Turvallisuus nuorten tutkijoiden silmin
Julkaistu 17.5.2010
Suomessa on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntynyt, jo aikuiseksi kasvanut uusi sukupolvi, joka suhtautuu turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin eri tavoin kuin vanhempansa. Uudelle sukupolvelle ilmastonmuutoksen ja yhteiskunnan huoltovarmuushäiriöiden kaltaiset uudet uhkakuvat ovat perinteisiä sotilaallisia sekä Venäjän uhkia olennaisempina.Eurooppalainen Suomi ry julkaisi maanantaina 17.5. raportin Turvallisuuden renessanssi – uuden sukupolven näkemyksiä uudesta ja vanhastakin eurooppalaisesta turvallisuusajattelusta. Raportin ovat kirjoittaneet nuoret tutkijat Karoliina Honkanen (Puolustusministeriö), Pirjo Jukarainen (Tampereen yliopisto), Inari Juntumaa (Helsingin yliopisto), Matti Jutila (Aleksanteri-instituutti/HY), Jarno Limnéll (Maanpuolustuskorkeakoulu), Charly Salonius-Pasternak (Ulkopoliittinen Instituutti) ja Hanna Smith (Aleksanteri-instituutti/HY).
Aiheeseen johdatti ulkoministeriön ulko- ja turvallisuuspolitiikan alivaltiosihteeri Jaakko Laajava, joka kuvaili hyvin kattavasti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan laajaa kirjoa.
- EU:n
jäsenmailla on varsin erilaisia uhkakuvia, jolloin on tärkeää kunnioittaa
jokaisen maan omia uhka-arvioita ja erilaisia turvallisuuspoliittisia
lähtökohtia. "Uudet" uhkakuvat ovat kuitenkin pääosin korvanneet Euroopassa
"vanhat" uhkakuvat, Jarno Limnéll huomautti.
Inari Juntumaan mielestä ylikansallinen turvallisuusyhteistyö edellyttää kansalaisten kokemaa luottamusta ja turvallisuutta. Tällöinkin turvallisuuden perusta on demokraattisuudessa.
- Valtioiden sisäisiin asioihin puuttuvia turvallisuustoimia oikeutetaan inhimillisen turvallisuuden nimissä. Tavoite on hyvä: ennaltaehkäisevä toiminta ja kestävä rauha erilaisten ihmisryhmien turvallisuustarpeet huomioiden. Myös eurooppalaisen turvallisuusajattelun niin kriisinhallinnassa kuin Euroopan sisälläkin tulee perustua samaan tavoitteeseen, Pirjo Jukarainen kirjoitti.
Matti Jutila painotti EU:n korostavan sisäisen turvallisuuden ohjelmissa, että oikeuksista ei tingitä turvallisuuden nimissä, mutta käytännöissä vapaudet jäävät usein alakynteen.
- Euroopan turvallisuus perustuu EU:n ja Naton toisiaan täydentäville rooleille. Yhteinen puolustus säilyy uudistuvan Naton ydintehtävänä. EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö syvenevät, mutta niistä ei muodostu vaihtoehtoa Natolle alueellisen puolustuksen toteuttajana, Karoliina Honkanen muistutti.
Hanna Smithin mukaan Venäjä kokee olevansa uhattuna lännestä päin ja EU:ssa, vakuutteluista huolimatta, koetaan Venäjän olevan uhka. Todellinen sotilaallinen uhka on toistaiseksi vielä pieni mutta psykologisen turvallisuuden tasolla uhka on todellinen. Luottamuksen palautus on EU:n ja Venäjän välisen dialogin ja yhteistyön suurin haaste.
- Ellei Eurooppa luo traditionaalisen turvallisuustoimijan rakenteita ja suorituskykyä, sitä uhkaa vakava globaalin turvallisuuspoliittisen vaikutusvallan väheneminen. Haaste on poliittisesti suuri, koska Eurooppa pyrkii samalla radikaalisti muuttamaan globaalia turvallisuusympäristöä, jossa kyseiset rakenteet ja suorituskyky ovat vähemmän tärkeitä, Charly Salonius-Pasternak sanoi.
Nuorten tutkijoiden näkemyksiä kommentoivat turvallisuuspolitiikan pitkän linjan konkarit: eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheejohtaja Pertti Salolainen, Ulkopoliittisen Instituutin emeritusjohtaja Raimo Väyrynen ja kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg.
Turvallisuuden renessanssi – uuden sukupolven uudesta ja vanhastakin eurooppalaisesta turvallisuusajattelusta -raportin verkkoversio on ladattavissa Eurooppalainen Suomi ry:n kotisivuilta.
