http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/ http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/5/ Mon, 1 Jan 2007 00:00:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/5/ <p>Tänä vuonna Euroopan unioni täyttää 50 vuotta. Rooman sopimuksen allekirjoituspäivän kunniaksi EU:n johtajat kokoontuvat 25. maaliskuuta antamaan \"Berliinin julistuksen\" unionin tilasta ja tulevaisuudesta. Tarkoitus on luoda uskoa Euroopan integraation tärkeyteen ja kartoittaa uuden perustuslain saattamista voimaan. <br><br>27 jäsenmaan johtajat sekä keskeiset EU-instituutiot tulevat olemaan läsnä. Lukumäärä on merkittävä lisäys Rooman sopimukseen verrattuna, jolloin allekirjoittajamaita oli kuusi. Kaikki eurooppalaiset voivat olla ylpeitä tämän 50-vuotistaipaleen saavutuksista rauhan ja vapauden puolesta. </p> <p>Unionin puolitie ajoittuu nyt vuodelle 1982. Ensimmäiset suorat EU-parlamenttivaalit oli pidetty 1979, ja olin tuolloin ensimmäisen kauteni puolivälissä. 25 vuodessa EU on muuttunut merkittävästi ja sen instituutioiden väliset suhteet ovat kokeneet mullistuksen. </p> <p>Suurin hyötyjä päätöksenteon mullistuksessa on ollut Euroopan parlamentti. Jokainen perussopimusuudistus - vuosina 1986, 1992, 1997, ja 2001 - on lisännyt sen valtaa. Tämä on täysin luonnollista - onhan parlamentti ainoa kansan suoraa luottamusta nauttima EU-instituutio. </p> <p>Sitä mukaa, kun EU:n valtuudet ovat kasvaneet, kansan valitseman edustajainhuoneen vaikutusvallan on täytynyt lisääntyä samaa tahtia. Unionin laajentuminen 27 jäsenmaahan on lisäksi tehnyt hallitustenvälisestä päätöksenteosta mutkikkaampaa ja on näin kasvattanut sen liittovaltioluonnetta. Päätöksiä tehdään yhä enemmän parlamentissa jäsenmaista koostuvan ministerineuvoston sijaan. </p> <p>Tuloksena on, että parlamentilla on tänään selkeä käsitys roolistaan Euroopassa. Se kykenee omaksumaan johtavan aseman monissa EU-kysymyksissä. Sen 785 jäsenellä on selkeä mandaatti ja vastuu toimia eurooppalaisten hyväksi parhaalla näkemällään tavalla. He voivat tehdä päätöksensä luottavaisina ja vakaumuksella. Tämä pitää vähemmän paikkansa muiden instituutioiden osalta, erityisesti tällä hetkellä perustuslain kohtalon ollessa epäselvä. </p> <p>Esimerkkejä viime ajoilta riittää. Viime marraskuussa parlamentti hyväksyi palveludirektiivin, jonka sisällön se oli olennaisesti ratkaissut. Jäsenmaat eivät keksineet ulospääsykeinoa poliittisesta umpikujasta, ja parlamentti luonnollisesti otti johtoroolin. Joulukuussa samanlainen prosessi saatettiin päätökseen kemikaaliasetus REACHin osalta. </p> <p>Yhteistyö neuvoston puheenjohtajamaan ja parlamentin välillä kuvastaa tätä EU-vallan muutosta. Suomi oli puheenjohtajana esimerkillinen avoimuudessaan ja esiintymisissään parlamentin edessä. Uskon vakaasti, että tuleva pj-maa Saksa jatkaa tällä samalla rakentavalla polulla.</p> <p><br>Hans-Gert Pöttering<br>Euroopan parlamentin puhemies</p> <p>&nbsp;</p> <p>Käännetty suomeksi alkuperäisestä englanninkielisestä tekstistä: </p> <p>Parliament on call for Europe<br><br>The European Union turns 50 on 25 March 2007. The date corresponds to the signature of the Treaties of Rome in 1957, and will be marked by a special declaration on the future course of the EU by heads of state and government in Berlin. Those of us who believe in European integration hope that the anniversary injects new momentum into the planned Constitution and serves to reconnect Europeans with the Union. <br><br>27 member states and all of the principal EU institutions will be represented. It is a remarkable increase in attendance from the six founding member states that signed the Rome Treaty. All Europeans can take pride in making this 50-year long development towards peace and prosperity such a success. </p> <p>In 1982, the European Economic Community (as it was then known) turned 25. I was half-way through my first term as a Member of the European Parliament, the first direct elections having taking place 3 years prior, in 1979. Not only has the name since changed to the European Union, the institutional balance of the EU has altered dramatically.</p> <p>The main beneficiary of this shift in decision-making powers has been the European Parliament. Every successive Treaty revision - in 1986, 1992, 1997, and in 2001 - has increased its powers. This was only natural - after all, the Parliament is the only directly elected EU institution. </p> <p>As the Union\'s competence has grown, the influence of the popular assembly has had to grow in step. Furthermore, as successive enlargements have made consensus between member states more difficult, the Union has had to move increasingly from an intergovernmental model of decision-making to a federal one. </p> <p>The result is that the Parliament today has a clear understanding of its role in Europe. It is now fully capable of assuming a position of leadership on a whole range of EU issues. Regardless of their political persuasion, its 785 members have a clear mandate and duty to work for the benefit of Europeans in the best way they see fit. They can do this with confidence and conviction. This is less the case for the other EU institutions, especially in the absence of the Constitution. </p> <p>Recent examples abound. Last November, the Parliament approved the Services Directive, a result of a compromise crafted between MEPs. Member states were unable to break the political deadlock on the issue and the Parliament naturally took the lead. In December, a similar path was concluded over the REACH-regulation on chemicals. </p> <p>Cooperation between the Council Presidency and the Parliament mirrors this fact. The Finnish Presidency was exemplary in its communications with and appearances before the Parliament. I have no doubt the German Presidency will continue on the same constructive path.</p> <p>Hans-Gert Pöttering<br>Speaker of the European Parliament</p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Hans-Gert Pöttering http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/4/ Thu, 1 Feb 2007 00:00:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/4/ <p>Suomen oltua nyt EU:n jäsenenä jo yli kymmenen vuotta on yksi asia käynyt päivänselväksi. Suomen eduskunnalla on keskeinen rooli maan eurooppapoliittisessa päätöksenteossa. Kymmenen vuoden aikana eduskunta on käsitellyt huikean määrän hallituksen EU-asioista antamia laajoja selontekoja. Niiden avulla on hiottu Suomen peruslinjauksia unionin suuriin kysymyksiin kuten perussopimusten muutoksiin, EMU:un tai unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitykseen. Tämän lisäksi eduskunta osallistuu unionin päivänkohtaisten lainsäädäntöhankkeiden valmisteluun ja vaikuttaa Suomen kantojen muotoiluun. Ja luonnollisesti eduskunnassa käydään myös yleisluontoisempaa keskustelua ajankohtaisista EU-aiheista, kuten esimerkiksi unionin tekemisistä maailman kriisialueilla. <br><br>Kun maassa nyt ollaan käymässä vaaleihin, eurooppapoliittisten hälytyskellojen tulisi alkaa soida kansalaisyhteiskunnassa. Kun eurooppapolitiikka on keskeisellä sijalla tulevankin eduskunnan työssä – ja kun eurooppapolitiikassa nimensä mukaisesti on kyse poliittisista valinnoista eikä tekniikasta – meillä kansalaisilla tulisi olla selkeät käsitykset ehdokkaiden mielipiteistä näissä asioissa.</p> <p>Mistä siis voitaisiin kuulla ehdokkaita? He voisivat viritellä itseään tunnelmaan ottamalla kantaa hiljattain syntyneen unionin palveludirektiivin muotoon. Avattiinko unionin markkinoita riittävästi palveluille vai menikö homma myttyyn? Millä sektorilla palveludirektiivin vaikutus näkyy Suomessa ensin ja onko se hyvä vai huono asia? Kun on päästy vauhtiin, voitaisiin käydä vaikka EU:n energiapolitiikan kimppuun. Minkälaisia energiapoliittisia päätöksiä ehdokkaiden mielestä unionitasolla olisi syytä tehdä? Samalla olisi syytä ruotia hieman unionin ilmastopolitiikan keskeisenä välineenä olevaa päästöoikeuskauppaa. Kun nyt ollaan siirtymässä harjoitteluvaiheesta tosi toimiin, niin mitä voidaan sanoa päästöoikeuskaupan toimivuudesta. Ollaanko tyytyväisiä?</p> <p>Jottei ulkopolitiikka unohdu, niin ehdokkaita haastateltaisiin hieman EU:n Venäjä-suhteista. Venäjä ei suostu avaamaan energiamarkkinoitaan eurooppalaisille yrityksille. Pitääkö unionin kovistella vai osoittaa ymmärtämystään Venäjän intresseille? </p> <p>EU:ssa tehtävissä päätöksissä ei ole kyse mistään salatieteestä tai vaativaa erityisosaamista edellyttävästä harkinnasta. Kyse on pitkälti samanlaisista poliittisista ratkaisuista, joita eduskunta ennen EU-jäsenyyttäkin on tehnyt joko yksin tai jonkinlaisessa kansainvälisessä yhteistyökuviossa. Jokaiselta valistuneelta eduskuntavaaliehdokkaalta löytyy siis varmasti näkemys näistä asioista, kunhan niille uhraa saman verran aikaa kuin puhtaasti kotimaan asioihin perehtymiseen.</p> <p>EU on etäinen kansalaisille niin kauan kun se pidetään etäällä kotimaan poliittisissa keskusteluissa ja vaalikampanjoissa. Kuinka kansalaiset voisivat kokea läheiseksi jonkun sellaisen, jonka poliitikot työntävät pois omasta sfääristään? Nyt on saatu tarpeeksi tästä ongelmasta, ja on aika tarttua toimeen.</p> <p>Kun seuraavaksi kohtaat eduskuntavaaliehdokkaan kysy hänen mielipidettään vaikka EU-verosta. Pitäisikö osa jäsenmaksuista maksaa suoraan verona kansalaisilta kerättävänä verona? </p> <p>Teija Tiilikainen<br>Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja</p> <p>&nbsp;</p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Teija Tiilikainen http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/3/ Thu, 1 Mar 2007 00:00:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/3/ <p>Unionin kiertävästä puheenjohtajuudesta johtuen unionin eri kehitysvaiheita ja -sykäyksiä on hahmotettu usein sen mukaan, mikä maa on milloinkin toiminut unionin puheenjohtajamaana. Varsin usein onkin ollut myös niin, että unionin kulloisenkin puheenjohtajamaan neuvottelupainoksella sekä -taidolla että -voimalla on ollut merkittävä rooli jonkin unionin kannalta keskeisen ratkaisun syntymisessä tai syntymättä jäämisessä.</p> <p>Suomen puheenjohtajuudet niin vuonna 1999 kuin viime vuoden lopullakin ovat myös jättäneet omat jälkensä unionin kehitykseen. Vuoden 1999 suuria päätöksiä olivat mm. Turkin vahvistaminen EU:n hakijamaaksi ja ns. Tampereen ja sittemmin Haagin prosessin käynnistäminen jäsenvaltioiden yhteistoiminnassa siviili- ja rikosoikeusasioissa. Ennen kaikkea Libanonin kriisi ja siitä selviäminen leimasivat puolestaan viime vuoden lopun kauttamme. Ministeriökohtaisesti merkittävimpiin saavutuksiin kuului myös kauppa- ja teollisuusministeriön valmisteluvastuulla ollut tutkimuksen 7. puiteohjelman hyväksyminen sekä suuria tunteita herättäneen palveludirektiivin lopullinen hyväksyminen.</p> <p>Vaikka Suomen viime syksyistä puheenjohtajuuttakin luonnehdittiin kohtuulliseksi onnistumiseksi, niin toisaalta on myönnettävä sekin, että suurin osa katseista ja samalla myös odotuksista on jo pitkään ollut kuluvan vuoden Saksan ja vuoden 2008 lopun Ranskan puheenjohtajuuksissa. Saksa onkin jo osaltaan avannut oman kautensa vankasti pyrkimyksenään mm. edistää unionin yhteisen energiapolitiikan kehittymistä, EU:n transatlanttisia suhteita ja ennen kaikkea EU:n perustuslaillisen sopimuksen jatkokäsittelyä. Ranskan osalta tilanne on vielä sikäli avoin, että paljon riippuu siitä, mikä on ensi huhtikuisten presidentinvaalien tulos. EU:n budjetin välitarkastelun eteneminen on myös Ranskan kauden suuria kysymyksiä.</p> <p>Tällä hetkellä suurin jännitys tuntuu vallitsevan siitä, mitkä asetetuista odotuksista romahtavat ensimmäiseksi ja minkä tavoitteiden edistämiselle syntyvät vielä riittävät edellytykset. Joidenkin laajentuneen unionin uusien mutta myös vanhojen jäsenmaiden joukossa on myös edelleen havaittavissa selvää uusien toimintakulttuurien ja valta-asemien etsimistä, mikä on ilmennyt mm. joidenkin maiden vaatimuksina omien kansallisten tavoitteidensa entistä paremmasta huomioimisesta.</p> <p>EU:n perustuslaillisen sopimuksen tulevaisuuden kannalta ratkaisevaksi on nyt nousemassa se, voittaako Ranskan vaalit sosialistien ehdokas Ségolène Royal vai maan poliittisen oikeiston edustaja Nicolas Sarkozy. Mikäli Royal tulisi valituksi, niin sopimus olisi käytännössä neuvoteltava kokonaan uudelleen, jotta se voitaisiin alistaa Ranskassa jälleen uuteen kansanäänestykseen. Tämä puolestaan romuttaisi sekä sen herkän tasapainon, joka sopimuksessa nyt on olemassa eri jäsenmaiden intressien kesken, että perustuslailliselle sopimukselle asetetun uuden tavoiteaikataulun. Nicolas Sarkozy taas on ollut kallistumassa jo neuvotellun sopimuksen pohjalta tapahtuviin täsmennyksiin ja sopimuksen parlamentaariseen ratifiointiprosessiin. Tällöinkin haasteeksi jäisi vielä mm. Puolan, Tsekkien sekä Iso-Britannian taivuttaminen yhteiseen sopuratkaisuun tai omiin erillisratkaisuihinsa.</p> <p>Unionin yhteisen energiapolitiikan ja myös unionin transatlanttisten suhteiden kehittymisen osalta olisin ainakin sikäli toiveikas, että puheenjohtajamaa Saksalla jos millä on varmasti halutessaan ja kylliksi tahtoessaan parhaat mahdolliset edellytykset onnistua yhteisten linjojen löytämisessä. Merkittävimpänä etunaan Saksalla on tarvittava poliittinen painoarvo hakea ja jopa vaatia kompromisseja. Saksakin joutuu tosin vielä joiltakin osin odottamaan Ranskan vaalien tulosta ja sen mukanaan tuomaa tilannetta.</p> <p>Kiistaton tosiasia on, että Eurooppa tarvitsee myös jatkossa Saksan ja Ranskan muodostaman moottorin. Nyt tämä moottori toimii vain puolittain, mutta se on kuitenkin edelleen käynnissä. Ranskan vaalien jälkeen pääsemme sitten viimeistään näkemään, kuinka paljon bensaa sillä on tällä haavaa suonissaan. Väistyneen puheenjohtajamaa Suomenkin panosta varmasti kaivataan mm. EU:n Itämeri- ja Venäjä-politiikan pitämiseksi edelleen unionin keskeisimmällä asialistalla.</p> <p>Jari Vilén<br>Eduskunnan Suuren valiokunnan puheenjohtaja<br>kansanedustaja (kok)<br>Eurooppalainen Suomi ry puheenjohtaja</p> <p>&nbsp;</p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Jari Vilén http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/2/ Tue, 1 May 2007 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/2/ <p>Puolen vuosisadan juhlinta antaa aiheen tarkastella mennyttä ja tulevaa. Sopiva juhlinta on aina paikallaan. Aktiiviset kansalaiset seuraavat asioita kuitenkin niin tarkoin, että odotuksiin ei vastata hienoimmillakaan käärepapereilla tai julistuksilla. EU:nkin haasteet ovat sen toiminnassa ja tavoitteiden täyttämisessä. <br><br>Usein kuulee kritisoitavan, että EU koetaan etäiseksi. EU yrittää tosissaan tulla lähemmäksi kansalaista. Eri ohjelmilla koetetaan tilkitä kansalaisten kuvaa EU:sta kaukaisena byrokratiahirviönä. Se saattaa sinänsä ärsyttää, mutta liian usein unioniin kielteisesti suhtautuvien syynä on epätietoisuus. Tämä näkyy kaikista mielipidemittauksista.</p> <p>Toivomme unionin lisäävän hyvinvointia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa Eurooppaa. Menestyminen globalisoituvassa maailmassa vaatii vanhenevalta Euroopalta paljon. Näihin odotuksiin ei voi vastata tiedotuskampanjoilla, vaan toimivalla politiikalla.</p> <p>Ristiriita on siinä, että unionin vaikeus päästä eteenpäin täyttämään kansalaistensa asettamia päämääriä johtuu perustuslakisopimuksen paikallaan junnaamisesta. Ja sen hyväksymisen esti osa kansalaisista kansanäänestyksissä.</p> <p>Täytyy aina muistaa, että vain kansalaistensa näköinen unioni on mahdollinen. Uskon, että kaikki 27 maata voisivat tehdä muutamilla muutoksilla sopimustekstistä itselleen vähän vielä paremman. Kun yhteistyö pitää sisällään 450 miljoonaa eurooppalaista, on yhteinen paperi aina kompromissi. </p> <p>Ilman perustuslakisopimuksen hyväksymistä EU ei voi täyttää yhdessä asetettuja taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia odotuksia.</p> <p>EU:n demokratiavajeesta ja kansalaisten luottamuspulasta puhuminen on tärkeää: huolenaiheet ovat todellisia ja niihin tulee vastata. Vika ei ole EU:n olemassa olossa, vaan huolenaiheet kumpuavat pikemminkin kansallisvaltioiden kyvyttömyydestä reagoida talouden vapautumiseen ja maailmankaupan ja pääomien liikkeisiin.</p> <p>EU lähti pienen maaryhmän hankkeesta rauhan, vakauden ja vaurauden edistämiseksi ja turvaamiseksi maanosassamme. Nyt se on kasvanut 27 maan suurhankkeeksi, joka asettaa itselleen kunnianhimoisia tavoitteita erityisesti taloussektorilla. Alkuperäisiä tavoitteita pidetään itsestäänselvyyksinä, sillä ne on saavutettu maiden välisellä tasolla. </p> <p>Suuri koetus tänään ja tulevaisuudessa on ymmärtää, että samat haasteet kuin mihin haluttiin vastata 50 vuotta sitten, ovat yhä todellisia: rauha ja vakaus eli turvallisuus sekä vauraus eli hyvinvointi. Turvattomuus ja toimeentulon epävakaus on liian monelle eurooppalaiselle arkipäivää. Unioni on myös halukas kantamaan osansa vastuusta maailmanrauhasta.</p> <p>Lissabonin strategiassa tähdätään EU:n nousevan maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi kymmenessä vuodessa eli vuoteen 2010 mennessä. Olemme kaukana tavoitteesta!</p> <p>EU:n ja sen jäsenmaiden olisi nyt tehtävä hartiavoimin töitä sellaisten keinojen luomiseksi, joilla voidaan taistella köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan ja vahvistaa Euroopan kilpailukykyä maailmanlaajuisesti. Lissabonin strategiassa kulkee rinnakkain kilpailukyky ja sosiaalinen ulottuvuus. Strategian mukaisesti on tuettava uusien ja parempien työpaikkojen luomista.</p> <p>Meidän tulee unionina uudistua syvällisemmin, eikä vain luoda uusia ohjelmia ja virastoja hyvien asioiden hoitamiseksi. Vain niin voimme vastata ihmisten arkielämän todellisiin haasteisiin: sosiaaliseen, fyysiseen ja taloudelliseen turvallisuuteen.</p> <p>Miapetra Kumpula-Natri<br>Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja<br>kansanedustaja, Vaasa</p> <p>&nbsp; <br>&nbsp;&nbsp; </p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;<br>&nbsp;&nbsp;&nbsp; <br></p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Miapetra Kumpula-Natri http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/1/ Sun, 1 Jul 2007 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/1/ <p>Saimme elää toukokuun alussa nastaa aikaa. Suomi isännöi euroviisut. Yle toimi pääjärjestäjänä ja Helsinki isäntäkaupunkina. Lähetys oli upea, ihmiset osallistuivat kaupunkitapahtumiin sankoin joukoin ja vieraat viihtyivät. Tunnelma oli kaikin puolin sydämellinen, toimiva ja hauska.