiistattomia esimerkkej�. Puhumattakaan Hommaforumin onnistumisesta k��nt�m��n koko viime kev��n vaalien keskustelun suunta ja vaalitulos. Muille puolueille j�i reagoijan rooli. Huikeita poliittisia voimann�ytt�j�!

V�it�nkin, ett� verkko ja siell� syntyv� ihmisten kohtaaminen yli ajan ja paikan rajojen on yht� suuri vallankumous kuin kirjoitustaidon syntyminen, painokoneen keksiminen tai rautateiden rakentaminen olivat aikoinaan. Verkossa ihmisten on mahdollista ryhmitty� samaan aikaan massoina ja yksil�in� poliittisten kysymysten taakse. T�m� ryhmittyminen ja itseorganisoituminen on jo muuttanut maailmaa hurjalla tavalla, kuten aiemmin mainitsemani esimerkit osoittavat.

Toistaiseksi voima n�kyy eritoten niiden kohdalla, jotka aiemmin ovat j��neet mediassa ja politiikassa osattomiksi ja ��nett�miksi. Meill� t�t� edustavat Perussuomalaiset, Libyassa Gaddafista voiton ottaneet kansalaiset. Siksi Suomessa jokaisen itselleen tulevaisuutta havittelevan poliitikon olisikin aika ottaa verkko ja sosiaalinen media vakavasti ja aloittaa toimiminen siell�. Muuten voi k�yd� niin kuin Elannon hevosvankkurikuskeille, jotka kielt�ytyiv�t ajamasta ajokorttia viime vuosisadan alkupuolella. Tiett�v�sti he meniv�t lakkoon, joka on voimassa viel� t�n�kin p�iv�n�. Kiitos tulevaisuudentutkija Mika Mannermaalle t�st� mainiosta esimerkist�.

Nyt kysymys kuuluukin; miten t�h�n kaikkeen olisi vastattava? On selv��, ett� perinteinen suomalainen konsensuspolitiikka on jollakin tapaa tiens� p��ss�. Ihmiset haluavat n�hd� muutosta ja aitoja vaihtoehtoja, joilla on merkityst� my�s vaali-illan humun j�lkeen.

Itse n�kisin kaksi asiaa ehdottoman t�rkein�. Ensimm�inen niist� on poliittinen johtajuus, joka tuntuu olevan melkoisen hukassa, niin EU:ssa kuin Suomessakin. Kansainv�lisen Eurooppa-liikkeen puheenjohtaja, entinen Euroopan parlamentin puhemies Pat Cox totesi viime kev��n�, ett� eurokriisin aikana h�n olisi toivonut n�kev�ns� enemm�n valtiomiehi� ja -naisia � ja v�hemm�n poliitikkoja. Cox siis kaipasi rohkeita tekoja pikkupolitikoinnin ja ��nest�jien miellytt�misen sijaan.

Paradoksi n�kyykin siin�, ett� mit� l�hemp�n� poliitikot yritt�v�t olla kansalaisia (ehk�p� kuitenkaan siin� ihan tosissaan olematta?) ja mit� enemm�n he yritt�v�t miellytt��, sit� alemmaksi tuntuu politiikan arvostus laskevan. Uskon vakavasti, ett� maailman ollessa yh� ep�varmempi ihmiset toivovat poliittisilta johtajilta rohkeita visioita, voimakkaita kannanottoja ja kyky� osoittaa positiivisia tulevaisuudenkuvia. T�m� ei tarkoita populismia, vaan rohkeutta. Kuinka monta kertaa olenkaan j�rjest�maailmassa toimiessani kuullut poliitikoilta lauseen �t�t� ei voi julkisesti sanoa, mutta�?� Miksei? Ihmiset eiv�t ole tyhmi� ja uskon, ett� vain rohkeus sanoa asioita niin kuin ne ovat voi palauttaa politiikan kunnian.

En malta olla my�s mainitsematta, ett� my�s poliitikkojen sitoutuminen ehdottomaan rehellisyyteen ja eettisyyteen on toinen asia, joka maan tavan, lehm�nkauppojen ja lautakasojen ryvett�m�ss� joukossa on teht�v�. Harmaalla alueella ei saisi kulkea yht��n.

