Sirpa Pietikäinen:
Enemmän Eurooppaa

Julkaistu 1.6.2010

  Aloita keskustelu

Kreikan luottokriisi ja sen leviämisen estämiseksi tehdyt toimenpiteet ovat olleet valtava ruusukimppu EU-kriittisille populisteille. Kun ihmiset kotona laskevat, paljonko on heidän perheensä kuvitteellinen osuus ongelman ratkaisuun, niin on helppo huudella, että "väärin sammutettu, väärin sammutettu". Tai jos tulipalovertausta jatkaa, niin vielä pahempi on huutaa, että "älkää sammuttako, ne sytyttivät sen itse".

Jos jotain hyvää kriiseissä on, niin ainakin se, että pakottavat rakentamaan keinoja uusien kriisien estämiseksi. Sekä jäsenvaltiot että komissio ovat nyt pontevasti toteuttamassa keinoja, joita Euroopan parlamentti on jo pitkään esittänyt. Näitä ovat muun muassa rahaliikennevero sekä luottoluokituslaitosten ja euroalueen valtioiden tiukempi valvonta.

Olen tyytyväinen myös siitä, että työn alla on kunnon sanktiopaketti niille, jotka laistavat velvollisuuksistaan tulevaisuudessa. Rakennerahastojen jäädyttäminen on pieni rangaistus, tehokkaampia olisivat äänivallan määräaikainen menetys neuvostossa sekä oman komissaaripaikan menetys.

Budjettien ennakkovalvonta on suurempi askel symbolisesti kuin sisällöllisesti. Se on kuitenkin välttämätön askel matkalla kohti talouspoliittisen yhteistyön syventämistä. Vaatimus tuhlareiden vyön kiristämisestä on aivan liian ylimalkainen ja saattaa lisäksi johtaa kulutuskysynnän heikentyessä laman syventämiseen. Sen sijaan on esitettävä vaatimus koordinoidusta investointipolitiikasta - siitä että kansalliset ja eurooppalaiset varat suunnataan yhteiseen päämäärään.

Suuntaviitat olivat jo Lissabonin strategiassa ja ovat vielä vahvempina EU 2020 -strategiassa. Niitä ovat panostukset koulutukseen ja tutkimukseen; investoinnit innovaatioon; köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä vihreän talouskasvun vauhdittaminen.

Pahinta mitä tässä tilanteessa voisi tapahtua, olisi selän kääntäminen yhteistyölle ja paluu impivaaralaiseen erillistalouteen. Tämä on myös seuraavien eduskuntavaalien keskeisin kysymys.

Optimistina näen, että kansalaisilla ja kansalaisjärjestöillä on mahdollisuutensa kuuluttaa eurooppalaista vaihtoehtoa populistiselle syrjäänvetäytymispolitiikalle. Itse asiassa se on jopa kohtalonkysymys, sillä seuraavien eduskuntavaalien tulos määrittää neljäksi vuodeksi myös sen millaista EU-politiikkaa Suomi harjoittaa.

Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen (kok)

P.S. Seuraavan eduskuntavaalikauden aikana olisi syytä käynnistää myös pohdinta siitä olisiko eduskunta- ja eurovaalit syytä yhdistää. Hyötynä ei olisi vain eurovaalien äänestysvilkkauden nousu, vaan myös asiallinen synergiaetu - molemmissa vaaleissa kun vedetään Suomen eurooppapolitiikan linjaa.

Yksi etu olisi myös siinä, että samanaikaiset vaalit pakottaisivat ehdokkaita ennalta valitsemaan paikan, jossa he haluavat vaikuttaa. Se olisi toivottava ja käytännöllinen loppu sellaiselle rusinoidenkalasteluehdokkuudelle, jossa pahimmillaan ministerinäkymillä spekulointi määrää asettuuko ehdokas europarlamenttiin vai eduskuntaan.

  

Keskustelu