</p><p>Syntyi kokonaisuus. Olisi vaikea nyt kuvitella viisuaikaa ilman jotain tiettyä osa-aluetta. Itse lähetykset, viisunäkyvyys lippuineen ja screeneineen, median into ja voima, webbi, Senaatintorin konsertit ja suorat lähetykset, Eurooppa-torin upea kansainvälinen esittäytyminen, Kampin Narinkka-torin Ylen ja sponsoreiden järjestämät hulinat, Helsinki Party -kaupunkijuhla, Lasipalatsin sisäpihan tanssilavatunnelma, Fanikeskuksen huippupalvelu, Design-, Muoti-, Liikunta- ja lukuisat muut teemat tekoineen, ravintola- ja kauppapalvelut, toivat kaikki oman olennaisen osansa kokonaisuuteen. Samalla panostettiin turvallisuuteen, liikenteen sujuvuuteen, kaupunkikuvaan ja moniin muihin taustatekijöihin. Mahdollisuudesta isännöidä maailman suurinta laulukilpailua otettiin kaikilla tahoilla osaavasti ja hauskasti kiinni.</p><p>Ulkomaiset vieraat, helsinkiläiset, suomalaiset ja media saivat kukin löytää oman kulmansa ja muodostaa oman Helsinkinsä ja viisukokemuksensa. Niin kuin nykyaikaisessa menossa kuuluukin. Viisuajasta sai jokainen nauttia, tykkäsi varsinaisista euroviisuista tai sitten ei.</p><p>Ihmiset muodostavat käsityksiä monitasoisesti. Syvällisesti, pinnallisesti, kokonaisvaltaisesti, yksityiskohtaisesti, omakohtaisesti, muilta kuultuna, medioista, luultuna ja niin edelleen. Onkin avartavaa myöntää maailman monimutkaisuus. Tekemättä siitä vaikeaa. Totta kai viisuissa tärkeintä olivat viisut. Mutta kuten kaikissa merkittävissä tapahtumissa ja ilmiöissä, niiden oikeutus olemassaoloon syntyy vasta kun ympäröivät yhteisöt ryhtyvät niitä tahoillaan oma-aloitteisesti käsittelemään. Rion karnevaali ja Samba-koulujen kulkueet, Edinbourghin festivaali ja Fringe-toiminta ja monet muut tapahtumakokonaisuudet ovat antaneet asioiden kehittyä luonnolliseen suuntaan. Ymmärtäen, että samalla kun on tärkeää hallita ja kehittää viestiä sekä virallista muotoa, pitää antaa epävirallisen muodon kehittyä. Viisujen viesti on hauskanpito. Hallittu muoto on huippu tv-show ja jos hyvin käy, niin saadaan kuulla hyvää musaakin. Epämuodollinen osuus taas tuo sielun kokonaisuuteen, fanit, innostuneet kaupunkilaiset, äänestysrumba, bileet, kansainvälinen stimmunki. Kokonaisuus.</p><p>Yksinkertaistettuna. Helsingissä viisuvieras sai syödä huippuruokaa Helsingin ravintoloissa, jotka olivat hyvin ajan tasalla kaupungin tapahtumista, vaikkei se varsinaisesti kuulukaan Eurovision Song Contest -konseptiin. Hienoa, että EBU, YLE ja Helsinki näkivät suuremman kuvan. Kokonaisuuden.</p><p>Mukavaa kesää!</p><p>Mikko Leisti<br>Tuottaja, Tj<br>Pluto Finland<br>mikko.leisti[at]plutofinland.fi</p><p>Kirjoittaja toimi Helsingin euroviistyöryhmän projektipäällikkönä</p><p>Helsingin viisutunnelmiin pääsee osoitteesta <a target=\"_blank\" href=\"http://www.helsinkihostcity.fi/\">www.helsinkihostcity.fi</a>.</p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Mikko Leisti http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/6/ Sat, 1 Sep 2007 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/6/ <p>Uskon vahvasti, että EU voi kohta edetä kahden raiteen tieltä yhdelle raiteelle. Sillä tarkoitan ja toivon, että perustussopimusten uudistaminen voidaan saattaa loppuun syksyn aikana ja voimme keskittyä toimiin, jotka vahvistavat kansalaisten ja Euroopan maiden asemaa ja vastaavat ajan haasteisiin. <br><br>Tummin pilvi uudistuksen yllä on tilanne Isossa-Britanniassa, mikäli Gordon Brown ei löydä ulospääsyä tilanteesta, jossa voimakkaasti vaaditaan, että maassa on järjestettävä kansanäänestys uudesta sopimuksesta. Silloin voimme olla vaikeuksissa voimaansaattamisen aikataulun suhteen tai voi tulla taas uusia neuvotteluja maan erikoisasemasta. Olisiko Iso-Britannia enää varsinainen EU:n jäsen, jos heille siinä tilanteessa suotaisiin enemmän poikkeuksia? Jossain kulkee raja. Toivon kuitenkin hartaasti, että Iso-Britannia pysyy remmissä mukana - eikä siitä ole epäilystä. Mutta sopimuksen puolustajilla on Isossa-Britanniassa vaikea tehtävä edessään. On haasteellista taistella jonkun asian puolesta, jos lehdistön kanta on vastakkainen.</p> <p>Viime vuosina EU:ssa on ollut pakko edetä kahdella raiteella: toisaalta pyrkiä pääsemään sopimusuudistusten umpikujasta ja toisaalta toimia yhteiskuntapolitiikan eri alueilla esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kahden raiteen taktiikka on onnistunut ja EU on merkittävästi toiminut esimerkiksi ilmastomuutosta vastaan. Kansleri Angela Merkelin panos on siinä ollut painava.</p> <p>Tämän syksyn jälkeen voimme kohdistaa kaiken tarmomme asioihin ja jättää pohdinnat toimielimistä ja prosesseista vähemmälle.</p> <p style=\"font-weight: bold;\">Mitkä ovat silloin haasteemme?</p> <p>Kun 1980- ja 1990-luvuilla saatiin uutta vauhtia EEC:n päätöksentekoon ja ruvettiin luomaan yhteisöä ja sitten itse unionia, edettiin luomalla sisämarkkinat. Maat huomasivat, että hyötyä saavutetaan, jos voidaan ottaa kaikkien voimavarat käyttöön. Luotiin mittava sisämarkkinaprojekti ja sen mukaan myös vastaavat säännöt.</p> <p>Nyt maailma on ottamassa seuraavan askeleen, erityisesti jos WTO:n ns. Doha-neuvottelukierros onnistuu ja maailmankauppa vapautuu edelleen. Tärkeään rooliin nousee silloin toimintamme niissä pöydissä, joissa päätetään \"globaaleista sisämarkkinasäännöistä\". Mitkä ovat globaalisäännöt lelujen sallituista väriaineiden pitoisuuksista, mitä ovat vaadittavat standardit eri elektroniikan alueilla tai mitkä ovat merenkululta vaadittavat turvatoimenpiteet?</p> <p>EU:n uuden perussopimuksen tausta-ajatuksena, jota myös Suomi on voimakkaasti ajanut, on ulkoisen toiminnan yhtenäisyys. Yhtenäisyyttä vaaditaan meiltä eri politiikan alueilla, mutta minulla on tunne, että yhtenäisyyden aste vaihtelee jo kun tarkastelemme EU:n toimintaa eri YK- järjestöissä. Ilmastomuutosta käsittelevissä yhteyksissä olemme edustaneet yhtenäistä kantaa, mutta esimerkiksi merenkulun IMO-järjestössä emme ole sitä tehneet.</p> <p>Suomen etu pitkässä juoksussa on oman vakaumukseni mukaan se, että EU on kansainvälisissä suhteissaan vakaa ja yhtenäinen sovitellen eri yhteiskuntien tarpeita, kun se ajaa etujaan kansainvälisissä järjestöissä.</p> <p>EU:ssa solidaarisuus ja yhtenäisyys asetetaan suurelle koetukselle kun pyrimme yhtenäistämään edustautumistamme eri kansainvälisissä elimissä. Uskon, että tässä yhteydessä eri Eurooppaministerit voivat olla tärkeässä roolissa. Me emme ole sidoksissa esimerkiksi muiden ministeriöiden virkamiehiin, joilla voi olla \"vested interest\" saada seurata jonkun alan erityisjärjestöä. </p> <p>Nyt on myös uusi aika miettiä, miten me Suomessa lähestymme EU-asioita.</p> <p>EU-asioita tulisi lähestyä uudella tavalla - eikä niin kuin usein nykyään esitetään eri muistiossa: tämä EU:n esitys aiheuttaa sen ja sen ongelman. Harvoin EU-esityksiä esitellään siten, että tämä on ratkaisu siihen ja siihen ongelmaan tai näin olemme edistämässä meille ja Euroopalle tärkeitä asioita. Voisin jopa väittää, että Antti Satulin perintö on vähän valunut unohduksiin viime vuosina.</p> <p>Muistan hyvin, miten Satuli joskus kehotti tarkastelemaan, mitkä ovat syyt siihen, että meidän hallintomme ja päättäjät suhtautuvat kielteisesti johonkin esitykseen. Perusteeksi kielteisyydelle ei hänelle riittänyt, että EU-säädös olisi johtanut siihen, että meidän on pakko muuttaa säädöksiämme.</p> <p>Uskon, että Antti Satuli tänään vaatisi meitä miettimään milloin on syytä puolustaa suomalaisten viranomaisten oikeutta tehdä päätöksiä ja milloin olisi tärkeämpää, että saisimme yhteistä, tehokasta valvontaa EU-tasolla, esimerkiksi finanssialalla, joka vaikuttaa vaativan uutta tehokasta ja osaavaa valvontaa. Itse aion katsoa EU:n aloitteita tällä silmällä. Viittaus edesmenneen henkilön tahtoon voi ehkä olla tahditonta, mutta luulenpa että Antti taivaassaan voi antaa minulle anteeksi.</p> <p><span style=\"font-weight: bold;\">Astrid Thors</span><br><span style=\"font-style: italic;\">Maahanmuutto- ja eurooppaministeri</span></p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Eurooppa-ministeri Astrid Thors http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/7/ Mon, 1 Oct 2007 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/7/ <P>Oikeastaan Kosovon statuskysymys olisi voitu ratkaista jo vuonna 1995, kun ohiolaisessa Daytonin lentotukikohdassa neuvoteltiin Bosnia-Hertsegovinan rauhasta. Tällöin kosovolaiset kuitenkin jätettiin kirjaimellisesti ”ulos aavikolle”. <BR><BR>Toinen tilaisuus tuli vuonna 1999, kun Kosovon hallinto Nato-pommitusten seurauksena siirrettiin YK:lle. Tuolloin kukaan ei kai vakavissaan uskonut, että Milosevicin murha- ja tuhokampanjan jälkeen Kosovo palautettaisiin Belgradin alaisuuteen. </P> <P>Mutta kuten kansainvälisessä politiikassa usein on tapana, vaikean päätöksen vahvistamista lykättiin suurvaltaintressien nimissä. Vastaavia esimerkkejä \"pakastetuista konflikteista\" löytyy eri puolilla maailmaa, lähinnä Venäjän rajoilta.</P> <P><SPAN style=\"FONT-WEIGHT: bold\">Statusprosessi käynnistyy </SPAN></P> <P>Kosovon statusprosessi käynnistyi vihdoinkin syksyllä 2005 YK:n pääsihteerin erityisedustajan, presidentti Martti Ahtisaaren johdolla. Jo ensi kontaktit osapuoliin osoittivat, että näkemysten yhteensovittaminen ei tulisi onnistumaan. Joistain yksityiskohdista, kuten hallinnon hajauttamisesta ja ortodoksikirkon asemasta oli mahdollista keskustella, mutta itse pääkysymykseen Kosovon statuksesta ei löytynyt yhteistä ratkaisua. Pristina halusi itsenäisyyden ja Belgrad tarjosi autonomiaa, piste. </P> <P>Ahtisaaren esitys kansainvälisesti valvotusta itsenäisyydestä on huolellisen konsultaatioprosessin tulos ja herkästi viritetty kompromissi, jolla on länsivaltojen ja YK:n turvallisuusneuvoston suuren enemmistön tuki. Ratkaisun sinetöimisen estää Venäjä, joka on uhannut käyttää turvallisuusneuvostossa veto-oikeuttaan. Tämä puolestaan aiheuttaa ongelman EU:lle, jossa kannat Kosovon itsenäisyyden tunnustamiseen ilman turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa ovat hajallaan. </P> <P>Lukkiutuneen turvallisuusneuvoston jälkeen EU:lle aikalisän on tarjonnut USA:n, Venäjän ja EU:n muodostama troikka, jonka on määrä raportoida keskusteluistaan Belgradin ja Pristinan kanssa YK:n pääsihteerille 10.12.2007 mennessä. Tätä kirjoitettaessa, muutaman troikkakierroksen jälkeen, merkkejä osapuolten joustohalusta ei edelleenkään ole. </P> <P><SPAN style=\"FONT-WEIGHT: bold\">Panokset korkealla </SPAN></P> <P>Käytännössä nykyasetelma merkitsee, että EU on antanut Moskovalle veto-oikeuden myös EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittamiseen - vieläpä kysymyksessä, joka on maanosamme keskeinen turvallisuusintressi. Venäjän todennäköisesti jatkaessa turvallisuusneuvoston tulppana on EU vaikeiden valintojen edessä. EU:n tulisi koordinoida kantansa suhteessa todennäköiseen Kosovon yksipuoliseen itsenäistymisjulistukseen ja sitoumukseen Ahtisaari-suunnitelman noudattamisesta ilman, että sen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka menettäisi uskottavuutensa. </P> <P>Käytännössä tämä merkitsisi Kosovon tunnustamista EU-maiden enemmistön toimesta ja vähemmistön hiljaista hyväksyntää. Tämä mahdollistaisi myös sen, että EU ottaisi sille Ahtisaari-suunnitelmassa varatun roolin Kosovon valvotun itsenäisyyden holhoajana. Vaihtoehtona on EU:n passiivisuus tai kantojen repeäminen, joka yhtäällä merkitsisi hallitsematonta kehitystä Kosovossa ja toisaalla EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kasvojen menetystä. Panokset Kosovossa ovat siis korkeat.</P> <P><STRONG>Kai Sauer</STRONG><BR><EM>YK:n pääsihteerin erityisedustaja Ahtisaaren neuvonantaja Kosovon statusprosessissa</EM></P> <P>&nbsp;</P><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Kai Sauer http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/8/ Thu, 1 Nov 2007 00:00:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/8/ <p>EU-johtajat pääsivät poliittiseen yhteisymmärrykseen reformisopimuksesta huippukokouksessaan Lissabonissa 18. lokakuuta. Nyt lähtee liikkeelle ratifiointikierros, jonka tavoitteena on saada sopimus hyväksyttyä 1.1.2009. </p> <p>Tämä on ollut ehkä EU:n pisin sopimusprosessi. Kaikki alkoi 12.5.2000 Joschka Fischerin puheella Humboldtin yliopistolla. Puheessaan Fischer peräänkuulutti EU:lle perustuslakia, ja pisti liikkeelle aihetta koskeneen keskustelun. Yhtäkkiä kaikkien jäsenmaiden johtajat peräänkuuluttivat EU:lle perustuslakia. Näin teki myös Paavo Lipponen Bruggen puheessaan marraskuussa 2000. </p> <p>Keskustelujen seurauksena perustettiin tulevaisuuskonventti, joka lähti valmistelemaan EU:lle sopimusta - ensimmäistä kertaa avoimesti ja demokraattisesti. Sopimus sinetöitiin hallitustenvälisessä konferenssissa 2004. Se kuitenkin kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä keväällä 2005. </p> <p>Seurasi kahden vuoden tuumaustauko. Jotkin maat ratifioivat sopimuksen tällä välin, toiset odottivat. Kesäkuussa 2007 jäsenmaat pääsivät viimein sopuun tulevan sopimuksen poliittisesta sisällöstä. Sopimus elvytettiin uudessa muodossa, kiitos puheenjohtajamaan Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ajaman kompromissin.</p> <p>***</p> <p>Reformisopimuksen väitetään olevan lyhyempi ja selkeämpi kuin sitä edeltäneet sopimukset. Sitä se ei ole. Päinvastoin, se on pidempi ja monimutkaisempi. Yhtäkaikki, sisältö on 99 -prosenttisesti sama kuin kaatuneessa perustuslaillisessa sopimuksessa. </p> <p>Merkittävimmät muutokset ovat, että EU:n rooli vahvistuu ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Määräenemmistöjä ja yhteispäätösmenettelyjä lisätään, EU saa oman ulkoministerin ja perussopimukseen lisätään niin sanottu solidaarisuuslauseke. Eli mikäli yhden jäsenvaltion alueellista loukkaamattomuutta rikotaan, ovat muut jäsenmaat velvollisia auttamaan. </p> <p>Lisäksi nykyisestä rotaatiomenettelystä luovutaan, ja Euroopan neuvoston presidentti valitaan jatkossa huippukokouksessa kahdeksi ja puoleksi vuodeksi.</p> <p>Unionista tulee yksi oikeushenkilö. EU on jatkossa oikeudellisesti eheä ja unionin rinnalla elänyt Euroopan yhteisö poistetaan. </p> <p>EU saa oikeudellisesti sitovat perusoikeudet. Lisäksi EU liittyy Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, ja jäsenmaiden kansalaiset saavat virallisesti myös unionin kansalaisten statuksen.</p> <p>Päätöksentekotapoja uudistetaan. Euroopan parlamentin valtaa lisätään. Yhteispäätösmenettelystä tulee tavallisin menettelytapa lakeja hyväksyttäessä eli parlamentilla on neuvoston kanssa yhtäläinen valta jopa 95 prosentissa lainsäädäntöä. Määräenemmistöpäätöksistä tulee yleisin sääntö neuvostossa.</p> <p>Lisäksi muun muassa komission jäsenmäärä rajataan vastaamaan 2/3 jäsenvaltioiden määrästä, parlamentin jäsenmääräksi muuttuu enimmillään 750 europarlamentaarikkoa sekä puheenjohtaja, ja niin sanottu kansalaisaloite sisällytetään unionin sopimukseen. Jatkossa miljoonan kansalaisen joukko voi pyytää komissiota laatimaan lainsäädäntöä. </p> <p>***</p> <p>Nämä ovat kaikki hienoja muutoksia. Suurin ongelma hallitustenvälisissä kokouksissa kuitenkin on, että ne ovat puhdasta valtataistelua jäsenmaiden kesken. </p> <p>Institutionaaliset kädenväännöt riittävät jo tällä erää. EU on viimeisen 30 vuoden ajan joko valmistellut, neuvotellut tai ratifioinut uutta sopimusta. On aika ottaa institutionaalinen tauko. Minulla, kuten varmasti monilla muilla asian kanssa pitkään painineilla, on henkilökohtaisesti perustuslaillinen väsymys. Seuraavat institutionaaliset muutokset pitää tehdä aikaisintaan siinä vaiheessa, kun Turkista tulee jäsen. </p> <p>Nyt on aika keskittyä taas itse asioihin. Miten olisi esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu?</p> <p><br><span style=\"font-weight: bold;\">Alexander Stubb</span><br><span style=\"font-style: italic;\">Euroopan parlamentin jäsen</span></p> <p>&nbsp;</p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> MEP Alexander Stubb http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/9/ Sat, 1 Dec 2007 00:00:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/9/ <p>Otsikko saattaa tuntua kuluneelta lausahdukselta, mutta jotakin perää siinä täytyy olla, koska niin monella taholla valmistellaan eritasoisia poliittisia asiakirjoja ja toimenpiteitä nuorten elinolojen parantamiseksi. Itse olen kuullut kyseisen lauseen syksyn aikana lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman valmistelun aikana useammankin virkamiehen, nuorten parissa työtä tekevän, nuorisojärjestön edustajan ja nuoren lausumana sekä viimeksi noin viikko sitten Euroopan Neuvoston järjestämässä asiantuntijatilaisuudessa Unkarissa.</p> <p style=\"font-weight: bold;\">Asiantuntijoita kuultiin nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden tulevaisuudesta</p> <p>Euroopan Neuvosto sekä European Youth Information and Counselling Agency (ERYICA) järjestivät yhteistyössä Unkarissa Budapestissä Euroopan Neuvoston nuorisokeskuksessa kaksipäiväisen asiantuntijakuulemiseen teemalla The Future of Youth Information in Europe. Tilaisuus kokosi yhteen nelisenkymmentä nuorten tieto- ja neuvontapalvelulualan asiantuntijaa keskustelemaan, pohtimaan ja arvioimaan alan tulevaisuutta. Taustalla ei ollut ainoastaan Euroopan Neuvoston ja ERYICAn halu kehittää työmuotoa tai luotailla näkymiä, vaan asiantuntijoiden työskentely oli osa Euroopan Neuvoston nuorisopoliittisen ohjelman Agenda 2020:n työstöä.