Toinen ehdoton edellytys poliittisen keskustelun ja yhteiskunnan suunnanmuutokselle on se, ett� tyytyv�inen enemmist� ottaa my�s verkon ja siell� olevan todellisuuden haltuunsa. T�ll� hetkell� verkon julkisen puheen �omistaa� Hommaforum ja sielt� iskujaan tekev�t keskustelijat, jotka mustaavat keskustelun kuin keskustelun. N�ill� keskusteluilla on kuitenkin vaikutus todellisuuteemme ja siksi tyytyv�isen enemmist�n olisi vastattava t�h�n, l�hdett�v� verkkoon ja puolustettava arvojaan.

Moni kuitenkin sanoo, ett� jokainen jolla on perhe, harrastuksia ja yst�vi� viett�� aikaansa niiden parissa ennemmin kuin verkkokeskusteluissa. N�in varmasti onkin ja itsell�nikin on t�ss� tekemist�. Silti jos vain p�tk�ttelemme tyytyv�isin� sohvillamme voi todellisuus ymp�rill�mme muuttua hyvin ep�miellytt�v�ksi. Itse koen ett� se on jo muuttunut. En�� ei tarvita omaa kansanedustajaa tai Helsingin Sanomien toimittajaa tuomaan jonkun ��ni kuuluville. T�m�n n�imme jo brittien taannoisissa mellakoissa, jossa perinteisen valtion s��nn�t eiv�t en�� p�teneet.

Suomessakin kuulee paljon korkean tason pohdintaa hallinnon ja perinteisen median suunnalta siit�, �Miten ihmiset saadaan mukaan?�. T�m� koskee melko n�enn�isi� yrityksi� osallistaa ihmisi� hallinnon m��rittelemill� ehdoilla esimerkiksi verkkokyselyjen kautta, joilla ei kuitenkaan ole juuri vaikutusta valmisteltuihin lakiehdotuksiin. Britannian mellakoiden my�t� kuitenkin n�htiin ik�v� ��riesimerkki siit�, ett� t�n� p�iv�n� voi k�yd� niin, ett� ihmiset eiv�t otakaan hallintoa tai mediaa en�� mukaan.

Jotta t�h�n ei jouduttaisi, kannattaa maailman muuttuminen ottaa vakavasti. Niin Perussuomalaisten kuin valtapuolueidenkin kannattaa lakata haikailemasta 1900-lukua, katsoa rohkeasti tulevaisuuteen ja k�yd� t�ihin, oli oma poliittinen kentt� sitten EU:ssa tai Suomessa.

Euroalueen uusi vuosi - finanssikriisin haasteet julkiselle valvonnalle

Olavi Ala-Nissil� — Thu, 15 Dec 2011 16:13:00 +0200

Joulumarkkinoiden valonpilkahduksista huolimatta kaamosmielialat tuntuvat siivitt�v�n Euroopan uutta vuotta 2012. Siit� on jo l�hes viisi vuotta, kun Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden ylily�nnit ilmestyiv�t finanssi-innovaatioiden my�t� kaiken kansan ihmetelt�v�ksi.

Rahoitussektorin pelastamiseen on pelk�st��n EU:ssa haettu valtiontukilupia yli 4500 miljardilla eurolla. Vuonna 2009 talouskasvu supistui globaalisti ensimm�ist� kertaa 70 vuoteen. Seurasi valtioiden velkaantumiskierteen paheneminen, miss� huonoiten talouttaan tai finanssisektoriaan hoitaneet maat joutuivat ulkopuolisen avun varaan. Keh� on kaartunut takasin alkupisteeseen: riskitt�m�ksi kuviteltujen valtioiden velkapapereiden arvot ovat romahtaneet pankkien taseissa. Arvonalennukset sy�v�t pankkien p��omia ja synnytt�v�t ep�luottamusta. Raha ei liiku normaalisti reaalitalouksiin, vaan p��tyy EKP:n turvallisiin holveihin.

EU:ssa on perustettu uusia virastoja ja vakausmekanismeja. Pahimpaan talouskurimukseen joutuneille maille on hyv�ksytty tukipaketteja ja taloudellista yhdentymist� on kohennettu uudella lains��d�nn�ll�. P��t�kset ovat olleet kauaskantoisia ja osin kiireell� tehtyj�. Kaikki j�senmaat ja toimielimet mukaan ottava yhteis�llisyys on saanut tehd� tilaa hallitustenv�lisyydelle.

