Hae blogista

Aikoina, jolloin yhteisvaluutta euro kituuttaa, talouskurimus kiristää kansalaisten vöitä ja yhä harvempi eurooppalainen luottaa Brysselistä kantautuviin uutisiin, melko harvassa ovat ne, jotka sanovat jotain positiivista yhteisestä unionistamme.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO hyväksyi syksyn 2012 liittokokouksessaan järjestön ensimmäisen Eurooppa-poliittisen ohjelman. Liittokokouskannanotto demokraattisemman ja yhtenäisemmän Euroopan unionin ja Euroopan puolesta herätti keskustelua varsinkin sosiaalisessa mediassa. Ennen kaikkea keskustelua herätti ViNOn selkeä kanta liittovaltiokehitykseen, federalismiin. Jos valittavana on tie ulos rahaliitosta tai jopa koko unionista tai yhteisen unionin pelisääntöjen ja tulevaisuuden parantaminen, on Vihreät nuoret tehnyt kantansa selväksi: on parempi jatkaa yhdessä kuin yksin.

Elämme maailmassa, jossa pankit ja muut markkinatoimijat ovat ylikansallisia ja jossa ihmiset, tieto ja pääomat liikkuvat rajoista riippumatta. Myöskään ongelmat kuten ilmastonmuutos ja kansainväliset talouskriisit eivät katso valtioiden rajoja. Emme siis voi poteroitua kansallisvaltioihin, vaan meidän täytyy tehdä vahvemmin yhteistyötä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Liittovaltiokehityksen kannattaminen leimataan usein jo lähtökohtaisesti vääräksi, vaikka Euroopan unionissa jäsenvaltiot ovat luovuttaneet valtaansa unionille, ja jo nykyisellään unionissa on paljon liittovaltion piirteitä. Yleinen pelko tuntuu olevan, että liittovaltio tarkoittaisi suoraa vallan siirtoa Arkadianmäeltä Brysseliin. Kannanotossamme ja ohjelmassamme esitämme kuitenkin selkeästi demokratiauudistusten tarpeen ehdoksi liittovaltiokehitykselle. Tarjoamme ohjelmassamme useita keinoja parantaa demokratiavajetta: esitämme muutoksia unionin rakenteisiin, vaadimme sitovia kansanäänestyksiä ja yksimielisyysperiaatteesta luopumista.

Toinen suuri pelko liittyy oletukseen pohjoismaisen hyvinvointivaltion rapistumisesta yhtenäisemmässä sosiaalisessa Euroopassa, jossa unionilla olisi toimivaltaa myös sosiaalipolitiikassa. Esimerkiksi se, että unionissa pyrittäisiin turvaamaan minimitasot työehdoissa, jolloin yrityksille ei syntyisi mahdollisuutta tuottaa työtään halvemmalla maassa, jonka sosiaaliturvajärjestelmä on kehittymätön, on mielestämme ennemmin edistämisen kuin pelkäämisen arvoinen asia. On kaikkien etu, että EU:lla on toimivaltaa parantaa heikompien hyvinvointimallien maiden sosiaalipolitiikkaa, siis perheiden, lasten, naisten, miesten, vanhusten, kaikkien, hyvinvointiin liittyviä asioita.

Vuosi 2013 on Euroopan kansalaisuuden teemavuosi. Olisi toivottavaa, että teema kannustaisi kaikkia yhdessätekemiseen ja yhtenäisempään unioniin uskovia tulemaan mietteineen kansallisvaltiokaapeistaan. Meidän täytyy yhdessä vaatia tulevaisuuden unionista demokraattisempaa kokonaisuutta, jossa kansalaisten ääni kuuluu vahvemmin ja jossa ymmärretään, että aikamme ongelmat vaativat kansallisvaltioita laajempia foorumeita tullakseen ratkaistuiksi. Edistämällä jäsenvaltioidensa tuella rauhaa, demokratiaa, syrjimättömyyttä, ekologista kestävyyttä ja hyvinvointia EU:lla on myös mahdollisuudet kehittyä todelliseksi suunnannäyttäjäksi maailmanpolitiikassa.