</p> <p>Virallisen lähtölaukauksen tilaisuudelle antoivat alustukset nuorten tieto- ja neuvontapalvelutyön historiasta sekä nuoret ja nuorten tiedontarpeet tietoyhteiskunnassa. Brittitutkija Neil Selwyn pureutui alustuksessaan tietoyhteiskunnan sekä informaatioteknologian tuomiin haasteisiin nuorten parissa. Vaikka tekniikka on kehittynyt huimasti, nuoret eivät aina kuitenkaan osaa käyttää sovellutuksia omaksi parhaakseen. Itävaltalainen Alexandra Cangelosi nosti alustuksessaan esille nuorten tieto- ja neuvontapalvelutyön tärkeyden. Cangelosi korosti sitä tosiasiaa, että vaikka teknologia on kehittynyt, silti nuori tarvitsee henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa monessa omaan elämäänsä liittyvässä kysymyksessä. Aina nuori ei osaa soveltaa löytämäänsä tietoa käytännössä. Selwynin ja Cangelosin esityksissä tuli kummassakin korostetusti esille se, kuinka tärkeää tieto nuorille on ajatellen aktiivista kansalaisuutta ja osallistumista yhteiskunnalliseen elämään. </p> <p>Vilkkaan keskustelun ja työryhmätyöskentelyn tuloksena oli hymyileviä osallistujia sekä silmin nähtävästi tyytyväisiä järjestäjiä. Euroopan Neuvoston Agenda 2020 -asiakirjan valmistelua eteenpäin vievät virkamiehet tuntuivat saaneen runsaasti arvokkaita näkemyksiä nuorten tieto- ja neuvontapalveluista osana eurooppalaista nuorisopolitiikkaa. Tosin edessä on vielä pitkä matka ennen kuin asiakirja valmistuu ja se on hyväksytty Kiovassa pidettävässä huippukokouksessa syksyllä 2008. </p> <p style=\"font-weight: bold;\">Neuvoja ja ohjausta nuorille</p> <p>Asiantuntijakuuleminen oli mitä herkullisin tilaisuus päästä keskustelemaan nuorten tieto- ja neuvontapalveluista suomalaisen nuorten tieto- ja neuvontapalvelutyön verkoston ja ERYICAn hallituksen edustajana. Suomessa nuorten tieto- ja neuvontapalvelut ovat kehittyneet hurjasti viimeisten vuosien aikana. Jo yli 200 kuntaa Suomessa tarjoaa tietoa, ohjausta ja neuvontaa nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen muodossa osana kunnan nuorisotyön peruspalveluja. </p> <p>Kaikkialla ei kuitenkaan ole niin hyvin kuin meillä. Syksyn aikana olemme kuulleet ikäviä uutisia siitä, kuinka nuorisotyötä sekä nuorten tieto- ja neuvontapalveluita on yritetty ajaa alas erilaisin toimenpitein joissakin maissa. Tällaisissa tilanteissa eurooppalaiset asiakirjat ja suositukset ovat varmasti paikallaan ja puolustavat olemassaoloaan. Nuorten parissa työskentelevä työntekijä tarvitsee tuekseen kaikki mahdolliset asiakirjat ja tavat turvatakseen palvelut tulevaisuutemme nuorille: nuorille, joissa on tulevaisuus. </p> <p style=\"font-weight: bold;\">Mika Pietilä</p> <p><span style=\"font-style: italic;\">Kirjoittaja toimii Eurooppalainen Kokkolanseutu ry:n puheenjohtajana, työskentelee suunnittelijana Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallisessa koordinaatio- ja kehittämiskeskuksessa ja on ERYICAn hallituksen jäsen.</span><br></p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Mika Pietilä http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/10/ Tue, 1 Jan 2008 00:00:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/10/ <P>Tutustuin Eurooppalaisen Suomen toimintaan joitakin vuosia sitten European Movementin seminaarissa edustaessani AEGEEta, eurooppalaista opiskelijafoorumia. Yllättäen huomasin, että tavoitteemme olivat hyvin samankaltaiset; myös AEGEE on Eurooppa-asioista kiinnostuneille avoin järjestö, joka suhtautuu myönteisesti Euroopan integraatioon.</P> <P>Ilman tarkempaa poliittista agendaa AEGEElle on ongelmallista, miten edustaa 17 000 opiskelijain ääntä yli 40 maasta, kun he ovat vielä eri opintoaloilta ja erilaisista poliittisista taustoista. Kaiken lisäksi monelle järjestö tuntuu olevan vain halpa matkatoimisto ja deittipalvelu. Esimerkiksi, kun hallituksemme tukee Turkin EU-jäsenyyttä julkisesti, joku älähtää vastustaen, mutta ”liian poliittista”, sanoo moni, jatkaen bilettämistä. Mutta mikä on liian poliittista? Tämä on ikuinen keskustelunaihe AEGEEn foorumeilla ja sähköpostilistoilla.</P> <P><STRONG>Poliittinen sitoutumattomuus</STRONG></P> <P>AEGEEn päämajassa Brysselissä sain useinkin selittää jäsenille, että poliittinen sitoutumattomuus ei tarkoita, ettei järjestömme olisi poliittinen ja se voisi ilmaista mielipiteitä. Ensiksikin politiikan käsitteen määrittelystä ei vallitse tieteellistä yhteisymmärrystä. Politiikkahan voi yhden käsityksen mukaan tarkoittaa julkisyhteisön päätöksentekoa, kun taas laajimman määrittelyn mukaan se on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan. Politiikka on myös määritelty \"eturistiriidaksi päämääristä\". </P> <P>Politiikan käsite voidaan kuitenkin ymmärtää myös hyvin laajassa merkityksessä, jolloin sen piiriin kuuluvat lähes kaikki ihmiselämän osa-alueet. Politiikka ei ole päättäjien yksinoikeus, vaan kaikki kansalaiset voivat toimia poliittisesti myös sitoutumattomasti.</P> <P>Poliittinen aatehan taas on näkemys siitä, millaiseksi yhteiskunnalliset olot tulisi järjestää ja kuinka se tehdään. Tavoitteet ja keinot vain vaihtelevat eri aatesuuntauksien välillä.</P> <P><STRONG>Poliittinen järjestötoiminta</STRONG></P> <P>Tässä valossa AEGEEn toiminta ja tavoitteet, siis sen aatteet, ovat hyvinkin poliittisia. Lobbaus Euroopan instuutioissa, kuten Erasmus-ohjelman ehdottaminen komissiolle, EU:n yhdentymisen ja laajentumisen puolesta puhuminen sekä projektimme Bologna-prosessiin liittyen ovat toimintaa poliittisen agendamme mukaiseksi. Puhumattakaan viime vuoden Citizenships’ Initiative-projektista, johon saimme mukaan yli sata muuta järjestöä EM mukaan lukien.</P> <P>AEGEElla on neljä peruspilaria, joilla se tähtää Euroopan integraatioon: kansalaisaktiivisuus, rauha ja tasapaino, korkeakoulutus sekä kulttuurienvälinen vaihto, joista viimeisin on painottunut viime vuosina entistä enemmän. Kuitenkin monet vanhemmat jäsenet kaipaavat sitä uskoa tulevaan jolloin yritimme vaikuttaa konfliktiin Kyproksella, vaadimme viisumivapautta opiskelijoille tai jolloin jopa onnistuimme kolme vuotta lobattuamme saamaan turkkilaiset opiskelijat mukaan Sokrates-ohjelmaan. Tämä jos mikään oli poliittista.</P> <P>Nyt AEGEE ei kuitenkaan ole tarpeeksi poliittinen niille, jotka todella haluavat vaikuttaa, mutta sen ydintoiminta on liian poliittista niille, jotka haluavat vain matkustaa ja tutustua uusiin kulttuureihin. Koitamme tarjota kaikille jotain ja toiminta onkin jaettu työryhmiin, joissa voi harrastaa niin kansainvälistä politiikkaa, ihmisoikeuksia, ympäristöpolitiikkaa kuin tanssia tai IT-asioitakin.</P> <P><STRONG>Mielipiteen ilmaisu</STRONG></P> <P>Mutta miten voimme esittää yhtenäisen sanoman kun esimerkiksi UNESCO tai Euroopan Neuvosto kysyy opiskelijoiden mielipidettä meiltä, koska AEGEElla on neuvoa-antava status näissäkin instituutioissa? Ratkaisua lausuntoihin haetaan projekteista, action day -tapahtumista, case study -matkoilta,seminaareista sekä keskusteluista sähköpostilistoilla ja tapaamisissamme kolme kertaa vuodessa. </P> <P>Varsinainen mielipiteiden vaihtaminen ja kansalaisaktiivisuus jää kuitenkin aktiivisten seminaariosallistujien harteille. Tämän vuoksi arvostan yhteistyötä, jota European Movement ja AEGEE ovat tehneet niin paikallisella kuin Euroopan tasolla saadakseen useamman kansalaisen äänen kuuluville ja levittäessään tietoisuutta eurooppalaisuudesta. Toivon, että yhteistyö jatkuu hedelmällisenä - ilman kommenttia: ”liian poliittista”.</P> <P><STRONG>Susanna Ritala</STRONG></P> <P><EM>Kirjoittaja on työskennellyt AEGEE-Europen pääsihteerinä ja on AEGEE-Helsingin kunniajäsen.<BR></EM>&nbsp;</P><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Susanna Ritala http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/11/ Fri, 1 Feb 2008 00:00:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/11/ <P><SPAN style=\"FONT-SIZE: 10pt\">Euroopan komissio julkaisi pitkään odotetun ja laajaa keskustelua herättäneen ilmasto- ja energiapaketin tammikuun lopussa. Esityksen mukaan energiatehokkuutta parannetaan 20 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi uusiutuvan energian osuus nostetaan unionissa nykyisestä noin 8,5 prosentista 20 prosentiin, ja osana tätä biopolttoaineille asetetaan 10 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä.</SPAN></P> <P><SPAN style=\"FONT-SIZE: 10pt\">Todellisuudessa päästövähennystavoitteet tulevat pian koventumaan. Komissio on lähtenyt 20 prosentin päästövähennysvelvoitteesta, vaikka EU on sitoutunut 30 prosentin vähennyksiin, kun kansainvälinen ilmastosopu löytyy. Käytännössä tämä sopu löytyi jo Balin ilmastokokouksessa viime joulukuussa, jolloin teollisuusmaat sopivat 25-40 prosentin päästövähennyksistä vuoteen 2020 mennessä. </SPAN></P> <P><SPAN style=\"FONT-SIZE: 10pt\">Uusiutuvien energialähteiden osalta Suomi sai vastuujaossa helpon tavoitteen. Komission laskentakaavalla Suomen osuudeksi olisi pitänyt tulla noin 41 prosenttia - nyt esitys on kuitenkin vain 38 prosenttia uusiutuvia vuoteen 2020 mennessä. Toki tämäkin on kova haaste. Suomen uusiutuvien nykyinen korkeahko (28,5 %) osuus perustuu metsäteollisuuden jäteliemien ja -puun käyttöön. Ilman metsäteollisuutta uusiutuvien osuus olisi Suomessa noin 5 %, josta suurin osa on vanhaa vesivoimaa.</SPAN></P> <P><SPAN style=\"FONT-SIZE: 10pt\">Päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden eli liikenteen, rakennusten, palveluiden, maatalouden, pienteollisuuden ja jätehuollon osalta hiilidioksidipäästöjä on Suomessa vähennettävä 16 prosentilla vuoden 2005 tasosta. Esimerkiksi maataloudessa on selvää, että ruuantuotantoon tulee muutoksia. YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan eläintuotanto on vastuussa 18 prosentista maailman kasvihuonepäästöistä. Eläintuotanto vaikuttaa ilmastonmuutokseen enemmän kuin liikenne yhteensä. Olisikin ehkä syytä esittää hiiliveroa tai jotain muuta ohjauskeinoa liha- ja maitotuotteiden hinnan nostamiseksi ja käytön vähentämiseksi suhteessa vähemmän hiilidioksidipäästöjä tuottavaan kasvisruokavalioon.</SPAN></P> <P><SPAN style=\"FONT-SIZE: 10pt\">Komission laskelmien mukaan ilmasto- ja energiapaketin kustannukset tulevat olemaan Suomelle noin 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Esimerkiksi vuonna 2006 Suomen arvioitu talouskasvu oli noin 5 prosenttia. Käytännössä komission paketin vaikutuksesta talouskasvu hidastuisi siis 1-2 kuukaudella vuoteen 2020 mennessä. <A href=\"http://www.hm-treasury.gov.uk/independent_reviews/stern_review_economics_climate_change/sternreview_index.cfm\" target=_blank><SPAN style=\"COLOR: #0000ff\">Stern</SPAN></A> on omassa raportissaan arvioinut, että ilman mitään toimenpiteitä ilmastonmuutoksen kustannukset olisivat 5-20 prosentin luokkaa globaalista bruttokansantuotteesta.</SPAN></P> <P><SPAN style=\"FONT-SIZE: 10pt\">Komissio arvioi sähkönhinnan nousevan päästökauppaesityksen myötä noin 10-15 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Esimerkiksi omalta osaltani tämä tarkoittaisi sähkölaskussani (kulutus 890 kWh/v) noin 17 euron vuosikorotusta. Ei tunnu kovin pahalta. Todellisuudessa sähkön hinta tuskin nousee kuluttajille edes näin paljon, sillä siirryttäessä päästöoikeuksien ilmaisesta alkujaosta huutokauppajärjestelmään ehkäistään ainakin osittain ansiottomien arvonousujen eli niin sanottujen windfall-voittojen syntyminen.</SPAN></P> <P><SPAN style=\"FONT-SIZE: 10pt\">Euroopan unionin yhteistyö ilmasto- ja energia-asioissa tarjoaa mahdollisuuden syventää mantereen laajuista integraatiota. EU perustettiin 50 vuotta sitten rauhanprojektiksi. Tänään yhteisön keskeinen tehtävä on vastata globaaliin ilmastokriisiin. Viimeistään vuonna 2050 voimme toivottavasti todeta unionin onnistuneen tässäkin tavoitteessa.</SPAN><BR></P> <P><SPAN style=\"FONT-SIZE: 10pt\">Leo Stranius <BR><BR>Suomen luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan puheenjohtaja<BR></SPAN></P><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Leo Stranius http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/12/ Sat, 1 Mar 2008 00:00:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/12/ <p>On the 1st of January 2008 Slovenia took over the Presidency of the EU for the next 6 months, placing itself at the political forefront of a Union of 27 states and almost 500 million people. For Slovenia this represents the most active role in EU affairs since joining the EU and plenty of political prestige. For the EU this is greatly symbolic: one of the younger kids gets to host the party.</p><p><span style=\"font-weight: bold;\">Big stories for Slovenia?</span></p><p>The five Presidency Priorities are known: Future of Europe, Energy and Climate change, Lisbon Strategy, Enlargement and Neighbourhood Policy, plus Intercultural Dialogue. Running under the slogan “Si.nergy for Europe” the Slovenian EU Presidency will be probably under less spotlight than the recent German and Portuguese presidencies. The German Chancellor Angela Merkel managed to convince the EU to take climate change seriously, she lead the EU’s 50th Anniversary celebrations and then mastered an impressive saving operation on the new Treaty. Following the example, the Portuguese Prime Minister José Sócrates finished the Treaty negotiations and hosted the EU leaders in Lisbon twice: first for an informal EU Summit and then for the signature of the new Lisbon Treaty. Which big stories are then left for Slovenia?</p><p>The Slovenian Presidency will have to deliver a lot of practical results. It will oversee the ratification phase of the Lisbon Treaty and prepare the grounds for its stepping into force. Essentially it will have to keep the fingers crossed so that the Treaty does not stumble anywhere, while leading sensitive preparatory work for the first President of the European Council to be chosen and its office to materialize. Preparatory work will also start on the function of the “EU Foreign Minister” and setting up the External Action Service (i.e. EU Diplomatic Corps). </p><p>The EU leaders will also launch the next cycle of the Lisbon Strategy in March. This will be the last push for national reforms before 2010, when the EU is supposed to become the most competitive economy in the world. The progress on the Climate Change and Energy promises will probably feature more in the media. Slovenia will try to strike agreements on the so-called “burden-sharing” of greenhouse emissions and renewable energy sources. This will be a tough nut to crack, so even a partial agreement would be a success.</p><p><span style=\"font-weight: bold;\">A look at back home</span></p><p>If that might sound technocratic, Slovenia will also do some “high-politics”. Historically linked to the countries of the Western Balkans, it wants to reaffirm their European perspective and bring them closer to the EU. However, the defining moment might come quite soon with the announced independence of Kosovo. The spotlight of world politics is on the EU and Slovenia will have to ensure that the bitter disagreements on Iraq do not repeat themselves.</p><p>At home the holding of the Presidency enjoys almost absolute support by the public. Besides some concern about increased traffic and lack of hotel rooms for actual tourists, there are almost no critical voices. However, the saying goes that even during Presidency times national governments have to do business as usual. With the parliamentary elections coming up just shortly after the Presidency, this seems to be even more the case for the Slovenian government. If these six months bring praise from abroad, then the Presidency could play a positive role during the election campaigns. If not however, then the Slovenian Government will have difficult times winning another mandate.</p><p>All said and done, on 1st July 2008 Slovenia hopes to hand over to France an EU closer to delivering on its promises. It might sound modest, but history tells that it is not a small task for a newcomer. At the same time the 2004 enlargement will be put to a test in the corridors of EU politics. Only time will tell if Slovenia was up for the task.</p><p>Marko Bucik<br>marko@markobucik.eu</p><p>The author was member of the Executive Bureau of JEF Europe from 2003 to 2005 and is currently working for the Slovenian Government\'s Office for European Affairs. He\'s in charge of European Council preparations during the Presidency.</p><p><span style=\"font-size: 10pt;\">***</span></p><p style=\"font-weight: bold;\">Slovenia EU-politiikan etulinjassa keväällä 2008</p><p><span style=\"font-size: 10pt;\">Unionin uusi jäsenmaa Slovenia tarttui EU:n ohjaksiin tammikuun alussa. Puheenjohtajuus asettaa pienen Slovenian poliittiseen etulinjaan unionissa, jossa on tänään 27 jäsenmaata ja 500 miljoonaa ihmistä. EU:lle Slovenian puheenjohtajuus on symboliarvoltaan tärkeä; yksi nuoremmista lapsista saa isännöidä juhlia!<br><br><span style=\"font-weight: bold;\">Slovenian prioriteetit</span><br></span></p><p><span style=\"font-size: 10pt;\">Slovenialla on useita tavoitteita puheenjohtajuuskaudelle. Nämä tavoitteet ovat Euroopan tulevaisuuskeskustelu, energia ja ilmasto, Lissabonin strategia, laajentuminen ja naapuruuspolitiikka sekä kulttuurienvälinen dialogi. Slovenian puheenjohtajuuden sloganina toimii ”Si.nergy” viitateen synenrgiaan, jota maan toivotaan Euroopassa keväällä edistävän. Toisaalta ymmärrettävistä syistä Slovenian kausi tulee todennäköisesti saamaan vähemmän huomiota osakseen kuin edeltäneet Portugalin ja Saksan puheenjohtajuuskaudet. Saksan liittokansleri Merkel onnistui taivuttelemaan EU:n ottamaan ilmastonmuutoksen vakavasti, johti EU:n 50-vuotisjuhlintaa sekä pelasti uuden perussopimuksen. Sen jälkeen Portugali isännöi Lissabonin sopimuksen allekirjoittamista. Mitä Slovenialle jäi?</span></p><p><span style=\"font-size: 10pt;\">Slovenian on saatava aikaan konkreettisia tuloksia. Sen täytyy pitää huolta, että Lissabonin sopimuksen ratifiointi käynnistyy ja valmistella sopimuksen voimaantuloa. Erityisesti on keskityttävä siihen, ettei sopimuksen ratifioinnissa kompuroida. Samanaikaisesti on aloitettava ensimmäisen Eurooppa-neuvoston presidentin valinnan valmistelut. Myös EU:n ulkoministerin viran valmistelu sekä EU:n diplomaattikunnan starttaaminen ovat agendalla.</span></p><p><span style=\"font-size: 10pt;\">EU:n johtajat ovat lanseeraamassa Lissabonin strategian toista sykliä maaliskuussa. Tämä tietää kansallisia uudistuksia ennen vuotta 2010 jäsenmaissa, jolloin EU:n tavoitteena on olla maailman kilpailukykyisin talousalue. Lupaukset energian ja ilmaston suhteen luultavasti taas tulevat näkymään enemmän mediassa. Slovenia yrittää edistää sopimuksia ”taakanjakamisesta” kasvihuonekaasujen päästöissä sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöönotossa. Tämä tulee olemaan haastava pala, ja siksi edes osittainen sopu olisi menestys.<br><br><span style=\"font-weight: bold;\">Katse kotikonnuille</span><br></span></p><p><span style=\"font-size: 10pt;\">Slovenialla on myös kovia tavoitteita ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Historiallisesti Slovenia kuuluu Länsi-Balkanin alueeseen ja haluaa edistää näiden maiden suhteita EU:hun. Myös Kosovon itsenäisyysjulistus näyttää vain ajan kysymykseltä ja silloin Slovenian on oltava täydessä valmiudessa neuvottelemaan maailmanpolitiikan näyttämöillä, jotta Irakin sodan aikaiset ikävät erimielisyydet EU-jäsenmaiden välillä eivät toistuisi.