EU:n riippumattoman ulkoisen tarkastajan � Euroopan tilintarkastustuomioistuimen � n�k�kulmasta her�� kysymys, onko viimeaikaisten p��t�sten tilivelvollisuus, avoimuus ja valvonta hoidettu asianmukaisesti? Samaa kysyv�t � aiheestakin � EU-kansalaiset. Kun valtavia m��ri� julkisia varoja k�ytet��n tai laitetaan alttiiksi ja viime k�dess� veronmaksajien kontolle, kansalaisilla on oikeus tiet��, miten varoja k�ytet��n ja valvotaan. Kansanvallan ja legitimiteetin n�k�kulmasta t�m� on v�ltt�m�t�nt�.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimella (ETT) ei ole mandaattia valvoa eurooppalaisia pankkeja, EU-maiden tilastoja tai tukea saaneen maan sopeuttamisohjelman toimeenpanoa. Mandaattimme rajoittuu EU:n budjettiin. Teht�v�n�mme on kuitenkin my�s toimia EU-kansalaisten taloudellisten etujen riippumattomana valvojana. T�st� l�ht�kohdasta k�sin olemme huolissamme seuranneet EU:n uusien kriisimekanismien kehittely�. Olemme kannanotossamme painottaneet avoimuuden, julkisen valvonnan ja tilivastuun merkityst�. Erikseen olemme edellytt�neet, ett� uuteen Euroalueen pysyv��n vakausmekanismiin (EVM) tulee sis�llytt�� ulkoista julkista tarkastusta koskevat m��r�ykset.

Vaatimustamme tulee peilata sit� vasten, ett� kun EU:n budjettiin j�senmaat tilitt�v�t vuosittain noin 120 miljardia euroa, joka ikinen maksutapahtuma sis��n tai ulos voi joutua ulkoisen tarkastuksen kohteeksi. EVM:n p��oma on l�hes kuusinkertainen: 700 miljardia euroa julkisia varoja. Asiasta ovat huolestuneet ETT:n ohella my�s kansalliset julkiset tarkastusvirastot. Ne ovat muistuttaneet, ett� kansainv�liset standardit edellytt�v�t yksiselitteisesti julkista rahaa k�ytt�vien kansainv�listen instituutioiden alistamisesta kansallisten tarkastusvirastojen tarkastettavaksi.

Kansallisten tarkastusvirastojen ja ETT:n aktiivisuus n�ytt�� tuottavan tulosta. EU-huippukokouksen tuore luonnos EVM-sopimukseksi sis�lsi maininnan sek� kansallisten tarkastusvirastojen ett� Euroopan tilintarkastustuomioistuimen osallistumisesta ulkoiseen tarkastukseen. T�st� tulee pit�� kiinni, kun EVM-sopimusta viel� hiotaan muutaman kuukauden ajan.

Tammikuun 1. p�iv�n� tulee kuluneeksi 10 vuotta siit�, kun suomalaiset jonottivat pankkiautomaateista ensimm�isi� eurojaan. Yhteisvaluutan tulevaisuudesta tied�mme varmuudella vain sen, ett� EU-p��miehet ovat luvanneet tekev�ns� kaikkensa euroalueen vakauden s�ilytt�miseksi. Euroalueen valuviat � erityisesti yhteisen talouspolitiikan puute ja s��nt�jen noudattamattomuus � ovat huomattavia, ja ne tuleekin nyt korjata. Ep�varman tulevaisuuden keskell� on kuitenkin hyv� muistaa, ett� yhteisvaluuttaan liitetyt lupaukset ovat toteutuneet: valuutanvaihtokulut kuluttajille ja transaktiokustannukset yrityksille ovat poistuneet, inflaatio on ollut alhainen ja kilpailevia devalvaatiota ei ole ollut. Taloutensa hyvin hoitaneilla mailla korkotasokin on ollut ja yh� on vakaa ja alhainen.

