Lisää tehoa suomalaisten EU-vaikuttamiseen
Julkaistu 7.10.2010
Eurooppalainen Suomi ry järjesti lokakuun alussa yhdessä eläkkeelle jääneiden suomalaisten EU-virkamiesten yhdistyksen AIACE-Finland kanssa paneelikeskustelun suomalaisten lobbaustaidoista ja niiden parantamisesta. Avauspuheenvuorossaan kansanedustaja, Eurooppalaisen Suomen puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri arvioi lobbaamista eli aulatoimintaa ajoituksen, vaikuttajan henkilökohtaisten ominaisuuksien ja viiteryhmien näkökulmista. Komission entinen kabinettipäällikkö Heikki Salmi nimesi sitkeyden ja taitavan argumentoinnin hyvän lobbarin ominaisuuksiksi. Näkemykset saavat painoarvoa, jos on kyky laatia kiistanalaisissa kysymyksissä kompromissiehdotus. Salmi heitti leikillisesti, että kun menneinä vuosikymmeninä puhuttiin kotiryssistä, nykyään kaikilla lobbareilla tulisi olla ”kotikomissiolainen”. Vinkkinä EU-vaikuttamisesta kiinnostuneille Salmi kehotti lukemaan Financial Timesia parhaiten Brysselin kuulumisista perillä olevana lehtenä.
EK:n erityisasiantuntija Ulla Sirkeinen määritteli lobbaamisen viiden a:n periaatteen kautta. Hänestä lobbaaminen on ennen kaikkea päättäjien auttamista, päätöksenteossa tarpeellisen taustatiedon tarjoamista. Vaikuttamisen on oltava aloitteellista: toisin kuin usein kotimaassa, EU-tasolla eri intressitahojen näkemyksiä ei erikseen kysytä, vaan ne on osattava itse tarjota päättäjien käyttöön. Oikea ajoitus, rakentava argumentointi ja tarkoituksenmukaiset allianssit ovat Sirkeisen mukaan niin ikään onnistuneen vaikuttamisen kulmakiviä.
Euroopan parlamentin jäsenenä 13 vuoden ajan toiminut Kyösti Virrankoski muistutti osallistujille, että päättäjiin ja virkamiehiin vaikuttaminen ei ole suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa uusi ilmiö. Pohjalaiset talonpojat kävivät jo 1500-luvulla veroasioissa vetoamassa Ruotsin kuninkaaseen. Virrankosken kokemuksen mukaan suomalaisministerit eivät juurikaan hyödynnä suomalaismeppien vaikutusvaltaa, joka ulottuu meppien välisen jatkuvan kaupankäynnin takia näiden omia valiokuntia paljon laajemmalle.
Suomen EU-vaikuttamista tehostaa se, että valtionhallinnolla on säännönmukaisesti yksi yhtenäinen ja selkeästi määritelty kanta. Tätä mieltä oli paneeliin osallistunut ulkoministeriön erikoistutkija, aiemmin valtioneuvoston kansliassa EU-asiantuntujana toiminut Lauri Tierala. Järjestelmä on kuitenkin raskas ja virkamiehiltä kuluu kohtuuttoman paljon aikaa paperinpyörittämiseen. Hallinnossa ei myöskään tarpeeksi priorisoida ja kohdisteta resursseja Suomen kannalta keskeisimpiin kysymyksiin.
Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esimiehen ja entisen Brysselin kirjeenvaihtajan Heikki Aittokosken mukaan median edustajien on välillä vaikea saada kuvaa siitä, miten lobbaaminen käytännössä tapahtuu. Muiden panelistien tapaan Aittokoski katsoi lobbauksen olevan sinänsä myönteistä toimintaa. Nimitystä aulatoiminta hän piti kuitenkin EU-vaikuttamisen yhteydessä harhaanjohtavana – useimmiten kun lobbaaminen tapahtuu suljettujen ovien takana.
Asiantuntevissa yleisökommenteissa esiin nostettiin useita EU-päättäjiin ja -virkamiehiin vaikuttamiseen liittyviä näkökulmia. Niissä todettiin mm., että Suomessa ollaan osaavia paperivaikuttajia, mutta tehokkain henkilökohtaisiin tapaamisiin perustuva vaikuttaminen jätetään usein kokonaan tekemättä; komission virkamiesten lobbaaminen on järkevää, koska asian valmisteluvaiheessa vaikuttaminen on usein helpointa ja että parlamenttiin vaikuttaminen on edustajien suuren määrän takia kaikkein työläintä, mistä syystä neuvostoon keskittyminen on vähäisten resurssien takia monessa tapauksessa järkevää.