</span></p><p><span style=\"font-size: 10pt;\">Sloveniassa kansalaiset ovat innoissaan EU-puheenjohtajuudesta. Huolta ovat aiheuttaneet lähinnä liikennejärjestelyt ja hotellien vähäisyys, muuten kriittiset äänet ovat olleet olemattomia. Heinäkuussa edessä on paluu normaaliin päiväjärjestykseen, kun Slovenia luovuttaa puheenjohtajuuden Ranskalle. </span></p><p><span style=\"font-size: 10pt;\">Puheenjohtajuus on aina valtava haaste uusille jäsenille. Aika näyttää kuinka Slovenia haasteessa pärjäsi.</span></p><p><span style=\"font-size: 10pt;\"><span style=\"font-weight: bold;\">Marko Bucik</span><br></span></p><p style=\"font-style: italic;\"><span style=\"font-size: 10pt;\">Kirjoittaja työskentelee Slovenian hallituksen EU-asioiden osastolla ja vastaa Eurooppa-neuvoston kokouksen valmisteluista Slovenian puheenjohtajuuden aikana.</span></p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Marko Bucik http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/15/ Tue, 1 Apr 2008 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/15/ <p>Euroopan parlamentin vaalit lähestyvät. Ensi vuonna EU saa 750 uuden europarlamentaarikon lisäksi uuden sopimuksen. Perustuslaki-sopimuksen raunioille rakennettu Lissabonin sopimus vahvistaa Euroopan unionia olennaisesti. Toimivalta vahvistuu, yhteinen ulko-politiikka ottaa aimo harppauksen eteenpäin ja unionin demokraattisuus lisääntyy.</p><p>Europarlamenttivaaleja edeltävä vuosi on mielenkiintoinen. Jäsenmaat ovat jo aloittaneet lehmänkaupat uuden Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan nimityksestä. Samanaikaisesti jäsenmaissa käydään arpapeliä siitä, kenestä tehdään kunkin jäsenmaan seuraava komission jäsen. Nimityksistä ja virkapaikoista käydään neuvotteluja, sisällöistä ei.</p><p>Vaikka EU:n toimintakyky paranee uuden sopimuksen myötä, vahvaa johtajuutta kuitenkin tarvitaan. Nykyinen päätöksentekomalli edellyttää, että johtajina toimivat valtionpäämiehet ja -naiset. Tarvitaan todellista tahtoa viedä eurooppalaista projektia eteenpäin, vaikka kaikki ratkaisut eivät aina jokaista miellytä.</p><p>Tulevien vuosien tärkeimmät kysymykset, kuten ilmastopolitiikka, kilpailukyvyn edistäminen sekä budjettiuudistus, tulevat jakamaan päättäjiä niin jäsenmaittain kuin poliittisella skaalallakin. Jotta todellisia edistysaskeleita on mahdollista saavuttaa, on unelma Euroopasta herätettävä uudelleen henkiin.</p><p>EU on perustamisestaan lähtien ollut rauhanprosessi. Laajeneminen ja taloudellinen yhdentyminen ovat olleet kaikilla mittareilla valtava menestystarina. Nyt, siirryttäessä integraatiossa uuteen vaiheeseen, tarina EU:sta rauhanprosessina alkaa vanhentua. Uusi sukupolvi ei ole nähnyt maailmansotia, eikä muista kylmän sodan jakolinjoja. Argumentti rauhan puolustuksesta kurkkudirektiiveillä ei enää kuulosta uskottavalta.</p><p>Kansallisten soraäänien vahvistumien on seurausta vision puutteesta. EU:lla ei ole ollut visiota siitä, missä 20 vuoden päästä halutaan olla. Päätöksenteko on takertunut sopimuksiin ja lillukanvarsiin. Ilman yhteistä tahtotilaa ei synny myöskään mahdollisuutta vaikeisiin muutoksiin. Budjetin uudistuksia, yhteistä ulkopolitiikkaa tai EU-veroa ei voi perustella rauhan ylläpitämisellä.</p><p>EU:n on muututtava. Kansalaisille on tarjottava aitoa lisäarvoa, visio yhdentyneestä Euroopasta. Visio vauraudesta, ympäristön kunnioittamisesta, turvallisuudesta, rauhasta ja tasa-arvoisuudesta. Visio sellaisesta hyvinvoinnista, jonka järjestämiseen kansallisvaltiot eivät yksin toimiessaan pysty.</p><p>EU on hapuillut pimeässä riittävän pitkään. Uuden johtajasukupolven aika on astua esiin ja tarjota näkemys tulevaisuuden Euroopasta.</p>Joonas Turunen<br>Puheenjohtaja<br><a href=\"%5C%22http://www.eurooppanuoret.fi%5C%22\">Eurooppanuoret ry</a><p></p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Joonas Turunen http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/14/ Fri, 9 May 2008 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/14/ <p>Perjantaina 9.5. juhlistamme jälleen Eurooppa-päivää. Harva tietää, miksi juuri toukokuun 9. nimettiin valtioiden ja hallitusten päämiesten päätöksellä vuonna 1985 yhteisen Euroopan juhlapäiväksi. Selitys on kuitenkin olemassa.</p><p>Vuonna 1950 Eurooppa toipui vielä kahden suursodan jälkeensä jättämistä arvista. Henkiset arvet olivat syvät ja taloudellinen kurimus vielä syvempi. Sekä Ranskan että Saksan puolella mietittiin keinoja saada maanosa taloudellisesti jaloilleen, samalla luoden tilaa rauhanomaisemmalle yhteistyölle. Tärkeimmän aloitteen teki lopulta Ranskan ulkoministeri Robert Schuman, joka lehdistötilaisuudessa 9.5. vuonna 1950 esitteli ajatuksen Saksan ja Ranskan yhteisestä hiili- ja teräsvarannosta. Euroopan yhteisön syntysanat oli lausuttu.</p><p>Schumanin julistuksen nimeä kantava ehdotus ei suinkaan ollut Schumanin yksinään keksimä, vaan alun perin sen oli hänelle esitellyt ranskalainen virkamies Jean Monnet. Schumanin ja Monnetin ehdotuksen taustalla oli ajatus siitä, että yhdistämällä kansallisesti erittäin tärkeän teollisuuden alan, voitaisiin myös poistaa Saksan ja Ranskan välinen jännitys. Toisaalta Monnet ja Schuman uskoivat, että yhteistyöllä molemmat maat saisivat hiili- ja terästeollisuudestaan parhaan tuoton. Alusta asti siis ajatuksena oli myös varallisuuden luominen sodan runtelemassa Euroopassa.</p><p>Schumanin julistus käynnisti neuvottelut, jotka johtivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimuksen allekirjoittamiseen Pariisissa 18. huhtikuuta vuonna 1951. Saksan ja Ranskan lisäksi sopimuksen allekirjoittivat Italia, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg. Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä alkoi kehitys, joka on lopulta tuonut meidät 27 jäsenmaan Euroopan unioniin.</p><p>Suomalaisille Eurooppa-päivän juhliminen saattaa tuntua vieraalta. Emmehän ole juurikaan keskustelleet siitä, mikä EU on ja mitä varten se on luotu. Mistä pohjimmiltaan on kysymys, kun keskustelemme EU:n kehittämisestä, demokratiavajeen poistamisesta, avoimuudesta, demokraattisuudesta ja erityisesti EU:n tehtävästä tänä päivänä. Kansalaiskeskustelussa EU on jotain kaukaista, joka toivottavasti ei tulekaan kovin lähelle.</p><p>Kysymys on kuitenkin sen muistamisesta, että aina Eurooppa ei ole keskustellen ja neuvotellen ratkaissut ongelmiaan. Päinvastoin. Eurooppa on sotien historiaa. Yhteisen Euroopan perustajat Schuman ja Monnet (muiden muassa) loivat pohjan sille, että eurooppalaiset maat kykenivät sodan raunioista nousemaan ja yhdessä rakentamaan Euroopasta sen, mikä se tänä päivänä on.</p><p>Rauhanrakentaminen ei ehkä enää riitä päivänpoliittiseksi iskulauseeksi, jolla vaalit voitetaan. Mutta Euroopan unioni on alusta alkaen ollut rauhanprojektin ohella myös yhteisen hyvinvoinnin lisäämisen projekti. Ja jokaisen eurooppalaisen etu on se, että alusta asti läsnä ollutta periaatetta \"se, mikä voidaan tehdä paremmin yhdessä, on tehtävä yhdessä\" noudatetaan.</p><p>Nyt on kysymys juuri siitä, mitä Euroopan pitää tehdä yhdessä. Mitä asioita emme voi ratkaista yksin ja missä asioissa saamme eniten lisäarvoa yhteistyöstä. Meillä jokaisella on oma näkemyksemme. Keskustelkaamme niistä. Sitäkin varten Eurooppa- päivä on.</p><p>Riitta Myller<br>Euroopan parlamentin jäsen (sd.)</p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> MEP Riitta Myller http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/13/ Sun, 1 Jun 2008 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/13/ <p>Haagin kansalaiskokouksen 60-vuotisjuhlaa vietettiin paljon arkisemmin kuin kymmenen vuotta sitten 50-vuotisjuhlaa. Oli silti melkoisen harvinainen kokemus nähdä paneelikeskustelu, jossa kaikkien EU-instituutioiden puheenjohtajat istuivat rinnakkain.</p><br><p><div class="gallery"> <div class="galleryrow"> <a class="galleryitem" href="gallery/4/1/"> <span class="link"><img src="http://www.eurooppa-paiva.fi/assets/gallery/4/thumb/24052008063.jpg" alt="Paneeli Nieuwe Kerkissä" /></span> <span class="label">Paneeli Nieuwe Kerkissä</span> </a> </div> </div></p><p>Kovin paljon ei käteen jäänyt uutta. Aivan selvästi unionissa pidätellään hengitystä Lissabonin sopimuksen ratifioinnin läpisaamiseksi ja EP:n vaalitkin jo painavat päälle. Samaten ilmassa on väreilyä korkeiden johtopaikkojen täyttämiseksi. Visiota kuitenkin haetaan. Kun vaalien jälkeen käynnistyy uusi viisivuotissykli, nousee tulevaisuusvisio vahvasti esille. </p><p>Poliittinen päämäärä on löydettävä ja asetettava. Unioni ei kestä uusia laajenemisia eikä saa otetta kansalaisiin ilman selkeästi ilmaistuja päämääriä. Tarvitaan vihdoinkin kuva myös siitä, minkälainen unioni on 20 vuoden kuluttua ja miten visioon päästään. Tämä on Eurooppa-liikkeelle suuri haaste. Unioni 27 maan kokonaisuutena on niin hajanainen ja vailla yhteistä näkemystä, että tulevaisuuskuvan on noustava instituutioiden ulkopuolelta. Eurooppa-liike on luonnollinen vision tekijä. </p><p>Osallistuin työryhmään, joka käsitteli poliittisia ja institutionaalisia asioita. Tällä kertaa kansalaisilla oli ollut mahdollisuus tehdä ehdotuksia ja ideoida tulevaisuuden teemoja <a href=\"http://speakup-europe.blogactiv.eu\">netissä</a>. Ehdotuksia tuli toistasataa. Ne sitten puristettiin työryhmässä 20:een kahden äänestyskierroksen jälkeen. </p><p>Lopputulos oli selkeä. Kaksi teemaa nousi ylitse muiden: kansalaisten suhde unioniin ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen. Tämä on tulevaisuusvision kannalta tärkeä lopputulos.</p>Äänestyksessä tuli listan ensimmäiseksi ehdotus kansalaisten ja EU:n kanssakäymisen parantamiseksi. Esityksessä korostettiin, että tietotekniikka tarjoaisi runsaasti mahdollisuuksia unionin ja kansalaisten välisen kanssakäymisen parantamiseksi. Siinä viitattiin myös alueellisen identiteetin merkityksen kasvuun. Muualla ehdotuksissa, samoin kuin presidenttipaneelissakin, viitattiin tarpeeseen luoda ja vahvistaa eurooppalaista poliittista aluetta, jossa kansalaisten panos unionin toimintaan voisi toteutua. <p>Suomalaisittain erityisen mielenkiintoista on, että ulkosuhteet nousivat vahvasti esille. Unionilta toivotaan johtajuutta kansainvälisessä energiapolitiikassa ja ylipäänsä vahvempaa ääntä maailmanpolitiikassa, rauhanturvaamisessa ja jopa yhteistä tuolia YK:n turvallisuusneuvostossa. </p><p>Yllättävää oli, että toiseksi eniten ääniä sai ehdotus pehmeän vallan tukemiseksi sotilaallisella kyvyllä. Unionista halutaan siis voimakkaampaa toimijaa sotilaallisessa mielessä. Kansalaiset hakevat sekä turvallisuutta että vaikutusvaltaa kansainvälisessä kriisin hallinnassa. </p><p>Kansalaisten vaikutusvalta ja EU:n kansainvälisen vaikutusvallan kasvattaminen ovat vuoden 2008 Haagin kansalaiskokouksen näkyvimmät teemat politiikan ja instituutioiden asioissa. Mutta miten nämä tavoitteet voidaan saavuttaa? Pat Cox puki asian kysymällä, kuka lähtee matkalle ilman tietoa päämäärästä? Unionin toiminnan on rakennuttava tosiasioiden ja unelmien kombinaatille sanoi puolestaan MEP Elmar Brok. Siinä on pohdittavaa myös Suomen Eurooppa-liikkeelle. Suomen Eurooppa-politiikassahan tieto päämäärästä on ollut hukassa jo pitkään.</p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Esko Antola http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/16/ Fri, 13 Jun 2008 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/16/ <p>Itämeri, Suomen reitti länteen, on muuttumassa herkästä murtovesialtaasta rehevöityneeksi sinileväaltaaksi. Rehevöitymisen vaikutukset ovat paljain silmin havaittavissa – ja kirvelevän ihon tunnettavissa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät Itämeren ympäristöongelmien ratkaisemista maan ulkopolitiikan tärkeimpänä tehtävänä.</p><p>Itämeri-yhteistyötä edistää huima määrä erilaisia organisaatioita ja verkostoja, esimerkiksi Tampereella toimiva Itämeri-instituutti. Kansalaisjärjestöjen, yritysten, kaupunkien, maakuntien ja valtioiden verkostot edesauttavat yhteisen itämerellisen identiteetin vähittäistä syntymistä. Ongelma on koordinaation puute: eri organisaatiot puurtavat pitkälti samojen kysymysten äärellä. Tutkimustietoa kertyy paljon, mutta johtopäätösten toimeenpano ja koordinointi kangertavat. Taas kerran voidaan peräänkuuluttaa poliittista johtajuutta, jota alueen maista ei ole löytynyt.</p><p>Uusimpina tulokkaina kentälle on ilmestynyt meren pilaantumisesta huolestuneita ”filantrokapitalisteja”, säätiöiden kautta tehokkaasti toimivia liikemiehiä. Suomessa tätä työtä tekee ansiokkaasti John Nurmisen säätiö, joka on rahoittanut muun muassa fosforinpoistoa Pietarin jätevedenpuhdistamossa.</p><p>**</p><p>Euroopan unionin laajentumisen myötä Itämerestä on tullut Kaliningradia ja Suomenlahden pohjukkaa lukuun ottamatta unionin sisämeri – 2000-luvun mare nostrum. Itämeri on noussut Brysselissä ja alueen jäsenmaissa näkyvälle sijalle juhlapuheissa.</p><p>Konkreettiset aikaansaannokset eivät kuitenkaan huimaa päätä. EU:lla ei ole Itämeren suhteen kokonaisvaltaista lähestymistapaa, vaan aluetta on käsitelty mm. sisämarkkinoiden, aluepolitiikan, meripolitiikan ja ympäristöpolitiikan yleisten säännösten kautta.</p><p>Tilanteeseen on tulossa muutos: komissio valmistelee parhaillaan pääministerien pyynnöstä EU:n Itämeri-strategiaa, joka on tarkoitus hyväksyä Ruotsin puheenjohtajuuskaudella loppuvuodesta 2009. Tavalliseen EU-tapaan komission työhön vaikuttavat jo valmisteluvaiheessa kiinnostuneet jäsenmaat ja eri intressitahot.</p><p>Itämeri-strategian on tarkoitus tuottaa konkreettisia tuloksia alueen ympäristön ja kilpailukyvyn kohentamiseksi. Strategia voi saada aikaan kolme merkittävää asiaa: ensinnäkin, sen kautta voidaan saada aikaan tähän asti nähtyä parempia tuloksia nykyisistä resursseista. Toimijoiden moninaisuus suorastaan huutaa kunnon koordinaatiota. EU:n Itämeri-strategia voi luoda yhteiset suuntaviivat jäsenmaiden ja muiden Itämeri-toimijoiden työlle. Toiseksi, strategia helpottanee eurooppalaisten rahoituslaitosten EIB:n ja EBRD:n aiempaa voimakkaampaa osallistumista Itämeren suojeluun. Rahoituksen merkitys eri organisaatioiden toiminnan ohjaamisessa on selvä. Kolmanneksi, strategia voisi toimia päänavaajana ympäristölakien tiukemmille vaatimuksille Itämeren kaltaisella herkällä alueella. Tällainen alueellisuuden huomioonottaminen olisi merkittävä uudistus EU-filosofiassa.</p><p>Itämeri-strategiassa ei voi olla kyse alueen suosituimmuusasemasta EU:n sisällä. Kilpailu olisikin varsin kovaa Ranskan puuhatessa unionin Välimeri-yhteistyötä ja Puolan viritellessä ”itäistä ulottuvuutta”. Itämeri-strategia voi pikemminkin toimia päänavauksena ja esimerkkinä unionin sisäiselle alueellistumiselle; laajentuvan ja tiivistyvän EU:n on pakko huomioida jatkossa entistä tarkemmin maaryhmien ja Itämeren seudun kaltaisten ”makro-alueiden” erityistarpeet.</p><p>**</p><p>Meren rehevöityminen on alueen polttavin ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan ympäristö-, maatalous- ja liikennepolitiikan yhteensovittamista. EU:n Itämeri-strategia ei kuitenkaan keskity vain ympäristöön, vaan tullee sisältämään toimenpiteitä myös alueen talouskasvun nopeuttamiseksi, liikenneinfrastruktuurin parantamiseksi ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.</p><p>Alueen maat ovat enimmäkseen varsin pieniä, ja sikäli taloudellisesti riippuvaisia viennistä ja eurooppalaisten sisämarkkinoiden syvenemisestä. Maantieteellisen ja kulttuurisen läheisyyden puolesta Itämerestä voi kehittyä luonteva toimintaympäristö, kotimarkkina, suomalaisillekin yrityksille. Hakeepa yritys huippuosaamista tai halpaa työvoimaa, nopeaa kasvua tai vahvaa ostovoimaa, ei sen välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.</p><p>Liikenneinfrastruktuurin kehittäminen on pitkien välimatkojen alueella ensisijaisen tärkeää - ja hyödyttää vientiriippuvaista Suomea. Liikennehankkeiden ympäristövaikutusten huomioonottaminen on Itämerellä erityisen tärkeää. Itämeri-strategian neljäs tavoite, poliisi- ja rajavalvontayhteistyön tiivistäminen on myös välttämätön: Itämeren alueesta on tullut ihmis- ja huumekaupan kauttakulkureitti ja päämäärä.</p><p>**</p><p>Itämeren maiden yhteinen vaikuttamistyö Euroopan unionissa on rakenteellisesti hankalaa. Alueen suuret jäsenmaat Saksa ja Puola ovat ensisijaisesti kiinnostuneita muista kysymyksistä eivätkä ryhdy Itämeri-yhteistyön organisoijiksi. Pienet maat, joille Itämeri on olennaisen tärkeä, eivät ole pystyneet järjestelmälliseen yhteistyöhön EU:n huippukokouksia edeltävistä pääministeritapaamisistaan huolimatta. Itämeren maiden neuvosto, johon kuuluvat mm. Norja ja Ranska, ei ole muodostunut vahvaksi toimijaksi.</p><p>Pohjoismaiset instituutiot ovat sen sijaan historiallisesti vahvoja: Pohjoismaiden ministerineuvoston vuosibudjetti on yli 100 miljoonaa euroa. Pohjoismaisen yhteistyön missio on kuitenkin hieman hämärtynyt 1990- ja 2000-luvuilla. Kun maanosan integraatio etenee EU:n kautta, ja alueelliset ongelmat ovat selkeästi itämerellisiä, pohjoismaisen yhteistyön agenda kevenee. </p><p>Itämeri-yhteistyössä on haasteita ja tarvetta, pohjoismaisessa yhteistyössä taas on resursseja. Potentiaaliset synergiaedut eivät voisi olla juuri ilmeisempiä. Muun muassa europarlamentaarikko Henrik Laxin ehdottama Baltian maiden liittyminen pohjoismaisiin instituutioihin tekisi Pohjoismaiden neuvostosta Itämeri-yhteistyön ytimen, joka olisi myös EU:ssa vahva vaikuttaja alueen yhteisissä kysymyksissä. Baltian maissa on ajatukselle paljon kannatusta. Pohjoismaat hylkäsivät ehdotuksen 1990-luvulla - nyt aika voisi olla kypsä.</p>Lauri Tierala<br><span style=\"font-style: italic;\">Kirjoittaja on Eurooppalainen Suomi ry:n toiminnanjohtaja.</span><p>&nbsp;</p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Lauri Tierala http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/17/ Fri, 8 Aug 2008 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/17/ <p>Vuonna 2008 EU:ssa vietetään Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta. Vuoden aikana jäsenmaissa järjestetään hankkeita ja tapahtumia, joilla halutaan tuoda esiin vuoropuhelun hyötyjä ja tärkeyttä kaikkien Euroopan unionin alueella asuvien päivittäisessä elämässä. Tavoitteena on edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua prosessina sekä innostaa ja auttaa ihmisiä hankkimaan tietoa ja valmiuksia toimia yhä nopeammin globalisoituvassa maailmassa ja monitahoisemmassa kulttuuriympäristössä. Kiteytettynä voisi sanoa, että kuluva vuosi tarjoaa meille kaikille tilaisuuden oppia tuntemaan toisemme ja itsemme paremmin.