Euroopassa elet��n nyt pahinta kriisi� sitten 1930-luvun suuren laman. Kriisinkierteen katkaisemiseksi on viime kuukausina per��nkuulutettu yh� massiivisempia kriisirahastoja, Euroopan keskuspankin rajatonta v�liintuloa, yh� suurempia velkojen mit�t�imisi� ja tulonsiirtoja. Valitettavasti joulupukki- tai shekkivihkodiplomatia ei toimi! Ne eiv�t tuo pysyvi� ratkaisuja. Joulukuun EU-huippukokous paalutti aivan oikein, ett� nyt tulee saattaa p��t�kseen euroalueen valuvikojen korjaukset. Se on ainoa tapa ehk�ist� uudet kriisit. J�senmaiden on teht�v� rakenteellisia uudistuksia, noudatettava yhten�ist� ja kest�v�� talouspolitiikkaa sek� toimeenpantava kurinalaista finanssipolitiikkaa, jossa rikkomuksista seuraa automaattiset rangaistukset.

Kriisi on aina my�s mahdollisuus. Se on mahdollisuus sementoida euroalueen tulevaisuus kest�v�lle pohjalle. T�m� kriisi on osoittanut, ett� tulevaisuutta ei voi rakentaa velkarahalle.

Olavi Ala-Nissil� on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen j�sen ja KHT-tilintarkastaja

Eurooppalaista Suomea rakentamassa

Ville Sihto — Thu, 26 Jan 2012 09:09:00 +0200

Lokakuun viimeinen p�iv� viime vuonna oli aurinkoinen ja kirkas k�velless�ni Hermannin Rantatiet� kohti uutta ty�harjoittelupaikkaani, jossa tulisin viett�m��n seuraavat kolme kuukautta. En tiennyt oikeastaan mit� odottaa, vaikka olin kyll� tutustunut nettisivujen kautta Eurooppalainen Suomi ry:n toimintaan. Edess� olisi hyppy tuntemattomaan. Aiemmin en ollut ty�skennellyt enk� aktiivisesti toiminut kansalaisj�rjest�ss�, joten minulla ei ollut k�sityst�, mit� kansalaisj�rjest�t oikeastaan tekev�t. T�m� tuli selkiytym��n minulle tulevien kuukausien aikana.

Ensimm�iset kokemukseni toiminnasta olivat hyvin my�nteiset. Minut otettiin l�mpim�sti vastaan ja tunsin heti olevani osa � pient� ty�perhett� �. Ensimm�isest� palaverista l�htien huomasin, ett� ty�toverit olivat innolla mukana lis��m�ss� kansalaisten tiet�myst� Euroopan unionista. Vaikka monia kampanjoita olikin jo k�ynniss�, niin uusia ideoita sinkoili ilmoille kuin sieni� sateella. Vaikutelmaksi tuli nopeasti, ett� Eurooppa-idean eteenp�in vieminen onnistuisi t�lt� porukalta varmasti!

Kansalaisj�rjest�jen merkityst� edustuksellisessa demokratiassa ei voi tarpeeksi painottaa. Ne haastavat ja t�ydent�v�t poliittisen j�rjestelm�n toimintaa monessa mieless�. Kansalaisj�rjest�t voivat tuoda uusia, hyvinkin radikaaleja ideoita poliittiselle kent�lle, koska niiden ei tarvitse toimia p�iv�npolitiikan ehdoilla. Esimerkkin� t�st� voi mainita Euroopassa vellovan talouskriisi-keskustelun. Kun poliitikkojen sek� median sanoma kriisist� ja sen hoidosta on p��s��nt�isesti negatiivis-s�vytteinen, niin kansalaisj�rjest�t voivat tuoda sen rinnalle jo unohdettuja asioita, kuten sit�, ett� Euroopan unioni on tuottanut paljon yhteiskunnallista hyv�� sen j�senmaille.

