Savino Rua
Savino Rua:
Joulupukin jäljillä
Julkaistu 1.9.2010
Tutustuin ensimmäisen kerran suomalaiseen kotikaupungissani Torinossa vuonna 2004. Kyseessä oli jyväskyläläinen Niina. Oli muistaakseni toukokuu. Olin hakenut Erasmus-vaihtoon Turkuun pari kuukautta aiemmin ja juuri noina kevätpäivinä sain tiedon, että minun hakemukseni oli kannattanut: olin lähdössä Suomeen!
Aloita keskusteluNiina kertoi, että Suomi on kaunis ja turvallinen maa, ja että ihan varmasti viihtyisin siellä. Suomessa on koivut, metsät, järvet, jäät, mökit ja saunat. Niina kertoi, että suomalaiset ovat rehellisiä. "Ti piacerà la Finlandia", pääset rakastumaan Suomeen. Näytti siltä, että olin hyvin valinnut Erasmus-kohteeni...
Tulin Suomeen ensimmäisen kerran saman vuoden elokuussa. Niinan tarinat mielessä ja muistissa, taskussa oli sanakirja ja intohimoa ammentaa suomalaista kulttuuria löytyi. Muistan erittäin hyvin matkani junalla Tampereelta Turkuun. En ollut koskaan aiemmin nähnyt niin paljon metsää. Sillä hetkellä oli helppo tajuta, minkä takia luonto on niin tärkeä suomalaisille.
Aloitin opiskeluni Turussa jo elokuun puolivälissä. Kävin kielikurssilla, Erasmus Intensive Language Course (EILC). Opettaja, hänkin Niina, kertoi ensimmäisellä tunnilla: "Don't be afraid of Finnish. It is not difficult, just different". Näin ajatellen minä lähdin kielimatkalle. Ääntäminen auttoi – italialaiset ja suomalaiset lausuvat melkein samalla tavalla – Niinan tunnit myös. Sellainen oli elokuu 2004, minun ensimmäinen kuukausi Suomessa. Siitä on nyt jo kuusi vuotta ja sinä aikana Suomi on toki tullut jonkin verran tutuksi.
Vaihtovuosi sujui mainiosti, niin hyvin etten halunnut lähteä pois sen päättyessä. Erasmus-vaihto toimii hyvin, mutta se on liian lyhyt. Siksi päätin hakea tutkinto-opiskelijaksi Tampereen yliopistoon. Onhan Suomessa hyvä opiskella. Ehkä jopa liian hyvä. Kurssit ovat yleensä lyhyitä, mutta taso on monessa tapauksessa korkea. Yliopistolla painotetaan tutkimusta, opiskeluvapautta, itsenäistä ajattelua ja kirjoittamista. Luennoitsijaa on helppo lähestyä. Ja kaikki toimii. Yleensä hyvin.
Olen ollut/asunut Suomessa yhteensä noin 40 kuukautta – laskin kerran junamatkalla Tampereelta Helsinkiin. Niinan jälkeen olen tutustunut varmaan jopa satoihin suomalaisiin. Olen käynyt saunassa, tanssinut, juonut, puhunut, kävellyt, nauranut, rakastanut, juhlinut juhannusta ja vappua, toisin sanoen yksinkertaisesti elänyt suomalaisten keskuudessa. Erasmus-kokemus on muuttanut paljon minun elämääni.
Miksi sitten valitsin Suomen? Hyvä kysymys ja syitä kelpaa luetella. Halusin Suomeen, koska eteläeurooppalaisena minua kiinnosti ja kiinnostaa vieläkin Pohjois-Eurooppa, sillä ajattelen että vain tutustumalla muihin kulttuureihin, kieliin ja Eurooppaan on mahdollista ymmärtää/sisäistää kuinka kaunis meidän maailmamme on ja mitä oikeasti sen moninaisuus tarkoittaa. Lisäksi Suomella on euro niin kuin meilläkin saapasmaassa.
Kuluneissa kuudessa vuodessa ehdin valmistumaan maisteriksi Tampereelta, nähdä ja kokea muuta Eurooppaa, suomalaistuin, viihdyin hyvin. Asun nyt Brysselissä, mutta Suomi on aina mielessä. Täälläkin on onneksi suomalaisia ja kun Suomi-ikävä iskee kunnolla, löytyy Rue de Luxembourgilta pala Suomea – merimieskirkon kahvila ja kirjasto, josta voi lainata vaikkapa Paasilinnan kirjoja.
Kenties joskus palaan Suomeen takaisin ja menen asumaan Lappiin, vaikka joulupukin majan viereen. Lapsuudestani muistan yhden piirroselokuvan ”Alla Scoperta di Babbo Natale”. Olin tosi ihastunut siihen. Kaipa jo silloin syntyi minun Suomi rakkauteni - ainakin sen kipinä.
Savino Rua
Erasmus-opiskelija 2004-2005