</p><p style=\"font-weight: bold;\">Kohtaamisia monikulttuurisessa, moninaisessa ja värikkäässä Suomessa</p><p>Suomessa kulttuurienväliseen vuoropuheluun kannustetaan taiteen ja kulttuurin keinoin ja tuomalla esiin eurooppalaisten kulttuurien moninaisuutta. Vuoden aikana päiväkodeissa, kouluissa ja kerhotoiminnassa järjestettävät taiteilijavierailut ja taidetyöpajat sekä valtakunnalliset kilpailut ovat esimerkkejä teemavuoden ohjelmistosta, jota on räätälöity erityisesti lapsille ja nuorille. Ajatuksia ja kokemuksia jaetaan myös teemavuoden Elävissä kirjastoissa, joista voi lainata keskustelukaveriksi vaikkapa saamelaisen tai tataarinuoren. Teemavuoden elävän kirjan voi myös verkkolainata samalla kun tutustuu teemavuoden lähettiläiden Wisam Elfadlin, Kaisa Lekan ja Naoto Niidomen mietteisiin teemavuodesta. Lähettiläät kirjoittavat ja piirtävät kuukausittain blogia itselleen läheisistä kulttuurienvälisen vuoropuhelun aiheista teemavuoden suomalaisessa verkkopalvelussa.</p><p>Vuoden aikana järjestetään kolme kilpailua, jotka rohkaisevat osallistujia pohdintoihin paitsi oman elinympäristön monimuotoisuudesta, myös oman identiteetin rakennusaineksista. Kilpailujen tuotokset avaavat myös suurelle yleisölle ovia uusiin maailmoihin. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille kirjoittajille suunnatun ”Mikä ihmeen uussuomalainen?”-novellikilpailun tekstit, jotka julkaistaan antologiana teemavuoden päättyessä, antavat mahdollisuuden tutustua paremmin uussuomalaisiin. Se, että lähes 110 kirjoittajaa lähetti kilpailuun tekstejään on hieno tulos. Uskon ja toivon, että kilpailun tavoitteissa tuoda suomalaisen kirjallisuuden kentälle uusia ääniä onnistutaan pysyvästi. </p><p>Teemavuoden ohjelmistossa on huomioitu erityisesti lapset ja nuoret, mutta tilaisuuksia vuoropuheluun järjestetään myös suurelle yleisölle ja asiantuntijatahoille. Keväällä kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja kulttuurisen saavutettavuuden näkökulmia pohdittiin erityisesti museokentän näkökulmasta. Syksyllä teemavuoden puitteissa avataan näkökulmia mm. uskontojenväliseen vuoropuheluun. </p><p style=\"font-weight: bold;\">Aloita tutustuminen verkossa: <a href=\"http://www.vuoropuhelu.fi\">www.vuoropuhelu.fi</a></p><p>Teemavuosi on EU:n, sen jäsenmaiden ja kansalaisjärjestöjen yhteinen aloite. Suomessa Valtion taidemuseo koordinoi teemavuoden toteutusta. Haluamme antaa keinoja, tilaisuuksia ja virikkeitä, jotta mahdollisimman moni löytäisi itselleen sopivan tavan osallistua vuoropuheluun. Aloittaa voi teemavuoden verkkopalvelusta, josta löytyy lisätietoa vuodesta ja ohjelmistosta. Vieraile osoitteessa www.vuoropuhelu.fi ja tuo oma panoksesi teemavuoteen. Lämpimästi tervetuloa mukaan!</p><p style=\"font-style: italic;\">Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana Valtion taidemuseossa.</p><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Hanna Hietaluoma-Hanin http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/18/ Wed, 3 Sep 2008 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/18/ <P>Saksan liittokansleri Gerhard Schröder teki viimeisenä virkatyönään syksyllä 2005 sopimuksen Vladimir Putinin kanssa kaasuputken rakentamiseksi Viipurinlahdelta Saksan Greifswaldiin.&nbsp; Valmistuttuaan putki kuljettaa 25 % Euroopan kaasutarpeesta.</P> <P>Baltit ja puolalaiset ovat halunneet, että putki kulkisi heidän maittensa lävitse, jotta he voisivat saada siitä kaasua itsekin.&nbsp; Meren pohjassa kulkeva putki tulee ilmeisesti halvemmaksi.&nbsp; Se voidaan rakentaa nopeammin jo siitäkin syystä, että rakentajien ei tarvitse neuvotella maata omistavien yksityisten ja yhteisöjen kanssa.</P> <P>Saksalaiset sanovat, että kaasuputki lisää Venäjän ja EU:n keskinäistä riippuvuutta ja toimii siten vakauttavana tekijänä Euroopassa.</P> <P>Sopimusta on Puolassa kutsuttu uudeksi Molotov-Ribbentrop-sopimukseksi.&nbsp; Entisten alusmaiden ohittaminen ja Saksan suosiminen on perinteistä venäläistä ”hajoita ja hallitse politiikkaa”.</P> <P>Keskustelu putken ympärillä on politisoitunut siihen mittaan, että itse asia uhkaa jäädä sivuseikaksi.&nbsp; Ex-presidentti Putinin huomautus, että Venäjän laivastolla on myös taloudellisia intressejä suojeltavanaan, ei ole omiaan luomaan luottamuksellista ilmapiiriä.</P> <P>Energian käyttäminen poliittiseen painostukseen ei myöskään kuulu sivistyneeseen tapaan käydä kansainvälistä vuoropuhelua.&nbsp; Suomi on kokenut Venäjän taholta painostusta puutulliasiassa, mutta toistaiseksi Suomen hallitus ei ole sitonut asiaa kaasuputkihankkeeseen.</P> <P>Venäjä ei myöskään ole ratifioinut Itämerta koskevaa Espoon yleissopimusta.&nbsp; Sitä pitää Venäjältä edellyttää ennen kuin putken rakentaminen voidaan aloittaa.</P> <P>Kun putken kohtalo ratkeaa, on esityslistoillamme edelleen suuri eurooppalainen kysymys energian kaupan vapauttamisesta ja tasapuolisen jakelun järjestämisestä.&nbsp; Energia-alan monopolirakenteet on murrettava ja Venäjältä on edellytettävä läpinäkyvyyttä ja vastavuoroisuutta kaupankäynnissä.&nbsp; Gaspromia pitää kohdella EU:n markkinoilla yhtä tiukasti kuin Microsoftia.</P> <P>Lasse Lehtinen<BR><EM>Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen</EM></P><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Lasse Lehtinen http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/19/ Tue, 21 Oct 2008 00:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/19/ <P>Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen jo yli kymmenen vuotta. Unioni on paljon muuta kuin turvallisuuskysymyksiä. Siitä huolimatta EU-kansalaiset pitävät rikollisuutta merkittävänä uhkana. Sisärajojen kontrollimerkitys on vähentynyt ja ihmisten matkustaminen, tavaravirrat ja palvelut rajojen yli vapautuneet. Vapauksia hyödynnetään myös rikollisiin tarkoituksiin, esimerkiksi huumeiden ja ihmisten salakuljetukseen, verorikoksiin ja rahanpesuun. On ymmärrettävää, että jäsenvaltiot ja EU-poliitikot huolestuvat tilanteesta ja etsivät keinoja vastata kansalaisten turvallisuusodotuksiin.</P> <P>Sisäisen turvallisuuden kysymykset ovatkin olleet näkyvästi neuvoston agendalla. On perustettu EU-tason lainvalvontaelimiä, kuten Olaf, Europol, Eurojust ja Frontex. Lisäksi jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välistä tietojen vaihtoa ja operatiivista yhteistyötä on parannettu puitepäätöksillä ja muilla oikeudellisilla instrumenteilla.</P> <P><STRONG>* Vaikutukset käytännössä?</STRONG></P> <P>Voidaan kuitenkin kysyä mitä vaikutuksia EU:n toimilla on ollut käytännön rikostorjuntaan. Toimivatko lainvalvontaviranomaiset sovittujen tavoitteiden mukaisesti? Tai missä määrin poliisiyhteistyö on eurooppalaistunut ja toteuttaa jäsenvaltioiden yhteistyötavoitetta?</P> <P>Suomalainen poliittisen ja ylimmän virkamiestason retoriikka näyttää noudattavan unionin poliisiyhteistyön tavoitteita. Tämä on havaittavissa muun muassa hallitusohjelmassa ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministerin julkisissa puheenvuoroissa. EU-yhteistyön tavoitteet ilmenevät vielä ministeriötasolla, esimerkiksi sisäasiainministeriön strategisissa asiakirjoissa. Suomi myös toteuttaa uskollisesti puitepäätösten ja muun EU-oikeuden muodollisen täytäntöönpanon kansallisella lainsäädännöllään.</P> <P>Ongelmaksi näyttää muodostuvan EU:n poliisiyhteistyön tavoitteita koskevan, ministeriötä alemmille hallinnon tasoille ulottuvan ohjauksen olemattomuus. Muodollistakin täytäntöönpanoa voidaan arvostella EU-oikeuden lojaliteettiperiaatteen kannalta osin vajavaiseksi. Esimerkiksi rikostutkintaan liittyvä tiedon vaihto ja operatiivinen poliisiyhteistyö Suomen ja muiden jäsenvaltioiden välillä voisi olla nykyistä suorempaa ja tehokkaampaa.</P> <P><STRONG>* Vaikutuskanavat</STRONG></P> <P>Rikosten tutkintaa johtavien tutkinnanjohtajien haastattelut paljastavat ylhäältä tulevan ohjauksen puutteet. EU-oikeuden yhteistyövelvoitteet tunnetaan heikosti. Sen vuoksi esimerkiksi neuvoston vuosittain asettamat järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan painopisteet näyttävät ohjautuvan kovin vajavaisesti käytännön poliisiyhteistyöhön.</P> <P>Täytäntöönpano on vaikuttavinta, jos sitä tuetaan hallinnollisen ohjauksen ohella konkreettisilla teknisillä ratkaisuilla, kuten Schengen-tietojärjestelmä (SIS). Ylhäältä päin ohjattu (top-down) implementaatio on kuitenkin yleisesti ottaen jäänyt EU-oikeuden tavoitteita heikommaksi.</P> <P>Kaikesta huolimatta suomalainen poliisi on eurooppalaistumassa – tosin vähemmän ohjatusti. Poliisiyhteistyön eurooppalaistumiskehitys toteutuu lähinnä käytännön tarpeista (bottom-up) lähtevänä. Kansainvälisten rikosten tutkintaa johtavat poliisimiehet etsiytyvät luonnostaan yhteyteen toisen jäsenvaltion kollegan kanssa, jos rikosasian selvittäminen sitä edellyttää. Yhteistyökokemuksia vaihdetaan myös kansallisesti. Eurooppalaistumista tapahtuu siten ennen kaikkea sosiaalistumisprosessiin liittyvänä ideoiden, ajatusten ja käytäntöjen siirtymisenä. Europol, Schengen-sopimus, EU:n oikeusapusopimus ja muut EU-oikeuden välineet ovat hyviä väyliä ja välineitä toteuttaa yhteistyötä.</P> <P><STRONG>* Tarvitaan aktiivisia kansallisia toimenpiteitä</STRONG></P> <P>Tehokas täytäntöönpano edellyttää kansallisten EU-tavoitteiden ja EU-oikeuden velvoitteiden liittämistä nykyistä selkeämmin osaksi hallinnon ohjausjärjestelmää ja tulosohjausta. Kentän asiantuntijat tulisi kytkeä aikaisempaa tiiviimmin kansalliseen EU-valmisteluun.</P> <P>Koulutus-, ohjaus- ja neuvontajärjestelmiä on tarpeen kehittää käytännön toimijoiden EU-tietoisuuden lisäämiseksi. Jäsenvaltioiden välistä poliisiyhteistyötä ja tietojen vaihtoa voidaan parantaa kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdolla. Poliisin oikeus- ja virka-apuun liittyvää ohjeistusta, ohjausta ja neuvontaa on paikallaan kehittää vastaamaan paremmin käytännön tarpeita.</P> <P>Miksi emme myös hyödyntäisi toimivaa pohjoismaista poliisiviranomaisten suoran yhteistyön mallia? Malli olisi mahdollista ottaa laajemminkin käyttöön koskemaan muita, Suomen kannalta keskeisiä jäsenvaltioita. Yhteistyö nopeutuisi, tulisi välittömämmäksi ja samalla edistäisi nykyistä paremmin EU:n poliisiyhteistyön tavoitteita.</P> <P>Erkki Hämäläinen<BR>apulaispoliisipäällikkö<BR>Helsingin poliisilaitos</P> <P><EM>Kirjoittaja on tutkinut Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden torjuntapolitiikan toteutumista Suomessa Helsingin yliopistossa 09/2008 hyväksytyssä oikeustieteellisessä lisensiaatintutkimuksessaan.<BR></EM></P><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Erkki Hämäläinen http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/20/ Fri, 28 Nov 2008 12:36:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/20/ <P>Yhteinen rahamme on nyt ollut käytössä pyöreät 10 vuotta – ensin tilivaluuttana ja jo seitsemän vuotta myös käteisenä. Euro on varmasti Euroopan yhdentymisen näkyvin saavutus. Kun Slovakia tulee mukaan vuoden 2009 alusta, euro on liittänyt yhteen jo 16 maan markkinat yhdeksi alueeksi, jolla asuu yli 325 miljoonaa eurooppalaista ja toimii ainakin 20 miljoonaa yritystä. Niin vaativan hankkeen kuin yhteisen rahan menestys todistaa, että jäsenmaiden integraatiotahto ja keskinäinen luottamus ovat sittenkin varsin vahvoja.&nbsp; </P> <P>Euron käyttöönotto oli suurin muutos kansainvälisessä valuuttajärjestelmässä sen jälkeen kun dollari irrotettiin kullasta 1970-luvulla ja alkoi menettää siihenastista asemaansa ainoana globaalina rahana. Euro on vuosikymmenessä vakiinnuttanut asemansa toisena maailmanvaluuttana. Valuuttojen välinen kilpailu on rahapolitiikan laatukontrollia, sen markkinatesti. Euron menestys osoittaa, että Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on ollut uskottavaa. Euron käytön lisääminen euroalueen ulkopuolisessa maailmassa ei ole kuitenkaan mikään itsetarkoitus. Niinpä EKP ei pyri edistämään, mutta ei myöskään estämään euron osuuden kasvua maailmanvaluuttana. </P> <P>Euro on projektina kuitenkin vielä keskeneräinen. Tärkeimmät esimerkit yhteisen valuutta-alueen kehittämiskohteista ovat pankkivalvonta ja maksuliikenne.&nbsp; </P> <P>Kun euro kytkee eri maiden pankit ja rahoitusmarkkinat yhä tiiviimmin toisiinsa, niiden valvonta uhkaa jäädä tästä kehityksestä jälkeen. Markkinoiden valvonta ei saisi olla pirstoutuneempaa kuin markkinat itse. Siksi tarvitaan uusia yhteistyörakenteita vahvistamaan ja kehittämään kansallisten viranomaisten yhteistyötä. Koettu rahoitusmarkkinoiden kriisi on aiemmille epäilijöillekin osoittanut pankkivalvonnan yhdistämisen kiireellisyyden.</P> <P>Toinen kehityskohde on maksaminen. Euroalue ei ole aidosti yhtenäinen, ennen kuin maksut kulkevat yhtä sujuvasti jäsenmaasta toiseen kuin ne nyt kulkevat kunkin jäsenmaan sisällä. Tavoitteena on, että maksaminen esimerkiksi Saksasta Suomeen ja päinvastoin voisi tapahtua aivan samoin kuin kotimaisetkin maksut hoidetaan. Tämän pitäisi päteä yhtä hyvin yksityishenkilöiden eläkkeiden, vuokrien jne. suhteen kuin yritysten kaupallisten maksujenkin osalta. Yhtenäisyyttä tavoitellaan meneillään olevassa SEPA (Single Euro Payment Area) -hankkeessa, jonka määräaika on vuodessa 2010. Hanke on tärkeä meidän euroalueen kansalaisten kannalta, ja vahvistaa myös alueen taloutta.</P> <P>Euron käyttöönotto ja keskinäisten valuuttakurssiriskien poistuminen rauhoitti tuntuvasti jäsenmaiden rahaoloja. Se on vakauttava tekijä myös laajemmin, globaalisti. Voi vain kuvitella mitä nykyisessä rahoitusmarkkinoiden turbulenssissa – tai aiemmissa häiriötilanteissa – olisi Euroopassa tapahtunut, jos meillä olisi ollut toistakymmentä erillistä valuuttaa puolustettavana. Euroalueen jäsenyys myös suojaa euroalueen jäsenmaita sellaisilta maksutasekriiseiltä, jonka kohteeksi esimerkiksi Islanti on äskettäin joutunut.&nbsp; Ei olekaan yllättävää, että euron suosio myös esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa on kasvanut. Ennustankin, että euroalue laajenee nopeammin kuin vielä jonkin aikaa sitten ajateltiin. <BR></P> <P>Sinikka Salo<BR>Suomen Pankin johtokunnan jäsen</P><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Sinikka Salo http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/21/ Mon, 2 Feb 2009 11:26:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/21/ <P>Euro täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Suomen liittymisestä Talous- ja rahaliittoon (EMU) käytiin vuosina 1997 ja 1998 pitkä poliittinen keskustelu. Eurooppalainen Suomi seurasi keskustelua ja keräsi aiheesta noin 25000 lehtileikkeen kokoelman. Tänä päivänä tuo aineisto tuo esille yleisemmin EU-päätöksentekoon liittyviä ongelmia: kansalaisten ja vallanpitäjien välisen epäluottamuksen sekä johtajavetoisuuden Euroopan unioniin liittyvässä päätöksenteossa.</P> <P>Vuonna 1997 poliittisen keskustelun alkaessa Paavo Lipposen johtama hallitus alkoi voimakkaasti ajaa Suomen liittymistä EMU:un. Suomalaisten enemmistö oli euroalueeseen liittymistä vastaan. Tuolloisessa mielipidemittauksessa 38 % suomalaisista oli liittymisen kannalla kun taas 41 % vastusti liittymistä. Luvut pysyivät samantapaisina koko asiaa koskeneen poliittisen keskustelun ajan.</P> <P>Eduskunta äänesti EMU:un liittymisestä huhtikuussa 1998. Juuri ennen äänestystä kansalaisten enemmistö ryhtyi kannattamaan liittymistä luvuin 46 % puolesta ja 45 % vastaan. Kansanedustajien enemmistö vastusti myös hyvin pitkään EMU:un liittymistä. Käänne eduskunnan kannassa tapahtui myös juuri ennen äänestystä. Kansalaisten ja heidän edustajiensa mieli kääntyi ruosteisten saranoiden lailla kirskuen väellä ja voimalla kääntäen hallituksen kanssa samalle kannalle.</P> <P>Yhdentoista vuoden takaiset tapahtumat herättävät kysymyksiä edustuksellisen demokratian toimintatavoista. Onko edustuksellinen demokratia sitä, että vallan kahvaan päässeet ajavat hyviksi näkemiään asioita kansan mielipiteestä piittaamatta? Vai onko edustuksellinen demokratia sitä, että poliitikot ajavat kansan puolesta asioita, joita kansa haluaa?</P> <P>Tänään hyvin harva kiistää päätöksen liittyä Talous- ja rahaliittoon olleen Suomen kannalta hyvä. Takana on taloudellisesti lihavia vuosia. Nykyisessä talouskriisissä taloutemme tukena on vahva euro, jonka arvon heilahtelua ei tarvitse liiemmin pelätä. Filosofisessa mielessä emme kuitenkaan voi perustella tekojen oikeutusta jälkikäteen niiden seurauksilla. Entä kuka olisi maksanut laskun huonosta päätöksestä?</P> <P>Euroopan unionin uudistusprosessin tietyt piirteet muistuttavat Suomen yhdentoista vuoden takaista päätöstä Talous- ja rahaliittoon liittymisestä. Uudistus lähti ylhäältä liikkeelle ja monessa vaiheessa kansalaiset ovat vastustaneet sitä - viimeksi vuonna 2008 Irlannin kansanäänestyksessä. Maakohtaisten syiden lisäksi Irlannin äänestystuloksen taustalla oli sama syy kuin Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä vuonna 2005. Äänestäjät pelkäsivät päätösvallan katoamista omasta maasta - kansalaisten ulottumattomiin. Samaa muuten suomalaiset pelkäsivät aikanaan EMU:n kohdalla. Pohjimmiltaan nämä tapaukset kertovat epäluulosta Euroopan unionia ja sen päätöksentekojärjestelmää kohtaan.</P> <P>On myös kysyttävä miten kansalaiset voivat hyväksyä sopimuksen, jonka pohjana ollutta prosessia poliitikotkin sanovat epädemokraattiseksi. Unionin uudistamista suunnitelleen tulevaisuuskonventin työskentelytavat herättivät aikanaan voimakasta kritiikkiä sen jäsenten keskuudessa. EU kaipaa uudistamista, sopimusten selkiyttämistä ja tehokkaampaa päätöksentekoa. Voimmeko kuitenkaan hyväksyä kyseenalaisia toimintatapoja siksi, että lopputuloksesta toivon mukaan joskus tulee hyvä? </P> <P>Euroopan unionin suurin haaste ei ole demokratian lisääminen institutionaalisella tasolla antamalla esimerkiksi parlamentille lisää valtaa päätöksenteossa. Tärkeintä on lisätä kansalaisten osallisuutta unioniin liittyvään päätöksentekoon sekä kansallisella että EU-tasolla. Tarvitaan enemmän aitoa vuoropuhelua eikä pelkkää äänestämistä määrävuosittain. Tässä on sekä kansallisilla parlamenteilla että EU:lla parannettavaa. Vuoropuhelu lisää luottamusta. Vain siten kansalaiset voivat ottaa EU:n omakseen. Johtajavetoinen politiikka on toivon mukaan kulkenut tiensä päähän. Huonojen menettelytapojen seurauksena uudistuksissaan jumiin jäänyt EU ei ole kenenkään etu.