Juuri t�ss� kohtaa Eurooppalainen Suomi ry:n toiminta tulee t�rke�ksi. Sen teht�v� on muistuttaa ihmisi� siit�, mit� EU on ja mit� se on tehnyt. Esimerkiksi voi mainita toimet v��rennettyjen l��kkeiden kaupan est�misess�, el�inkokeiden v�hent�misess�, tai toimet puhtaamman It�meren puolesta. EU pyrkii toimimaan kansalaisten puolesta. Suomelle unionin j�senyys tuo merkitt�v�� etua my�s turvallisuuspoliittisessa mieless�, seikka, joka Euroopan unionista k�yt�v�ss� keskustelussa usein unohtuu. Unionin toiminnasta ja sen p��t�ksist� tiedottaminen eri keinoin onkin Eurooppalainen Suomi ry:n p��teht�v�. Tiedon v�litt�minen Euroopan unionista ei kuitenkaan tarkoita sit�, ett� sen kritiikki� ei saisi esitt��. Euroopan unionia pit�� jatkuvasti kehitt�� demokraattisemmaksi sek� avoimemmaksi. Eurooppalainen yhteisty� onkin mahdollista j�rjest�� monella tapaa ja my�s eri vaihtoehtojen esille tuominen on Eurooppalainen Suomi ry:n teht�v�. Kansalaisille tiedottamisen merkitys onkin t�rke��, koska he kuuntelevat ja reagoivat kansalaisj�rjest�jen tiedotukseen hanakasti. Esimerkiksi EVAn suomalaisten asenteita luotaavassa raportissa vuodelta 2003 l�hes puolet vastaajista oli sit� mielt�, ett� kansalaisj�rjest�t onnistuvat puolueita paremmin mielipiteiden v�litt�misess� kansalaisille ja my�s poliittiseen p��t�ksentekoon.

Kansalaisj�rjest�t pystyv�t siis vaikuttamaan kansalaisiin, ja poliittiseen keskusteluun monella tapaa. Eurooppalainen Suomi ry toimiikin monella eri kansalaisyhteiskunnan osa-alueella. Se j�rjest�� keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista aiheista, esimerkiksi presidentinvaalipaneeleja, ja v�litt�� asiantuntijatietoa ajankohtaisista aiheista, sek� tuottaa erilaisia julkaisuja, kuten Eurooppalainen-lehte�. Lis�ksi j�rjest� rekrytoi vaihto-opiskelijoita eri maista kouluihin eri puolille Suomea ja j�rjest�� erilaisia kampanjoita, joissa tavoitetaan ihmisi� kasvoista kasvoihin.

Mieleenpainuvin kampanjana itselleni oli T�hdellist�-kampanja. Jalkauduimme Helsingin rautatientorille kuulemaan ihmisten mielipiteit� siit� mit� Eurooppa ja Euroopan unioni heille merkitsee. Vastaanotto oli samanlainen kuin kansalaisten asenteet tuntuvat olevan yleens�kin Euroopan unionia kohtaan: ristiriitainen. Toisille Eurooppa ja unioni edustivat kansainv�lisyytt�, talouden integraatiota ja suvaitsevaisuutta, toisille itsen�isyyden menetyst�, ahneutta sek� eliitin etuoikeuksia. Suurin osa kohtaamistamme ihmisist� piti EU:ta positiivisena asiana, mutta sen kehitt�mist� demokraattisempaan ja avoimempaan suuntaan toivottiin. Johtop��t�ksen� voi todeta, ett� tiedottaminen ihmisille esim. EU:n p��t�ksist� nettisivujemme sek� julkaisujemme kautta on t�rke��, mit� my�s mainostimme tapahtumassa. Kampanjan j�rjest�minen ja organisointi my�s selvensiv�t minulle konkreettisesti sit� mit� kansalaisj�rjest�toiminta on: t�rkeiden asioiden tuomista yleiseen tietoon ja my�s suoraan kansalaisille.

Kolmen kuukauden ty�harjoitteluni on nyt p��t�ksess��n. Mit� t�st� ajasta sitten on j��nyt �k�teen�? Kansalaisj�rjest�ss� toimiminen harjoittelijana on ollut sek� mielenkiintoista ett� antoisaa. Olen saanut tehd� monia itselleni mieluisia hommia, kuten tekstien kirjoittamista, kampanjoiden suunnittelua sek� organisointia. Olen toki p��ssyt kiinni my�s kansalaisj�rjest�toiminnan arkiseen puoleen, j�senpostitukseen. Siihenkin urakkaan koko toimiston v�ki osallistui yhteisell� tarmolla. Voin helposti kuvitella olevani viel� joskus t�iss� kansalaisj�rjest�ss�, jos niiss� on yht��n Eurooppalainen Suomi ry:n kaltaista toimintaa � ja viel� yht� innostavia ty�tovereitakin. Haluankin kiitt�� kaikkia ty�tovereita mukavasta ajasta ja toivottaa tsemppi� Eurooppa-idean eteenp�in viemiseen!