</P> <P>Myös meidän kansalaisten tulisi osallistua vuoropuhelutalkoisiin. Kesäkuun seitsemäntenä päivänä järjestetään Suomessa europarlamenttivaalit. Niitä edeltää kampanjakausi. Silloin jos koska on hyvä hetki käydä jututtamassa ehdokkaita ja kertoa mitä asioita toivoo heidän ajavan mikäli tulevat valituiksi.</P> <P><BR>Timmy Trümpler</P> <P>Kirjoittaja toimi helmikuuhun 2009 saakka projektiassistenttina Eurooppalaisen Suomen Baltic Europe Consultations -hankkeessa<BR></P><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Timmy Trümpler http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/22/ Thu, 26 Mar 2009 15:58:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/22/ <P>Euroopan unionin luovuuden ja innovoinnin teemavuosi 2009 on täydessä vauhdissa. Musiikkikasvatuksen tärkeydestä liikkeelle lähtenyt keskustelu teemavuodesta laajeni lopulta koko koulutusta ja tiedettä, julkista hallintoa ja yksityistä sektoria koskevaksi luovuuskannanotoksi. Teemavuodelta odotetaan keinoja, joilla luovuutta ja innovointia edistetään. Haasteet liittyvät eurooppalaisten hyvinvoinnin varmistamiseen, Euroopan kilpailukyvyn vahvistamiseen ja ilmastomuutoksen estämiseen. Siis varsin suuria haasteita ihan jokainen.</P> <P><BR><STRONG>Miksi teemavuotta tarvitaan?</STRONG></P> <P>Teemavuotta tarvitaan erityisesti siihen, että saamme vauhditettua keskustelua ja toimenpiteitä, joilla koulutus- ja sivistystasoa unionin alueella nostetaan. Tutkimusta on pystyttävä hyödyntämään entistä paremmin koulutuksen kehittämisessä laadukkaammaksi. Tieteentekijöiden ja koululaisten tulee kohdata yhteisillä foorumeilla, jolloin onnistumme innostamaan nuoria tieteen pariin. Samoin on löydettävä keinot, joilla vahvistamme taidekasvatusta ja kädentaitoja. Teknologian hyödyntäminen eurooppalaisissa kouluissa on edelleen riittämätöntä ja liian usein opettajien osaaminen asiassa huteraa. Oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeita ja tapoja opiskella ei tunneta ja heidän osallistumisensa koulujen ja oppilaitosten toimintatapojen uudistamiseen on kovin rajallista.<BR>&nbsp;<BR>Koulutuksen ja työelämän kumppanuus unionin alueella on sattumanvaraista. Osaamistarpeiden ennakointi laahaa perässä, nuoret eivät tunnista tulevaisuuden ammatillisia haasteita ja yrittäjyysosaaminen on hakusessa. Miten tässä tilanteessa voimme kuvitella, että Euroopassa luodaan uusia työpaikkoja ja yrittäjyyttä globalisaatiokehityksen tullessa entistä rajummaksi? Mistä työpaikkoja ja tuotantolaitoksia perinteisen teollisuuden tilalle?</P> <P><BR><STRONG>Mitkä asiat ovat vuonna 2009 erityisesti esillä?</STRONG></P> <P>Havaintojeni mukaan nyt keskustelun keskipisteessä on rohkeus tehdä asioita uudella tavalla. On löydettävä selkeät muutosten askeleet. Usein esille nostettu aihe keskusteluissa ovat&nbsp; erilaiset oppimisympäristöt ja niiden hyödyntäminen oppimisessa ja opettamisessa. Ja onneksi me suomalaiset olemme tässä asiassa tehneet uraauurtavaa työtä. </P> <P>Oppimisympäristöasiaa selkeyttää viisi näkökulmaa (Manninen ym. 2007), joilla asiaa voimme tarkastella: fyysinen, sosiaalinen, paikallinen, teknologinen ja pedagoginen näkökulma. Niistä kaikkia on mahdollista hyödyntää niin oppilaitoksissa kuin työyhteisöissäkin.</P> <P>1) Fyysisen ympäristön muodostavat rakennukset, kalusteet, oppimateriaali jne. joka ohjaavat&nbsp; käyttäytymistämme. Perinteistä kouluympäristöä leimaa rivissä istuminen, pitkät käytävät, lokeroituminen. Tukeeko sellainen ympäristö kohtaamisia, ajatusten vaihtoa, ideointia?&nbsp; Rohkaiseeko se erilaisuuteen ja uuden luomiseen?</P> <P>2) Sosiaalista ympäristöä on meistä jokainen muodostamassa jossain yhteisössä.¬ Keskeistä on silloin ihmiskäsitys ja yhteisön suhtautuminen uusia ajatuksia ja ehdotuksia kohtaan. Viisas sosiaalinen oppimisympäristö ja yhteisö antaa tilaa ja sallii hullutkin ideat, joista voidaan yhdessä kehittää käyttökelpoisia kehittämistoimenpiteitä. Pahinta on tuomitseva, jo ennalta lyttyyn lyövä ilmapiiri, jossa ei kuunnella, ei keskustella. Jokaisessa koulussa ja työyhteisössä tulisi erityisen tarkkaan miettiä, miten paljon henkisiä resursseja hukataan. Ennakkoluulottomuus edellyttää rohkeutta, sitä ei ole nyt varaa säästellä.&nbsp;&nbsp; Liian usein työntekijöiden osaamista aliarvioidaan ja iso henkinen resurssi jää siten kaikilta hyödyntämättä. </P> <P>Monipuolinen osaajien joukko koulussa ja oppilaitoksessa tarjoaa oppilaille hyvinvointia, koska yhdessä osataan herkemmällä tarttua jo ennalta lasten ja nuorten ongelmiin ja auttaa eteenpäin. Ainoastaan hyvinvoiva oppilas voi olla luova. Ainoastaan hyvinvoiva työyhteisö voi tuottaa innovaatioita. </P> <P>3) Euroopan unioni rakentuu hyvin erilaisista alueista, jotka antavat uskomattoman rikkaat puitteet oppimiselle. Mutta kykeneekö koululaitos&nbsp; hyödyntämään paikallisuutta? Historiaa, luontoa, rakennettua ympäristöä, paikallista kulttuuria, osaamista..? Ei mielestäni riittävästi. Useimmiten menetetään erityisyydestä paljon siinä, että koulun väki ei tunne toimintaympäristöään eikä kutsu riittävästi ulkoista asiantuntijuutta kouluun. Kuitenkin koulu tarvitsee kasvatustyössään työelämäosaamista, erilaisia osaajia,&nbsp; koulun ulkopuolisia oppimisen paikkoja. Miten ihmeessä koulu voi muuten toimia osana yhteiskuntaa ja toteuttaa yhteiskunnallisia tavoitteitaan?</P> <P>Teemavuoden aikana voimme todella oppia toisiltamme, miten upea paikka&nbsp; Eurooppa on ja miten&nbsp; maanosaa voidaan luovasti hyödyntää oppimisympäristönä.</P> <P>4) Teknologia tarjoaa yhteydet melkein mihin ja minne vaan. Yhdenkään koulun tai oppilaitoksen ei pidä jäädä yksin. Yhdenkään oppilaan tai opettajan ei pidä jäädä yksin. Teknologinen oppimisympäristö antaa mahdollisuudet&nbsp; oppia ja osallistua melkeinpä missä vaan ja milloin vaan. Se tarjoaa mahdollisuudet kerätä tietoa, muokata tietoa, jakaa tietoja ja kokemuksia, innovoida yksin ja yhdessä...Teknologia tarjoaa kohtaamispaikkoja, joissa ennen voitiin vain haaveilla. Nyt sähköinen ympäristö on&nbsp; jokaisen käden ulottuvilla ja on kansalaistaitoa hyödyntää sitä työssä ja opiskelussa.&nbsp; Mutta siinä on jo heti innovaation paikka: miten voimme koulujärjestelmän avulla huolehtia siitä, että tieto- ja viestintäosaaminen on todella jokaisella unionin kansalaisella? Ja miten huolehdimme siitä, että turvallisuus sähköisessä ympäristössä on taattu?</P> <P>5) Tarvitaan siis huipputason pedagogiikkaa. Ja sitähän Suomessa on tarjolla. Suomalainen opettajankoulutus ja peruskoulujärjestelmä ovat maailman kuuluja. Teemavuosi antaa puitteet tuoda aktiivisesti esille suomalaista koulutusosaamista. Teemavuosi voi toimia siis näyteikkunana maailmalle. Kiinnostavat pedagogiset innovaatiot on siis syytä nostaa esille.</P> <P>Pedagogiset innovaatiot ovat laatuleimalla leimattuja tällä hetkellä eri puolilla maailmaa, kun selviää, että taustalla on Suomi.&nbsp; Suomelta siis myös odotetaan avauksia. Kysymys kuuluu usein: miten Suomessa varmistetaan tulevaisuudessa erinomainen Pisa-menestys? </P> <P>Olemme myös kuuluisia siitä, että laman alla on maassamme aiemmin ymmärretty panostaa koulutukseen ja tutkimukseen. Nyt odotetaan samaa. Komission&nbsp; teemavuodelle kutsuma lähettiläs Esko Aho on korostanut asiaa teemavuotta koskevissa puheenvuoroissaan. Hänen sanomaansa toistellaan eri puolilla Eurooppaa.</P> <P><STRONG>Kaikki mukaan!</STRONG></P> <P>Pedagogisin keinoin kytketään erilaiset oppimisympäristöt toisiin ja hyödynnetään niitä luovasti. Luovuuden ja innovoinnin teemavuoden 2009 osalta meillä on sama tilanne: siitä on jokaisen eurooppalaisen mahdollisuus rakentaa itselleen uuden oppimisen polku. Haastan kaikki mukaan yhteistyöhön ja yhdessä uusiutumaan ja innovoimaan tulevaisuuden Eurooppa!</P> <P><BR>EU .n luovuuden ja innovaation teemavuoden 2009 koordinaattori<BR>Kirsi Lindroos<BR>Johtaja<BR>Opetusministeriö</P> <P><A href=\"http://www.luovasti.fi\" target=_blank>www.luovasti.fi</A></P> <P>Lähdeviite:</P> <P>Manninen, J. ym. 2007. Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Helsinki: OPH.</P> <P>&nbsp;</P><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Kirsi Lindroos http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/23/ Fri, 17 Apr 2009 22:55:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/23/ Eurooppalaisella federalismilla on suomalaisen korvassa paha kaiku. Suurimmalle osalle kansalaisista kyseinen sanapari herättää mielikuvia vallan siirtämistä Brysseliin tai eurooppalaisen supervallan synnystä, jossa pienen Suomen ääni ei pääse kuuluviin.<br><br>Federalismi on kuitenkin Suomessa laajalti väärinymmärretty konsepti ja jonka tuominen rohkeasti Eurooppa-keskusteluun voisi avata aivan uusia mahdollisuuksia EU:n demokratian kehittämisessä sekä kansalaisten aidossa osallistumisessa päätöksentekoon.<br><br>Mistä sitten oikeastaan on kysymys? Euroopassa syntynyt federalistinen liike sai alkunsa jo 1920-luvulla aatteellisissa keskusteluissa ja varsinaisen syntynsä se koki toisen maailmansodan jälkimainingeissa, kun pasifistisissa piireissä syntyi ajatus yhdistyneestä Euroopasta, joka perustuisi rauhaan, demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, moninaisuuteen sekä vapauteen. Vaikka Suomessa federalistinen keskustelu onkin ollut varsin hiljaista, on liikkeellä vankka kannattajajoukkonsa eurooppalaisessa mittakaavassa. Myös suomessa esimerkiksi ulkoministeri Alexander Stubb ja kansanedustaja Heidi Hautala ovat kertoneet kannattavansa federalismia.<br><br>Nykyisellään usko Eurooppa-federalismiin perustuu tarpeeseen demokratisoida EU:n toimintaa ja vastata poliittisesti globalisaation asettamiin haasteisiin ylikansalliselle päätöksenteolle. Federalistinen ajattelutapa perustuu ennen kaikkea oppiin vallanjaosta, jonka mukaan valta on jaettu liittovaltion ja osavaltioiden kesken niin, että liittovaltion tasolla päätettäisiin aidosti vain sellaisista asioista, joista ehdottomasti on päätettävä yhdessä. Päätöksenteon tulisi aina tapahtua niin lähellä kansalaista kun mahdollista, mieluiten siis paikallisesti, kansallisesti, alueellisesti ja vasta viime kädessä ylikansallisesti. <br><br>Kun päätöksiä sitten tehtäisiin ylikansallisesti, eli tässä tapauksessa EU:n tasolla, tulisi päätöksenteon tapahtua demokraattisesti. Siksi nykyinen Euroopan parlamentti olisi muutettava kaksikamariseksi parlamentiksi, jossa toista kamaria edustaisivat EU:n kansalaiset, eli nykyinen parlamentti ja toista jäsenmaat, eli nykyinen neuvosto. Komission kokoonpanon tulisi vastata Euroopan parlamenttivaalien tulosta. <br><br>Mitä hyötyä tästä sitten olisi? Vaikka EU:ssa on jo paljon parlamentarismin piirteitä, siirtyisi se federalistisen järjestelmän myötä aidosti kohti ylikansallista demokratiaa, jonka mahdollisuutta ei enää nykymaailmassa voi sivuuttaa keskustelusta. Federalistisessa mallissa myös jäsenmaiden ja suoraan vaaleilla valittujen edustajien voimasuhteet olisi jaettu siten, että päätöksenteossa isot maat eivät pystyisi jyräämään pieniä, vaan päätöksenteko tapahtuisi tasavertaisesti äänten suhteellisten jakautumisen myötä. Federalistisessa järjestelmässä kansalaiset olisivat päätöksenteon keskiössä, demokraattisesti valittu komissio olisi täydessä vastuussa politiikastaan parlamentille, myös päätöksentekoprosessien tulisi olla avointa ja läpinäkyvää. Federalismin ydinarvona on moninaisuus, ja siten jokaisen jäsenvaltion erityisyys olisi ehdottoman tärkeää, vastoin yleistä luuloa virtaviivaistamisesta.<br><br>Tämänkaltaiseen federalismiin on kuitenkin vielä pitkä matka. Eurovaalien aikaan federalistit ympäri Eurooppaa ovat kuitenkin esittäneet vaateen siitä, että eurooppalaisten puolueiden olisi asetettava omat ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi ja puheenjohtajan valinta heijastaisi äänestystulosta. Tämä edesauttaisi aidon eurooppalaisen poliittisen keskustelun syntymistä. Kansalaisten olisi tiedettävä, mistä he äänestävät uurnilla kesäkuussa käydessään. On myös väläytelty mahdollisuuksia siitä, että komissaareiksi haluavien olisi asetuttava ehdolle vaaleissa ja tultava valituksi. Näin komissaarit joutuisivat aidosti osallistumaan vaalien alla poliittiseen keskusteluun ja kertomaan millaista Eurooppaa työssään haluavat rakentaa.<br><br>Federalismi ei ole paha F-sana, vaan se tuo uusia visioita ja myös hippusen idealismia usein varsin harmaaseen EU-keskusteluun. EU-vaalien alla keskustelua ja raikkaita näkemyksiä kaivataan enemmän kuin pitkään aikaan!<br><br>Elina Kiiski<br>Eurooppafederalistit Suomessa ry / Union of European Federalists<br><br>Lisää tietoa federalistisesta liikkeestä<br><br>Young European Federalists on euroopan laajuinen nuorisojärjestö joka järjestää kansainvälisiä tapahtua ja kokoaa nuoria yhteen ympäri mannerta: <a target=\"_blank\" href=\"http://www.jef.eu\">www.jef.eu<br></a>Union of European Federalists on euroopan laajuinen kansalaisjärjestö jonka tehtävänä on edistää eurooppalaista federalismia: <a target=\"_blank\" href=\"http://www.federaleurope.org\">www.federaleurope.org<br></a><br><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Elina Kiiski http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/24/ Wed, 24 Jun 2009 11:12:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/24/ Eurooppalainen Suomi ry järjesti Euroopan parlamentin vaalien alla kuukauden pituisen vaalitiedotuskiertueen, joka jakoi kahdeksan puolueen ja 16 kansalaisjärjestön Eurooppa-, EU- ja eurovaalitietoa laajalti ympäri Suomea Hangosta Rovaniemelle. Kiertue esiintyi 25 paikkakunnalla ja toimitti lisäksi kaikki ehdokkaat yhdessä paketissa esitteleviä vaalilehtiä noin 140:n paikkakunnan kirjastoihin. Vaikka olemme tunnetusti Euroopassakin pieni kansa, Suomi on kuitenkin maantieteellisesti hyvin suuri maa.<br><br>Lisäksi eri puolilla Suomea suhtaudutaan Eurooppa-asioihin kovin vaihtelevasti, mikä näkyi nyt myös lopullisessa äänestystuloksessa: suurissa kaupungeissa äänestysprosentti nousi äänestysalueittain jopa yli 60:n, mutta kun erityisesti syvällä maakuntien Suomessa äänestettiin vastaavasti huomattavasti vaisummin, kokonaisprosentti jäi 40,3 prosenttiin eli 0,8 prosenttiyksikön tarkkuudella samoihin kuin viime vaaleissa.<br><br>Kiertuetapahtumissamme oli yhteensä 313 ehdokasosallistumista ja niiden yhteydessä tein siirrettävällä äänentoistollamme toreilla ja markkinoilla reilusti kolmattasataa 5-10 minuutin ehdokashaastattelua. Saatoinkin pitää myös omaa äänestyspäätöstäni kerrankin erittäin hyvin perusteltuna, kun olin henkilökohtaisesti haastatellut leijonanosaa näiden vaalien ehdokkaista.<br><br>Minuun teki suuren vaikutuksen ehdolla olevien, hyvin eri aatesuuntia edustavien ihmisten keskenään täysin erilaiset vaikuttimet lähteä ehdolle Euroopan parlamenttiin. Osa oli kaikella osaamisellaan ja kokemuksellaan hyvin EU-myönteisiä, osa vimmatun kielteisiä. Toiset puhuivat laajasti arvoistaan, toiset keskittyivät vain yhden politiikan osa-alueen konkreettisten hankkeiden edistämiseen.<br><br>Kuulimmekin paljon mm. työehtokysymyksistä, rahapelituotoista, vientikaupasta, sokerintuotannosta, teollisuuden päästöistä, väestön ikääntymisestä, Natosta ja lastemme lelujen kemikaaliturvallisuudesta.<br><br>Joidenkin ehdokkaiden keskeisenä motiivina oli vastustaa koko talousjärjestelmää ja toisten yrittää toipua taantumasta nimenomaan sen avulla. Jotkut ajoivat ympäristön tai köyhien asiaa ja toiset ilmoittivat avoimesti olevansa pikemminkin Jumalan asialla.<br><br>Myös ne kymmenettuhannet kansalaiset, jotka kampanjamme suoraan ja välillisesti ympäri Suomea tavoitti, olivat eri puolilla maata kiinnostuneita hyvin erilaisista asioista. Esim. Itä-Suomessa keskusteltiin paljon venäläisten maakaupoista sekä energia- ja turvallisuuskysymyksistä, rannikko-Suomessa taas mm. Itämerestä ja monikulttuurisuudesta, Pohjois-Suomessa lakkautettavasta teollisuudesta ja Euroopan unionin aluetuista.<br><br>Kaikkialla kiinnostivat suomalaismeppien vaikutusmahdollisuudet suuressa EU:ssa, talouskriisistä toipuminen ja kaikki kansalaisten oman arkipäivän kannalta merkittävät asiat. Kyllä ihan tavallisia suomalaisia kiinnostavat Eurooppa- ja EU-asiat paljonkin, kunhan ne vain ovat ovat heille tarjolla helposti käsiteltävässä ja ymmärrettävässä muodossa.<br><br>On kuitenkin uskomatonta, kuinka monet suomalaiset voivat edelleen nähdä perustavanlaatuisen vastakkainasettelun Suomen ja Euroopan välillä. Eihän kukaan väitä Ilkka Kanervallekaan, että hän ei voi olla suomalainen, koska on vahvasti turkulainen.<br><br>Lisäksi valtaosa niistäkin, jotka näkevät meidät myös osana Europpaa, tuntevat vielä kovin huonosti ne lukemattoman moninaiset tavat ja asiat, joilla EU vaikuttaa meidän jokaisen elämään ja arkipäivään. Tässä suhteessa koenkin tekeväni työtä, jolla todella on tarkoitus. Sitä työtä on tässä maassa kuitenkin jäljellä hyvin paljon.<br><br>Arto Aniluoto<br>Kirjoittaja on Eurooppalainen Suomi ry:n toiminnanjohtaja.<br><br><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Arto Aniluoto http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/25/ Mon, 14 Sep 2009 15:31:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/25/ \"Se ei paljon yksi yksittäinen europarlamentaarikko voi siellä unionissa asioihin vaikuttaa.\" Edellisen väitteen kuulin lukemattomia kertoja viime kevään vaalikampanjan aikana sekä vaalien jälkeen kesällä eri tilaisuuksissa. Aina väitteen esittäjä esittää ajatuksensa hyvin ponnekkaasti, aivan kuin se olisi niin päivänselvää kuin vaikka se, että jossain vaiheessa syksyä vesisade muuttuu lumipyryksi.<br><br>Euroopan parlamentissa soveltuvat samat ihmisten keskinäisen kanssakäymisen pelisäännöt kuin missä tahansa muualla. Jos jättää tuomatta julki oman ajatuksensa, kukaan ei koskaan tiedä kyseistä mielipidettä eikä ainakaan osaa olla samaa mieltä. Jos taas verkottuu ihmisten kanssa, ottaa asioista selvää ja esittää perustellen kantansa, oman mielipiteensä saa ujutettua muidenkin huulille.<br><br>Omien sosiaalisten kykyjen lisäksi työssä Euroopan parlamentin jäsenenä painaa se, että jäsenellä oikeasti on todellista valtaa asioiden kulkuun. Olemme kotimaan politiikassa tottuneet seuraamaan hallitus-oppositio -asetelmaa yksittäisten kansanedustajien toimien sijaan. Ja varsinainen työ kotimaan lainsäädäntöhankkeissa tehdäänkin valmisteluvaiheessa ja lopulliset keskustelut ja äänestykset eduskunnassa uomittuvat sen mukaan, millä puolueella on edustajansa hallituksessa. Ne, joilla ei ole, räksyttävät vimmatusti vastaan.<br><br>Europarlamentaarikon työ on mielestäni paljon edellä kuvattua itsenäisempää. Vaikka ryhmät käyvätkin keskusteluja yhteisen kannan muodostamiseksi, suomalaisille tuttua ryhmäkuria ei ole. Mikäli aktiivisesti osallistuu valiokuntatyöskentelyyn, hankkii yksityiskohtaista tietoa, hakeutuu seurantaryhmiin ja vastuupaikoille niissä sekä lopulta tekee vaikka itse muutosesityksiä, niin asioihin todella voi vaikuttaa. <br><br>Itselleni keskeisin politiikan sektori on aluepolitiikka. Työskentelen aluekehitysvaliokunnan lisäksi budjettivaliokunnassa. Näiden lisäksi pyrin saamaan vähintäänkin varapaikan maatalousvaliokuntaan. Näissä valiokunnissa riittää haasteita parlamenttityön alkumetreiltä lähtien. Aluepolitiikka edustaa unionin budjetista karkeasti kolmasosaa ja sen merkitys on siksikin suuri. Tämän lisäksi suomalaisten maakuntien kehitys on vahvasti sidonnainen unionin aluepolitiikkaan ja tämän vuoksi toivoisin, että se herättäisi nykyistä suurempaa mielenkiintoa poliittisessa keskustelussa. Tällä hetkellä aluepoliittisen keskustelun painopiste liikkuu vuoden 2013 jälkeisessä EU:n aluepolitiikassa. Vaikuttamisen paikkana tässä on se, että saamme edelleen omalta osaltamme huomioiduksi rahanjaon perusteina pysyvät haittatekijät eli esimerkiksi maantieteellinen sijainti, ikärakenne tai harvaan asutus.<br><br>Aika ajoin pullahtaa keskusteluun aluepolitiikan oikeutuksen lisäksi se, pitäisikö se politiikan sektorina kansallistaa. Mielestäni ehdottomasti ei! Aluekehityksen näkökulmasta olemme hyötyneet Euroopan unionin jäsenyydestä paljon. Suomalaiset maakunnat ovat oppineet vahvan edunvalvonnan eurooppalaisella tasolla ja uskon, että siitä vahvuudesta alueemme saavat vielä paljon tukea kehitykselleen myös tulevaisuudessa. Järjestelmän perusajatuksen tasolla aluekehitys nykyisellä mallilla toimii hyvin: rahanjaon kriteerit ovat unionin mittakaavassa yhtenäiset, varsinainen kohdentaminen tapahtuu maakuntatasolla, siellä missä todelliset vahvuudet tunnetaan yksityiskohtia myöten.<br><br>Aluepolitiikan rooli koko Euroopan kilpailukyvyn kannalta on myös merkittävä. Vanha oppi koko ketjun vahvuuden määräytymisestä sen heikoimman lenkin kautta pätee tässäkin. Mikäli antaisimme joidenkin alueiden pudota kehityksen kelkasta, laahaisimme niitä jonkin systeemin kautta perässämme joka tapauksessa. Kun niiden omia vahvuuksia tuetaan, hyötynä ei ole vain haittojen välttäminen vaan laaja positiivinen vaikutus elinkeinoelämän virkistymisen kautta aina yksittäisten ihmisten hyvinvointiin. Katson siis, että aluepolitiikka on myös inhimillisesti oikein, perusteltua ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta jopa yksi kulmakivi.<br><br>Riikka Manner<br>Euroopan parlamentin jäsen (kesk.)<br><br><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Riikka Manner http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/26/ Mon, 14 Dec 2009 00:00:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/26/ On November 9th 2009 twenty nine heads of state and government from Europe and Russia gathered in Berlin to mark the twentieth anniversary of the collapse of the Berlin Wall and of 1989 as the year of the peaceful revolutions that changed the face of contemporary Europe. By 1989 plans were already at an advanced stage to launch an Intergovernmental Conference to establish an Economic and Monetary Union to complement the emerging Single Market.&nbsp; Suddenly a tidal wave of hope and history washed over this carefully prepared policy terrain as Europe was confronted for the first time since the Second World War, in the words of Pope John Paul II,&nbsp; with the challenge of ‘breathing through her two lungs East and West’. <br><br>There were anxieties in some quarters that, as German reunification loomed larger on the political horizon; the European ideal would be eclipsed by a new powerhouse in Mitteleuropa, a kind of Germanified Europe. Helmut Kohl, as German Chancellor, stamped his authority on the alternative of a Europeanised and reunited Germany by promoting the idea of a Political Union to parallel the Economic and Monetary Union and committing Germany to lead the drive towards a common European currency to replace the iconic Deutschmark. The strong and stable Deutschmark, managed by a fiercely independent Bundesbank, anchored the post war economy and democracy of the Federal Republic. It stood strong, the answer to the collective German memory of hyperinflation, a collapsing currency and the imploding Weimar Republic that paved the way for the Nazis. For Kohl, the Euro and a shared European perspective would be the new anchor for the new Germany. The Treaty on European Union (the Maastricht Treaty) was to be its European legal, institutional and political expression.<br><br>This was followed by the treaties of Amsterdam and Nice, the failed attempt of the Constitutional Treaty and, finally, the Lisbon Treaty which entered force on December 1st. Separately and collectively these represent a twenty year period of adjustment to the consequences of the fall of the Berlin Wall. They reflect the incremental nature of European integration and the difficulty of unanimously agreeing sensitive political trade-offs, especially when each successive enlargement added to the diversity of the Union and the difficulty of securing unanimity.&nbsp; From conception to birth what finally emerged as the Lisbon Treaty was the most difficult, but not the most ambitious, of the treaties of the past two decades and its adoption marks a watershed in EU affairs. It has consumed an enormous amount of political capital and will not be repeated as an exercise any time soon. Future treaty changes, if and when needed, are likely to be more specific and less generic, which is in part anticipated by the terms of the Lisbon Treaty itself. &nbsp;<br><br>With the nomination of Herman van Rompuy to the Presidency of the European Council and Baroness Cathy Ashton as the High Representative for Foreign Policy the EU’s new personnel and new architecture are now in place and ready to roll, subject to upcoming European Parliamentary hearings. After years of delay the EU is now liberated from needing to focus on questions of design to the question of delivery.&nbsp; A period of learning by doing is at hand but the scale of the internal and global challenges now facing the EU demands a sense of urgency on all fronts.<br><br>The democratic accountability of the system will be greatly enhanced through the new role for national parliaments and improved powers of the European Parliament. The latter can be expected to make maximum use of its new powers. One of the innovative strengths that served Europeans well in the past has been the community method of decision making which valued a strong Commission dedicated to pursuing the common European interest. As drafted, the Lisbon Treaty proposed a smaller Commission with less than one member per state precisely to reinvigorate this sense of common European purpose. Ireland’s price for a second referendum restored a Commissioner per state and altered the carefully reconstructed institutional balance and risks reinforcing the EU’s creeping intergovernmentalism. <br><br>As an antidote, the new Commission needs to reveal a strong self belief that its mission is political and not merely administrative. It will need to develop a solid working relationship with the European Parliament as a natural but not uncritical strategic ally and new structures and methods to connect with national parliaments. Having European convictions and the courage to promote them will be crucial to securing its mandate from the European Parliament.&nbsp; While striking a balance between policy aspirations and capacity to act will be vital for credibility with the Council. <br><br>How to consolidate the fragile economic recovery, how to restore credibility to the banking and financial system, how to harness the welcome emphasis on a low carbon economy to ensure sustainable growth, how to shape a budgetary strategy fit for future purpose and how to innovative social and economic policy to deliver tomorrow’s jobs will dominate debate on internal policies. While realising the EU’s weight in the world in terms of commercial, development and security policies will be the critical external policy challenge post Lisbon. The key to success will lie in a level of ambition that seeks to do enough well and in depth rather than too much poorly and thinly.<br><br>Pat Cox<br>President<br>European Movement International<br><br><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Pat Cox http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/27/ Tue, 2 Mar 2010 10:26:00 +0200 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/27/ Kreikan taloudellinen tilanne on puhuttanut ympäri Eurooppaa viimeiset viikot. Monella on huoli siitä, että Kreikan talous kaatuu lopullisesti ja sen seuraukset voisivat pahimmassa tapauksessa olla laajat. Kreikka on osa euroaluetta ja tämä onkin osoittautunut maan pelastukseksi. Ilman euroaluetta Kreikka olisi todennäköisesti vielä enemmän kuralla. Euroalueen ja EU:n jäsenyys on toisaalta myös johtanut siihen, että Kreikan talousongelmia on yritetty ratkaista EU-komission johdolla. Hyvä näin - suomalaiskomissaari Rehn vieraili viimeksi tällä viikolla Ateenassa keskustelemassa tilanteesta. Vajaan parin kuukauden kuluttua Kreikalla on taas lainalyhennyksiä maksettavana yli 20 miljardin euron edestä ja rahaa ei näillä näkymin ole valtion kirstussa tarpeeksi. Tilanne on siis akuutti ja varsin hälyttävä. On ilmeistä, että Kreikka ei enää selviä vain EU:n hyvillä neuvoilla. Tämä varsinkin siksi, että maassa vallitsee yleinen käsitys siitä, että talouden kiristämistoimenpiteet eivät ole oikeasti tarpeen - niitä pidetään muiden EU-maiden ja komission ilkeiden keksintöjen seurauksena. Kreikkalaiset ovat viimeisen viikon aikana lakkoilleet samalla kun maan monet poliittiset päättäjät ovat toivoneet muita EU-maita apuun. Apu tässä tapauksessa tarkoittaisi sitä, että muiden EU-maiden veronmaksajat selvittäisivät kreikkalaisten taloussotkun. Tämä ajatus on mielestäni ihan mahdoton - kreikkalaisten on itse maksettava viulunsa. <br><br>On tullut kansainvälisen valuuttarahaston aika! Jos kyseessä ei olisi euromaa, kansainvälinen valuuttarahasto, IMF, olisi luultavasti jo viikkoja sitten tullut Kreikan apuun. On ilmeistä, että monelle EU- ja euromaalle ja varsinkin Euroopan keskuspankille ja EU-komissiolle valuuttarahaston tilanteeseen puuttuminen on arvovaltakysymys. Euroopassa on itse haluttu hoitaa asiat. Tämä on ymmärrettävää, mutta tilanne on vakava ja vaihtoehdot ovat vähissä. On ilmeistä, että muissa EU-maissa ei ole tahtoa Kreikan pelastamiseksi ja täten ainoa ratkaisu on valuuttarahaston väliintulo. Kreikan konkurssipesä tarvitsee hoitajaansa! <br><br>Euroopan parlamentin jäsen Carl Haglund (rkp)<br><br><br><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Carl Haglund http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/28/ Thu, 1 Apr 2010 16:52:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/28/ Ihailen Eurooppanuorten vuodesta toiseen järjestämiä Valko-Venäjän ihmisoikeuksiin liittyviä tempauksia. Viisi vuotta peräkkäin on saatu paljon nuoria liikkeelle ja teippailtu ties kuinka monen patsaan suut yli 120 eurooppalaisessa kaupungissa. Tästä huolimatta julkista keskustelua aiheesta on syntynyt harvinaisen vähän. Mielenilmaukset ovat yleensä päätyneet vain uutisten loppukevennyksiksi tai täyttötavaraksi isompien artkkelien perään.<br><br>Tämän hetkinen ihmisoikeustilanne Valko-Venäjällä on erittäin vaikea. Lukasenko jatkaa vuonna 1994 aloittamaansa diktaattorimaista hallintoa ja oppositiota ei kuulla. Maan media syöttää Luka-propagandaansa aamusta iltaan, eikä ihmisille anneta mahdollisuutta vapaaseen ja puolueettomaan tietoon.<br><br>Poliisin erikoisjoukot pysäyttävät rauhanomaisia mielenilmausmarsseja väkivaltaisesti. Yliopistoaktiiveja ahdistellaan poliisin kotitarkastuksissa ja takavarakointien yhteydessä, sekä erotetaan yliopistosta pienemmänkin Lukasenko-kriittisyyden takia. Kaiken tämän lisäksi Valko-Venäjä on viimeinen maa Euroopassa, jossa on käytössä kuolemanrangaistus.<br><br>Valko-Venäjällä asuvilla ikäisilläni nuorilla tulevaisuus ei näytä kovinkaan kirkkaalta. Ulkomaille pääsy on erittäin vaikeaa, työllistyminen ja vapaa itsensä ilmaiseminen on miltei mahdotonta. Mitähän suomalaiset musiikinharrastajat sanoisivat, jos joutuisivat esittämään maan viralliselle tarkastuskomitealle kaikkien keikoilla esittämiensä kappaleiden sanoitukset ennakkoon?<br><br>Jotta Valko-Venäjän tilanteeseen tulisi joitakin muutoksia, esitän seuraavat haasteet:<br><br>1. Haastan <span style=\"font-weight: bold;\">sinut<br></span>- hankkimaan lisää tietoa Valko-Venäjän tilanteesta<br>- pohtimaan yhteiskunnallista aktiivisuuttasi<br>- vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin aiheen nostamiseksi esille<br><br>2. Haastan <span style=\"font-weight: bold;\">päättäjät</span><br>- tekemään kunnianhimoisempia tavoitteita, päätöksiä ja tekoja Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteen parantamiseksi<br><br>3. Haastan <span style=\"font-weight: bold;\">Eurooppanuoret</span><br>- teippaamaan ensi vuonna kaikkien suomalaisten kansanedustajien ja meppien suut, mikäli monipuolista keskustelua aiheesta ei saada aikaiseksi<br><br>Ensimmäisen haasteen toteuttamisen voit aloittaa lukemalla viimeisimmän <a href=\"http://www.demari.fi/content/view/9660/\">artikkelini</a> Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta ja katsomalla <a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=GV2PV99WnQI&amp;feature=PlayList&amp;p=5C42CF61398884CC&amp;index=0\">A lesson of Belarusian -dokumentin</a> YouTubesta.<br><br>Aleksej Fedotov<br>valkovenäläissyntyinen järjestöaktiivi<br><br><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Aleksej Fedotov http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/29/ Wed, 5 May 2010 14:04:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/29/ Maastrichtin sopimuksessa, jolla euro perustettiin, määriteltiin ne ehdot, joilla jäsenmaat pääsisivät mukaan euroalueeseen. Tärkeimmät niistä olivat, että jäsenmaan julkisen talouden alijäämä on alle 3 % BKT:sta ja julkinen velka vastaavasti alle 60 % BKT:sta.<br><br>Viime aikoina olemme saaneet tietää, että Kreikan alijäämä on noin 13 % ja muutamien muiden Välimeren maiden alijäämä yli 10 % BKT:sta. Vastaavasti Kreikan julkinen velka lienee yli 100 % BKT:sta.<br><br>Joutuu sen vuoksi kysymään, miten tämä ei ole paljastunut aikaisemmin. Sekä Euroopan komissiolla että Euroopan keskuspankilla on ollut velvollisuus valvoa jäsenmaiden taloudellista vakautta ja säännösten noudattamista.<br><br>On turha väittää, että Kreikan antamat virheelliset tilastotiedot olisivat peittäneet näin suuret epäkohdat. Sitä paitsi Kreikka jäi jo vuosia sitten kiinni väärän tilastotiedon antamisesta Eurostatille. Perusteltuja epäilyjä esitettiin myös siitä, että Kreikan euroalueeseen liittymistä pohjustaneet tiedot olivat olleet virheellisiä.<br><br>Kun tämän päivän finanssiskandaalin syyllisiä joskus ryhdytään etsimään Kreikan ulkopuolelta, niin kannattaisi aloittaa Euroopan komissiosta ja keskuspankista. Ne ovat ilmeisesti perusteellisesti laiminlyönneet valvontavelvollisuutensa.<br><br>Euroaluetta perustettaessa hyväksyttiin perustamissopimukseen myös säännös siitä, että unioni ei ota vastuulleen jäsenvaltioiden sitoumuksia. Jäsenvaltio ei liioin ole vastuussa eikä ota vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksista.<br><br>Uskottiin, että näin euroalueella voidaan välttyä siltä, että yhteisen rahapolitiikan uskottavuus heikkenee ja koko talous- ja rahaliiton korkotaso vaarantuu.<br><br>Oli miten oli, tämän apupaketin hyväksyminen tarkoittaa sitä, ettei EU:ssa enää ole lainkaan pidikkeitä julkisen lainanoton rajoittamiseen. Apupakettihan on tavallaan järjen vastainen. Kun tulisi vähentää Kreikan lainoitusta, päätetään lainata Kreikalle enemmän rahaa.<br><br>Samalla rikotaan vanhan viisaan pankkimiehen sanonta, että huonon rahan perään ei saa koskaan heittää hyvää rahaa. <br><br>Tätä apupakettia on perusteltu sillä, että sen avulla vakautetaan Kreikan talous. Todellisuudessa kreikkalaiset joutuvat kovan säästökuurin uhreiksi, eikä tästä lainarahasta Kreikkaan taida kulkea euroakaan. Lainaraha kulkee niille pankeille, jotka spekulaatiomielessä ovat estottomasti lainanneet rahaa Kreikalle tietäen maan surkeasta taloudellisesta tilanteesta toiveenaan kerätä suuret korkovoitot.<br><br>Koska jäsenmailla on ollut mahdollisuus valvoa näiden pankkien toimintaa, olisi paras vaihtoehto se, että esimerkiksi Ranska vastaisi omien pankkiensa mahdollisista luottotappioista ja Saksa omien pankkiensa tappioista siihen laajuuteen asti, kuin se on yhteiskunnallisesti puolustettavissa. Jotain vastuuta näillä pankeillakin tulisi olla.<br><br>Vaikka lainaa myöntäneillä pankeilla ja rahoituslaitoksilla on käsittääkseni päävastuu siitä, että Kreikan tilanne on luisunut lähes mahdottomaksi, juuri nämä hyötyisivät kaikkein eniten tästä käsiteltävänä olevasta apupaketista. Se ei voi olla oikein.<br><br>Jacob Söderman<br>kansanedustaja (sd)<br>Euroopan oikeusasiamies 1995-2003<br><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Jacob Söderman http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/30/ Tue, 1 Jun 2010 09:10:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/30/ Kreikan luottokriisi ja sen leviämisen estämiseksi tehdyt toimenpiteet ovat olleet valtava ruusukimppu EU-kriittisille populisteille. Kun ihmiset kotona laskevat, paljonko on heidän perheensä kuvitteellinen osuus ongelman ratkaisuun, niin on helppo huudella, että \"väärin sammutettu, väärin sammutettu\". Tai jos tulipalovertausta jatkaa, niin vielä pahempi on huutaa, että \"älkää sammuttako, ne sytyttivät sen itse\".<br><br>Jos jotain hyvää kriiseissä on, niin ainakin se, että pakottavat rakentamaan keinoja uusien kriisien estämiseksi. Sekä jäsenvaltiot että komissio ovat nyt pontevasti toteuttamassa keinoja, joita Euroopan parlamentti on jo pitkään esittänyt. Näitä ovat muun muassa rahaliikennevero sekä luottoluokituslaitosten ja euroalueen valtioiden tiukempi valvonta.<br><br>Olen tyytyväinen myös siitä, että työn alla on kunnon sanktiopaketti niille, jotka laistavat velvollisuuksistaan tulevaisuudessa. Rakennerahastojen jäädyttäminen on pieni rangaistus, tehokkaampia olisivat äänivallan määräaikainen menetys neuvostossa sekä oman komissaaripaikan menetys.<br><br><span style=\"font-size: 10pt; font-family: &quot;Courier New&quot;;\"></span><span style=\"font-size: 10pt; font-family: &quot;Courier New&quot;;\"><o:p></o:p></span>Budjettien ennakkovalvonta on suurempi askel symbolisesti kuin sisällöllisesti. Se on kuitenkin välttämätön askel matkalla kohti talouspoliittisen yhteistyön syventämistä. Vaatimus tuhlareiden vyön kiristämisestä on aivan liian ylimalkainen ja saattaa lisäksi johtaa kulutuskysynnän heikentyessä laman syventämiseen. Sen sijaan on esitettävä vaatimus koordinoidusta investointipolitiikasta - siitä että kansalliset ja eurooppalaiset varat suunnataan yhteiseen päämäärään.<br><br>Suuntaviitat olivat jo Lissabonin strategiassa ja ovat vielä vahvempina EU 2020 -strategiassa. Niitä ovat panostukset koulutukseen ja tutkimukseen; investoinnit innovaatioon; köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä vihreän talouskasvun vauhdittaminen.<br><br>Pahinta mitä tässä tilanteessa voisi tapahtua, olisi selän kääntäminen yhteistyölle ja paluu impivaaralaiseen erillistalouteen. Tämä on myös seuraavien eduskuntavaalien keskeisin kysymys.<br><br>Optimistina näen, että kansalaisilla ja kansalaisjärjestöillä on mahdollisuutensa kuuluttaa eurooppalaista vaihtoehtoa populistiselle syrjäänvetäytymispolitiikalle. Itse asiassa se on jopa kohtalonkysymys, sillä seuraavien eduskuntavaalien tulos määrittää neljäksi vuodeksi myös sen millaista EU-politiikkaa Suomi harjoittaa.<br><br>Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen (kok)<br><br>P.S. Seuraavan eduskuntavaalikauden aikana olisi syytä käynnistää myös pohdinta siitä olisiko eduskunta- ja eurovaalit syytä yhdistää. Hyötynä ei olisi vain eurovaalien äänestysvilkkauden nousu, vaan myös asiallinen synergiaetu - molemmissa vaaleissa kun vedetään Suomen eurooppapolitiikan linjaa.<br><br>Yksi etu olisi myös siinä, että samanaikaiset vaalit pakottaisivat ehdokkaita ennalta valitsemaan paikan, jossa he haluavat vaikuttaa. Se olisi toivottava ja käytännöllinen loppu sellaiselle rusinoidenkalasteluehdokkuudelle, jossa pahimmillaan ministerinäkymillä spekulointi määrää asettuuko ehdokas europarlamenttiin vai eduskuntaan.<br><br><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Sirpa Pietikäinen http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/31/ Thu, 1 Jul 2010 09:16:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/31/ Junamatka Sarajevosta Zagrebiin, Kroatiaan, kesti 9 tuntia. Vain yksi junavaununi naisista osasi muita kieliä, saksaa, joka Balkanilla edelleen on avain kommunikaatioon. Bosnialaisnainen puhui paljon, elehti ja tupakoi taukoamatta. Oli koettu etniset sodat puhdistuksineen ja pakolaisaika Saksassa ja Norjassa. Paluun jälkeen miehelle tuli sydänongelmia, hänelle työttömyyttä. Nyt tärkeää oli nauttia kauneudesta. Nainen esitteli minulle puutarhaansa tulevia kukkia ja näytti haikean onnelliselta. Katsoimme Bosnian jylhiä maisemia. Ihmiset rakentavat talojaan, kasvattavat puutahojaan ja viljelevät maitaan.<span style=\"\">&nbsp; </span>Elämä jatkuu, sota on takana, mutta jäljet ovat syvällä ihmisten sydämissä.<br><br> <p class=\"MsoNormal\">Huhtikuussa 2010 kiersin kolme viikkoa Balkanin pääkaupungeissa Ljubljanassa, Zagrebissa, Belgradissa ja Sarajevossa. Hain jälkiä Habsburgien ja ottomaanien vallasta, merkkejä nationalismin historiasta, Jugoslavian kuningaskunnasta ja Titon ajasta – sekä tuhosta ja uudesta alusta 1990-luvulla. Uusimpaan Balkan-kuvastoon kuuluvat sota ja pakolaisvirrat, etninen väkivalta ja sekasorto. <span style=\"color: black;\">Vain harva meistä ymmärsi, mitä Jugoslavian purkusodissa tapahtui 1990-luvulla. </span>Naton pommituksia keväällä 1999 seurasin suuren hämmennyksen vallassa.</p> <p class=\"MsoNormal\">Saavun alueelle kädessäni kirjailija Slavenka Drakulicin teos <span style=\"font-style: italic;\">Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään – sotarikolliset tuomiolla </span>(2005). Drakulic antoi välineet 1990-luvun sodan tulkinnalle: se kasvoi maaperästä, jossa ei avoimesti ollut puhuttu edellisen suursodan perinnöstä. Syntyi vaikenemisen kulttuuri, jota tuki virallinen versio tapahtumista. Jokaisesta maasta löytyi haudattuja, traumaattisia muistoja II maailmansodan vuosilta. Fasistiliikkeet ja partisaanit kantoivat tunnollaan keskitysleirejä ja tappamisen politiikkaa. </p> <p class=\"MsoNormal\">Tässä asetelmassa oli 1990-luvun tapahtumien syy, pohti Drakulic. Kun tosiasiat osattiin heikosti, voitiin hyödyntää mielikuvia, muistoja ja tunteita sekä rakentaa viha niiden varaan. Poliittiset johtajat vetosivat mielikuviin, sekoittivat niitä populaariin mytologiaan ja hämmensivät tunteita toistamalla propagandaa loppumattomiin. Tunteiden paineessa järki petti ja puolustautuminen oli vaikeaa – maaperä etniselle vihanpidolle ja sodan lietsonnalle on oivallinen.</p><p class=\"MsoNormal\">Balkanille oli siis lähdettävä avoimin mielin. Yllätyin. En siitä, miten erilaista Balkanilla onkaan, vaan siitä, miten samanlaista kuin \"meillä Euroopassa\". Kaupunkien historialliset kerrostumat ovat edelleen esillä. Ljubljana on mallikas kansallinen pääkaupunki pikkuvaltio Sloveniassa. Kaikki ovat lähellä toisiaan: presidentin palatsi, ministeriöt, kansallismuseo ja -galleria, ooppera, konserttitalo, kansallisen lähihistorian museo, parlamentti ja yliopisto. Useimmat rakennukset ovat peräisin Itävallan ajalta ja muistuttavat keisarikunnan komean rakennustaiteen ja kulttuuripolitiikan perinteestä.</p><p class=\"MsoNormal\">Serbian maabrändi ei ole <span style=\"font-size: 11pt; line-height: 115%; font-family: Calibri;\">–</span> kauniisti sanottuna <span style=\"font-size: 11pt; line-height: 115%; font-family: Calibri;\">–</span> kovin hyvä. Jotain orienttia oli minunkin mielessäni, kun saavuin Belgradiin. Se on häkellyttävä suurkaupunki, jonka mittakaava viittaa Budapestiin ja Berliiniin. Kalemegdanin linnoitus osoittaa kaupungin topografisen paikan kahden mahtavan eurooppalaisen joen, Savan ja Tonavan, risteyksessä. Joet ovat rajalinjana katolisen ja ortodoksisen Habsburgien ja Ottomaanien, idän ja lännen välissä. Kun turkkilaiset heitettiin ulos vuoden 1867 jälkeen, Belgradista tuli Serbian kuningaskunnan pääkaupunki. <br></p><p class=\"MsoNormal\">Tästä maaperästä kasvoi serbialainen identiteetti. Sota, rajan ja alueen puolustukset, kapinat, kumoukset ja taistelut ovat leimanneet historiaa tavalla, jonka ymmärtäminen oli kaltaiselleni suomalaiselle helppoa. Jos Ljubljanaan vertaa, niin Tonavan \"valkea kaupunki\" oli mahtava kulttuurinen kokemus. Belgrad kertoo Serbian suuresta historiasta, menneisyyden kaipuusta ja nykyisestä elämänhalusta. Ensi silmäyksellä näin, että belgradilaiset ovat metropolikansaa. Kaupunkikulttuuri on herkullinen sekoitus orientin ja lännen parasta osaamista.</p><p class=\"MsoNormal\"> Sarajevosta yleisvaikutelma oli nuhjuinen ja orientaalinen <span style=\"font-size: 11pt; line-height: 115%; font-family: Calibri;\">–</span> kaikkialla tupakoidaan. Ensi vaikutelma oli siis tämä: on tässä nähty näitä kommunistisia ja post-sosialistisia kaupunkeja ennenkin! Pian suhtautuminen muuttui. Aloin mieltyä sekalaiseen katukuvaan ja monitasoisiin urbaaneihin kertomuksiin. Sarajevo on sekoitus Turkkia, Itävaltaa ja Jugoslaviaa ja jotain uutta sekä globaalia. Taloraunioita näkyi edelleen ja seinissä sekä kaduilla oli sirpalevammoja. Mutta kaduilla eli kaupungin sosiaalinen sydän. Kävely vanhassa kaupungissa <span style=\"font-size: 11pt; line-height: 115%; font-family: Calibri;\">–</span> orientti on täällä! Basaarimaisuutta, paljon perheitä liikkeellä, rauhallista, ei pelottavaa. Katedraalit, suuret kirkot, temppelit, synagogat ja moskeijat leikkasivat edelleen katukuvaa ja horisonttia.</p><span style=\"font-size: 11pt; line-height: 115%; font-family: Calibri;\"><span style=\"color: black;\"></span></span><span style=\"font-size: 11pt; line-height: 115%; font-family: Calibri;\"></span><span style=\"font-size: 11pt; line-height: 115%; font-family: Calibri;\"> <o:p></o:p></span> <p class=\"MsoNormal\">Zagreb puolestaan oli kuin taskukokoinen Wien. Teatterit, suuret museot, koulut, yliopiston päärakennus, mahtavat hotellit, pääposti, puistot ja asemarakennus muodostivat komean kaupunkikulttuurisen tilan, jossa on helppo liikkua raitiotieverkoston avulla. Kaikki Zagrebissa kieli kovasta pyrkimyksestä Eurooppaan. Sarajevoon verrattuna oltiin edellä kaikessa. Koirat eivät kulkeneet kaduilla vapaana, vaan siististi kytkyissä isäntiinsä ja emäntiinsä. Ruoho oli leikattua, ei vapaasti rehottavaa. Monet liikkuivat pyörällä tavoitellen urbaania individualismia. Kahviloita ja muuta katuelämää oli runsaasti. Urbaania sykettä löytyi, kuten meilläpäin sanottaisiin!</p> <p class=\"MsoNormal\">Kaikissa kaupungeissa sopii museoissa opiskella historiallista omakuvaa. Ne ovat 2000-luvun monumentteja. Kaikissa historianäyttelyissä nousi esiin sama kertomus: Balkanin kansojen kasvaminen kansakunnaksi ja valtioksi. Pääkaupungissa liput liehuivat lähes joka talon katolla. Isänmaallisuus on vielä iholla!</p> <p class=\"MsoNormal\"><o:p>&nbsp;</o:p></p> <p class=\"MsoNormal\">Laura Kolbe</p> <p class=\"MsoNormal\">FT, Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa</p> <br><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Laura Kolbe http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/32/ Sun, 1 Aug 2010 07:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/32/ <div align=\"left\">Tänä kesänä EU teki koko maailmaan vaikuttavan päätöksen, kun se kielsi laittomasti hakatun puun myynnin.</div> <br> <div align=\"left\">Maailmassa hupenee metsiä sellaista vauhtia, että sen on arvioitu aiheuttavan peräti viidenneksen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Se on enemmän kuin koko liikenne. Metsäkadon hillitseminen on yksi edullisimmista tavoista suojella ilmastoa. </div> <div align=\"left\">&nbsp;</div> <div align=\"left\">Trooppisten metsien mukana katoaa lukemattomia lajeja, mukaan lukien vielä tuntemattomia lääkekasveja. Monesti hakkuut polkevat myös alkuperäiskansojen oikeuksia. He menettävät kotinsa, elinkeinonsa ja kulttuurinsa perustan.</div> <div align=\"left\">&nbsp;</div> <div align=\"left\">EU on vuosikausia saarnannut laittomia hakkuita vastaan, mutta silti tarjonnut laittomalle puulle merkittävän markkinan. On arvioitu, että 20 % EU-maissa myytävästä puusta ja puutuotteista on peräisin laittomista hakkuista.</div> <div align=\"left\">&nbsp;</div> <div align=\"left\">Viitisen vuotta sitten olin kolmen muun mepin kanssa tapaamassa silloista komissaaria. Esitimme, että lähtömaassaan laittomasti hakattu puu todettaisiin laittomaksi myös EU:ssa. Komissaari piti sitä mahdottomana. </div> <div align=\"left\">&nbsp;</div> <div align=\"left\">Kampanjointi tuotti tulosta. Komissio antoi lakiehdotuksen, jossa ei ollut suoranaista laittoman puun kieltoa vaan vain selvänottovelvollisuus puun tai puutuotteen maahantuojalle tai ensimmäiselle myyjälle. Parlamentin enemmistö oli selkeän kiellon kannalla. Ministerineuvosto kannatti komission ehdottamaa löysempää järjestelmää.</div> <div align=\"left\">&nbsp;</div> <div align=\"left\">Toisella käsittelykierroksella vihreä raportööri Caroline Lucas sai neuvoteltua kompromissimallilleen parlamentin kaikkien isojen ryhmien tuen. Samalla viikolla hänet valittiin Britannian parlamenttiin. Minä sain hoidettavakseni loppuväännöt. Niissä saimme kuin saimmekin ministerineuvoston taipumaan laittomasti hakatun puun selkeään kieltoon.</div> <div align=\"left\">&nbsp;</div> <div align=\"left\">Kielto astuu voimaan 2012, jotta firmat ehtivät panna systeeminsä kuntoon. Siitä alkaen esimerkiksi pihakalusteiden ostaja voi siis luottaa siihen, ettei tule ostoksillaan tukeneeksi laittoman puukaupan mafiaa. </div> <div align=\"left\">&nbsp;</div> <div align=\"left\">Entä Suomi? No, meillähän hakkuita on valvottu ennestään iät ja ajat. Suomalainen puu saa kilpailuedun.<br><br><br>Euroopan parlamentin jäsen Satu Hassi (vihr)<br><br><br><br></div><link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Satu Hassi http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/33/ Wed, 1 Sep 2010 07:00:00 +0300 http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/blog/33/ Tutustuin ensimmäisen kerran suomalaiseen kotikaupungissani Torinossa vuonna 2004. Kyseessä oli jyväskyläläinen Niina. Oli muistaakseni toukokuu. Olin hakenut Erasmus-vaihtoon Turkuun pari kuukautta aiemmin ja juuri noina kevätpäivinä sain tiedon, että minun hakemukseni oli kannattanut: olin lähdössä Suomeen!<br><br>Niina kertoi, että Suomi on kaunis ja turvallinen maa, ja että ihan varmasti viihtyisin siellä. Suomessa on koivut, metsät, järvet, jäät, mökit ja saunat. Niina kertoi, että suomalaiset ovat rehellisiä. \"Ti piacerà la Finlandia\", pääset rakastumaan Suomeen. Näytti siltä, että olin hyvin valinnut Erasmus-kohteeni...<br><br>Tulin Suomeen ensimmäisen kerran saman vuoden elokuussa. Niinan tarinat mielessä ja muistissa, taskussa oli sanakirja ja intohimoa ammentaa suomalaista kulttuuria löytyi. <!--[if gte mso 9]><xml> <w:WordDocument> <w:View>Normal</w:View> <w:Zoom>0</w:Zoom> <w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone> <w:PunctuationKerning/> <w:ValidateAgainstSchemas/> <w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:Compatibility> <w:BreakWrappedTables/> <w:SnapToGridInCell/> <w:WrapTextWithPunct/> <w:UseAsianBreakRules/> <w:DontGrowAutofit/> </w:Compatibility> <w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel> </w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:LatentStyles DefLockedState=\"false\" LatentStyleCount=\"156\"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if !mso]><object classid=\"clsid:38481807-CA0E-42D2-BF39-B33AF135CC4D\" id=ieooui></object> <style> st1\:*{behavior:url(#ieooui) } </style> <![endif]--><style> <!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:\"Nimbus Roman No9 L\"; mso-font-alt:\"Times New Roman\"; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:roman; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;} @font-face {font-family:\"DejaVu Sans\"; mso-font-alt:\"Times New Roman\"; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:\"\"; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:none; mso-hyphenate:none; font-size:12.0pt; font-family:\"Nimbus Roman No9 L\"; mso-fareast-font-family:\"DejaVu Sans\"; mso-bidi-font-family:\"Times New Roman\"; mso-font-kerning:.5pt; mso-ansi-language:EN-GB; mso-fareast-language:AR-SA;} @page Section1 {size:612.0pt 792.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} --> </style><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:\"Normaali taulukko\"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:\"\"; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:\"Times New Roman\"; mso-ansi-language:#0400; mso-fareast-language:#0400; mso-bidi-language:#0400;} </style> <![endif]--><span style=\"\">Muistan erittäin hyvin matkani junalla Tampereelta Turkuun. En ollut koskaan aiemmin nähnyt niin paljon metsää. Sillä hetkellä oli helppo tajuta, minkä takia luonto on niin tärkeä suomalaisille.<br><br>Aloitin opiskeluni Turussa jo elokuun puolivälissä. Kävin kielikurssilla, Erasmus Intensive Language Course (EILC). Opettaja, hänkin Niina, kertoi ensimmäisellä tunnilla: \"Don\'t be afraid of Finnish. It is not difficult, just different\". Näin ajatellen minä lähdin kielimatkalle. Ääntäminen auttoi </span><span style=\"\">– </span><span style=\"\">italialaiset ja suomalaiset lausuvat melkein samalla tavalla – Niinan tunnit myös. Sellainen oli elokuu 2004, minun ensimmäinen kuukausi Suomessa. Siitä on nyt jo kuusi vuotta ja sinä aikana Suomi on toki tullut jonkin verran tutuksi.<br><br>Vaihtovuosi sujui mainiosti, niin hyvin etten halunnut lähteä pois sen päättyessä. Erasmus-vaihto toimii hyvin, mutta se on liian lyhyt. Siksi päätin </span><span style=\"\">hakea tutkinto-opiskelijaksi Tampereen yliopistoon. Onhan Suomessa hyvä opiskella. Ehkä jopa liian hyvä. Kurssit ovat yleensä lyhyitä, mutta taso on monessa tapauksessa korkea. Yliopistolla painotetaan tutkimusta, opiskeluvapautta, itsenäistä ajattelua ja kirjoittamista. Luennoitsijaa on helppo lähestyä. Ja kaikki toimii. Yleensä hyvin.<br><br>Olen ollut/asunut Suomessa yhteensä noin </span><span style=\"\">40 kuukautta – laskin kerran junamatkalla Tampereelta Helsinkiin. Niinan jälkeen olen tutustunut varmaan jopa satoihin suomalaisiin. Olen käynyt saunassa, tanssinut, juonut, puhunut, kävellyt, nauranut, rakastanut, juhlinut juhannusta ja vappua, toisin sanoen yksinkertaisesti elänyt suomalaisten keskuudessa. Erasmus-kokemus on muuttanut paljon minun elämääni.<br><br>Miksi sitten valitsin Suomen? Hyvä kysymys ja syitä kelpaa luetella. Halusin Suomeen, koska </span><span style=\"\">eteläeurooppalaisena minua kiinnosti ja kiinnostaa vieläkin Pohjois-Eurooppa, sillä ajattelen että vain tutustumalla muihin kulttuureihin, kieliin ja Eurooppaan on mahdollista ymmärtää/sisäistää kuinka kaunis meidän maailmamme on ja mitä oikeasti sen moninaisuus tarkoittaa. Lisäksi Suomella on euro niin kuin meilläkin saapasmaassa. <br><br>Kuluneissa kuudessa vuodessa ehdin valmistumaan</span><span style=\"\"> maisteriksi Tampereelta, nähdä ja kokea muuta Eurooppaa, suomalaistuin, viihdyin hyvin. Asun nyt Brysselissä, mutta Suomi on aina mielessä. Täälläkin on onneksi suomalaisia ja kun Suomi-ikävä iskee kunnolla, löytyy Rue de Luxembourgilta pala Suomea – merimieskirkon kahvila ja kirjasto, josta voi lainata vaikkapa Paasilinnan kirjoja.<br><br>Kenties joskus palaan Suomeen takaisin </span><span style=\"\">j</span>a<span style=\"\"> menen asumaan Lappiin, vaikka joulupukin majan viereen. Lapsuudestani muistan yhden piirroselokuvan ”Alla Scoperta di Babbo Natale”. Olin tosi ihastunut siihen. Kaipa jo silloin syntyi minun Suomi rakkauteni - ainakin sen kipinä.<o:p></o:p></span> <br><br><br>Savino Rua<br>Erasmus-opiskelija 2004-2005<br><p class=\"MsoNormal\" style=\"margin-bottom: 14.15pt;\"><span style=\"\"><o:p>&nbsp;</o:p></span></p> <link href="http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/../lib/stylesRSS.css" rel="stylesheet" type="text/css" media="all" /> Savino Rua